Mystinen imetys

Minulla on ristiriitaisia tunteita imetystä kohtaan. Tiedän, että imetys on suositeltavaa ja kaikin puolin terveellistä. Haluaisin ehdottomasti itse imettää. Kaksi asiaa kuitenkin kummastuttaa: erilaiset imetyssuositukset ja älytön imetyshypetys.

imetys1

En ole vielä ottanut kovin paljon selvää imetyksestä, osin sen vuoksi, etten halua luoda sitä ja itseäni kohtaan kohtuuttomia odotuksia ja vaatimuksia. Imetän jos vain suinkin pystyn ja vauva pystyy ja haluaa, mutta jos homma ei toimi, en halua ahdistua siitä turhaan. Jonkin verran ahdistun varmasti joka tapauksessa, joten en halua manata yhtään enempää pettymystä ja tuskaa, jos suuret suunnitelmat menevätkin pieleen.

Lukaisin kuitenkin Vauva-lehden välissä tulleen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vauvan hoito-oppaan ja siitä imetyksestä kertovan kohdan. Täytyy myöntää, että jäin suu auki ihmettelemään siinä kerrottua maailman terveysjärjestö WHO:n imetyssuositusta, josta en ollut aiemmin kuullut. WHO:han suosittelee jatkamaan imetystä puolen vuoden täysimetyksen jälkeen vielä ainakin osittain kahden vuoden (!) ikään asti. Tämä kuulostaa korvaani todella oudolta. Minulla ei siis toden totta ole mitään sitä vastaan, jos äiti haluaa imettää vaikka kouluikäistä lastaan. Siitä vain! Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee asioissa, jotka eivät meihin muihin vaikuta millään tavalla. Mutta se ajatus, että itse imettäisin omilla jaloillaan juoksevaa ja kokonaisia lauseita puhuvaa ihmistä, ei mene jakeluun. Ajattelen, että minun rintani ovat avuttoman pikkuvauvan ruokailua varten, eivät taaperon.

Tosin tämä WHO:n suositus ei ilmeisesti ole niin mustavalkoinen kuin ensin kuvittelin. Terveyskirjasto kertoo, että järjestön kanta heijastelee ennemminkin kehitysmaiden kuin teollistuneiden maiden tarpeita. ”Suomessa on puhdasta vettä ja hyviä ruoka-aineita, eikä imetystä tarvitse käyttää ehkäisykeinona, kuten usein kehitysmaissa. Tärkeintä on, että lapsen ruokavalio vähitellen monipuolistuu ja että syömistaidot kehittyvät ikää vastaavasti.”

imetys

Minusta on muutenkin outoa, että suositukset vaihtelevat niin paljon (?) eri maissa ja eri ajankohtina. Minulla ja siskollani on ikäeroa neljä vuotta ja äitini kertoi, että jo tässä ajassa suositukset olivat heittäneet täysin häränpyllyä. Olen nyt ahminut Kuinka kasvattaa bébé -kirjaa ja ymmärsin siitä, etteivät ranskalaiset juuri edes ruoki vauvojaan öiseen aikaan. Monet äidit lopettavat imetyksen täysin vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen, sillä silloin ranskalaisäidit palaavat usein töihin. Suomessa taas tuntuu, että joka toinen vauva nukkuu koko yönsä tissi suussa ties kuinka kauan. Mikä on oikea tapa? Sitä ei kai kukaan tiedä.

Imetysvouhkaaminen

En ymmärrä sitä kohkottamista, joka aiheen Imetys ympärillä näyttää pyörivän. Jos ja kun imetys kerran on niin luonnollista, mikseivät äidit vain imettäisi rauhassa niin paljon tai vähän kuin haluavat?

Joku voi olla sitä mieltä, että imetyksestä tiedetään liian vähän ja tuoreita äitejä pitää joka siunaaman hetki muistuttaa sen hyödyllisyydestä, muuten he eivät imetä tarpeeksi ja lapsi jää paitsi kaikesta siitä rintamaidon mahtavuudesta. En osaa uskoa tätäkään, mutta saatan toki elää jossain omassa kuplassani. Minä en ainakaan ole välttynyt tältä tiedolta, vaikken ole vielä edes saanut lasta. Ehkä sitten tosiaan on ihmisiä, joille täytyy erikseen tähdentää asioita, jotka ovat toisille päivänselviä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee imetystä muun muassa koska se vähentää vauvan hengitystietulehdusten, ripulitaudin, virtsatietulehdusten ja korvatulehdusten riskiä, tehostaa joidenkin rokotteiden immuunivastetta, vähentää atooppisen ihottuman, tyypin I ja II diabeteksen ja myöhemmän lihavuuden riskiä. Se myös vähentää äidin rintasyövän ja munasarjasyövän, tyypin II diabeteksen, verenpainetaudin, hyperlipidemian sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Ei siis ole epäilystäkään, etteikö rintamaito olisi oikein kunnon superfoodia ja etteikö imetys olisi myös äidille hyödyllistä. Näiden terveysvaikutusten lisäksihän imetys on varmasti monelle äidille tärkeää yhdessäoloa oman vauvan kanssa ja onhan rintamaito myös tosi helppoa ruokaa, sikäli että tissi on aina mukana eikä tarvitse säheltää tuttipullojen ja korvikkeiden kanssa.

MUTTA. Imetysglooria voi mennä myös täysin överiksi. En yleensäkään ymmärrä, miksi joidenkin ihmisten erilaiset toimintavat voivat mennä toisten ihon alle niin pahasti. Minä ainakin olen jo nyt oppinut, että mitä tulee erityisesti äitiyteen, minun on turha ihmetellä, mitä toisen pään sisällä liikkuu. Äititys ja oma keho ovat äärimmäisen henkilökohtaisia asioita ja hormonitkin säätelevät ajatuksia etenkin raskaudessa ja pikkuvauva-aikana. En voi enkä halua tuomita sellaisia päätöksiä, jotka eivät liity minuun. Jos esimerkiksi äiti kokee mistä tahansa syystä imetyksen ikävänä asiana, kenenkään ei tulisi tätä ajatusta tuomita. Me emme pääse toisen pään sisään tuntemaan niitä asioita, mitä toinen ihminen tuntee.

Tämä asia on kolahtanut minuun voimakkaasti, kun olen käsitellyt omaa synnytyspelkoani. Tajuan itse, että pelkäämäni asiat ovat osaksi todella epärealistisia, pinnallisiakin. Joku voisi ihmetellä niitä, jopa tuomita. Mutta mielestäni minulla on oikeus pelkoihini ja tunteisiini. Samoin ajattelen muista. Äidillä on oikeus ajatella omista rinnoistaan ja imetyksestään ihan mitä haluaa ilman, että tulee muiden tuomitsemaksi.

Olen myös kuullut paljon tarinoita siitä, kuinka imetys ei ole onnistunut, vaikka äiti olisi halunnut imettää. Imettämättömyydelle on monia syitä ja ne ovat kaikki hyväksyttäviä. Vaikka äiti haluaisikin imettää, hänellä voi olla siihen jokin fyysinen este, maitoa ei tule riittävästi tai imettäminen sattuu kohtuuttoman paljon. Oma äitini imetti minua vuoden ikään, mutta pikkusiskoa vain lyhyen ajan, koska sisko laittoi itse täydellisen stopin koko touhulle.

Olen sitä vastaan, että äitien harteille ladataan kohtuuttomia odotuksia ja paineita imetyksen onnistumisesta. En usko hetkeäkään, että äitien pitäisi olla huolissaan lastensa terveydestä tai tulevaisuudesta, vaikka eivät haluaisikaan tai voisikaan imettää. Imetykseen pitää saada apua ja tukea, jos sitä tahtoo, mutta mielestäni äitien pitäisi saada tukea myös imettämättömyyteen. Olen kuullut erään äidin sanovan, että onnistumattomat imetysyritykset aiheuttivat hänelle ahdistusta, kun ”tuki” oli ympäripyöreää lupailua siitä, kuinka se vielä onnistuu, kun tarpeeksi yrittää. Kuitenkin helpotus tuli vasta päätöksestä luovuttaa, laittaa vauvalle tuttipullo suuhun ja nauttia vauva-ajasta muulla tavalla.

Pyydänkin siis: kerrotaan imetyksestä asiallisesti faktatiedot, unohdetaan hurmoksellisuus. Tuetaan ja autetaan, mutta ei painosteta. Ja etenkin: ei tuomita! 

imetys2

Seuraa blogia Bloglovinissa // Facebookissa // Blogilistalla // Instagramissa

20 Comment

  1. Jep, just näin! 🙂 Imetys on hieno asia, mutta imetysfanaattisuus menee paikka paikoin jo hiukan överiksi, niin että alkaa jo suorastaan ällöttää.

  2. Kyllä se taitaa lastenhoidon suhteen niin olla, että tekee miten vain niin jonkun mielestä se on väärin. Siispä kannattaa toimia just niin kuin itse parhaaksi katsoo. 🙂 Imetyshype on tosiaan aikamoista näin sosiaalisen median aikaan, mutta toisaalta esim. Imetyksen tuki fb-ryhmästä monet ovat saaneet tarvittavan tuen hankaluuksien selättämiseen ja pystyneet jatkamaan imetystä. Ihan hevillä ei kannata luovuttaa (niinkin luonnollinen asia voi olla alkuun yllättävän mutkikasta…), mutta jos se aiheuttaa liikaa ahdistusta niin on parempi punnita asiaa uudestaan. Hyvinvoiva äiti on tärkeä myös vauvan hyvinvoinnin kannalta. 🙂

  3. Rouseliini says: Vastaa

    Juuri näin.

    Kun itse synnyin 20-vuotta sitten niin meidän äiti oli kuulemma ihan pulassa. (Oon esikoinen) Hän imetti mutta meitsi vaan parku. Maitoa ei vaan tullut. Neuvolatäti oli sanonut, että ei saa antaa pulloruokinnasta, koska se lisää korvatulehduksen riskiä. ”Imetät vaan kyllä se siitä” No tätähän meidän äiti tunnollisena noudatti. Kuitenkaan meitsin paino ei noussut, kunnes sitten ristiäisissä meidän mummo oli tullut tuttipullon ja korvikkeen kanssa ”Anna tätä”. No sehän oli hörppästy yhdellä kulauksella alas ja meidän äiti oli ihmeissään. Seuraavalla neuvolakerralla oli paino hienosti lähtenyt nousuun. Ei ollut kertonut neuvolatädille kun vasta myöhemmin että olin pulloruokinnassa. Maitoa kun ei vaan ollut riittänyt tissiruokintaan. Ihan käsittämätön ajattelu neuvolatäidllä oikeesti!

  4. Hei!

    Jokainen toteuttaa äitiyttään sillä tavalla kuin itse kokee lapselleen ja itselleen parhaaksi. Jos haluaa tutkittua tietoa, kannattaa muistaa imetyksen hyödyt ovat suurimpia 3 kuukauteen saakka, ja vielä sen jälkeenkin imetyksen hyödyt ovat suuria. Tutkimukset aiheesta vaihtelevat, mutta suurin osa tutkimuksesta puoltaa pitkähkön imetyksen hyötyjä. Lapsi saa rinnalla ravinnon lisäksi myös lämpöä ja hellyyttä.

    Monet taaperoikäiset lapset haluavat vielä imeä tuttipullosta. Pillimehun imeminen on hitti vielä esikouluiässäkin. Miksi lapset rakastavat pillimehua? Eikö kyse ole imemisen tarpeesta? Jos 2-vuotiaalla on tuttipullo, herättääkö se vähemmän kummastusta kuin että samanikäinen käy rinnalla? Kyse on molemmissa tapauksissa imemisen tarpeesta.

    Mikäli haluaa äiti toimia mahdollisimman lajityypillisesti, hän imettää niin kauan kuin lapsi osoittaa imemisen tarvetta. Samalla pitää muistaa syödä terveellisesti. Maitoa ei välttämättä tule, jos lapsi imee vain tuttia. Maitoa tulee, kun lapsi on lähellä ja imee rintaa. Tutti on tissin korvike. Tämän korvikkeen käytön tarpeellisuuden ja käyttötiheyden arvioikoon jokainen itse. Tutti on monelle perheelle ja vauvallekin helpotus. Jos vauva pysyy tutin avulla rauhallisena, kaikki hyötyvät. Äidiltä saattaa levänneenä tulla sitten maitoakin paremmin, kunhan muistaa imetellä. Toisaalta tutti ja tuttipullo kilpailevat oikean tissin kanssa. Oikeassa tississä on omat etunsa: äidin kehon lämpö iholla, tuttu ja turvallinen sydämen syke ja imemiseen yhdistyvä maidon tulo. Lapsi myös osaa imemällä säädellä maidon tuloa: haluaako hän paksumpaa nälkämaitoa vai nestemäisempää janomaitoa, vaiko imeä ihan lohdukseen ilman sen kummempaa nälkää.

    Lohduttaa varmasti kuitenkin tietää, että 3 ensimmäisen kuukauden imetys on lapselle tärkeintä. Jos imetys ei sen jälkeen onnistu, on korvikkeet, tuttipullot ja tutit keksitty. Ehdottomasti kannattaa elää lähellä omaa lasta ja kuuntella niitä omia vaistoja ja intuitiotaan (enemmän kuin vaihtuvia neuvolaohjeita), niin kaikki menee hienosti!

  5. Tää on nii jännää miten samalla tavalla me ajatellaan asioista. Oon jo useemman postauksen jälkeen miettiny että olen ihan samoilla linjoilla. Nää vauva-asiat tosissaan kun jakaa niitä mielipiteitä. Itellä imetykseen on myös se asenne, että yritän, ja jos ei onnistu syystä tai toisesta tai ei tunnu hyvälle niin sitten pullosta. En aio ottaa asiasta stressiä. Enkä aja itseäni kuukausi kaupalla loppuun kun ei suju ja vauvalla nälkä ja huutaa. Neuvolasta annettiin vinkki, että kotiin valmiiksi korviketta hätävaraksi, että jos on tilanne että ei suju niin on ainakin sitten korviketta mitä antaa.

  6. Imetystietoa kannattaa varmaan etsiä ihan kotimaisista lähteistä. Tutkittua, asiallista ja kiihkotonta tietoa löytyy esim. http://www.imetys.fi/ tai vaikkapa THL:n ja eri sairaanhoitopiirien odottaville/synnyttäneille äideille sunnatuista oppaista, joita on netissä ihan mukavasti tarjolla. Itse ainakin olen saanut omaan imetykseen näistä (neuvolan ja synnytysosaston ohella) kaipaamaani tietoa ja tukea. Suosittelen tutustumaan myös useimpien suomalaissairaaloiden noudattaman vauvamyönteisyys-ohjelmaan ja niihin tieteellisesti tutkittuihin perusteluihin, miksi vauvantahtista ruokailua, olipa se sitten imetystä tai pulloruokintaa, suositellaan. Viittaan vauvantahtisuuteen nyt tässä kohtaa siksi, että tuon ”ranskalaisenbebe”:n hoito-ohjeet tuntuvat olevan monilta osin aika kaukana vastasyntyneen vauvan tarpeisiin vastaamiseen perustuvasta hoidosta, jota nykyään ihan syystä meilläkin suositaan.

  7. Tinkerbell says: Vastaa

    Edellisen kirjoittajan tavoin voisin todeta, että netissä tosiaan on myös asiatietoa. Itse luin imetyksestä Kuopion Ihana(n kauhea) imetys-oppaan, jossa viitteiden kera tarjoiltua tietoa on toistasataa sivua. Sieltä bongattuna myös tilastotietoa: 10 vuotta sitten 51 % suomalaislapsista oli täysimetyksellä 3 kk iässä. Vauvamyönteisyysohjelman ja imetyksen tukemisen taustalla on mahdollisesti em seikka, kun tavoitteeksi on asetettu 80 % täysimetys.

    Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että kunkin perheen tulisi ruokkia vauvansa niin, kuin mikä kyseiselle perheelle parhaiten sopii. Kyseessä on kuitenkin vain muutama kuukausi lapsen elämästä ja nykyaikaiset korvikkeet ovat ihan hyviä. Pitää myös muistaa, että vauva saa läheisyyttä ja lämpöä myös tuttipullosyöttöjen yhteydessä ja yhtäläisesti mahansa täyteen, eli tärkeimmät tulevat hoidettua joka tapauksessa, sai vauva sitten rintamaitoa tai korviketta. Hienoa, että kirjoitat aiheesta, joka nostattaa joillekin niin paljon tunteita ja mielipiteitä, puolesta ja vastaan, näin objektiivisesti ja asiallisesti.

  8. Luin myös jostain, että imettävien äitien lapsista tulee fiksumpia sillä imettäminen on hyväksi aivojen kehitykselle 😀 Mene ja tiedä sitten… Itse toivoisin pystyväni imettämään noin 8 kk kuten äitinikin teki. Olemme siskoni kanssa aina olleet erittäin terveitä ja hyviä koulussa(sitä ei ehkä tekstini perusteella uskoisi mutta suomi ei ole äidinkieleni :D) , mutten tiedä johtuuko se imetyksestä…. No saa katsoa miten se omalla kohdalla sujuu, en jaksa ottaa stressiä asiasta. Olen muutenkin raskauden aikana saanut paljon enemmän rasvaa reisiin ja käsivarsiin erittäin hidastuneen aineenvaihdunnan johdosta, joten toivottavasti se on luonnon tapa auttaa maidon tulossa. #wishfulthinking

  9. Tuomitsematon linja täälläkin. Kuitenkin omana tavoitteena on imetys sinne lähelle yhden vuoden ikää. Taaperon imettäminen ei itsestäni tunnu luontevalta ajatukselta enkä siksi aio 2-vuotiasta enää imettää. Tutin käyttö on ihan kysymyksenä vielä, kaksi minituttia oon kyllä varannut. Ylihuomenna olisi perhevalmennuksessa imetyksen vuoro. Toivon siltä 2-tuntiselta hyvää tieto- ja vinkkipakettia aiheesta.

  10. Madelein says: Vastaa

    Hei, asiasta toiseen mutta jos luet vaan yhden kirjan ennen lapsen saantia niin Keltikangas Järvisen ”Pienen lapsen sosiaalisuus” on aivan mahtava. Keltikangas Järvinenhän on arvostettu psykologi Helsingin kaupungin yliopistolla ja hänen kirjansa ovat todella helppolukuisia mutta kivasti kirjoitettuja. Tuo mainitsemani on kirja, joka jokaisen vanhemman tulisi lukea. Helpossa paketissa todella hyvää tietoa lapsen kehityksestä ja kiintymyssuhteesta. Suosittelen erittäin lämpimästi. Jos luet kirjan niin jonkinlainen kirja-arvostelu olisi kiva.

  11. Imetys tuntui itsestäni ennen esikoisen syntymää todella omituiselta ajatukselta ja jopa osin vastenmieliseltä. Että joku imisi minusta ravintoa, hyh! Imetys lähti kuitenkin käyntiin tosi luonnollisesti, heti syntymisen jälkeen kätilö asetti vauva rinnalle ja vauva alkoi heti imeä. En ehtinyt ajatella enää onko se vastenmielistä vai ei. Pieni käärö siinä tuhisi ja imi, eikä se tuntunut millekään. Jatkoin imetystä siihen saakka kunnes lapsi oli melkein vuoden ikäinen. Olisin ehkä halunnut jatkaa hieman pidempäänkin, mutta lapsi päätti että tykkää enemmän jo normaalista ruoasta ja pullomaidosta. Imetyksen lopettaminen oli yllättäen itselleni kova paikka. Surin pitkään sitä yhteyden tunnetta ja rentoutta ja rauhallisuutta, joka aina imetystilanteessa tuli. Tiedän, ettei kaikilla mene näin hyvin, mutta olen onnellinen että itselläni meni näin. Täysimetys oli myös välillä tosi sitovaa, ei ollut mitään mahdollisuutta olla poissa vauvan luota paria tuntia pidempään. Silloin tuli mieleen, että voisin jo siirtyä käyttämään korvikemaitoa. Imettämisen aikana täytyy myös olla tarkkana syömistään ruoista ja juomisistaan, koska paljon siirtyy aineita rintamaitoon. Rakastamaani intialaista mausteruokaa en pystynyt imetyksen aikana syömään, sillä se aiheutti vauvalle välittömästi melkoiset ilmavaivat.

  12. Mulle itselle taaperoimetys oli outous. Kunnes tuli tuo oma lapsi. Nyt ajatus on imettää (toivon mukaan) vuoden ikään ja sen yli niin kauan kuin meille tuntuu hyvältä.
    Mulle kävi vähän niin, että tavallaan ”hurahdin” imetykseen täysin vastoin omia odotuksia. Vaikeuksista ja haasteista huolimatta todella nautin imettämisestä, siitä minun ja pienen omasta yhteisestä hetkestä. Asian konkretisoitua imetyksestä on tullut paljon muutakin kuin vauvan ruokkimista.
    Vaikka ulkopuolinen painostus on joillekin arkea, myös äidit itse luovat itselleen paineita onnistumisesta. Tän hetkiset suositukset on mun mielestä kohtuulliset, ja äidin taakkaa (jos se sellaiseksi koetaan) voitaisiin helpottaa oikeanlaisella avulla ja tuella; oli sitten kyse täysimetyksestä, osittaisimetyksestä tai korvikeruokinnasta.

    1. Hurahtamisessa ei tiettykään ole mitään vikaa! Jokainenhan saa suhtautua OMAAN imetykseensä miten haluaa. Minua lähinnä ärsyttää, kun ihmiset kiinnittävät huomiota muiden äitien imetykseen tai imettämättömyyteen.

      1. ”Täytyy myöntää, että jäin suu auki ihmettelemään siinä kerrottua maailman terveysjärjestö WHO:n imetyssuositusta, josta en ollut aiemmin kuullut. WHO:han suosittelee jatkamaan imetystä puolen vuoden täysimetyksen jälkeen vielä ainakin osittain kahden vuoden (!) ikään asti. Tämä kuulostaa korvaani todella oudolta. Minulla ei siis toden totta ole mitään sitä vastaan, jos äiti haluaa imettää vaikka kouluikäistä lastaan. Siitä vain! Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee asioissa, jotka eivät meihin muihin vaikuta millään tavalla. Mutta se ajatus, että itse imettäisin omilla jaloillaan juoksevaa ja kokonaisia lauseita puhuvaa ihmistä, ei mene jakeluun. Ajattelen, että minun rintani ovat avuttoman pikkuvauvan ruokailua varten, eivät taaperon.”

        Tuot useasti esille, että sinua ärsyttää, kun ihmiset kiinnittävät huomiota muiden äitien imetykseen tai imettämättömyyteen. Mitä olisit ollut mieltä, jos joku olisi kirjoittanut yllä olevan blogitekstin näin:

        ”Täytyy myöntää, että jäin suu auki ihmettelemään Suomen imetystilastoja, joista en ollut aiemmin kuullut. Moni ei imetä ollenkaan tai imettää vain pari kuukautta (!). Tämä kuulostaa korvaani todella oudolta. Minulla ei siis toden totta ole mitään sitä vastaan, jos äiti ei halua imettää lastaan. Siitä vain! Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee asioissa, jotka eivät meihin muihin vaikuta millään tavalla. Mutta se ajatus, että itse en imettäisi omaa pientä lastani, joka on evoluutiollisista näkökulmistakin täysin emosta riippuvainen, ei mene jakeluun. Ajattelen, että minun rintani ovat lapseni ruokailua varten, eivät miestä tai seksuaalisuutta varten.”

        Lähinnä haluan tällä tuoda esille kaksinaismoralismin joka blogissasi välillä häivähtää. Imettämättömyyteen ei saa kiinnittää huomiota, mutta pitkään, lajityypilliseen, imetykseen on kuitenkin ihan ok tuoda negatiivisia viboja kyseenalaistamalla mm. WHO:n imetyssuositus.

        1. Yllätyin WHO:n suositusta puhtaasti siitä syystä, etten tiennyt imetyssuosituksista tuohon aikaan oikeastaan yhtään mitään. En kyseenalaista suosituksia, vaikka itse en imetä noin kauan. Mutta vauvaani haluan imettää ja teen kaikkeni, että se onnistuu vielä pitkään.

  13. Aamen tälle! Saan itse esikoiseni kesäkuun alussa ja melkoisen sarven olen saanut otsaani kasvatettua tästä imetysaivopesusta. Kaiken huippu oli, kun perhevalmennukseen tuli joku pulloruokintaa vastustava imetysfanaatikko syyllistämään kuinka KENELLÄKÄÄN maito EI VOI loppua ja KAIKKI pystyvät imettämään vaikka hautaan saakka kunhan vain imettää mistään muusta (kivusta, ajasta, nälkää huutavasta vauvasta) välittämättä. Olin ehkä vähän ärsyyntynyt, että Helsingin muutenkin jo karsitun perhevalmennuksen aikaa käytetään sellaiseen kuraan. Imetys on toki hyvä juttu ja sen terveysvaikutukset kiistattomat, mutta ennemin mielestäni pitäisi keskittyä äitien ja ja vauvojen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, johon vaikea ja väkisin väännetty imetys saattaa vaikuttaa erittäinkn negatiivisesti. Kaiken järjen mukaa kuitenkin jokainen aivoillaan ajatteleva äiti mieluiten imettäisi lastaan ja välttäisi sen korvikkeen kantamisen, pullojen steriloinnin, maidon lämmitykse ym vaivan? Joten eiköhän sitä pullolla lastaan ruokkivaa äitiä korpea muutenkin ihan tarpeeksi ilman, että kenenekään tarvitsee tulla enään syyttelemään mukavuudenhalusta kun ei imetä.. Anteeksi pitkä avautuminen, mutta tämä aihe saa mut näkemään niin punaista! 😀

    1. Voi apua!!!! Mä olisin varmasti tuossa tilanteessa poistunut suureleisesti paikalta ja pamauttanut oven mahdollisimman lujaa kiinni. Mitä ihmettä???

    2. Voi ei, pakko kommentoida tähän vaikka onkin vanha postaus. Jos perhevalmennuksessa on kerrottu, että kenelläkään ei voi maito loppua – ei se luultavasti ole (ainakaan tarkoituksellista) syyllistämistä, vaan ihan imetystiedon jakamista. Maito ei tosiaan yleensä lopu ilman syytä, JOS äiti imettää lapsentahtisesti. Olisin itsekin mielelläni halunnut tietää sen jo ennen oman lapsen syntymää, kun kovasti murehdin, että ”mitä jos multa loppuukin maito”…

      Valtaosa äideistä haluaa imettää, mutta syystä tai toisesta (syynä mm. imetykseen liittyvät virheelliset myytit ja vanhentunut tieto) eivät siinä onnistu kuten olisivat halunneet. Oikean imetystiedon jakaminen on mielestäni hyvä juttu – siksi, ettei kenenkään imetys päättyisi virheellisten käsitysten vuoksi. Jokainen äiti tekee omat valintansa, toivottavasti kenenkään syyllistämättä, mutta ihanteellista olisi jos hän voisi valintansa tehdä oikean tiedon pohjalta. Tai ettei ainakaan kenenkään imetys päättyisi vastoin omaa tahtoa! Imetyspettymykset ovat monelle äidille kova paikka, ja he olisivat ansainneet oikeanlaista neuvontaa jo etukäteen. Mikäli taas äiti itse haluaa imetyksen lopettaa missä vaiheessa tahansa, se hänelle suotakoon.

      https://www.facebook.com/imetyskolmenkauppa/posts/755244857925376:0

      1. Olen huomannut, että monet käsittävät nämä syyllistämispuheeni väärin. En tarkoita, että neuvominen ja asiallisten ja oikeasti todenperäisten faktojen kertominen olisi syyllistämistä. Se varsinainen syyllistäminen on ihan eri asia ja sellaistakin valitettavasti tapahtuu.

        1. Joo kyllä mäkin uskon että ihan oikeaa syyllistämistäkin tapahtuu. Tosin tuntuu että syyllistymistä tapahtuu vielä enemmän! Siis jos joku toteaa, että äidinmaito on parasta ravintoa lapselle, toinen kuulee että olet huono äiti kun annat korviketta! 😀 Mutta lähinnä mun kommentti olikin vastaus Hannan kommenttiin, tuo yksittäinen toteamus (”maito ei voi loppua kesken”) perhevalmennuksesta kun ei mun korvaan kuulostanut syyllistävältä vaan oikeasti todella tärkeältä tiedolta imetyksen onnistumisen kannalta. 🙂

Vastaa käyttäjälle Rouseliini Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.