Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Rajausta ei välttämättä tarvita ja muita meikkioivalluksiani

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ORIFLAME JA SUOMEN BLOGIMEDIA (SISÄLTÄÄ MAINOSLINKKEJÄ)

Sain ensikosketuksen näin aikuisiällä Oriflamen meikkeihin, kun sisko alkoi hypettää Oriflame The One Illuskin Aqua Boost Foundation -meikkivoidetta. Ja oikeassahan tuo oli, kyseessä on ehdottomasti yksi parhaimmista kokeilemistani meikkivoiteista ja lempparini edelleen.  Sittemmin olen päässyt työn puolesta testailemaan brändin meikkejä enemmänkin ja ihastunut ikihyviksi moniinkin tuotteisiin. Monesta tuotteesta on tullut Illuskin-meikkivoiteen lisäksi meikkipussini vakkareita. Erityisesti edullisen The One -sarjan tuotteista!

Tein sekä arki- että juhlameikin Oriflamen tuotteilla ja esittelen samalla meikkioivalluksiani sekä aivan ässiä tuotteita, joita kannattaa harkita omaankin meikkipussiin.

Kuulas arkimeikki

The One Illuskin Aqua Boost Foundation -meikkivoide on siitä jännä, että se käy minusta sellaisenaan niin arkeen kuin juhlaan. Se on peittävä, mutta kevyt ja kuulas eli just täydellinen. Nykyisin tykkään pitää meikkipohjan mahdollisimman kuulaana, joten käytän meikkivoidetta sellaisenaan leukaan ja otsaan, missä minulla on toisinaan epäpuhtauksia ja arpia vanhoista, mutta muualle levitän Oriflamen NovAge True Perfection Miracle Perfecting -seerumilla jatkettua meikkivoidetta.

Vaikka yritän pitää arkimeikin yleensä hyvin simppelinä ja nopeana, tykkään silti panostaa esimerkiksi korostuksiin ja varjostuksiin. Mitään Kardashian-contouringia en tee, mutta sipaisen aurinkopuuteria hiusrajaan, poskiluun alle ja leukaan. Poskipunaa käytän nykyään aina, kun tajusin kuinka paljon pieni puna tekee yleisilmeelle. Highlighterina taas käytän usein jotakin nestemäistä kiiltoa, kuten ihan  vain väritöntä huulirasvaa (tässä Oriflame Tender Care -huulivoidetta) Kuulto on paljon luonnollisempi näin kuin jos käyttäisi puuterimaista highlighteria, joka minusta sopii vain juhliin. Huulirasva-highlighter tosin vaatii sen, että hiukset ovat kiinni, muuten ne liimautuvat ikävästi kiinni kasvoihin.

Minulla oli aikaisemmin arkimeikkirutiini, josta en juuri poikennut ja siihen kuului aina nestemäinen silmänrajaus. Viime aikoina olen alkanut jättää yhä useammin rajauksen kokonaan pois, jopa juhlameikistä. Olen innostunut enemmän luomiväreistä, ja silmämeikki on alkanut näyttää paljon freesimmiltä ilman rajauksia. The ONE Liquid Velvet Matte -luomiväri sävyssä Creamy Taupe on meikkipussissani aina. Nestemäisellä luomivärillä saa näyttävänkin silmämeikin nopeasti ja tässä on aivan kreisi pysyvyys. Normaalit luomivärit kasaantuvat rasvaisilta luomiltani luomivakoon puolessa tunnissa, mutta tämä pysyy hyvänä koko päivän. Vaaleaa Gentle Beige -sävyä voi siis käyttää myös puuterimaisen luomivärin pohjustaja. Ihan must-tuote, trust me!

Tärkeimpiin Oriflame-suosikkituotteisiini kuuluu myös The ONE Browcara -kulmakarvageeli. Käytän kulmageeliä aina. Voin jättää kynänkin pois rutiinista, mutta värillinen geeli on must. Varsinkin nyt, kun olen ihastunut tuuheisiin ja luonnollisiin kulmiin, jotka harjaan geelillä aina vähän ylöspäin. Browcara on sekin ihan täydellinen sarjassaan. Harja on pieni ja geeli juuri sopivan tymäkkää. Se levittää sopivasti väriä kulmiin ja pitää ne siinä asennossa, mihin ne harjaa.

The ONEn ripsivärit ovat nekin aivan priimaa. Sisko opetti minut aikoinaan käyttämään The ONE 5-in-1 Wonder Lash Mascaraa ja nyt olen ihastunut tähän uuteen XXL-versioon. Minusta parhaimmat ripsivärit ovat lähes poikkeuksetta kumiharjaksisia, niin myös tämä. Tällä saa ripsiin pituutta ja sopivasti tuuheutta ilman paakkuja ja varisemista. En käytä nykyisin oikeastaan ollenkaan ripsiväriä alaripsissä – ainakaan arkimeikissä. Tämä on minusta myös yksi hyvä vinkki freesimpään ilmeeseen.

Käytetyt Oriflame-tuotteet: 

Pohja: The ONE EverLasting Precision -peiteaine, The One Illuskin Aqua Boost Foundation -meikkivoideNovAge True Perfection Miracle Perfecting -seerumiGiordani Gold -puuterihelmet (punaisia helmiä poskiin, ruskeita varjostuksiin), Tender Care -hoitovoide kuultotuotteena

Silmät: The ONE Liquid Velvet Matte -luomiväri sävyssä Creamy Taupe, The ONE 5-in-1 Wonder Lash XXL -ripsiväri, The ONE Browcara -kulmakarvageeli sävyssä Deep Brown

Huulet: The ONE Colour Unlimited Super Matte -huulipuna sävyssä Enigmatic Nude

Arkimeikkivinkkejäni:

♥ tee pohjasta kuulaampi sekoittamalla meikkivoiteeseen hiukan seerumia

♥ korvaa rajaukset luomivärillä

♥ älä levitä alaripsiin maskaraa

♥ tee varjostukset aurinkopuuterilla

♥ korvaa puuterimainen highlighter värittömällä huulirasvalla

♥ muista poskipuna!

Dramaattinen juhlameikki

Satsaa joko silmä- tai huulimeikkiin -sääntöä ei kannata ottaa turhan vakavasti. Molemmat voivat olla näyttävät! Varsinkin jos korvaa mustan luomivärin ruskealla ja jättää paksut rajaukset kokonaan pois. Tässä meikissä käytin rajauksena mustaa luomiväriä. Jippo, jota käytän nykyisin tosi usein, sillä luomivärillä saa tosi paljon pehmeämmän lopputuloksen. Aika monia luomivärejä voi käyttää myös kostealla siveltimellä, jos haluaa vielä syvemmän sävyn.

Ruskea sävy on Oriflamelta saamani irtonappi mahtavaan The ONE -sarjan palettiin, johon saa kerätä itse kuusi lempisävyään. Palettia ja nappeja ei vain vielä ole myytävänä, mutta tätä kannattaa pitää silmällä, koska väri on todella pysyvää! Napit pysyvät paikallaan magneetilla ja näitä voi vaihdella keskenään ja ostaa sitten uusia nappeja, jos vanhat pääsevät loppumaan.

Olen alkanut jättää yhä useammin irtoripset kokonaan pois juhlameikistä. Varsinkin sellaiset kokonaiset ripsirivit näyttävät aina niin feikeiltä, että ovat alkaneet kyllästyttää. Suosittelen tosi isosti panostamaan hyvään ripsiväriin ja miettimään, tarvitseeko niitä feikkiripsiä, varsinkaan ripsipidennyksiä ollenkaan. Minusta kasvot näyttävät aina tuhat kertaa raikkaammilta ja nuoremmilta ilman tekoripsiä.

Olin ensin skeptinen, osaanko käyttää puuterihelmiä, joita Oriflamella on myynnissä monia erilaisia. Sitten tajusin, että näitähän voi tietysti käyttää monin eri tavoin: kun ottaa siveltimellä väriä suoraan purkista, punaisista, ruskeista ja vaaleamman nudeista kuulista tulee aika ihana, luonnollinen ja kuultava poskipunasävy. Jos taas haluaa punaisemman lopputuloksen poskille, punaisia helmiä voi noukkia kämmenelle ja pyörittää sitten niissä sivellintä. Nudet helmet ovat sellaisinaan ihana kuultotuoe ja ruskeat taas käyvät aurinkopuuterista.


Käytetyt Oriflame-tuotteet:

Pohja: The ONE EverLasting Precision -peiteaine, The One Illuskin Aqua Boost Foundation -meikkivoide, Giordani Gold -puuterihelmet (punaisia helmiä poskiin, ruskeita varjostuksiin, vaaleita korostuksiin)

Silmät: Make-Up Pro Wet & Dry Eye Shadow -luomivärit (musta ja ruskea), Giordani Gold Marbleised -luomiväri sävyssä Luxuriant Beige, The ONE 5-in-1 Wonder Lash XXL -ripsiväri, The ONE Browcara -kulmakarvageeli sävyssä Deep Brown

Huulet: The ONE Colour Obsession -huulipuna sävyssä Red Fever

Juhlameikkivinkkejä:

♥ Älä pelkää panostaa sekä silmä- että huulimeikkiin

♥ Tee rajaukset (mustalla) luomivärillä

♥ Varo harmahtavaa varjostusväriä, jos ihosi on yhtään tummempi (käytä mieluummin aurinkopuuteria)

♥ Unohda irtoripset, etsi mieluummin hyvä ripsiväri

 

Oriflamen meikit löydät laajasta ja kattavasta nettikaupasta.

Omat suosikkituotteeni (myös ihonhoitosuosikit) löydät Oriflamen sivuilta Personal Beauty Storestani.

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa käydä kurkkaamassa myös bloginaapureideni Mimmin ja Caritan postaukset! Carita on ihastunut Oriflamen ylellisempään Giordani Gold -meikkisarjaan ja Mimmi kertoo enemmän ihonhoitosuosikeistaan.

Saletisti vuoden paras elokuva

 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SF STUDIOS JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Kun näin ihan ensimmäisen kerran Lady Gagan Instagramissa tiiserin hänen tähdittämästään elokuvasta A Star Is Born, tiesin että haluan ehdottomasti nähdä elokuvan. Jotenkin jo leffasta etukäteen nähtyihin pätkiin, kuviin ja trailereihin on saatu niin hyvin tiivistettyä se maaginen kauneus, joka itse leffastakin sitten lopulta huokui.

Kävin katsomassa elokuvan sen lehdistönäytöksessä ja se oli juuri niin hyvä, kun odotinkin. Sen päätähdissä Bradley Cooperissa (jonka esikoisohjaus leffa on) ja Lady Gagassa on niin uskomattoman paljon karismaa ja keskeistä kemiaa, että se tuntuu rätisevän valkokankaan läpi leffateatteriin. Pillitin teatterissa kivikasvoisten kriitikkomiesten seassa.

Elokuva kertoo alkoholisoituneesta kantrimuusikosta Jacksonista (Cooper), joka tapaa sattumalta lahjakkaan nuoren laulajan Allyn (Gaga). He rakastuvat ja alkavat tehdä musiikkia yhdessä. Allyn ura lähtee nousukiitoon, Jacksonin puolestaan syöksykierteeseen. Jacksonin ongelmat alkoholin ja huumeiden kanssa varjostavat Allyn lupaavaa uraa ja parin nopeasti leimahtanutta rakkautta.

Rooli Allyna on Lady Gagan ensimmäinen elokuvapääosa. Sekopäisistä kostyymeistaan tuttu poppari kohtaa takuulla aika paljon ennakkoluuloja aloittelevana näyttelijänä. Onneksi jo tämä leffa panee epäilijöille jauhot suuhun. Osasin jotenkin odottaakin, että Gaga on hyvä roolissaan. Saan hänestä sellaiset vibat, että hän on lahjakas kaikessa mihin ryhtyy. Tuntuu, että hän on edelleen aliarvostettu laulajana. Muistan, kun olin hänen Suomen-konsertissaan joitakin vuosia sitten ja yllätyin itsekin, että siellä kaiken sen jättimäisen show’n ja järjettömien asujen takana on aivan mielettömän hyvä laulaja. Gagan ääni tulee onneksi elokuvassa esiin todella hyvin ilman kaikkea sitä sirkusta, jota Gagan ympärillä normaalisti on.

Nyt tuntuu, että Gaga on ainoa oikea nainen rooliin. Hän ei ole perinteisen kaunis Hollywood-tähti ja tätä tuodaan esille myös leffassa. Epävarma Ally osaa laulaa, mutta on saanut musiikkituottajilta pakit ulkonäkönsä vuoksi. Allyn ”iso” nenä on puheena muutamaankin otteeseen. Gagaa on lehtijuttujen perusteella kiusattu kouluaikoina nenästään IRL. Allyn ja Gagan tarinassa on muitakin yhtäläisyyksiä. Ally pääsee ponnistamaan kuuluisuuteen Jacksonin avulla. Gagan lahjoista puolestaan vakuuttui aikoinaan räppäri Akon, joka saatteli hänet maailmanmaineeseen.

Ja sitten se Bradley Cooper. Olen aina pitänyt häntä karismaattisena ja upeana näyttelijänä, mutta Jacksonin rooli on vielä potenssiin tuhat. Sen lisäksi, että hän on hyvä roolissaan, hän on niin järkyttävän KUUMA, että hyvä etten alkanut itkeä pelkästään siksi. Jos siis päädyt katsomaan tämän leffan, etkä jostain todella kummallisesta syystä pitäisikään siitä, olet ainakin voinut katsella  Bradley Cooperia ihanat, reilut kaksi tuntia. A Star Is Born on siis Cooperille myös esikoisohjaus ja hän on myös ollut tuottamassa elokuvaa. Hän on siis vastuussa siitä, että elokuva on kokonaisuudessaan niin U-P-E-A. Paljon ylisanoja, I know, mutta on ihanaa kun elokuva aiheuttaa joskus näin suuria tunteita!

Leffassa on myös sivuroolisuorituksia, jotka ansaitsevat glooriaa. Jos Jacksonin Bobby-veljeä esittävä Sam Elliot ei saa sivuosa-Oscar-ehdokkuutta, alan itkeä. Lännenelokuvarooleista tuttu Elliot esittää karskia mutta herkkää manageriveljeä uskottavasti ja aidosti. Muistan varmasti ikuisesti kohtauksen, jossa Bobby peruuttaa autollaan veljensä pihasta. No, tiedätte kun katsotte. Ikimuistoinen roolisuoritus.

Vaikka elokuva on yleisvireeltään surumielinen, Allyn isä kavereineen tuovat siihen myös ripauksen komediaa. Tuo sakki jäi ehdottomasti myös mieleen leffan mahtavista rooleista.

Kaiken muun kauniin ja koskettavan lisäksi on tietysti vielä musiikki. Leffa määritellään romanttiseksi musikaalidraamaksi. Siinä on upeita esiintymisiä ja kauniita uusia lauluja. Lempparikseni nousi Shallow, jota aion varmasti kuunnella jatkossakin. Elokuvan upeat musiikkikohtaukset ovat yksi syy, miksi leffa kannattaa ehdottomasti katsoa elokuvateatterissa.

Suosittelen lämmöllä, että katsot tämän leffan – mieluiten isolta screenilta. Et pety. Lippukauppaan pääset TÄSTÄ!


Fun facts:

♥ Leffan tarina on kerrottu ennenkin. Ensimmäinen A Star Is Born -leffa nähtiin jo vuona 1937 ja seuraava 1956. 70-luvun uudelleenfilmatisoinnissa pääosissa nähtiin Barbra Streisand ja Kris Kristofferson.

♥ Osa leffan musiikeista on äänitetty tämän vuoden Coachella-festareilla ja leffassa nähdään ja kuullaan ihan aitoja live-esityksiä. Gaga oli kuulemma vaatinut tätä Cooperilta, sillä hän itse inhoaa musiikkileffoja, joiden huulisynkat ovat ihan pielessä. Tästä syystä Cooper otti leffaa varten laulutunteja. Hän opetteli myös soittamaan kitaraa.

♥ Leffan eka kohtaus, jossa Jackson esiintyy livenä, kuvattiin kantrikonsertissa Indiossa. Cooper onnistuttiin ymppäämään kahden esiintyjän väliin kymmeneksi minuutiksi. Tämä aito esiintyminen kuullaan elokuvassa. Kohtaus purkitettiin yhdellä otolla.

♥ Gaga esitti viimeisen kappalee I’ll Never Love Again vain hetki sen jälkeen, kun hän oli kuullut parhaan ystävänsä Sonja Durhamin menehtyneen syöpään.

♥ Cooper kuuli Gagan laulavan La Vie en Rosea ensimmäistä kertaa hyväntekeväisyystilaisuudessa. Hän vaikuttui esityksestä niin paljon, että halusi Gagan esittävän biisin myös elokuvassa. Kappale onkin ensimmäinen joka Gagalta elokuvassa kuullaan.

♥ Oli lähellä, että elokuvan naispääosaa olisi esittänyt Beyoncé. Ohjaajan piti olla alun perin Clint Eastwood ja miespäärooliin kaavailtiin sellaisia nimiä kuin Christian Bale, Leonardo DiCaprio, Tom Cruise, Johnny Depp ja Will Smith.

♥ Ja mikä tärkeintä: Jacksonin ja Allyn koiraa esittää Bradley Cooperin oma Charlie-koira ♥

 

Sairastinko sittenkään synnytyksen jälkeistä masennusta?

Tänään vietetään maailman mielenterveyspäivää ja erilaisia aiheeseen liittyviä somepäivityksiä selattuani ajattelin, kuinka hienoa on, että mielenterveyden ongelmiin liittyviä tabuja rikotaan jatkuvasti. Samalla mietin, että vasta kolme vuotta sitten olin itsekin sitä mieltä, etten halua kertoa synnytyksen jälkeen kokemistani mielenterveysongelmista julkisesti.

Onneksi lopulta kerroin – ihan kirjaksi asti. Ylivoimaisesti upeinta tässä kaikessa kirja- ja sometyössä on nimittäin ollut se, kun olen saanut kokea, että kirjoittamistani asioista on hyötyä ja apua niin monille muille äideille. Olen tuntenut, että työlläni on toden totta merkitystä. Ette tiedäkään, kuinka monesti olen kyynelehtiny koskettavan ja avoimen palautteen äärellä <3

Näin mielenterveyspäivänä ajattelin, että olisi sopiva hetki taas avata kirjani kansia täälläkin ja kyseenalaistaa samalla minulle annetun diagnoosin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, sillä luulen että olin pitkään ikään kuin sen diagnoosin vanki.

Suomalaisessa terveydenhuollossa ei ilmeisesti erotella synnytysmasennusta ja -ahdistusta juurikaan. Olisi kiinnostavaa selvittää tarkemmin, miksei. En koskaan kokenut synnytysmasennuksen oirekuvan sopivan omiin tuntemuksiini. Siksi tuntui vapauttavalta kuulla kirjaa varten haastattelemaltani psykologi Mirja Sarkkiselta, että oireeni vastasivat pikemminkin synnytyksen jälkeistä ahdistusta. Sarkkiselta sain kehotuksen lukea myös Karen Kleiman ja Amy Wenzelin kirjaa Dropping the Baby and Other Scary Thoughts: Breaking the Cycle of Unwanted Thoughts in Motherhood (2010). Kirjassa masennus ja ahdistus erotellaan selvästi.

Sittemmin olen lukenut suurella mielenkiinnolla ulkomaisia artikkeleita aiheesta (lue esimerkiksi tämä Voguen juttu). Suomessa kun helposti niputetaan kaikki huonosti voivat äidit joko babybluesista, masennuksesta tai psykoosista kärsiviksi. Sarkkinen kertoi minulle, että ahdistus kumpuaa eri syistä, voi oireilla eri tavoin ja sitä pitäisi hoitaakin eri tavoin kuin masennusta. Toivoisin ylipäätään, että äitejä kuten kaikkia muitakin potilaita hoidettaisiin yksilöinä. Terveyskeskuslääkärin vastaanotolta masennusdiagnoosi ja mielialalääkeresepti kourassa kotiin -systeemi ei aina toimi. 

Seuraava ote kirjastani:

Halusin ymmärtää itseäni ja synnytyksen jälkeisiä tuntojani paremmin ja päätin kysyä aiheesta psykologian lisensiaatti, psykoterapian erikoispsykologi Mirja Sarkkiselta, joka työskentelee varhaisen vuorovaikutuksen kouluttajapsykoterapeuttina ja integratiivisena psykoterapeuttina. Miksi äidiksi tuleminen ja vauva-aika saivat aikaan minussa niin vavahduttavan kriisin?

Synnytyksen jälkeiseen tilanteeseeni tutustuttuaan Sarkkinen ehdotti, etten ehkä kärsinytkään synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vaan synnytyksen jälkeisestä ahdistuksesta. Näitä kahta ei vielä oikein osata erottaa hoitotyössä toisistaan, vaikka se olisi hyvin tärkeää. Masennus ja ahdistus ovat ensinnäkin jo syntymekanismeiltaan erilaisia.

Aivan kuten muutkin mielenterveyden ongelmat, myös synnytyksen jälkeiset mielentilat ovat yhteydessä lapsuuden vuorovaikutuskokemuksiin.

Sarkkisen mukaan äidiksi tulevan on tärkeää käydä läpimuisti- ja mielikuvia, millainen oma äiti oli. Ja tarkastella realistisesti, millaista hoivaa on saanut niin hyvässä kuin hankalassa. Sillä tavalla selviää, miten luoda omanlainen äitiys.

– Tämä mielen prosessi on latautuneempi kuin se, millainen suhde on puolison kanssa. Vauvan ääressä oma kokemus hoivatuksi tulemisesta on hirveän tärkeä.

Sarkkinen selvitti minulle, että synnytyksen jälkeinen masennus resonoi usein turvallisesta hoivasta vaille jäämisestä, etäisyydestä suhteessa äitiin. Ahdistuksen taustalla taas on usein liiankin läheinen,  ehkä jopa kietoutunut äitisuhde. Ahdistunutta pelottaa vauvan ripustautuminen itseen, koska omasta riippuvaisuudestaan äitiin on ehkä joutunut työläästikin pyristelemään irti.

– Suhde omaan äitiin kannattelee äitiyttä. Se mahdollistaa omanlaisena äitinä olemisen. Erityisen tärkeää on tunne, että on saanut itse riittävästi hoivaa.

Hoivaa minulta ei totta vie puuttunut. Pidin äitiäni täydellisenä äitinä ja ajattelin, että olin hänen vastakohtansa monin tavoin. Mutta ei hän ollutkaan täydellinen, ei kukaan ole. Täydellinen äiti on kauhea epäinhimillinen robotti.

Taipuvaisuuteni takertuvuuteen oli ehkä se, mikä äitisuhteessani vaikutti negatiivisella tavalla elämääni. Se johti siihen, että tarvitsin aina muita ollakseni tyytyväinen ja onnellinen. Sarkkinen selitti, ettei äärimmäisen rakastava ja huolehtiva äitini aina ehkä osannut auttaa minua pääsemään tuskantunteistani niskan päälle vaan mieluummin työnsi vaikeudet tieltäni itse. Sellaista äidinrakkaus usein on. Yritystä silottaa lapsen tietä. Se näyttää ainoalta oikealta teolta siinä hetkessä, mutta kolmenkymmenen vuoden kuluttua käsissä voi olla ihmisraunio, joka ei osaa olla oman onnensa seppä.

Tämä oli se kohta, jossa minun pitäisi pystyä päästämään irti äitini mallista. Auttaa ja opettaa lastani vähitellen kehityksen myötä kannattelemaan enemmän itse itseään vaikeissakin paikoissa. Vaikka ei aina raaskisi. Yrittää kannatella lastani sopivalta etäisyydeltä, jotta hänelle rakentuisi äitiään parempi itseluottamus. Ja uskoa siihen, että kyllä hän kykenee tekemään itsestään täyden ja onnellisen.

Sarkkisen mukaan äitiydestä ahdistuneen pitäisi päästä tarvittaessa jo raskauden aikana varhaiseen vuorovaikutukseen erikoistuneen psykoterapeutin hoitoon. Tähän hoitoon pitäisi ehdottomasti kuulua kotikäyntejä. Hoidon tulisi olla riittävän intensiivistä ja koskea koko perhettä. Kotikäynneillä voi tarkastella ja hoitaa paremmin myös pakonomaisia toimintoja.

– Psykoterapeutti ja äiti voivat yhdessä miettiä, mitä mikäkin pakko-oire palvelee, voisiko tilanteessa sittenkin toimia toisin ja mitä siitä seuraisi. Pakko-oireiselle tulee antaa välineitä ajattelunsa ymmärtämiseen ja kyseenalaistamiseen, selittää että ajatukset ovat vain ajatuksia, eivät automaattisesti tosiasioita tästä maailmasta. Hankaliin ja pelottaviin ajatuksiin pitäisi voida pysähtyä ja pohtia, mikä on totta ja oikeasti tärkeää ja mikä voisi olla hankalaksi koetun ajatuksen vasta-argumentti.

– Vuorovaikutuspsykoterapeutti auttaa ahdistunutta äitiä myös luomaan ja ylläpitämään yhteyttä vauvaansa pelottavista tunteista huolimatta ja niiden kanssa.


Jos koet, että kirjani Hullu kuin äidiksi tullut voisi olla lukemisen arvoinen, etkä omista sitä vielä, kirjan saa Adlibrikseltä (mainoslinkki) hintaan 22,40 e ja e-kirjana hintaan 21,30 e.