Entäs miehet?

Tyttöjen päivän ja #imwithsannan jälkipyykkiä ratakiskosta väännettynä.

Kuten yhdessä jakamassani meemissä sanottiin: kolme asiaa elämässä on varmaa: verot, kuolema ja random-tyyppi huutamassa ENTÄS MIEHET, joka ainoan kerran, kun joku tuo esille naisten kokemia epäkohtia.

Tässä oon mä aamulla, kun oon käynyt suihkussa, meikannut, juonut kahvia ja valmis murskaa patriarkaatin.

Entäs miehet -huutelijalta haluaisin kysyä, että kiinnostaako sinua miesten ongelmat muulloin, kun silloin kun puhutaan naisten asioista? Kiinnostaako sinua miesten kokema seksuaalinen häirintä yhtenäkään muuna hetkenä kuin sinä hetkenä, kun nainen kertoo kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä? Ja jos kiinnostaa, niin millä tavalla naisten kokemien ongelmien esiin tuominen on miehiltä millään tavalla pois? Ei millään, joten jos nyt vain myöntäisit itsellesikin, että huutelet miesten oikeuksien perään ainoastaan siksi, että haluat hiljentää naiset.

Missä on poikien päivä -itkijöille haluan sanoa, että poikien päivä on ollut nyt satoja vuosia aivan joka saatanan päivä. Siltikin: pojat ja miehet kärsivät sukupuolensa vuoksi monista ongelmista, kyllä. Mutta tiedätkö mitä, kun niihinkin lääke on se niin kovasti vihaamasi intersektionaalinen feminismi. Ja jos me tyttöjen päivänä haluamme kitkeä verkkohäirintää (jota tytöt kokevat 27 kertaa todennäköisemmin kuin pojat) niin mitä luulet, että tapahtuu, kun onnistumme tavoitteessamme? Sitä että myös ne pojat, joista olet huolissasi, säästyvät todennäköisemmin häirinnältä! Voisitko vaikka pikkuhiljaa tajuta, etteivät oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ole mitään piirakoita, joista toiselle riittää ja toiselle ei? Jestas, ei pitäisi olla niin vaikeaa.

Näinä päivinä on helppoa olla näyttävästi cool girl ja oikein maksimoida ”arvostuksensa” kertomalla naisena, ettei meillä mitään hätää ole, muistuttamalla että entäs miehet ja että typerät feministit tuolla vain mieltään pahoittavat. Jos olisin näinä aikoina se epävarma teini, jota joskus olin, olisin itsekin keskustelujen hyvä jätkä, joka nauttisi täysin siemauksin miesten näennäisestä arvostuksesta. Kun olisin se toisenlainen tyttö, joka ei turhista valita tai pilaa iloa ja alistuu kohtaloonsa.

Mutta sen sijaan arvostan itseäni, tyttöyttä ja naiseutta. Arvosta sinäkin. Lupaan, että itsearvostus tuntuu paremmalta kuin jonkun seksistisen jätkän kauniilta kuulostavat sanat siitä, kuinka sä et ole kuin muut tytöt

Tyttöjä ei hiljennetä!

Mainos: Plan International Suomi

Viime aikoina ei ole ollut helppoa olla tyttö, edes etuoikeutettuna ihmisenä täällä Suomessa. Kun tyttöjen vähättelyyn alkaa kiinnittää huomiota, sitä näkee kaikkialla. Ja se on tosi ahdistavaa. Olenkin jo pitkään sanonut, että jos et ole vihainen, et kiinnitä tarpeeksi huomiota.

Hallituksen naisista muokattiin kuva, jossa ministerit näyttävät pieniltä tytöiltä ja kuva levitettiin saatesanoilla: Tytöt leikkii hallitusta. Pääministeri Sanna Marinin pätevyys kyseenalaistettiin, koska hänet oli stailattu naiselliseen tyyliin naistenlehden haastatteluun. Ne, jotka eivät sentään enää uskalla sanoa, etteivät naiset voi olla ministereitä, pyrkivät hyökkäämään kaikin muin tavoin. Osoittamalla, että tyttöys ja kaikki siihen liitettävä olisi jotenkin vähemmän arvokasta ja tärkeää.

Sorry vain, mutta emme enää osta sellaista hölynpölyä. Tyttöys kaikissa muodoissaan on ihanaa ja erityisesti tänään Kansainvälisenä Tyttöjen Päivänä me juhlistamme sitä!

On ollut voimaannuttavaa huomata, ettei naisvihamielisten ulostuloja enää niellä sellaisinaan vaan taistelemme vastaan. Aloimme itse jakaa Tytöt leikkii hallitusta -kuvaa ja käänsimme kuvamanipulaation ihanaksi muistutukseksi siitä, että tytöistä voi tulla mitä vain! Sanna Marin naistenlehdessä -kritiikin muutimme mahtavaksi sometempaukseksi, jossa ihmiset jakoivat kuvia itsestään Sanna Marin -tyyliin mustassa bleiserissä.

Verkkohäirintä on ollut isosti tapetilla nyt tyttöjen viikolla, kun monet poliitikot, vaikuttajat ja mediat ovat nostaneet sitä Plan Suomen vanavedessä esiin. Plan valitsi verkkohäirinnän tämän vuoden tyttöjen päivän teemakseen ja julkaisi tällä viikolla valtavan kyselytutkimuksen tyttöjen ja naisten kokemasta verkkohäirinnästä Suomessa ja maailmanlaajuisesti. Tutkimukseen osallistui peräti 14 000 tyttöä ja nuorta naista. 58 prosenttia kyselyyn osallistuneista tytöistä on kokenut verkkohäirintää. Häirintä on vieläkin pahempaa, jos tytöllä on etnistä taustaa, hän puhuu poliittisista aiheista, identifioi itsensä osaksi LGBTIQ+-yhteisöä tai hänellä on jokin vamma. Valtavan suuri osa tytöistä menettää verkkohäirinnän vuoksi itseluottamuksensa.

Aika usein syy kaikenlaisesta häirinnästä yritetään sälyttää uhrin niskoille. Verkkohäirintään yritetään ehdottaa ratkaisuksi sitä, ettei uhri olisi verkossa. Elämä on nykyään isosti verkossa, joten on selvää, että tyttöjenkin pitää voida siellä olla, TURVASSA! Meitä ei hiljennetä eikä ajeta pois sieltä missä tapahtuu, missä päätöksiä tehdään ja mielipiteitä ilmaistaan. Verkkoväkivallan normalisoinnin on yksinkertaisesti loputtava.

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että tämä Planin kamppailu tyttöjen oikeuksien eteen tuottaa tulosta ja verkkohäirintäongelman laajuus on noteerattu! Instagram päätti tällä viikolla alkaa kehittää tyttöjen kanssa keinoja puuttua verkossa tapahtuvaan häirintään. Samalla apua saadaan myös Facebookiin ja Whatsappiin. Plan toivoo, että myös Twitter ja TikTok kuulevat tyttöjen hätähuudon.

Voit auttaa taistelussa verkkohäirintää vastaan allekirjoittamalla vetoomuksen.

Plan kamppailee paitsi verkkohäirintää vastaan, myös monin muin tavoin tasa-arvon puolesta. Järjestö auttaa tyttöjä pääsemään kouluun, sillä koulutus on tärkeimpiä tapoja saavuttaa tasa-arvo. Ja tasa-arvoisissa yhteiskunnissa häirintä vähenee ja siihen voidaan puuttua paremmin. Koulutetut tytöt tietävät oikeutensa ja voivat myös puolustaa niitä. Koulutus ja digitaitojen lisääntyminen auttavat tyttöjä selviytymään myös verkossa.

Voit auttaa tyttöjä pääsemään kouluun lahjoittamalla Planille. Esimerkiksi 40 euron lahjoituksella järjestö tukee yhden tytön koulutusta.​ Järjestin oman keräykseni tyttöjen päivän kunniaksi ja kasassa on jo reilu puolet keräystavoitteesta. Jos vain suinkin pystyt, käy lahjoittamassa vaikka pienikin summa Tyttöjen puolesta -keräykseeni!

Lahjoita täällä tytölle koulutus!

Kiitos <3

Klitoris löydettiin vasta vuonna 1998 ja muita patriarkaatin hölmöilyjä – kirjasuositus!

Jos luet loppuvuonna vain yhden kirjan, suosittelen että se olisi ruotsalaisen Liv Strömquistin sarjakuva-albumi Kielletty hedelmä. Mikään uutushan tämä ei ole, julkaistu Ruotsissa on vuonna 2014, mutta ainakin minun korviini tämän upean sarjakuvataitelijan nimi kantautui vasta tänä vuonna.

Tämä kirja on kuitenkin niin timanttia, että toivoisin tätä luettavan yläkoulun historian, bilsa ja terveystiedon tunneilla. Meille nimittäin kerrotaan kyllä monista historian suurmiehistä, muttei ehkä sitä, että monilla heillä oli todella kieroutunut suhtautuminen naisiin, naisen sukuelimiin, itsetyydytykseen ja seksiin. Meille kerrotaan myös noitavainoista, mutta ei ehkä sitä, että noitaoikeudenkäynneissäkin naisen sukuelimet olivat tarkan syynin kohteena. Kirjassa on ylipäätään paljon sellaista tietoa, että olisin tosi mieluusti ottanut kaiken sen vastaan jo teini-ikäisenä, jolloin olisin taatusti alkanut taistella naisvihaa vastaan jo paljon aiemmin.

Kirjassa tarkastellaan myös sitä, miksi naisen sukuelimiin on selkeästi suhtauduttu täysin luontevasti vielä joskus keskiajalla, mutta sen jälkeen pimppiä on aika systemaattisesti alettu häivyttää niin, etteivät edes nykyajan naiset osaa nimetä omiaan. Myös tässä sarjisessa mainitaan asiasta eli siitä, että moni ei tiedä vaginan ja vulvan eroa, ja miten se taas vaikuttaa kaikkeen.

Patriarkaatin mahtavimpiin salaliittoihin kuuluu myös se, että naisesta on tehty vähemmän seksuaalinen sukupuoli. Tällainen ajatus syntyi vasta valistuksen jälkeen. Sitä ennenhän nainen oli suorastaan niin seksuaalinen, että jotkut heistä piti polttaa roviolla. Valistuksen jälkeen sedät kuitenkin alkoivat selittää naisen puuttuvasta seksuaalisesta halusta. Ukkelit sepittivät myös höpöhöpöjuttuja naisen orgasmeista. Tämä se vasta oli turmiollisinta mansplainingia koskaan!

Hävettää, että tajusin itsekin jutun juonen vasta kesällä Powerful Sexual Aware -kurssilla. Toivon todella, että tämän ajan nuoret saavat parempaa seksuaalikasvatusta, kuin mitä vielä ikäiseni ovat saaneet. Ja ettei heille kerrota enää valheita esimerkiksi naisen orgamista ja ”esileikistä”. Miksi ”esileikki” olisi mitenkään vähemmän seksiä kuin penetraatio? Miksi on mitenkään oleellista, saako penetraatiossa orgasmin vai ei? Siksi, että miehen nautintoa on pidetty niin pitkään huomattavasti tärkeämpänä asiana kuin naisen. Naisen nautinto on ollut niin epäolennainen asia, että klitoriskin löydettiin koko komeudessaan vasta herran vuonna 1998. Aika monet eivät muuten vieläkään tiedä, miltä klitoris näyttää. Let me show you.

Ahdistavasta aiheestaan huolimatta kirja on kuvitettu ja kirjoitettu niin hauskalla tavalla, että tästä ehdottomasti enemmän voimaantuu kuin lannistuu. Vaikka se osoittaa myös, kuinka paljon meillä on vielä tehtävää. Kantsii lukea ja sen jälkeen taas tuumailla, tarvitaankohan sitä feminismiä. Kielletyn hedelmän ja muita Liv Strömquistin sarjakuvia voi tilata esim. Adlibrikseltä (mainoslinkki).