Perhevalmennus

Olimme eilen miehen kanssa terveysasemamme perhevalmennuksessa, jonka aiheena oli synnytys. Kertoja on kaksi, mutta ensimmäiselle, vauvan hoitoon ja imetykseen liittyvälle kerralle emme päässeet. Siitä olisikin voinut olla enemmän hyötyä, sillä synnytykseen liittyvät asiat ovat jotenkin hirveän selkeästi jo hahmottuneet. Tämä tietysti siksi, että olen imenyt mieleeni kaikki koskaan kuulemani synnytyskertomukset ja olen puhunut peloistani jo kätilön ja lääkärin kanssa. Tuntuu, että tiedän jo kaiken, mitä synnytykseen liittyy, myös kaiken mahdollisen, mikä siinä voi mennä pieleen.

”Synnytysvalmennus” oli aika luentomainen, vaikka pääsimmekin kerran ”keskustelemaan” ryhmässä. Isät ja äidit jaettiin omiin ryhmiinsä ja tarkoitus oli puhua omista peloista ja toiveista lähestyvään synnytykseen liittyen.  Keskustelu oli kuitenkin aika väkinäistä; varmaankin koska aihe on kovin intiimi ja toiset äidit täysin tuntemattomia. Terveydenhoitajat lähtivät huoneesta keskustelun ajaksi ja nyt kun mietin, heidän olisi ehdottomasti kannattanut olla mukana ohjaamassa keskustelua. Eivät tuntemattomat ihmiset vain keskustele syvällisesti, jos heille sanoo että no jutelkaas nyt kymmenen minuuttia synnytyksestä. Sivukorvalla kun kuuntelin, isien ryhmässä tilanne oli vielä vaikeampi. Heille on varmasti muutenkin äärimmäisen hankalaa puhua synnytyksestä, jota he eivät voi fyysisesti kokea, mutta jossa he kuitenkin ovat mukana. Se vähä, mitä isät puhelivat, liittyi omaan työhön: kuinka helposti töistä pääsee lähtemään välittömästi, kun synnytys käynnistyy. He mietiskelivät myös, mihin auton saa Kättärillä parkkiin 😀 Meidän äitien puheissa taas vilisivät komplikaatiot, hätäsektiot, epiduraalit ja imukupit.

Sana synnytysvalmennus tuo ainakin minun mieleeni jenkkileffat ja jumppamatot, joille isät ja äidit asettuvat harjoittelemaan ihan oikeasti synnytystä ja hengitystekniikkaa. Ihan sellaista en sentään odottanut, mutta valmennuksen luentomaisuudesta kuitenkin vähän yllätyin. Valmennukset vaihtelevat kuulemma vuosittain ja hengitystekniikoita ei enää opeteta, koska ei haluta, että äidit keskittyvät synnytyksessä liikaa johonkin tekniikkaan. Tärkeintä on kuulemma ihan vain muistaa ylipäätään hengittää.

Kokonaisuudessaan valmennuksessa sai ehkä jopa vähän liian ruusuisen kuvan synnytyksestä. Synnytysvideon äidin synnytys tuntui etenevän kuin vettä vain. Olen pelkopotilaana tietysti sitä mieltä, ettei äitejä missään nimessä saisi pelotella, mutta toisaalta olisi varmasti tärkeää korostaa, että jokainen synnytys on erilainen eikä omaansa voi kauheasti suunnitella. Tätä ainakin kaikkin kätilöt painottavat – he kun toivoisivat, että äidit luottaisivat ammattilaisiin eivätkä yrittäisi kulkea väkisin oman synnytyssuunnitelmansa mukaisesti. Itse olen ainakin varautunut kaikkeen ja olen päättänyt antautua täysin ammattilaisten käsiin. En voi päättää etukäteen, synnytänkö luomuna vai täysin lääkittynä, kätilöt ja lääkärit kyllä tietävät, miten kannattaa tehdä.

On silti ehdottomasti hyvä, että tapaamisia edelleen järjestetään! Liian moni asia siirtyy verkkoon – kuten ne synnytyssairaalavierailut. Minä en ehkä saanut paljonkaan uutta tietoa synnytyksestä, mutta mieheni varmasti sai. Samat asiat olisi voinut lukea netistä itse, mutten usko että saisin esimerkiksi miestäni opiskelemaan synnytystä itsenäisesti netistä, vaikka itse niin voisinkin tehdä.

Minkälaisia teidän perhe-/synnytysvalmennukset olivat? Mitä jäi käteen?

Processed with VSCOcam

Kuvituksena perhevalmennuspäivän masuasu ihan vain, koska meikällä on tuliterät megahienot uudet Addut, jotka ovat samalla jokaisen raskaana olevan painajainen. Saan pienen hikijumpan aina, kun ähellän nuo tämän vatsani kanssa jalkaan.

Takki 2nd hand // toppi (mekko) ja äitiyshousut H&M // lenkkarit Adidas/Zalando // laukku Louis Vuitton // aurinkolasit Dolce & Gabbana

9 Comment

  1. Koin että mitään ei jäänyt meille käteen sieltä. Olin jo etukäteen sitä mieltä ettei kannata mennä mutta käytiin kuitenkin ensimmäisessä mielenkiinnosta… vain todetaksemme että aika meni täysin hukkaan. Synnytysvalmennusta piti kaksi nuorta lapsetonta terveydenhoitajaa. Lukivat paperista. Emme osallistuneet seuraavaan kertaan.

  2. Meillä vähän sama homma, että koettiin toi synnytysvalmennus liian luentomaiseksi ja vaikka siitä varmasti miehelle olikin hyötyä niin itte olin jo lukenut samat asiat netistä tietoa etsiessäni. Meillä ei ollu ees tota että ryhmissä oltaisiin keskusteltu. Terkka oli ainoa joka puhui.

  3. En suostunut mieheni kanssa valmennukseen. Tästä vängättuun terkan kanssa kaksi tai kolme ensimmäistä neuvolakäyntiä. Olen todella tyytyväinen päätökseeni , en näe itselleni hyötyä että tuntemattomien kanssa keskustelen intiimiasioista/seksuaalisuudesta jne. Kammottavaa!

    Vaihdoitko luonnonkosmetiikkaan kun tulit raskaaksi?

    1. Miksi jouduit perustelemaan päätöstä terveydenhoitajalle? Ihan vapaaehtoisiahan nuo ovat. En ole vaihtanut meikkaustottumuksiani mitenkään 🙂

  4. Minäkin ajattelin ennen synnytystä, että kyllä kätilöt tietävät miten minun synnytys hoidetaan, lääkkeillä vai ilman, ja jos lääkkeillä niin millä jne. Mutta kyllä kätilöt ainakin minulta moneen otteeseen kysyivät että mitä kivunlievitystä haluat, laitetaanko pudendaalipuudutus jne… Jotenkin olisi halunnut siinä kaiken synnytyskivun ja -hässäkän keskellä että joku muu olisi päättänyt 🙂 Kun mistä sitä voi ensimmäisessä synnytyksessä tietää, että tuleeko kipu vielä pahenemaan, ja kuinka kauan kipu vielä kestää ja auttaako se pudendaalipuudutus mitään jne jne. No mutu-tuntumalla mentiin. Ja nyt on sitten seuraavaa kertaa ajatellen viisaampi 🙂

  5. ”Itse olen ainakin varautunut kaikkeen ja olen päättänyt antautua täysin ammattilaisten käsiin. En voi päättää etukäteen, synnytänkö luomuna vai täysin lääkittynä, kätilöt ja lääkärit kyllä tietävät, miten kannattaa tehdä.”

    Päätöksiä ei voi etukäteen tehdä eikä tehdä vedenpitävää suunnitelmaa, mutta omia toiveita kannattaa miettiä, valmistautua kannattaa huolella. Eihän kukaan lähde maratonillekaan harjoittelematta. Synnytyksessä on kyse naisesta, naisen kehosta. Sen tuntee vain ja ainoastaan synnyttäjä itse. Puhtaasti ammattilaisten käsiin antautuminen voi vähentää omaa valmistautumista, tiedonhankintaa ja vaihtoehtojen pohtimista. He ovat oman alansa asiantuntijoita, mutta kukin nainen on oman itsensä asiantuntija. Suosittelen kaikkia naisia lämpimästi ottamaan synnytys ja oma keho haltuun, heittäytymään ja antautumaan kehon viesteille ja omille vaistoille, ja olemaan aktiivisia toimijoita, tekemään itse synnytystä koskevat valinnat ja päätökset (ja siis ei etukäteen, vaan synnytyksen edetessä, hankitun tiedon ja valmistautumisen pohjalta), tällöin synnytyskokemuskin on usein myönteisempi, etenkin jos on saanut tukea valinnoilleen ja niitä on kunnioitettu eikä synnyttäjän yli ole kävelty.

    Kerrottiinko valmennuksessa kehon omista kivunlievityshoromoneista ja synnytyksen fysiologisesta etenemisestä? Nämä loistivat aikanaan omassa valmennuksessa poissaolollaan vaikka ne ovat aivan ensisijaisen tärkeitä tietoja. Naisilla on oikeus saada tietää, mitä heidän kehossaan synnytyksen aikana tapahtuu ja kuinka tärkeä on oksitosiinihormoni synnytyksen etenemisen kannalta. Rakkaushormoni on ihan syystä synnytyksen keskeisimpiä asioita. <3 Monet saavat paljon enemmän apua valmistautumiseen esim. doulalta tai yksityisistä valmennuksista. Tänne on alettu kerätä listaa erilaisista valmennuksista, joita Suomessa tarjotaan, paljon vielä puuttuukin palveluntarjoajia listalta: http://suomensynnytysvalmennukset.fi/

    Levollista loppuodotusta ja hyvää synnytystä sitten kun sen aika koittaa! 🙂

    1. Synnytyksestä selvää ottaminen on kohdallani ihan itsestään selvää. Valmistautumisen jälkeen aion kuitenkin luottaa ammattilaisiin, sillä se on minulle itselleni paras vaihtoehto.

  6. Siellä näytettiin ilmeisesti sama synnytysvideo kuin täälläpäin Suomea. Hyvä, että kuului edes ähinää, kun puski vauvan maailmaan..!
    Täällä perhevalmennusta oli neljä kertaa. Olihan siellä paljon turhaa, mutta enimmäkseen valmennus oli minusta hyödyllinen. Viimeisellä kerralla tapasimme fysioterapian ja hänen opettamansa pienet jumppaliikkeet ovat auttaneet ainakin minua selkävaivojen kanssa. Opin myös, että jumppapallon päällä istuminen sopii itselleni. Jo se helpottaa selkäkipuja.

  7. Itseäni nauratti jälkikäteen se synnytysvideo, aivan liian ruusuinen kuva synnytyksestä! Huh miten tuskaisaa todellisuus sitten oli, toki kaikille erilainen kokemusta mutta itsellä pelkkää huutoa tunnista toiseen kaikista mahdollisista kivunlievityksistä huolimatta. Nyt sama koitos taas edessä itelläkin ja karmii! Ilokaasun hengitystekniikka kantsii opetella etukäteen, mä en sitä osannut ja kaasu vain sekoitti pään muttei leikannut yhtään kipua. Onnea synnytykseen ja toivottavasti se sujuu hyvin! 🙂

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.