Viikko

Vauva on nyt tasan viikon ikäinen. Tuntuu, että juurihan vasta eilen olin synnytyssalissa, mutta toisaalta tuosta hetkestä tuntuu olevan pitkä aika. Viikon aikana on tapahtunut niin älyttömän paljon, että kirjaimellisesti huimaa. Paljon ensimmäisiä kertoja. Ensimmäinen parkaisu, ensimmäinen imetys, esimmäinen vaipanvaihto, ensimmäinen yö perhehuoneessa kolmin vauvan kanssa, ensimmäinen automatka, ensimmäinen kerta mummolassa…

Kotona on mennyt kaikki hyvin. Alun imetysongelmatkin ratkesivat emmekä lääkärin ohjeistahuolimatta ole joutuneet antamaan vauvalle kotona yhtään korviketta. Neuvolahoitaja teki eilen kotikäynnin ja vauvalle oli tullut muutamassa päivässä painoa sen verran, että se olisi kuulemma erinomainen määrä jo viikolle! Uskomatonta, kun ajattelen aivan ensimmäisiä päiviä, jolloin ajattelin etten ehkä pysty edes imettämään. Alku oli äärimmäisen kivulias eikä maitoa tullut nimeksikään, mutta se lienee ihan normaalia.

Vauvamme on kärsinyt hiukan keltaisuudesta, mutta tämän päivän bilirubiinikontrollissa ei ollut mitään huolestuttavaa ja nyt vain odotellaan, että keltaisuus lähtee itsestään pois. En ole moisesta vaivasta edes kuullut aiemmin, mutta muille tietämättömille tiedoksi, että vauvojen ihon väriä siis seurataan sairaalassa. Vauvoilla ihon keltaisuus johtuu yleensä maksan kypsymättömyydestä. Keltaisuuden aiheuttaa elimistöön kertynyt bilirubiini, joka on hemoglobiinin hajoamistuote. Vauvojen maksa, joka normaalisti poistaa bilirubiinin verenkierrosta, ei välttämättä toimi vielä kunnolla. Jos keltaisuus on voimakasta, vauvalle joudutaan antamaan sinivalohoitoa, mutta Sipen tapauksessa onneksi vain odotellaan.

Kotona on ollut ihan kivaa, mutta jostain syystä kaipailen nyt tosi paljon kotiin, eli Harjavallan kotiin. Niinpä pakkaamme kamamme (jota on muuten nyt aika paljon enemmän kuin ennen) ja otamme suunnaksi Satakunnan. Tähän on saatu lupa neuvolatädiltä ja kätilöiltäkin. Pysähdymme kerran matkan aikana vähän liikuttelemaan vauvaa, sillä turvakaukaloasento on aika huono vielä noin pienelle.

sipee

3 Comment

  1. Ihanaa lukea, että kaikki on hyvin <3

  2. Voi miten hienoa kuulla että kaikki sujuu hyvin! Nuo kaikki ensimmäiset on niin liikuttavia, koko vauvavuosi niitä täynnä. Ja ajan kuluminen… se muuttuu äidiksi tulemisen myötä. En tiedä normalisoituuko äitiysloman loputtua, pianhan se jo minulle selviääkin.
    Nautiskelkaa pienestä ihmisestä ja totutelkaa rauhassa eloonne kolmihenkisenä perheenä. Ja olkaa itsellenne ja toisillenne armollisia kaiken uuden, jännittävän ja ehkä pelottavankin keskellä <3

  3. Oi kuulostaapa ihanalta! Toivottavasti saatte nautittua tästä nopeasti ohikiitävästä ajasta. 🙂 oma lapseni oli vielä viikon vanhana teholla, niin pahasti synnytys meni mönkään. Siksi salaa olenkin toivonut että joskus pääsisi kokemaan vielä tuollaisen ”normaalin” ensimmäisen viikon. Siihen saakka onkin kiva lukea muiden pikkuvauva-ajasta. 😉

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.