Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Palkkani maksetaan Legoilla ja muut ammatteihini liittyvät ennakkoluulot

Törmäsin Julian blogissa kiinnostavaan postaukseen Typerimmät ennakkoluulot ammatistasi. Julia tekee samoja hommia kuin minäkin, joten niiden ennakkoluulot ovat tuttuja. Erityisen kiinnostavaa oli siis kahlata postauksen kommenttiboksia, jossa ihmiset kertoivat omiin ammatteihinsa liittyvistä ennakkoluuloista.

Listasin tähän ennakkoluuloja omista ammateistani. Te saatte kernaasti kertoa kommenttiboksissa omista duuneistanne ja niihin liittyvistä olettamuksista!

(Freelancer-)toimittaja

Kun irtisanouduin huhtikuussa yhden Suomen suurimman median vakkaripestistä, sain osakseni huolestuneita kysymyksiä siitä, olenko nyt varmasti varmistanut, että minulla on jatkossa tarpeeksi töitä. Ymmärrän huolen, mietinhän itsekin pitkään, onko mitään järkeä lähteä duunista, joka on kaikkea muuta kuin itsestään selvyys.

Toisaalta vapailla toimittajilla on aivan turhaan sellainen Juliankin kuvailema rassukan maine. Ajatellaan ehkä, että freelancer ei vain ole saanut vakkarityötä mistään mediasta ja joutuu haalimaan itselleen jotain kirjoitettavaa. Todellisuudessa monet tekevät nykyisin saman peliliikkeen kuin minä, samoista syistä. Halusin valita itse omat työaikani ja työni. Halusin olla itseni pomo.

Ja uskallan väittää, että (kirjoittajan) töitä kyllä riittää, kun on ahkera ja aktiivinen. Ensimmäisen free-kuukauden jälkeen naureskelin huolestuneita kommentteja muistellessani. Olin tienannut suurin piirtein kolminkertaisesti sen, mitä aiemmin toimittajan palkkatyössä tienasin kuussa. Sittemmin tulot eivät ole olleet aivan yhtä suuret, koska olen alkuinnostuksen jälkeen alkanut arvostaa vapaata aikaa, jota vapaa työ tuo tullessaan. Voisin tehdä paljon enemmän töitä kuin tällä hetkellä teen, mutta olen yksinkertaisesti päättänyt olla tekemättä.

Toimittajan työtä kohtaan kokemani ennakkoluulot ovat sitten asia erikseen. Iltapäivälehden toimittajana olen törmännyt ihan törkeäänkin käytökseen. On ollut vähän outoa olla osallisena irl-keskustelussa, jossa yksi haukkuu iltapäivälehdet maan rakoon ja tietää varmasti, että porukassa on  sellaisessa työskenteleviä ihmisiä. Minusta se on vain huonoa käytöstä. Muotitoimittajana sain usein palautetta jutuistani, että eikö nyt ollut mitään tärkeämpää uutista kerrottavana kuin jonkin julkkiksen asu. Kerroin aina ystävällisesti, että kaikilla on toimituksessa omat tehtävänsä ja vaikka kuinka olisi pressanvaalit meneillään, en voi alkaa kirjoittaa politiikanuutisia, jos tittelini on muotitoimittaja. Minusta on muutenkin aika turhanpäiväistä taivastella viihdeuutisia, niiden aiheita ja niiden tekijöitä. Niitä kevyempiäkin juttuja kaivataan ja luetaan, joten kannattaa käyttää aikansa ja energiansa johonkin muuhun kuin ylimieliseen kommentointiin.

Bloggaaja

Skumppaa lounaaksi, ilmaisia tavaroita ja matkoja, kultaa ja mirhamia (piti googlata mitä on mirhami). Tämä ennakkoluulo voi kyllä pitää paikkansakin (ilman tuota kultaa ja mirhamia -kohtaa). Jos kävisi aivan kaikissa tilaisuuksissa, joihin saa kutsun, voisi olla aika mukavissa skumppahuuruissa kaiket päivät. ”Ilmaisia” tavaroitakin saa, joskus niitä matkojakin.

Bloggaamiseen liittyvät ennakkoluulot liittyvät aika usein siitä saataviin palkkioihin. Tästä ovat jo niin monet kollegani avautuneet, etten itse ala nyt perustella sen kummemmin sitä, miksi tästä(kin) työstä pitää saada palkkaa. Enkä tällä tontilla koe sitä oikeastaan edes tarpeelliseksi, koska en ole urani aikana tainnut saada kertaakaan kritiikkiä blogini kaupallisuudesta.

Jos kuitenkin vielä mietit, miksi bloggaamisesta saa rahaa, lukaise vaikka OP Mediaan kirjoittamani juttu Vannisen Sarasta. Hän avasi aika hyvin ja kiertelemättä, miksi hänen toiminimensä liikevaihto on 142 000 euroa vuodessa. Aika harva hyvin tienaava bloggaaja tekee aivan puhtaasti pelkkää blogia. Sara esimerkiksi on myös sisällöntuottaja ja konsultti – näitä hommia tekevät monet muutkin bloggaajat. Jutun pointtina on kuitenkin se, että jos oman kanavan seuraajamäärä on yhtä kuin suuren maakuntalehden levikki, sisältöyhteistyö siinä kanavassa maksaa rahaa, ei rasvapurkkia.

Harmittaa, että edelleen jotkut yritykset kuvittelevat, että on ihan ok tarjota yhteistyötä palkkioksi tavaraa, puhumattakaan alennuskoodeista! Jokainen voi miettiä, tekisikö omaa työtään tavarapalkalla. Tuskin. Miksi siis bloggaajan pitäisi? Sanoin juuri viime viikolla eräälle ulkomaiselle lelufirmalle, että ei, en valitettavasti tee yhteistyötä tuotepalkalla, sillä en voi maksaa asuntolainaani Legoilla (kyseinen firma ei ollut Lego). Ok, se oli ehkä turhaa kettuilua, mutta olin jo kerran sanonut samalle ihmiselle ystävällisesti, että olen yrittäjä ja veloitan työstäni aivan normaalisti rahaa.

Kirjailija

Voisin kuvitella, että kirjailija nähdään usein boheemina haahuilijana, joka kirjoittelee kirjojaan ja tienaa tästä aika hohdokkaasta työstä sievoisia summia. Todellisuudessa kirjan kirjoittamisesta ei tienaa paljon mitään! Satu Rämö on avannut kirjailijan tienestejä todella hyvin tässä postauksessaan. Kirjamyynti itsessään ei siis kartuta kirjailijan tilipussia juurikaan, sillä myyntimäärät ovat yleensä aika vaatimattomia Suomen kokoisessa maassa. Apurahojen avulla voi kuitenkin ylipäänsä jotenkin elää kirjoittamalla kirjoja. Toki jotkut ihan rikastuvatkin, mutta aika harvinaista se on.

Toisin sanoen en siis esimerkiksi itse kirjoittanut kirjaani rahan kiilto silmissä vaan puhtaasti siksi, että oli unelmani saada oma tarinani ihan oikeiden kansien väliin. En jaksanut hakea apurahoja (se on melko monmutkainen ja aikaa vievä prosessi) enkä välttämättä olisi niitä esikoiskirjailijana saanutkaan.

Mitä te muut teette työksenne ja millaisia ennakkoluuloja työhönne liittyy?

Ostin unelmieni tuolin

POSTAUS SISÄLTÄÄ MAINOSLINKKEJÄ

Olen himosisustaja, mutten itse asiassa ole koskaan tehnyt mitään sen suurempia yksittäisiä sisustussatsauksia. Isommat huonekalut, kuten sohvat ovat toki olleet suurempia rahallisia satsauksia, mutta designiin en ole vielä raaskinut törsätä. Kunnes vähän törsäsin.

Olen haaveillut peacock-rottinkituolista pitkään ja pari kertaa se on ollut käsilläni second handina. Kerran yritin huutaa sellaista huutokaupassa ja kerran Facebook-kirppiksellä, mutta molemmilla kerroilla se meni täpärästi ohi suun. Niinpä kun Finnish Design Shopissa oli kamppis, joka lupasi satasen alennuksen kaikista yli 500 euron ostoksista, päätin vihdoin ostaa tuolin. Alennuksen jälkeen tuolille jäi hintaa itse asiassa saman verran, kuin mitä se lopulta maksoi huutokaupassakin.

Tuoli ei ollut mikään järkiostos. Emme varsinaisesti tarvinneet jättimäistä tuolia olkkariimme. Tämä on siis ”vain” puhtaasti iloa tuova, kaunis esine. Se on siis suomalaisen Parolan rottingin taidonnäyte. Firman tunnetuimpia tuotteita ovat Lumikenkä-tuotteet ja riippukeinut. Haaveilen, että meillä olisi vielä joskus kaksi riippukeinua terassilla. Nykyisessä kodissamme terassin katto on kuuden metrin korkeudessa, joten olen siirtänyt riippuvat haaveasiat syrjään toistaiseksi.

Hyvää miestenpäivää! Toivomuksiani miehille

Oikein hyvää kansainvälistä miestenpäivää kaikille asianosaisille! Listasin juhlapäivän kunniaksi tulevaisuuden toiveitani miehiin ja tasa-arvoon liittyen.

♥ Kaikista eniten toivon, että pääsisimme ahtaiden sukupuoliroolien kurimuksesta. Toivon, että tulevaisuudessa yhä useampi tapa olla mies, on hyväksyttävä. Olipa luonteeltaan, ulkonäöltään tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan mitä tahansa. Oli sitten cismies, transmies tai mitä ikinä. Erityisesti toivon, että tulevaisuudessa pojat ja miehet saisivat näyttää vapaammin tunteensa. Tämä on kaiken a ja o, aika moni paskuus maailmassa linkittyy nimenomaan sukupuoliroolien ahtauteen.

♥ Toivon myös, että ihmiset ymmärtäisivät, kuinka haitallista toksinen maskuliinisuus on. Pitäisi päästä siitä ajatuksesta, että sukupuolisensitiivisyyttä kannattavat ihmiset jotenkin vähättelisivät tietynlaista, perinteiseksi miellettyä miehisyyttä. Jos sukupuolisensitiivisyyden käsite on vielä vieras, suosittelen lukemaan Mamma rimpuilee -Lauran rautalankapostauksen. Ja muistamaan Sini Laitisen sanat toksisesta maskuliinisuudesta: se, ettei pidä homeisesta ruoasta, ei tarkoita ettei pitäisi ruoasta. Maskuliinisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta toksisessa sellaisessa on. 

♥ Toivon, että tyttöjen ja poikien erot koulumenestyksessä saataisiin jollakin konstilla kurottua umpeen. Uskon, että tässäkin auttaisi sukupuoliroolien laventuminen. Se, että olisi yleisesti ok ja hienoa olla koulussa menestyvä poika. Tällä olisi vaikutusta myös muihin poikia vaivaaviin ongelmiin kuten syrjäytymiseen.

♥ Toivon, että vanhemmuus on tulevaisuudessa tasa-arvoisempaa. Ettei isiä alennettaisi äitien apulaisiksi ja ettei yksin isän oletusarvoinen tehtävä olisi perheen elättäminen. Toivon, että vielä lähitulevaisuudessa vanhempainvapaat olisivat Suomessa mallia 6+6+6, jolloin isälle korvamerkattaisiin puolen vuoden pätkä vanhempainvapaista. Siitä olisi hyötyä kaikille eikä vähiten isän ja lapsen väliselle suhteelle.

♥ Toivon, että asevelvollisuus uudistetaan koskemaan koko ikäluokkaa. Kannatan Vihreiden tavoitetta tasa-arvoisesta ja lopulta vapaaehtoisesta asepalveluksesta.

KUVA UNSPLASH.COM