Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hyvästi koti – muutto nosti tunteet pintaan

Minulla on mennyt olosuhteisiin nähden aika hyvin. Kyyneleet olivat niin lopussa, että luulin jo olevani täysin kykenemätön enää itkemään. Viikonloppuinen muutto konkretisoi kuitenkin kaiken lopullisuuden ja toi kaikenlaiset tunteet pintaan. Otin ne vastaan jopa ihan tyytyväisenä: kyyneleitä onkin jäljellä, en ole aivan kyynistynyt. Olen muutenkin opetellut hyväksymään tunteitani ja yrittänyt antaa niiden tulla ja mennä. Olisi tärkeää, ettei jäisi jumiin mihinkään ikävään tunteeseen. Se ahdistaa.

Viimeaikaisten tunteiden kirjo yllätti ja kohtasin sellaisiakin fiiliksiä, joita en uskonut enää olevan olemassakaan. Yksi päällimmäisistä tunteista on ennen muuttoa ollut viha, nyt mukaan tuli hetkeksi lempeämpää kaihoa.

Muutosta teki paljon lohduttomampaa lapsen suuri suru. Hän oli hirveän huolissaan, saako kaikki lelut varmasti mukaan vanhasta kodista. Hän ei olisi halunnut lähteä vanhasta kodista ja haluaisi asua yhdessä äidin ja isän kanssa. Olemme puhuneet paljon asiasta ja kaikki tunteet on saanut näyttää. Yleensä hän on onneksi oma iloinen itsensä.

Haluaisin tosi paljon kirjoittaa teille enemmän ja useammin. Joka kerta, kun vähän raotan eron ja uuden elämän tuomia tunteita, saan lukuisia viestejä niiden jakamisen arvosta. Olen avannut kaikkea mielestäni tosi vähän ja siksi yllätyn siitä, kun joku sanoo saaneensa minulta vertaistukea. Eräskin seuraaja kertoi olevansa samassa tilanteessa ja kertoi pelkäävänsä pienen lapsensa puolesta. Hän kuitenkin kertoi saaneensa lohtua siitä, kun olen näyttänyt Instagramissa oman lapseni iloisia höpötyksiä ja leikkejä – että ei tämä ero ja elämänmuutos ole lasta aivan lannistaneet. Tästä tuli minullekin niin hyvä olo. Haluan auttaa ja näyttää muille samassa tilanteessa oleville, ettei tämä ole maailmanloppu. Vaikka se saattaa ehdottomasti siltä jossakin vaiheessa tuntuakin.

Toivottavasti jaksatte tätä verkkaista kirjoitustahtiani ja seuraatte minua Instagramissa – siellä ennätän olla vähän aktiivisempi. Remontointi ja muutto veivät ja vievät vieläkin voimiani aivan valtavasti. Nukuin kahtena edellisenä yönä kellon ympäri ja nyt tuntuu, että olen saanut voimiani hiukan takaisin. Tällä hetkellä minulla on myös aika paljon töitä, sillä tuurailen ihmisiä kesälomilla.

PS. Rempasta ja uuden kodin tyylistä on toivottu kovasti sisältöä ja sitä on tulossa, I promise!

PPS. Lontoo-vinkkejä tulossa myös pian, kun vain suinkin ennätän!

Parhaat Santorini-vinkit

Ystäväni kysyi hiljattain vinkkejä Santorinille ja kaivoin ehkä kymmenennen kerran esiin aikoinaan Iltalehden blogiin kirjoittamani vinkit. Niinpä keksin, että jakaisin nämä täälläkin, sillä tähän aikaan vuodesta moni muukin matkustanee tuolle idylliselle saarelle. Omasta matkastani on jo aikaa, mutta luulen, että nämä vinkit ovat edelleen ihan kurantteja.

Santorini on heittämällä kaunein paikka, missä olen käynyt. Ja vakaa aikomukseni on joskus vierailla siellä uudelleen.

Tässä siis kuutisen vuotta sitten kirjoittelemiani juttuja Santorinilta:

Santorinin saari on pieni ja sen käy helposti viikossa läpi, mutta maisemat ja tunnelma ovat niin ainutlaatuisia, ettei saaresta saisi varmasti koskaan tarpeekseen. Lapsiperheiden ja vanhusten paratiisi kohde ei välttämättä ole, suurten korkeuserojen takia. Oli minullakin kunto loppua kesken Oian portaita kavutessa, kun aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli reilut 30 astetta. Kamari ja Perissa toki sopivat paremmin liikuntaesteisille ja pieniä lapsia liikuttaville, mutta nämä paikat eivät missään nimessä ole sitä upeinta Santorinia.

Meidän hotelli sijaitsi Kamarissa eli aivan toisella puolella kuin upeaakin upeampi kaldera, jota kohti nuo kaikki kauniit Santorini-kuvat on otettu. Tästä syystä paikka oli hinnaltaan hiukan huokempia kuin esimerkiksi pääkaupunki Fira tai ainutlaatuisesta auringonlaskustaan tunnettu Oia. Kamariin kannattaa siis suunnata, jos matkabudjetti on hivenen tiukempi tai jos haluaa lomallaan usein rannalle. Kamarissa ja Perissassahan pääsee nauttimaan rantaelämästä, Firassa ja Oiassa ei luonnollisesti rantaa ole, sillä kaupungit sijaitsevat korkealla kalliolla, josta on huikeat näkymät kalderalle, eli kraaterijärvelle. Santorinihan on alun perin ollut pyöreä saari mutta 1650–1600 ennen ajanlaskun alkua tapahtuneen tulivuoren kalderaräjähdyksen takia Santorinin pääsaaresta tuli puolikuun muotoinen, väliin jäi kalderajärvi ja kauemmaksi syntyi muutama pienempi saari.

Viikon reissu tuolle maagiselle tuliperäiselle saariryhmälle sai minut hahmottamaan viisi ihan ehdotonta juttua, jotka jokaisen Santorinilla vierailevan pitäisi kokea.

1. Oian auringonlasku

Tämänhän tietävät toki etukäteen kaikki, jotka suunnittelevat edes hetken verran matkaansa. Auringonlasku on juuri niin upea, kun sen voi kuvitella olevan. Syy miksi auringonlasku kannattaa ensisijaisesti katsoa juuri Oiasta eikä esimerkiksi Faroksen majakalta, on se että Oian pieni kaupunki tekee osansa auringonlaskun viehättävyyteen. Auringon kultaiset säteet näyttävät upeilta paitsi horisontissa myös valkoisten talojen seinillä ja kallionseinämällä.

2. Vinsanton maistaminen

Paikallinen jälkiruokaviini oli sekin juuri niin hyvää, kuin saattoi odottaa. Maistoimme Vinsantoa ensimmäistä kertaa Megalohorin idyllisessä kylässä sijaitsevalla viinitilalla ja sen jälkeen tilasimme lasit melkein jokaisen illallisen jälkeen. Tätä tietysti tuotiin pullokaupalla myös tuliaisiksi! Viinin rypäleet on ensin aurinkokuivattu ja sen jälkeen puristettu.

3. Maisemien ihailu pääkaupunki Firassa

Oian kaupunki on tunnelmaltaan mielestäni melkein kaikista ihanin, mutta saaren pääkaupunki Fira on ehdottomasti vierailun arvoinen sekin. Fira on myös the place kaikille vilkkaasta yöelämästä nauttiville. Oia kun hiljenee melkein välittömästi auringonlaskun jälkeen. Firasta on myös kaikista upeimmat näkymät kuvankauniille kalderalle. Vitivalkoiset talot jylhän kallion päällä ja alhaalla siintävä sininen meri ja Nea Kamenin tulivuori, siinäpä ne tärkeimmät elementit täydellisen lomakuvan ottamiseen. Tässä kaupungissa kannattaa ehdottomasti tehdä myös ostokset! Pienet kujat täyttyvät erityisesti koruliikkeistä. Liekö syynä se, että romanttinen saari on häämatkalaisten ja rakastaan kosivien matkaajien suosiossa?

4. Elokuvan katselu Kamarin ulkoilmateatterissa

En ole lukenut juurikaan Santorini-oppaita tai vinkkejä edes netistä, mutta toivon todella, että tämä mainitaan niissä! Meidän ei tänne olisi tullut lähdetyksi, elleivät saarella samaan aikaan honeymoonia viettäneet tuttavamme olisi suositelleet tätä. Uskomattoman upealla tunnelmalla, suitsukkeiden tuoksuilla ja pienellä baarilla varustettu leffateatteri oli yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista lomallamme. Red 2 -leffa oli hauska toimintapläjäys mutta kirkkaan tähtitaivaan alla, mansikkamargarita kourassa ei olisi haitannut, vaikka leffa olisi ollut huonokin!

5. Vierailu Nea Kamenissa ja uiminen sen kuumilla lähteillä

Tänne ei pääse vannoutuneinkaan reppureissaaja omin nokkineen ja seuraksi tulee monta bussilastillista muitakin turisteja, mutta eipä tuo ainakaan meikäläistä haitannut. Matka taittui tulivuorisaarelle veneellä ja näkymät olivat ainutlaatuiset. Nea Kameni on suht matala ja maisemat ovat kuin kuussa konsanaan. Tulivuori on pelkkää mustaa laavakiveä, kraatereita ja makeaa rikinkatkua. Tulivuori on aktiivinen, joten kraatereista tupruttaa jatkuvasti rikkikaasua. Pienessä poukamassa tulivuoren juurella pääsee uimaan kuumiin lähteisiin. Tuntui tosi oudolta uida viileästä merivedestä suoraan melkein 40 asteiseen veteen.

Tässä ehdoton top 5, mutta Santorinilla on paljon, paljon muutakin ainutlaatuista ja upeaa. Megalohorin pieni kylä viinitiloineen ja salaperäisine luksushotelleineen, Pyrgosin kapeat kujat ja vanha linnoitus, Profitis Iliasista avautuvat upeat maisemat, Mesa Vouno -vuoren huippu, Perissan surffiranta, auringonlasku Faroksen majakalta…ja tietysti Santorinilla pitää maistaa Vinsanton lisäksi perinteisiä kreikkalaisia ruokia, joista omia suosikkejani ovat saganaki-juusto, tsatsiki, moussaka (vegeversio), fava ja kreikkalainen salaatti.

Me ollaan Lontoossa! Mitä täällä kuuluu tehdä?

Huomasitteko, miten onnistuin vastustamaan kiusausta nimetä postaus sillä kaikista kliseisimmällä tavalla 😀

Tulimme siis siskon kanssa tänne aamuvarhaisella ja tarkoituksemme on paitsi tutustua kaupunkiin myös toimia hoitajina vanhan tuttumme hauvalle.

Tarina tämän reissun takana ulottuu aina vuoteen 1996, jolloin tapasimme Gran Canarian reissulla mukavan perheen, johon kuului Erikan ikäinen tyttö. Erika kaverustui tähän tyttöön niin paljon, että he tapasivat joitakin kertoja Suomessakin. Itse löysin tämän tytön joskus reilut kymmenen vuotta myöhemmin Facebookista, mutta jäimme vain etäisiksi Facebook-tutuiksi.

Tänä vuonna kuitenkin tämän henkilön Face-päivitys nousi omaan feediini. Siinä hän etsi koiransa hoitajaa Lontoon kimppakämpälleen hänen itsensä vieraillessa Suomessa. Koska uuteen elämääni kuuluu hetkiin tarttumista, sanoin heti, että minä voin ilmoittautua koiranhoitajaksi. Ja niinpä olemme täällä nyt.

Olemme täällä neljä kokonaista päivää ja nyt kiinnostaisi tietää, onko jokin aivan erityinen must-juttu, joka täällä pitää ehdottomasti kokea. Menemme tietysti hoitokoiramme ehdoilla, mutta jonkin verran kuljemme varmasti myös ilman häntä. Haluaisin esimerkiksi itse käydä jossakin musikaalissa! Muutoin kävelemme ehkä vain semi-päämäärättömästi ympäriinsä, bongailemme kauniita rakennuksia, puistoja ja kivoja kahviloita.

KUVA: UNSPLASH.COM