Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Parhaat kirppisvinkkini! Näin teet kierrätyslöytöjä

Lupasin teille viime viikolla kertoilla vähän vinkkejä, miten niitä kierrätyslöytöjä tehdään ja tässä tulee.

Kirpputorit ja kierrätyskeskukset

Olen kirppisharrastaja. Saatan kierrellä kirppareilla ostamatta mitään – mitä enemmän kiertää, sitä todennäköisemmin tekee löytöjä. Jos lähtee kirpputorille mielessään jokin tietty vaate tai tavara, joka on pakko saada sillä sekunnilla, todennäköisesti pettyy. Löydöt vaativat yleensä aikaa, useampia kierroksia samalla kirpparilla ja useammilla eri kirppareilla. Tosin joitakin tuotteita löytyy aina! Esimerkiksi jos tarvitset just tietynkokoiset Kuomat ja suuntaat kirpparille, jolla yleensä on reilusti lastenvaatteita, todennäköisesti saat ne Kuomasi.

Tuoli ja iso kaktus Facebook-kierrätysryhmistä

Viltti Porttipuiston kierrätyskauppa

Lintukoriste rompetori / Nakkila

Piensisustustavarat eri kirpputoreilta/kierrätyskeskuksista

Uffeilla ja Fidoilla ja Konteissa on sinänsä helppo etsiä vaatteita, että vaatteet on lajiteltu. Teenkin useimmiten vaatehankintoja juuri näiltä kirppiksiltä ja kodin tavaraa ja lastenvaatteita sitten taas itsepalvelukirppiksiltä. Toisaalta jos etsii ns. parempaa tavaraa, niitä ei välttämättä näihin liikkeisiin kulkeudu, vaan ne myydään yksityisesti. Toisaalta löysin juuri Terhi Pölkit Uffilta.

Itse en tykkää käydä kirppiksillä, joissa myyjät ovat itse paikalla. Tykkään tonkia ja tutkailla, enkä kestä jos joku alkaa myydä minulle tavaraa. En myöskään halua tinkiä, joten siinäkään suhteessa näistä ei ole minulle hyötyä.

Lempparikirppiksiäni ovat Femmatori Tuusulassa, Patakirppis ja Retrolinna Porissa, Eemelin Kirppis Vantaalla ja Relove Töölössä. Relovessa käyn erityisesti vähän parempien vaatteiden ja asusteiden perässä. Eemelin kirppis on pieni mutta todella symppis ja siellä on aina paljon lastenvaatteita.

Koivukylän Kierrätyskeskus on lempparini, jos kaipailen astioita. Suutarilan uudella kirppiksellä olen käynyt pari kertaa ja löysin viimeksi sieltä Gugguuta todella hyvään hintaan, joten aion käydä jatkossakin.

Vantaan Lanttilassa käyn myös usein, mutta siellä häiritsevät sotkuisuus ja Kiina-krääsä, jota kirppis itse myy useimmissa pöydissä. Tuo uuden krääsän kauppaaminen on muuten ylipäätään asia, joka raivostuttaa. Mitä järkeä lesoilla kirpparin suurella koolla, jos puolet pöydistä on täytetty muoviroinalla, jota kukaan ei (toivottavasti) osta. Mieluummin käyn pienemmällä kirpparilla, jossa pöydät ovat täynnä oikeiden myyjien oikeaa tavaraa.

Sohva Ullanlinna ja Eira kierrättää -Facebook-ryhmä

Ruokapöydän tuolit Käpylä kierrättää -Facebook-ryhmä

Rottinkituoli Porttipuiston kierrätyskauppa

Lasipöytä Retrolinna

Vihreä maljakko Suulikirppis / Merikarvia

Vanha marokkolaismatto Ebay

Suurin osa piensisustustavaroista eri kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista

Huom! Jos myyt itse, kannattaa vähän kysellä missä se kannattaa tehdä. Olen huomannut itse, että esimerkiksi Lanttilassa ja Vantaan Bella-kirppisellä vaatteet eivät mene juurikaan kaupaksi, siellä ostetaan enemmän kodintavaraa. Näistä kahdesta Bella oli ehdottomasti parempi myymiseen, sillä siellä henkilökunta siivoaa pöytiä. Lanttilassa oma pöytä on parin päivän välein käännetty täysin ympäri ja kamat lojuivat sikin sakin. Minusta olisi täysin kohtuullista sisällyttää hintaan pöydän siistiminen – se tekisi kirpparista ylipäätään houkuttelevamman.

Vaatteeni olen saanut myytyä (Töölön) Kaivarin Kanuunassa. Sielläkään ei juuri tarvinnut käydä siistimässä pöytää, kun henkilökunta teki sen puolestani. Olen kuullut hyvää myös Relovesta, mutta sieltä taas tuntuu olevan mahdotonta saada pöytää, niin suosittu se on.

Lastenvaatteiden myynnistä minulla ei ole muuta kokemusta kuin Ipanainen, joka oli kyllä menestys! Bebeliinissä on pitänyt ikuisuuden käydä kurkkaamassa, muttei vieläkään ole tullut lähdettyä sinne.

Gugguun puserot Suutarilan kirppis 

Gugguun pipo Tapanila kierrättää -Facebook-ryhmä

Uggit Kaivarin Kanuuna

Glitterkengät Suutarilan kirppis

(Reebokien kirppistä en enää muista)

Nettikirppikset

Nettikirppikset ovat tietysti parhaita, kun mielessä on jokin tietty vaate, asuste, tavara tai huonekalu, joka pitäisi saada. Niiltä kun voi etsiä hakusanalla. Minulle Facebook-kirpparit ovat edelleen enemmän heräteostoksia varten (vaikka sielläkin voi etsiä tiettyjä tuotteita) ja esimerkiksi Tori.fi sitten, kun etsitään jotakin varsinaiseen tarpeeseen. Molemmissa voi tietysti tehdä myös Ostetaan-ilmoituksen ja Torissa hälytyksen, kun etsimäsi tuote tulee myyntiin. Tori on minusta nykyisin Huuto.netiä vilkkaampi paikka.

Olen tehnyt Facebook-kirppareilta ihan kivoja löytöjä, mutta siellä saa kyllä olla tuuria matkassa. Olen muutaman kerran osunut johonkin ilmoitukseen juuri julkaisuhetkellä, varannut tuotteen ja saanut alleni kymmenien kommenttien (epätoivo)jonon. Ole siis nopea! Kun joku kiva juttu tulee myyntiin, ei auta pohtia edes muutamaa sekuntia. Siksi se av kannattaa läväyttää eetteriin saman tien. Mieluiten ostan. Kohteliaisuutta ei voi korostaa Face-kirppisten yhteydessä liiaksi. Jos jotain lupaat niin pidä hyvä, aikuinen ihminen lupauksesi. Ihan kammottavaa, että jengi antaa odotuttaa itseään tai ei vastaa viesteihin. Onneksi en ole itse törmännyt huonoon käytökseen Face-kirppiksillä, kaikki ostokset ovat hoituneet tosi näppärästi. En tosin ole uskaltautunut vielä myymään mitään, muttei toisaalta ole ollut tarvekaan.

Facebookissa kannattaa liittyä myös mahdollisimman monien eri kaupunginosien ja paikkakuntien omiin kirppisryhmiin. Olen itse paitsi oman asuinalueeni ryhmässä, myös jossain Lahden ryhmässä ja tietysti Satakunnan. Jos nimittäin jokin aivan helmi juttu tulisi vastaan niin voisihan sitä lähteä päiväreissulle Lahteen tai pyytää äitiä hakemaan Porista 🙂

Myös Ebay ja Etsy ovat aika kivoja kauppapaikkoja. Niistähän ostetaan lähinnä ammattimyyjiltä, joten olen saanut pelkästään positiivisia kokemuksia näistä. Suureksi osaksihan näissä myydään uutta, mutta joukosta löytyy vintageakin. Ebaysta olen ostanut muutaman maton ja Etsystä aurinkopeilin. Nuo meidän kodin boucherouite-marokkolaismatot ovat muuten ehkä kysytyimpiä asioita tässä huushollissa. Mattoja löytyy siis Ebaysta pilvin pimein, ihan runsaudenpulaan asti. Ebayssa kannattaa muuten vain tsekata tarkkaan, mistä tuote tulee. Jos esimerkiksi tilaat kalliin maton EU:n ulkopuolelta, tullimaksut ja verot saattavat yllättää. Kannattaa siis tilata EU:n sisäisiltä myyjiltä ja selailla Ebay UK:ta eikä Jenkki-Ebayta.

Parhaat vintage-muotilöydöt olen tehnyt tietenkin Vestiaire Collectivesta ja täällä olen myös myynyt tuotteita hyvällä menestyksellä. Siellä voi myös asettaa hälytyksen, jos joku ihan tietty juttu on hakusessa. Valikoima Vestiairessa on valtaisa. Olen itse asiassa ostanut Vestiairesta matonkin – siellä on aika kiva kodinosastokin. Aina välillä kuulee puhuttavan feikkituotevaarasta, mutta en ole itse osannut pelätä feikkejä kauheasti. Vestiairella käy sellainen kuhina, ettei mikään ihme että joskus lipsahtaa. Jos ostaisin sieltä jonkin todella kalliin tuotteen, kävisin jollakin asiantuntijalla arvioimassa sen varmuuden vuoksi, mutta toistaiseksi olen luottanut heidän omiin arvioijiinsa. Eräs tuttuni osti Vestiairelta Vuittonin laukun ja kävi Espan liikkeellä tsekkauttamassa sen aitouden silloin, kun liike vielä tarjosi tätä palvelua. Selvisi, että laukku oli feikki 🙁 Nykyisin Espalla ei kuulemma tätä arviointia enää tehdä.

Givenchy paita Uff / Kamppi

Terhi Pölkin sandaalit Uff / Malmi

Guccin, Louis Vuittonin ja Balenciagan laukut sekä naisten Timberlandit Vestiaire Collective

Miesten Timberlandit Lanttila Vantaa

Niken tennarit Relove

Vanha marokkolaismatto Ebay

Zadaa on myös tosi tykätty palvelu ja myin siellä itsekin niin ikään hyvällä menestyksellä tavaraa. Olen vain niin laiska, että vien mieluummin kamani kerralla johonkin paikkaan myytäväksi kuin että paketoisin ja roudaisin niitä postiin yksitellen ihmisille lähetettäväksi. Tämä on tietysti ihan makuasia. Siskoni esimerkiksi vannoo Zadaan nimeen erityisesti myymisen helppouden vuoksi.

Roskalavat (!)

Tutustuin roskalavaharrastukseen tätä Maikkarin juttua tehdessäni. Olen aina kadehtinut ihmisiä, jotka ovat ”sattumalta” löytäneet jonkin tuhansien eurojen tuolin roskalavalta. Todellisuudessa tämäkään ei ole mikään hyvän tuurin harrastus, vaan vaatii yhtä lailla paneutumista kuin kirppikset. Roskalavoja löytää esimerkiksi Facebookin yhteisöistä, joissa niistä tiedotetaan. Dyykkasin itse hiljattain eräältä roskalavalta rottinkituolin, joka oli selvästi ollut pitkään ulkona. Mutta pieni rosoisuus ei haittaa. Tämä löytö osui tosin kohdalle ihan sattumalta. Roskalavojen suhteen täytyy tietysti olla aika tarkkana, ettei tuo kotiin kutsumattomia vieraita…

Huutokaupat

Olen seurannut jo pitkään Helanderin huutokauppoja, mutten ole vielä onnistunut tekemään mitään huippulöytöjä. Tai siis olen, mutta muutama juttu on mennyt ohi suun kun tarjoukseni on ylitetty. Tuolta voi kuitenkin löytää melko helposti esimerkiksi huonekaluja, designia, astioita, koruja, mattoja ja tauluja.

Varsinaiseen irl-huutokauppaan en ole koskaan uskal- osallistunut, vaan olen aina tehnyt tarjoukseni ennakkoon netissä.

Kannattaa muuten muistaa, että huutokaupassa ns. vasarahinnan päälle tulee vielä kaikenlaisia maksuja. Helanderilla ainakin 20 prosentin huutomaksu ja viiden euron vasaramaksu per kohde.

Rottinkituoli Koivukylän kierrätyskeskus

Vanha marokkolaismatto Vestiaire Collective

Lasipöytä Retrolinna

Lapsen leggingsit Friitalan löytötori

Ruukut ja patsas eri kirpputoreilta

Tuoliryijy Ragamuf

Kun väsyttää k o k o a j a n

Täällä sitä ollaan, jossakin kaamosväsymyksen, huonojen ruokailutottumuksien, vitamiininpuutosten ja ehkä alhaisten ferritiiniarvojen alhossa. Blogissa on hiljaista, kun tuijotan puoliksi kirjoitettuja luonnoksia eikä oikein irtoa. Olen alkanut taas liikkua enemmän, mutta urheilu tuntuu vievän enemmän kuin antavan. Olen tavallisen kävelylenkin jälkeen kuin maratonin juossut.

Ihmettelin tänään terapiassa vetämättömyyttäni ja kerroin selvittäväni asiaa lähiviikkoina verikokein. Terapeutti kyseli, että mikäs on verensokerini tilanne, syönkö säännöllisesti. Kiemurtelin tuolissani pohtien, että kello on 15 ja olen syönyt vain aamupalan. Koskahan sitä ihminen oppii syömään, jos ei 33-vuotiaana ole vielä oppinut…?

Päätinkin, että alan nyt kokeilla sellaista todella eksperimentaalista ja mullistavaa hoitoa tähän väsymykseeni kuin SYÖMINEN (käyn kyllä siellä verikokeissakin). Voin sitten raportoida kokeen tuloksista tänne blogiin (ja muutenkin kertoilla vähän viime aikojen terveyspyrkimyksistäni kuten selkäfysioterapiastani!) Ja tietysti jos hoito tehoaa, saan ne kesken olevat muutkin postaukset valmiiksi…

Kohtalotovereita?

Istuuko sinunkin lapsesi väärin?

Julkaisin eilen IG-Storyssa kuvan lapsestani, joka istui ns. W-asennossa (opin vasta tänään tuon termin). Ihmettelin kuvatekstissä, että miksi lapset haluavat istua tuollaisessa asennossa, itseäni sattuu polviin pelkkä ajatuskin. Sain muutaman viestin, että asento on haitallinen, ja että siitä pitäisi ohjata pois.

En ollut koskaan kuullutkaan moisesta! Ajattelin aina, että pikkulapset istuvat tuossa oudossa asennossa, koska voivat ja ovat niin taipuisia. Uskoin, että he tajuavat sitten myöhemmin itse alkaa istua normaalisti. Nyt kun sitten tarkemmin selvittelin, niin asento tosiaan voi olla haitallinen. En tosin tiedä, kuinka yksiselitteisesti. Aika erilaisia suhtautumisia siihen näyttäisi olevan. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei asennossa saisi istua sekuntiakaan, jotkut ovat maltillisempia.

Tieteenalana tästä todennäköisesti eniten on selvillä fysioterapia ja siksi ihan hyväksi lähteeksi arvioisin esimerkiksi tämän Rovaniemen Fysioterapia -sivun, joka tuli ensimmäisien joukossa esiin, kun aloin aihetta googletella. Pääpointti näyttäisi olevan se, että lapset yleensä hakeutuvat tähän asentoon luonnollisesti, sillä asento on kevyt ja tukipinta-alaa on paljon. Lasten lonkat ovat leikki-ikään asti sisäkierrossa, joten sellainen istuma-asento on heille luontainen.

”Mikäli lapsi leikkii ainoastaan W-asennossa, niin silloin kannattaa miettiä mikä taustalla on ja pyrkiä vaikuttamaan ongelmiin. Mutta lähes kaikki lapset tykkäävät leikkiä W-asennossa, joten mielestäni siihen ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, kunhan leikkiasentoina on muitakin kuin W. Mikäli lapsi leikkii pelkästään W-asennossa, voi se vaikuttaa lapsen lonkkien kehitykseen yksipuolisesti”, sivuilla sanotaan.

Pyysin äsken lapsen leikkimään lattialle, jotta näkisin, mihin asentoon hän hakeutuu ensin. Hän istahti lelujen äärelle niin, että toinen jalka oli W-asennossa ja toinen jalka koukussa toisen alla (istun itse asiassa itsekin aina lattialla näin). Aika pian asento vaihtui kuitenkin W-asentoon. Mainitsin, että noin ei itse asiassa kannattaisi istua ja ennen kuin olin ehtinyt edes sanoa, miten sitten pitäisi istua, lapsi oli jo vaihtanut asentonsa niin, että jalat olivat suoraan eteenpäin. Olisikohan päiväkodissa siis mainittu asiasta, täytyy muistaa huomenna kysyä.

Tässäkin asiassa paras ohjenuora lienee, että kohtuus kaikessa. Jos joskus leikin tiimellyksessä pikkulapsen jalat hakeutuvat W-asentoon, se tuskin on kauhean vaarallista. Mutta jos asento on aina ja pelkästään W, siitä kannattaa hellästi opettaa pois. Tuon em. fyssarin sivuilla oli nimittäin yksi tärkeä pointti:

”Yksi painava syy siihen, miksi vanhemman ei kannata koko ajan kommentoida lapsen W-asentoa on lapsen psyykkinen kehitys. Lapsi kokee todennäköisesti erittäin negatiivisena oman osaamisen ja omat taidot, kun hän ei pysty vanhemman pyynnöistä huolimatta korjaamaan asentoaan jatkuvasti, vaan ajautuu huomaamatta W-istuntaan leikkimään. Jatkuvat kommentit huonosta tai korjattavasta asennosta voivat vaikuttaa lapsen minä-kuvaan ja itsetuntoon negatiivisesti.”

Tämä nyt siis vain infoksi muille lapsen istuma-asennoista epätietoisille! Oman äiti-itsetuntoni kannalta toivon, etten ollut ainoa (heh) mutta toki kaikkien maailman lasten lonkkien puolesta toivon, että olin.