Tietoa mainostajalle ›

Jouluarvonta: Aarrekid

Seuraava jouluarvonta alkaa nyt! Ideakorun voitti nimimerkki Marie76 ja hänelle on lähetetty sähköpostia. Tokana arvontana ihanan Aarrekidin Stripe-tuotepaketti. Voittaja saa valita Stripe-mallistosta noin 60 eurolla mieleisensä tuotteet. Alla olevassa kuvassa vähän osviittaa, millaisia juttuja on tarjolla, mutta käy kurkkaamassa koko mallisto TÄSTÄ.

Osallistut arvontaan simppelisti kommentoimalla tätä postausta. Aikaa osallistua on perjantaihin 15.12. asti. Onnea arvontaan!

Kuvassa meidän vaavi muutaman päivän ikäisenä Stripe-peittokapalossaan. Voiko olla suloisempi? Lapsi nukkuu itse asiassa vielä mummilassa tuossa samassa sängyssä ja täyttää sen tietysti jo melkein kokonaan.

Minna Parikka lahjoittaa Pelastakaa Lapset ry:lle

Olen kehittänyt aika voimakkaan himon Parikoihin ja taloudestamme löytyy jo muutamat pupukengät. Kun huomasin heidän uutiskirjeestään, että Mini-malliston myynnistä ennen joulua lahjoitetaan Pelastakaa Lapset ry:lle peräti 20 prosenttia, halusin tulla vinkkaamaan asiasta teillekin. Nyt jos koskaan siis kannattaa tehdä pikku-Parikka-hankinnat ♥

Mutta kuka hoitaisi äitiä?

Vauva oli niin ihmeellinen. Hän oli juuri sellainen kuin olin haaveillut. Mustatukkainen pieni menninkäinen, niin kaunis, että itkin häntä katsellessani. Samalla tunsin lohdutonta surua siitä, mitä synnytys oli tehnyt keholleni. Se oli repinyt minut riekaleiksi tavanomaista pahemmin, perusteellisemmin kuin suurimman osan synnyttäneistä äideistä. Se oli tehnyt sen, mitä olin pelännyt hirvittävästi koko ajan.

Tulenko koskaan ehjäksi, teki mieleni kysyä mutten rohjennut. En uskaltanut kysyä: tuleeko minusta kuin seniili vanhus, joka ei pysty kontrolloimaan ruumiintoimintojaan? En uskaltanut kysyä, koska pelkäsin vastausta. Se olisi kenties voinut olla pahimmassa tapauksessa, että kyllä. En halunnut kuulla ympäripyöreää vastausta, kuinka useimmiten naisen ihmeellinen ja synnytykseen luotu keho toipuu entiselleen. Enkä varsinkaan pää pahoittelevasti kallellaan lausuttua toteamusta, kuinka joillekin jää pysyviä vaurioita synnytyksestä.

Kuinka kauan kestää, ennen kuin keho palautuu synnytyksestä? googlasin. Minulla meni toipumiseen noin kolme viikkoa, kunnes tunsin, että kaikki on omalla paikallaan, joku vastasi. Pissasin housuuni vielä kahden vuoden päästä, kertoi toinen. En koskaan täysin palautunut synnytyksestä, myönsi kolmas. Olin kauhuissani: voisiko mennä vuosia, ennen kuin saisin oman kehoni takaisin? Jäisinkö jollakin tavalla rikkinäiseksi? Ajatus kylmäsi.

 

Juttelin hiljattain kavereideni kanssa siitä, kuinka synnytyssairaalassa saattaa välillä tuntua siltä, että kukaan ei kerro mitään. Itse synnäriltä lähdettyäni koin, että sain hyvää hoivaa, mutta kun pohdin asiaa tarkemmin, tajusin etten ehkä saanutkaan. Ainakaan sellaista, joka olisi voinut pelastaa niiltä kammottavan pelottavilta tunteilta vauvan ensikuukausina. Kun ajattelen asiaa nyt, tajuan ettei minusta ehkä niinkään enää välitetty. Kaiken keskiössä oli luonnollisesti vauva, mutta olen silti sitä mieltä, että etenkin synnytysmasennukseen taipuvainen äiti pitäisi ottaa tarkkaan syyniin jo synnärillä. Jos hänen papereissaan lukee: pelkosynnyttäjä, pelkää eniten repeämiä, taipumus masennukseen ja hoitokertomuksessaan, että sai pahoja repeämiä, voisi ehkä olettaa, että edes joku tajuaisi, että tässä on nyt tosi kyseessä.

Sain minäkin tietysti lyhyen konsultaation fysioterapeutilta, mutta oma kokemukseni on, että äidin henkisestä tilasta viisveisataan synnärillä. Toisaalta fyysisestäkin. Kukaan ei esimerkiksi kertonut minulle synnäriltä lähtiessämme, kuinka hoitaa täyteen tikattua alapäätä. Neuvot sain lopulta saman kokeneelta ystävältä (öljyä, öljyä, öljyä!).

Eräs tuttavani kertoi, että Ranskassa äitien pimppa-asiat ja parisuhteen tila ovat keskiössä sikäläisessä neuvolassa. Äitien lantiopohjajumpat kustantaa kuulemma valtio ja neuvolassa varmistetaan, että tuoreet vanhemmat tajuavat pitää huolta parisuhteestaan. Samalla sitten vähän kurkataan, että ne vauvatkin ovat suht ok.

Toisaalta tuo kukaan ei kerro mitään -asia saattaa koskea myös vauvoja. Vastasyntyneillä voi olla vaikka ja mitä ongelmaa: alhaisia sokeriarvoja, sinisyyttä, keltaisuutta, sivuääniä sydämissä, you name it. Ammatilaisille nämä ovat arkipäivää ja se, miltä nämä kaikki uudenlaiset ongelmat saattavat kuulostaa hätääntyneiden uusien vanhempien korvissa, voi olla kokeneelle ammattilaiselle tosi hämärtynyt.

Siksi toivoisin, että synnytyksen ja muutenkin terveydenhuollon ammattilaiset ymmärtäisivät: me ei tiedetä mitään! Meillä on todennäköisesti ensimmäistä kertaa pimppi tikattu takapuoleen asti. Ole siis ystävällinen ja kerro, mitä se tarkoittaa ja miten sitä hoidetaan. Meillä on ensimmäistä kertaa oma lapsi, jolla on joku pelottavalta kuulostava lääketieteellinen ongelma, joten kerro mitä se tarkoittaa – niin, että ymmärrämme. Ymmärrä, kuinka pelottavassa ja meille ainutlaatuisessa tilanteessa olemme. Kanna huolta meistäkin. 

Alun kursiiviteksti kirjastani Hullu kuin äidiksi tullut, joka julkaistaan tammikuun ensimmäisellä viikolla.