Äitiysloma alkoi tänään, mihin tämä aika on hujahtanut? Olo on aika kummallinen – ei yhtään sellainen kuin aina kesäloman alkaessa. Silloin haluaisin kiljua onnesta ja korkata kylmän oluen heti autossa matkalla landelle suoraan työpaikalta. Nyt tunnelma oli selvästi haikeampi. Pillahdin itkuun heti autoon päästyäni, ihanilta työkavereilta saatu kukkapuska kourassa. Koko päivän nostalgisoin, että tuleepa ikävä tätäkin automaattikahvia ja kaikkea muuta outoa…
Päässä on pyörinyt viime päivinä sellaisia ajatuksia, joita varmasti moni muukin äitiyslomalainen käy läpi. Pelkoja, että vapaideni jälkeen minut on korvattu työpaikalla eikä minulla ole enää mitään tekoa. Töissä lohduteltiin, että pelot ovat normaaleja. Elämä on muuttumassa niin radikaalisti ja pysyvästi. Ei ihme, että tuntuu, ettei se ole hallinnassa. Vauva-aika varmasti hektisyydessään sysää suurimmat kauhukuvat syrjään, mutta luulen että takaraivossa muhii jatkuvasti pieni pelko siitä, onko kaikki kuten ennenkin, kun palaan töihin.
Tajuan muuten kaikista krempoistani huolimatta olla kiitollinen siitä, että olen ylipäätään voinut olla töissä viimeiseen asti. Aika moni kun patistetaan pakkolepoon sairauslomalle jo ennen äitiyslomaa. Olo on hiukan tukala mutta periaatteessa olisin voinut vielä jatkaa töitä vointini puolesta. Supistukset kun edelleen loistavat poissaolollaan. Nehän ne usein pakottavat äidit lepäämään jo reilusti ennen synnytystä. Jos olisin saanut puolen tunnin selkähieronnan joka päivä työpaikalla, olisin voinut hyvin puurtaa vielä tovin jos toisenkin 😉
Nyt on kuitenkin koitettava ottaa neuvoista vaari ja levätä vielä kun voi. Yritän ottaa tämän ajan ennen vauvan syntymää kuin kesälomana. Laiskottelen, hemmottelen itseäni, nukun ja otan rauhassa. Antaa poikien hoitaa se kylppäriremppakin.
Millaisilla fiiliksillä te olette lähteneet äitiyslomalle?
Nautiskele olostasi ennen vauvan syntymää <3 Se on ainutlaatuista aikaa, jolloin saat luvan kanssa hemmotella itseäsi oikein kunnolla 🙂 Todellinen odottelu alkaa siitä 😀 !
Jäin jouluna huojentunein mielin itse äitiyslomalle – varsinaisena päivänä kuten sinäkin 🙂 Nautiskelin toden teolla ja en kantanut huolta ollenkaan siitä, miten työni tehdään lähtöni jälkeen. Nyt kun olen ollut 5,5 kuukautta pois töistä, tuntuu edelleen että vastahan siellä olin! Äitiysloma ei taida riittää siihen, että unohdan työni täysin ja se jos joku kuulostaa kamalalta 😀 Onneksi aion jatkaa kotona oloa vielä sen jälkeenkin.
Mä oon yrittäjä ja tykkään työstäni ihan sikana, joten jäin pois haikein mielin. Ihan kauheita ”pärjääkö ne muka ilman mua”-ajatuksia oli viimeisinä päivinä mielessä. 😀 Nyt äitiyslomalla on oltu 7,5kk, hyvin ovat pärjänneet liikkeessä ilman mua eikä vielä ole ikävä töihin. 3 kuukautta on jäljellä, mutta ajattelin olla loppuvuoden vielä pois, sinne asti et lapsi on vähän päälle vuoden ikäinen. Eniten jännittää, miten vanhat asiakkaat palaa pitkän poissaolon jälkeen…
Ihan samoilla fiiliksillä jäin itse melkein kolme viikkoa sitten elämäni ensimmäiselle äitiyslomalle. Kovin on kummaa aikaa tämä, ja vaikka vihdoinkin saa olla ja levätä, niin ei tämä kuitenkaan lomalle tunnu! Välillä ei malttaisi odottaa että pikkuinen on täällä, välillä pelottaa mitä tulevaisuus ja vanhemmuus pitää oikein sisällään, ja kuinka me oikein pärjätään. Kovasti kaikki ympärillä kehottaa nauttimaan ja lepäämään vielä kun voi, mutta helpommin sanottu kuin tehty 🙂 Kaikkea hyvää sinulle loppuodotukseen!
Näitä kirjoituksiasi on hauska lukea, kun mennään niin samaan tahtiin. Itsellä oli äippäloman eka päivä maanataina ja ihan samanlaisia tuntemuksia on ilmassa. Kauhea paniikki oli koko viime viikon töissä, miten saan kaiken tehtyä ennen kun jään pois ja huoli työkaverista, jota assaroin, kun mun tilalle ei palkata ketään.. Toisaalta aurinko paistaa ja oon super innoissani tästä uudesta jännästä pidemmästä lomasta! 🙂 mut pillitin kanssa ihan kunnolla, kun työkaveri oli heittänyt mut asemalle työpäivän päätteeks.
Mut eipä käy aika pitkäks, kun oon järjestänyt varastoja ja heittänyt kamaa menemään, jotta saadaan tyhjennettyä ja remontoitua harrastus/varastohuoneesta lastenhuone. Ja täälläkin on alkamassa kylppäriremontti, niin oon kilpailuttanut niitä.. Ai niin ja viikonloppuna on pikkusiskon polttarit, joista oon päävetovastuussa. Huh. Sori tilitys 😀 mut pointtina, i feel ya! Toisaalta bébén tuloon on vielä aikaa, joten luotan siihen, että hyvin vielä kerkee myös rentoutuun ja vetkutteleen ennen tyypin saapumista, sitkun alkaa tuntua, että se on tarpeen 🙂
Tässä ollaan jonku aikaa jo oltu äitiyslomalla ja alku panikoinneista ”miten saan ajan kulumaan” huolimatta, yllättävän nopeesti on menny aika! Ekalla lomaviikolla pesin vauvan vaatteita ja lakanoita. Nyt oon sitte treffaillu kavereita oikein ajan kanssa. Seki on yllättävän mukavaa ku ei oo kiire mihinkää.. Voi loikoilla aamulla pitkään sängyssä, syödä ihania aamupaloja, kattoa ohjelmia, lukea, juoda parvekekahveja..jne 🙂 ainoa mikä harmittaa on, ettei näillä viimeisillä viikoilla pysty nukkumisesta nauttimaan vaikka siihen kehotetaankin…öisin joutuu vaihdella kylkeä jatkuvasti, supistelee ja vauva myllää mahassa minkä kerkiää 😀
Mulla oli myös vähän samalaiset fiilikset. Kunnon puolesta olisin voinut hyvinkin vielä jatkaa töissä ja olo oli vähän haikea. Toisaalta oli ihana nukkua aamulla pitkään, käydä kävelyllä ja salilla keskellä päivää, käydä kaapit läpi, pestä vauvanvaatteet.
Aika tarkkaan vuoden päästä äitiysloman alkamisesta palasin töihin. Se olikin oma prosessinsa että osasi tehdä taas ”oikeita” töitä!
Mä jäin äitiyslomalle opinnoista, joten fiilikset oli vähän erilaiset, vaikka haikeutta siinäkin oli mukana. Eniten jännitti viimeinen tentti, joka oli alle kolme viikkoa ennen laskettua: olin tehnyt vauvan kanssa diilin että ei synny ainakaan ennen sitä ja onneksi vauva piti osuutensa sopimuksesta 😉 Vauva syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa, joten varsinaisesti ehdin lomailla vain reilun viikon verran. Itselleni ei ehtinyt tulla sellaista supertukalaa oloa ollenkaan, mutta myönnän kyllä että siellä viimeisessä tentissä oli jo hiukan hankala jaksaa istua paikallaan useampaa tuntia.
Vauva täyttää tänään 7kk ja vitsit että se aika lentää! Olen mammakaverien kanssa jutellut että kaikilla on ollut vähän samat fiilikset: äitiyslomalle jäädessä tuntui että se äitiylomahan kestää ikuisuuden. Ja nyt se rupeaa jo olemaan siinä vaiheessa että pitää valmistautua sen loppumiseen: järjestellä hoitopaikkaa tai ilmoittaa ettei vielä palaa töihin, jälleen minulla vähän eri tilanne kun opintojen kanssa pystyy hiukan paremmin kikkailemaaan aikatauluja. Vaikka olen yrittänyt elää hetkessä ja nauttia joka vaiheesta (epätoivoisena yrityksenä pitää niistä kiinni olen myös ottanut kännykän, kameran ja tietokoneen täyteen kuvia ja videoita….), on aika silti hujahtanut todella nopeasti. Ja nyt minulla ei enää ole sellaista pikkuvauvaa, vaan tomera pieni ihmisenalku joka harjoittelee konttaamista. *nyyh* Vaikka lohdutuksena: jokainen vaihe siinä kohdalla tuntuu siltä kaikkein ihanimmalta, johon ajan voisi pysäyttää.