Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Pieniä tekoja luonnon puolesta: vaihda vanutuotteet vastuullisempiin

Kaupallinen yhteistyö: Delipap ja Suomen Blogimedia

Käsi ylös, kenen verkkokalvoille ei ole porautunut merihevonen kantamassa muovista pumpulipuikkoa.

Pumpulipuikko on hyvä esimerkki pienestä jutusta, jolla on kuitenkin merkitystä. Vaikka välillä tuntuu, että oma kierrättäminen on pientä nyhräystä maailman mittakaavassa, mutta ei niin vain voi ajatella. On pakko tehdä oma osansa.

Eikä niistä muovisista pumpulipuikoista ihan turhaan motkoteta, vaikka pieniä ovatkin – on niillä niin paljon väliä, että EU päätti kieltää ne. EU hyväksyi siis viime vuonna esityksen, joka kieltää tietyt kertakäyttöiset muovituotteet kuten pillit ja pumpulipuikot. Tällä päätöksellä yritetään vähentää etenkin meriin päätyvää muovijätettä.

Ajattelen, että muoville on kyllä paikkansa, kunhan se kierrätetään oikeaoppisesti eikä sitä käytetä aivan miten sattuu. Muovisia pumpulipuikkoja ei kuitenkaan voi kierrättää, ne kuuluvat sekajätteeseen. Ne toden totta ovat sitä turhaa muovinkulutusta – vieläpä kun yhtä puikkoa käytetään tosiaan sen yhden kerran. Ja kuulemma joku vielä heittää ne vessanpönttöön! Apua, ei näin!

Onneksi muovisten puikkojen käytön voi lopettaa aivan tykkänään – lopettamatta silti pumpulipuikkojen käyttämistä. Puikkoja tehdään nimittäin myös biohajoavina! Ja niitä saa vieläpä kotimaiselta merkiltä. Helmi toi nimittäin markkinoille sarjan vastuullisia vanutuotteita: muovittomia ja kloorivalkaisemattomia vanu- ja meikkipuikkoja sekä vanulappuja.


Helmi on vanha ja varmasti monelle tuttu, suomalainen brändi, mutta vanutuotteiden ilme on aivan uusi. Kauniita harmaita pakkauksia ei tarvitse piilotella kylppärissä.

Vastuullisuuden lisäksi en tietysti pane pahitteeksi, että tuotteet ovat korkealaatuisia, niissä käytetään vain puhdasta luonnon puuvillaa ja että ne on kehitetty yhteistyössä Allergia-, Iho- ja Astmaliiton kanssa. Tuotteiden pakkaukset ovat muovia, mutta nehän pitää tietysti lajitella muovipakkauskeräykseen.

Kaikille vanutuotteet eivät ehkä ole iha must-juttu kylppärissä, mutta itse huomaan kyllä kaipaavani niitä kauneudenhoidossa. Voisin kyllä elää ilman vanupuikkoja, mutta Jaakko hoitaa meillä niiden hankkimisen – sillä hän putsaa korvansa niillä. Itse en harrasta tätä, mutta kun puikkoja meillä aina on, käytän niitä usein puikkoja meikin viimeistelyyn. Helmillä on tavallisten vanupuikkojen lisäksi meikkipuikkoja, joissa on erikoismuotoillut päät. Toinen pää on terävä, toinen leveä ja pyöreä. Terävällä päällä voi korjailla esimerkiksi silmämeikkiä näppärästi, leveällä päällä voi vaikka levittää silmämeikkiä tarvittaessa.


Meikki- ja vanupuikot ovat muovittomia eli niiden varsi on valmistettu paperista. Niiden vanu on puhdasta ja pehmeää 100-prosenttista luonnon puuvillaa. Muovittomien meikkipuikkojen kahdella erilaisella päällä voi korjailla meikkiä, ja tarvittaessa vaikka lisätäkin sitä.

Vanulappujen puuttumisen kylppäristä huomaan sen sijaan heti. Korvaan usein kasvojen pesemisen kasvoveden levittämisellä. Korealaisempaan kauneudenhoitoon siirryttyäni levitän yhä useammin kasvoveden käsin taputtelemalla, mutta etenkin paksumman meikin poistamisessa tarvitsen edelleen vanulappua viimeistelemään puhdistuksen. Tykkään etenkin Helmin isommista vanulapuista: yksi lappu riittää hyvin kasvojen puhdistukseen. Myös kynsilakat saa hyvin poistettua yhdellä isolla lapulla!

Käytän vanulappuja toisinaan myös lapsen kasvojen siistimiseen. Hän nimittin inhoaa kasvojen pyyhkimistä! Pehmeän vanulapun sipaisu on huomattavasti mukavamman tuntuista kuin talouspaperilla hinkkaaminen.

Meikinpuhdistuksen viimeistelyyn riittää yksi iso vanulappu.

Kasvoja kohottava rulla, Putous livenä ja muut viikon parhaat

Paras hankinta

Aiemmin kehumani jaderolleri olikin harmillisen huonoa tekoa ja rulla irtosi varresta kokonaan. Sisuunnuin ja hankin samalla THE rollerin, joka olisi varmasti laadukas ja kestävä. Tilasin Cult Beautysta julkkistenkin suosiman Nurse Jamie UpLift Facial Massaging Beauty Rollerin. Tällä rullaillaan eri tyylillä, mikä on enemmän makuuni. Ja kasvojen rullaaminen tuntuu todella laskevan turvotuksia ja liftaavan ihoa.

Paras kokemus

Manguin Jaakolta koko viimeisimmän Putous-kauden ajan lippuja lähetykseen, mutta tuolloin ei vielä onnistanut. Nyt hän oli saanut minulle ja kolmelle kaverille liput ensimmäiseen lähetykseen! Tykkään formaatista kovasti ja olen katsonut jokaisen kauden. Uusi kausi vaikuttaa vakuuttavalta ja oli jännä olla tv-ohjelman kulisseissa kurkkimassa, kuinka suoraa lähetystä tehdään.

Porukkamme yllättyi siitä, että studioyleisö sai oikeasti päättää, kuka Tulikokeen voittaa (äänestin Mikko Penttilää) ja siitä, että studio on pienempi kuin miltä telkkarissa näyttää. Oli myös hauska katsella kun lavasketsialueella kävi kova kuhina, kun lavasteita purettiin ja kasattiin, sillä aikaa kun kamerat kuvasivat näyttelijöitä päälavalla.

Itse yllätyin myös siitä, kuinka paljon juontaja Roope Salminen oli yhteydessä studioyleisön kanssa. Voisi kuvitella, että hän tulee vain suoraan lähetykseen vetämään repliikkinsä, mutta hän lämmitteli yleisöä myös mainoskatkojen ajan ja ennen lähetystä.

Paras kirppislöytö

Olen alkanut tehdä aika kivoja kirppislöytöjä, kun olen antanut vaatteillekin mahdollisuuden. Ennen kaivelin kirppiksillä vain tavaroita. Malmin Uffilta löytyi jo toinen kiva Cosin neule, tällä kertaa sininen ja mohairvillainen. Täydellinen siisti arkineule ja vielä lämmin.

Paras lanseeraus

Tällä viikolla lanseerattiin Gina Tricotin Mini-lastenmallisto, johon kuuluu söpöjä lastenvaatteita ja myös mätsääviä vaatteita äideille! Saimme lapsen kanssa ihanan vaatelähetyksen ja olin muiden perhevaikuttajien kanssa lanseeraustilaisuudessa. Suurin osa malliston vaatteista on valmistettu ympäristöystävällisistä materiaaleista ja lisäksi siihen kuuluu tuotteita, joiden myyntituotosta 10 prosenttia lahjoitetaan Childhood-järjestön lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ehkäisevään työhön.

Paras ravintola

Gina Tricot Mini -malliston lanseerauslounas pidettiin aivan upouudessa Frida’s-ravintolassa Lönnrotinkadulla. Ravintola ei vielä ollut edes avautunut, kun saimme jo maistella sen kolmen ruokalajin lounasta. Ihania modernin meksikolaisia makuja (parasta guacamolea ikinä) ja aivan mieletön sisustus! Tänne täytyy vielä päästä illalliselle.

Kun lapsen passaaminen menee yli

Havahduin omaan koti-curling-harrastukseeni, kun luin tällä viikolla Ile Uusivuoren Meidän perhe -lehden kolumnin. Siinä Uusivuori kehottaa yksinkertaisen nerokkaasti olemaan enemmän laiska kotona.

En ole pitänyt itseäni curling-vanhempana, sillä en ole sellainen hössöttävä vanhempi, jonka jokainen hetki kuluu lapsen ympärillä kokkaillen, harrastuksiin kuskaten, leikkien ja niin edelleen. Menemme aika usein siitä, mistä aita on matalin enkä esimerkiksi juuri koskaan leiki lapsen kanssa – mitä nyt joskus pelataan jotain pelejä.

Huomaan kuitenkin tekeväni aika paljon lapsen puolesta. Vastaan hänen pyyntöihinsä välittömästi, välillä aivan kuin jollain autopilotilla. En välillä edes huomaa, kun olen hänen pyynnöstään (tai käskystään) vaihtanut telkkariohjelmaa, kiikuttanut banaanin, levittänyt keittiöön vesiväriateljeen ja mitä ikinä. Välillä tuntuu myös, että hän pyytelee asioita vain saadakseen huomiota – varsinkin kun pitäisi mennä nukkumaan. Ja minä huomaan pörrääväni toteuttamassa vaatimuksia, jotta saisin hetken rauhan pyyntöihin vastaamisen jälkeen.

”Viikko sitten tajusin, ettei yksikään kolmesta lapsestani kykene odottamaan mitään sekuntiakaan. He haluavat kokoa ajan huomioni, ja kotona ollessani en saa hetkeäkään rauhaa”, Uusivuori kirjoittaa. Pelkään pahoin, että lapseni kärsivällisys on samaa luokkaa. Harva se päivä vaadin häneltä tiukasti ”ODOTA” ja hän saattaa sanoa vielä tiukemmin ”EN ODOTA”. Enkä tuskin voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni.

Olen välillä aika helisemässä pyyntöjen pyörteessä yhden lapsen kanssa. En todellakaan tiedä, miten ihmiset pysyvät järjissään kolmen lapsen kanssa.

Toisaalta omassakaan kärsivällisyydessäni ei ole kehumista. En aina edes tajua, että lapsen pitäisi jo osata tehdä tiettyjä juttuja omin päin. Hän osaa jo hyvin pukea, mistä saan kiittää täysin hänen hoitajaansa. Olen itse niin kärsimätön (ja valitettavasti joskus myös kiireinen), että tekisi mieli pukea hänet itse päästä varpaisiin aikaa säästääksemme. Huomaan tekeväni muitakin asioita itse siksi, etten malta odottaa.

Liika palveleminen on lapselle karhunpalvelus: passaamme lapsistamme kärsimättömiä ja riippuvaisia.

Uusivuori ratkaisi passaamisongelmat yksinkertaisesti – lopettamalla passaamisen. ”Missioni on maksimoida perhe-elämämme tylsyys. Joka aamu aamiaisen jälkeen menen takaisin sänkyyn olemaan. En palvele ketään, en kysy mitään. — Jo ensimmäisten kokeilupäivien jälkeen moni asia on muuttunut paremmaksi. Mitä tylsempi olen jaksanut olla, sen omatoimisempia lapsistani on tullut”.

Aloitin saman kokeilun tänään.

Laiskempaa viikonloppua kaikille!

*kuvan vaatteet Gina Tricot Mini (saatu)