Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Istuuko sinunkin lapsesi väärin?

Julkaisin eilen IG-Storyssa kuvan lapsestani, joka istui ns. W-asennossa (opin vasta tänään tuon termin). Ihmettelin kuvatekstissä, että miksi lapset haluavat istua tuollaisessa asennossa, itseäni sattuu polviin pelkkä ajatuskin. Sain muutaman viestin, että asento on haitallinen, ja että siitä pitäisi ohjata pois.

En ollut koskaan kuullutkaan moisesta! Ajattelin aina, että pikkulapset istuvat tuossa oudossa asennossa, koska voivat ja ovat niin taipuisia. Uskoin, että he tajuavat sitten myöhemmin itse alkaa istua normaalisti. Nyt kun sitten tarkemmin selvittelin, niin asento tosiaan voi olla haitallinen. En tosin tiedä, kuinka yksiselitteisesti. Aika erilaisia suhtautumisia siihen näyttäisi olevan. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei asennossa saisi istua sekuntiakaan, jotkut ovat maltillisempia.

Tieteenalana tästä todennäköisesti eniten on selvillä fysioterapia ja siksi ihan hyväksi lähteeksi arvioisin esimerkiksi tämän Rovaniemen Fysioterapia -sivun, joka tuli ensimmäisien joukossa esiin, kun aloin aihetta googletella. Pääpointti näyttäisi olevan se, että lapset yleensä hakeutuvat tähän asentoon luonnollisesti, sillä asento on kevyt ja tukipinta-alaa on paljon. Lasten lonkat ovat leikki-ikään asti sisäkierrossa, joten sellainen istuma-asento on heille luontainen.

”Mikäli lapsi leikkii ainoastaan W-asennossa, niin silloin kannattaa miettiä mikä taustalla on ja pyrkiä vaikuttamaan ongelmiin. Mutta lähes kaikki lapset tykkäävät leikkiä W-asennossa, joten mielestäni siihen ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, kunhan leikkiasentoina on muitakin kuin W. Mikäli lapsi leikkii pelkästään W-asennossa, voi se vaikuttaa lapsen lonkkien kehitykseen yksipuolisesti”, sivuilla sanotaan.

Pyysin äsken lapsen leikkimään lattialle, jotta näkisin, mihin asentoon hän hakeutuu ensin. Hän istahti lelujen äärelle niin, että toinen jalka oli W-asennossa ja toinen jalka koukussa toisen alla (istun itse asiassa itsekin aina lattialla näin). Aika pian asento vaihtui kuitenkin W-asentoon. Mainitsin, että noin ei itse asiassa kannattaisi istua ja ennen kuin olin ehtinyt edes sanoa, miten sitten pitäisi istua, lapsi oli jo vaihtanut asentonsa niin, että jalat olivat suoraan eteenpäin. Olisikohan päiväkodissa siis mainittu asiasta, täytyy muistaa huomenna kysyä.

Tässäkin asiassa paras ohjenuora lienee, että kohtuus kaikessa. Jos joskus leikin tiimellyksessä pikkulapsen jalat hakeutuvat W-asentoon, se tuskin on kauhean vaarallista. Mutta jos asento on aina ja pelkästään W, siitä kannattaa hellästi opettaa pois. Tuon em. fyssarin sivuilla oli nimittäin yksi tärkeä pointti:

”Yksi painava syy siihen, miksi vanhemman ei kannata koko ajan kommentoida lapsen W-asentoa on lapsen psyykkinen kehitys. Lapsi kokee todennäköisesti erittäin negatiivisena oman osaamisen ja omat taidot, kun hän ei pysty vanhemman pyynnöistä huolimatta korjaamaan asentoaan jatkuvasti, vaan ajautuu huomaamatta W-istuntaan leikkimään. Jatkuvat kommentit huonosta tai korjattavasta asennosta voivat vaikuttaa lapsen minä-kuvaan ja itsetuntoon negatiivisesti.”

Tämä nyt siis vain infoksi muille lapsen istuma-asennoista epätietoisille! Oman äiti-itsetuntoni kannalta toivon, etten ollut ainoa (heh) mutta toki kaikkien maailman lasten lonkkien puolesta toivon, että olin.

Laite, joka tekee joulusiivouksesta sata kertaa kivempaa

 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KÄRCHER JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Ollaan Jaakon kanssa aivan toivottomia siivoajia ja meidän kodin pelastus on ehdottomasti ollut satsaaminen kunnollisiin siivousvälineisiin. Eikä siis mihinkään mikrokuituliinoihin vaan kunnon koneisiin. Olemme siis välinesiivoajia. Varsi-imuri sai meidät imuroimaan varmaan triplasti enemmän kuin perässä vedettävän imurinpömpelin aikaan. Kärcherin ikkunanpesuri teki aikoinaan Jaakosta harvinaisen innokkaan ikkunanpesijän. Vuokratulla Kärcherin tekstiilipesurilla pesimme kerran koiran ja vauvan röhnäämän sohvan kuin uudeksi ja saimme soffasta sen jälkeen jopa vielä ihan hyvät rahat.

Ja nyt. N Y T meidän huushollissa on alkanut aivan uusi aikakausi, kun saimme testiin Kärcherin SC 2 -höyrypesurin. Tämä on ollut ostoslistallani jo pitkään. Siivousvälinenörtti minussa odotti aivan sormet syyhyten, että pääsee testaamaan sitä ja se todellakin lunasti kaikki odotukset!

Miten se siis toimii? No, se on vähän niin kuin painekattila. Säiliöön lisätään kraanavettä ja se lämpiää muutamassa minuutissa kiehumispisteeseen, jolloin muodostuu höyryä. Höyry tulee ulos pistoolista, kun liipaisinta painetaan. Höyrypainetta voi säätää ja mitä korkeampi paine on, sitä tehokkaammin lika irtoaa. Pistooliin saa erilaisia suuttimia eri käyttötarkoituksiin.

En ole mikään monicageller, joka nauttii hinkatessaan mopilla paikkoja puhtaaksi. Mutta kukapa ei saisi tyydytystä siitä, että suhteellisen vähällä vaivalla saa puhdasta jälkeä ja vielä näkee konkreettisesti sen, kuinka höyry puskee kaikkea likaa ja töhnää koloista, jolla ei edes tavallisella rätillä pääsisi. Nappia painamalla!! Olen tästä oikeasti niin innoissani kuin tekstistä huokuu.

Olisitte nähneet minut kylppärissä, kun testasin höyrypuhdistinta kylppärin kaakelien välisiin saumoihin, joihin kertyy sellaista oranssia bakteerimönjää. Kihisin innosta, kun huomasin miten höyry kadotti töhnän taivaan tuuliin ja saumat olivat kuin upouudessa kylppärissä! Googlasin, että saumat voi myös puhdistaa näppärästi hammasharjalla ja jollain ruokasooda-etikkamömmöllä. Hah! Ei onneksi tarvitse sekoitella mitään tahnoja ja hinkuttaa tuntitolkulla kaikkia niitä saastaisia saumoja. Ei nimittäin tulisi tehtyä. Kun homma hoituu nappia painamalla, on kyseessä toimenpide, jonka minäkin saan aikaiseksi. Ja toisaalta toisessa lähteessä sanotaan, ettei silikonisaumoja edes tulisi hangata vaan käyttää niin ytyjä kemikaaleja, että bakteerikasvusto lähtee litomaan. No, eipä tarvitse niillä kemikaaleillakaan enää läträtä. Tosin Kärcherkin suotittaa, ettei herkkiin saumoihin käytetä liian voimakasta höyryä. (Tsekkaa muuten myös Keskipiste-blogin Jennin postaus kylppärin siivoamisesta Kärcherillä).

Ennen Kärcheriä:

Kärcherin jälkeen:



Tykkään tuosta pikkuisesta harjapäästä ehkä eniten.

Kemikaalittomuus on yksi iso lisäsyy, miksi olen niin innoissani uudesta pesuristamme. Höyrypesuri ei siis tarvitse toimiakseen mitään kemikaaleja! Ainoastaan vettä ja sähköä. Ja jo litralla vettä saa höyryteltyä kaikkea mahdollista 20 minuuttia ja sähköä laite tarvitsee vain veden lämmittämiseen eikä siinä kulu kuin se muutama minuutti. Tämä on siis tietysti aivan jättiplussa paitsi terveyden myös ympäristön kannalta. Olin aika järkyttynyt, kun luin syksyllä siivoussuihkeiden terveysvaaroista. Eli just niiden, joita itsekin käytin koko ajan. 20 vuotta kestäneessä jättitutkimuksessa selvisi, että kodin puhdistussuihkeet keuhkoille yhtä haitallisia kuin 20 tupakan polttaminen päivässä. Tutkimus ei ole täysin aukoton ja lisätutkimusta tarvitaan, mutta jo tämä tähän asti kerätty tieto vakuutti minut suihkeiden vaarallisuudesta. Siivoan todellakin mieluummin pelkällä vedellä, jos se vain on mahdollista. Ja ainakin höyrypesurilla se on.

Kemikaalit jäävät myös pinnoille, joita kosketellaan koko ajan ja voivat näin aiheuttaa vaikka allergisen reaktion. Erityisesti näin lapsiperheessä on ihan kiva tietää, ettei lattioilla ja tasoilla ole kaikenlaisia kemikaalijäämiä. Olisipa meillä ollut höyrypuhdistin jo silloin, kun syöttötuoli oli aina aivan likainen! Muistan kun meillä kävi lapsen taaperoaikana siivooja, joka katsoi syöttötulia, pudisteli päätään ja alkoi hinkata sitä puhtaaksi.

Kollegani Minna ja Marja testasivat Kärcherin järeää lattiapesuria, josta he tykkäsivät kovasti, mutta itse olen tyytyväinen jo tämän höyrypuhdistimen lattianpesutehoon. Tällä isolla päällä pystyy pesemään lattian todella tehokkaasti ja sen tekee noin tuhat kertaa mieluummin kun alkaa räpeltää ämpärin ja mopin kanssa. Luulenpa siis, että meillä pestään lattioita tästedes paljon useammin!

Ja! Tällä on vieläkin yksi aivan ässä lisäominaisuus. TÄLLÄ VOI SILITTÄÄ TEKSTIILIT. Ai että mä rakastan höyryä 😀 Meillähän on siis jo aiemmin ollut vaatteiden halpishöyrytin, enkä ole kaivanut silityslautaa ja -rautaa kaapista sen jälkeen, kun höyryttimen ostin. Eli noin vuoteen. Mutta jos siis ostat vain yhden, osta höyrypuhdistin, jolla voi sekä silittää ja raikastaa vaatteet että puhdistaa kodin.

Sain höyrypuhdistimen yhteistyötä varten vain testiin eli en suoralta kädeltä omaksi. Sain kuitenkin myös mahdollisuuden lunastaa se itselleni yhteistyön jälkeen. Voitte ehkä tämän hypetyksen jälkeen arvata ostinko vai palautinko sen? No todellakin ostin 😀

Jos tämä höyryinnostukseni tarttui, saat oman puhdistimesi elektroniikkaliikkeestä tai rautakaupasta.


Kaikki vaatteet kirppareilta

Päätin alkaa ostaa selvästi enemmän omiakin vaatteita käytettynä, lapsen vaatteista käytettyjä on jo ainakin 90 prosenttia. Yritin patistaa siskoa samaan, mutta hän valitteli ettei koskaan löydä kirpputoreilta mitään.

Sehän se 2nd hand -shoppailun ongelma usein onkin. Yleensä sitä ostaa vaatteita tarpeeseen ja kirppikseltä on vaikea löytää just sillä hetkellä just sitä mitä tarvitsee just omassa koossa. Onneksi käytettyä voi ostaa paljon muualtakin kuin kivijalkakirppareilta. Nettikirpputoreilta voi etsiä hakusanoilla ja niissä alkaa olla jo hyvin valikoimaa. Erityisesti juuri tietyn design-tuotteen voi löytää aika helposti – ainakin jos jaksaa hiukan odottaa. Esimerkiksi kuvan Guccin laukkua ja Timberlandin kenkiä kyttäsin ihan tarkoituksella Vestiairesta ja ostin heti, kun tulivat vastaan. Eivät olleet heräteostoksia.

Kirppisshoppailu vaatii muutenkin kärsivällisyyttä ja intoa. Jos pyörähdät kerran jossakin kirpparilla etkä löydä mitään, älä tee johtopäätöstä, että mä en ikinä löydä kirppareilta mitään. Kiertele, pengo, käy useammin.

Oltiin lapsen kanssa yhtenä päivänä kirppiskamoissa melkein kokonaan. Ainoastaan farkkuni ovat uutena ostetut. Alaosia uskallan selvästi huonommin ostaa ainakaan nettikirppiksiltä.

Lapsi:

Gugguun pipo: Porin Patakirppis

Gugguun Acer-mekko: Suutarilan kirppis

Takki: Anoppi ostanut kirpputorilta

Housut ja kengät: Suutarilan kirppis

Äiti:

Fred Perryn takki: Radiokirppis

Neule: Malmin Fida

Guccin laukku ja Timberlandin saappaat: Vestiaire Collective

Kirjoittelen tällä viikolla vielä postauksen parhaista kirppisvinkeistäni. Pysy kuulolla!