Mamma juhlii

Eilen juhlittiin ihanan ystäväni häitä aivan mahtavassa säässä. Vihkiminen tapahtui Helsingin Tuomiokirkossa, mistä olin innoissani, sillä en ole koskaan kyseisessä kirkossa käynyt. Tuo mahtipontinen kirkko on kyllä niin upea – onnekkaita ovat ne parit, jotka sen saavat vihkikirkokseen. Monet saattavat pitää kirkko-osuutta häissä pakkopullana, mutta minusta se on yksi parhaista. On ihanaa katsella ensin jännittynyttä sulhasta alttarilla ja odottaa innolla pian keskikäytävää pitkin astelevaa kaunista, kyyneleitä pidättelevää morsianta. En olisi itse suostunut minkäänlaiseen muuhun järjestelyyn omissa häissäni – kirkkohäät oli saatava ja vielä Harjavallan vanhassa, rapistuneessa puukirkossa, mistä se varsinainen keskikäytäväkin löytyy.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Processed with VSCOcam with f2 preset

Processed with VSCOcam with f2 preset
Processed with VSCOcam with f2 preset Processed with VSCOcam with f2 preset

Kirkolta kurvasimme Kaivopuiston Kompassitorille, mistä lähti venekuljetus läheiselle Uunisaarelle. Juhlapaikka oli ihana ja veneretki toi ihan omaa tunnelmaansa. Säät aivan todellakin suosivat hääparia, sillä Suomen suvi ei ole tänä vuonna näyttänyt tunnetusti parhaita puoliaan. Ja juuri eilen aurinko sattui porottamaan Uunisaaren juhlarakennuksen suojaisalle terassille koko illan. Mikä tuuri!

Vihkimisen lisäksi parasta antia häissä ovat hyvät puheet ja onneksi näissä häissä niitä kuultiin. Pyyhin kyyneleitä useaan otteeseen, vaikken edes tuntenut kuin pienen osan puheiden pitäjistä. Mitään sen kummempaa ohjelmaa ei häissä mielestäni tarvitse olla – koskettavat puheet, musiikki(esitykset), hyvä ruoka ja juoma – niistä on parhaat häät tehty.

Joku on ehkä jo havainnutkin, että olen aika häähullu. Yöllä kotiin tullessamme katselin (taas) omia hääkuvia ja tunnelmoin (taas), kuinka täydellinen tuo syyskuinen päivä olikaan. Olen tänä kesänä jo pariin otteeseen harmitellut, että omat häät ovat jo takana 😀 mies lohdutti, että vielä on edessä oman tyttären häät. Voi, toivottavasti vain saan tartutettua häneen tämän häähulluuden, eikä hän halua mennä salaa naimisiin maistraatissa! Aivopesen hänet syntymästä lähtien mahtipontisiin kirkkohäihin ja alan kerätä rahaa niihin 😉

Minun häätyylini koostui Mangon maksimekosta, jonka ostin äitini 60-vuotisjuhlia varten aika tarkalleen vuosi sitten. Oli aika työn ja tuskan takana, että mies sai mekon vetoketjun kiinni ja hengittäminen oli aika pinnallista, mutta eipähän tarvinnut ostaa mitään mammamekkoa. Aika pelottavaa oli tosin kaivaa vuoden takainen kuva samasta mekosta esiin, koska eroa näiden kahden välillä on tietysti sellaiset mukavat 20 kiloa. Vauva- ja raskaushullu ystäväni sekoili häissä, että minun täytyy nauttia jokaisesta vaivastani, kilostani, kaksoisleuasta, höllyvistä alleista ja ties mistä, koska kasvatan sisälläni uutta elämää – ehkäpä jopa ainutta ja viimeistä kertaa minun elämässäni. En nyt ihan juuri nyt ainakaan pääse tähän ajatukseen kiinni…

Pienestä asukriiseilystä huolimatta päivä oli ihana hääparin lisäksi myös tälle panikoivalle, raskaana olevalle vieraalle. Sain nimittäin viimein niin paljon muuta ajateltavaa, ettei vauvan asento vatsassani ollut juuri mielessä koko illan aikana.

Ennen:

samamekko2

Jälkeen:

häät6 häätt

  Seuraa blogiani Bloglovinissa // Blogit.fi:ssä // Facebookissa // Instagramissa // Blogue.fi:ssä

9 Comment

  1. Näytät upealta! Ajattele, että sama mekko mahtui päällesi kuin vuosi sitten – se on huikeaa, eli kaikki kilosi kyllä ovat vaan tuossa vatsanseudulla! 🙂 Täällä olisi muuten postaustoive 😉 Tämä blogin aktiiviseurailija on myös jonkin sortin häähullu, joten olisi ihana lukea kokonainen postaus teidän häistä! 🙂

    1. Voi kiitos, mutta kyllä niitä kiloja valitettavasti on kertynyt ihan joka paikkaan kasvoja ja käsivarsia myöten 😀 ehkä tuo rinnanympärys sitten ei ole niin paljon kasvanut, kun mekko meni vielä juuri ja juuri siitä kohtaa kiinni 🙂 Meidän häistä voi lukea aika paljonkin muotiblogini puolelta: http://blogit.iltalehti.fi/mademoisellepigalle/category/haat/ Esimerkiksi vihkimisestä on oma postauksensa täällä: http://blogit.iltalehti.fi/mademoisellepigalle/category/haat/ ja hääjuhlasta täällä: http://blogit.iltalehti.fi/mademoisellepigalle/2014/11/06/haajuhla/

      1. Oi, ihanaa, kiitos linkeistä! Pitääkin käydä lukemassa! 🙂

  2. Sori vaan vauvahullu ystävä, mutta ihan absurdia ainakaan kenellekään mennä ääneen sanomaan mitä raskauden aikana PITÄISI tuntea. Jokainen raskaus ja odottaja on erilainen ja eihän se ettei vaivoista nauti, tarkoita ettei arvostaisi sitä uutta elämää. Vai ehkä hän sanoi näin vähän pilke silmäkulmassa, toivottavasti.. 🙂

    1. Juu kyllä hän sanoi sen kaikella rakkaudella ja huumorilla! 🙂 ja siis itsekin tietysti kirjoitin tuon kohdan huumorilla 😀

      1. Niin vähän ajattelin että ehkä tämä ei ollut kuitenkaan niin vakavissaan sanottu/kirjoitettu 😀 nauttia nyt jostain extra alleista, puuh 😀

  3. Upealta näytät molemmissa kuvissa! 🙂

  4. Mun kyllä pitää sanoa, että vaikka muuten en kyllä nauttinut raskauden vaivoista, olin ihan mielessäni siitä ylimääräisestä kymmenestä kilosta. 😀 Oon aina ollut tosi hoikka, ja oli jotenkin tosi siistiä, kun ekaa kertaa elämässä paino alkoi kutosella. Huvinsa kullakin. 😛

    1. Hehee no mutta hyvähän tuo vain on! Mä olen tällainen amatsooni muutenkin, joten nyt olo tuntuu niin jäätävältä mörssäriltä, ettei pysty kyllä nauttimaan vaikka kuinka yrittäisi 😀

Vastaa käyttäjälle Becca Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.