Tajusin juuri, että blogini on viimeistään tämän postauksen jälkeen kuin paraskin ehkäisyväline. Kuka nyt haluaa lapsia, kun ainakin tämän blogin perusteella äitiys näyttäisi olevan pelkkää tuskaa raskaudesta imetykseen?
Juuri nyt kaikki on onneksi aika hyvin. Mutta pitihän se arvata, ettei se imetyskään suju meikäläisen kohdalla ongelmitta. Toisaalta, kenelläpä sujuisi? Jo pelkästään Imetyksen tuki ry:n Facebookia selaillessa alkaa hirvittää, mitä kaikkia mahdollisia ongelmia niinkin luonnollinen asia kuin imetys voi tuoda tullessaan. Huojentavaa on kuitenkin se, kuinka ne ongelmat tuppaavat loppujen lopuksi usein ratkeamaan. Tavalla tai toisella.
Minun imetystaipaleeni alku oli aika hirveä, mutta niin se taitaa olla monella muullakin. Harvan tissit sietävät välittömästi kolmekiloisen superimurin käsittelyssä ilman ongelmia. Vauvan imuteho on nimittäin ihan mieletön – sopii esimerkiksi kokeilla laittaa sormi vastasyntyneen suuhun. Saatat yllättyä. Minä sain kätilöltä heti käyttööni rintakumit, mutta sain nänneihin siltikin isot poikittaiset haavat ja imetys oli todella kivuliasta. Lypsäminen ei sattunut niin paljon – niinpä istuin sairaalassa rintapumpun vierellä keskellä yötäkin ja syötin vauvaani joka toinen kerta rinnasta ja joka toinen kerta annoin omaa maitoa ruiskulla (Kätilöopistolla ei käytetä tuttipulloja). Näin rinnanpäät saivat tarvitsemaansa lepoa ja haavat alkoivat pikkuhiljaa parantua.
Kun vauva oli parin viikon ikäinen, ongelmat alkoivat taas. Nyt nänneissä ei ollut haavoja, mutta jostain syystä imetys oli niin kivuliasta, että jossain vaiheessa mietin, ettei tämä juuri synnytyspoltoille kalpene. Aloin pelätä imetyskertoja ja kylmä hiki kihosi otsalle, kun vauva alkoi heräillä uniltaan. Imetyksenhän ei kuulu sattua (paitsi ihan alussa), joten kivun syy pitäisi aina selvittää. Syy on yleensä vauvan huono imemisote, haavaumat, tiehyttukos, rintatulehdus tai sammas.
Rintoihin sattui niin imettäessä kuin imetysten välissäkin ja siksi diagnosoin itselleni sammaksen. Kipu oli polttavaa ja välillä kutittikin. Vauvan suussa hiivatulehdusta ei selvästikään ollut, mutta luin että tulehdus voi olla pelkästään rinnassakin. Kokeilin huuhdella rintoja nettiohjeiden perusteella vissylla ja hoitaa nännejä maitohappobakteerikapseleiden sisällöllä. Yksityisen puolen lääkäri ei kuitenkaan sammakseen uskonut vaan epäili antamiensa kotihoito-ohjeiden perusteella tiehyttukosta. Hän kehotti syömään kunnolla buranaa, tyhjentämään rinnat kunnolla keinolla millä hyvänsä ja hautomaan niitä kaalinlehdissä. Kyllä. Sain siis lääkäriltä kirjallisen ohjeen vuorata rintani KAALILLA. Kuumetta minulla ei ole ollut, joten rintatulehduksesta ei ole ollut kyse.
Lypsäminen ja vauvan ruokkiminen tuttipullolla auttoi taas. Jo muutaman imetyskerran väliin jättäminen vei kivun hetkeksi. Tuodakseen sen taas parin päivän päästä takaisin. Kun selitin ongelmani neuvolassa, hoitaja ja neuvolalääkäri olivat sammaksen kannalla. Sain ohjeen ostaa apteekista suun kautta otettava hiivalääke ja Daktarin-voidetta. Niistäkään en kuitenkaan kokenut saavani apua.
Tällä hetkellä tilanne on siedettävä. Tarttumiskipu/herumiskipu on edelleen aika kova ja saa irvistämään (ja joskus kiroamaankin) oikein kunnolla, mutta tuon kivun nyt sietää, kunhan itse imetys onnistuu ilman kyyneleitä. Vauva harrastaa nimittäin melkoisia imetysmaratoneja, joihin en missään nimessä kykenisi, jos kipu olisi sellaista, kun se pahimmillaan on ollut. Nyt ei auta kuin pitää peukkuja, ettei megakipu tule takaisin
Välillä olo on ollut aika epätoivoinen. Olen puhissut, että lopetan tämän touhun ihan justiinsa. Ei selvästikään ole mun juttu. Suurin syy sinnikkyyteeni taitaa olla aika itsekäs. Haluan jatkaa imetystä, koska koen pääseväni niin paljon helpommalla, kun vauvan ruoka kulkee mukanani. Uskon myös, että jaksan valvomisen paljon paremmin, kun imetyshormonit hyrräävät kropassani. Minulta ei oikein nyt irtoisi energiaa alkaa säheltää korvikkeiden saati lypsämisen ja tuttipullojen ja niiden lämmittämisten kanssa. En tosin tiedä, mistä sitten olen repinyt energiaa näiden imetyshankaluuksien selättämiseen. Joku olisi voinut antaa periksi jo niiden haavojen ilmestyessä.
Totta kai tiedän, että äidinmaito on lapselle sitä parasta ruokaa, mutta en koe sen olevan niin täysin ylivertaista, että taistelisin ainoastaan sen vuoksi. Läheisyyttäkin vauva saa varmasti riittämiin muillakin tavoin. Täytyy kuitenkin myöntää, että kun imetys ongelmien jälkeen viimein onnistuu ja se on suurin piirtein kivutonta, olo on kuin voittajalla. Se vain on niin helppoa. Olen esimerkiksi imettänyt vauvaa samalla kun kirjoitan tätä postausta – kuvatodiste olisi kiva 😀 Ei onnistuisi pullon kanssa, ainakaan niin helposti. Olen tässä kuukauden sisällä ehtinyt imettää myös Nummelan Prisman parkkipaikalla, Forssan ABC:n parkkipaikalla sekä mummini muistotilaisuudessa – toki vähän sivummalla. Mitään imetyshehkuttajaa minusta ei silti edelleenkään saa. Intoni selättää imetysongelmat ovat siis aika käytännönläheisiä.
Pitäkää siis peukkuja, että suurimmat ongelmat olisivat takana. Ja kertokaa ihmeessä, jos hankaluuteni kuulostavat tutuilta ja teillä on jotakin mystistä tietoa, miten kivuista pääsee eroon?
Tutulta kuulostaa! Imetys sattui ekat pari kuukautta (väliin mahtui myös yksi helvetillinen rintatulehdus), mutta minua lohduttivat lapsellisen ystäväni sanat: ensimmäisten kuukausien jälkeen se helpottaa. Ei päivien, ei viikkojen, vaan kuukausien. Mitään syytä kivuliaalle imetykselle ei minunkaan tapauksessani löytynyt, veikkaan että vauvan kasvaessa imutekniikkakin vaan luonnostaan kehittyi rintaystävällisemmäksi. Imuote kyllä tsekattiin sekä sairaalassa että neuvolassa useaan kertaan, ja aina oli kunnossa. Mietin itsekin moneen kertaan, että on tää kyllä vaivalloista. Mutta sitten ekojen kuukausien jälkeen hommasta tuli superhelppoa ja kätevää, ruoka oli aina käyttövalmiina mukana. Imetin lopulta reippaasti yli vuoden ikään asti, ja vieläkin haikeudella mietin niitä ihania läheisyyden hetkiä. Viestini siis pähkinänkuoressa on, että imetys on aluksi syvältä, mutta muuttuu ajan kanssa ihanaksi. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!
kuulostaa tutulta! Tosin rintatulehdukselta säästyin poikani kanssa, mutta jostain kumman syystä imettäminen sattui aluksi (ilman haavoja), mutta parin kuukauden kuluttua ei niinkään. Itse ajattelin, että juuri imemisote pikkuisella parani, mikä vähensi kipua. Esikoisen kanssa en kokenut mitään semmoista. Joten tsemppiä imettämiseen ja onnen hetkiä ja ihmetyksiä arkeenne, ihanaa aikaa kuitenkin! 🙂
-Veera
Tutulta kuullostaa! Kamalista kivuista kärsin minäkin. Ja vauvan imuotekin oli jotenkin pielessä ja kapea. Nyt kun vauva on isompi niin ne ongelmat on takanapäin. Imetys tuki ry:n sivuista ollut suuri apu. Itse en sairaalassa juuri ohjausta saanut joten imetysasentokin oli ja on edelleen väärä, mutta ei enää ei ole kipuja. Meillä kesti joku 6 vkoa että kivut loppui. Ja kirjaimellisesti hammasta purren imetin, pelkäsin imetystä ja aina vetäydyin kauemmas kun vauva yritti tarttua rintaan. Mitään tulehduksia ei onneksi ollut. Sammasta luultavasti koska nänneissä hirvittävä kutina: pariin otteeseen laitoin sitruunaviipaleet rintsikoihin -> kaamea kirvely ja pahentunut kutina mutta siihen loppui sekä kutina että kipu 🙂 Ja nyt imetys on tosi kivaa eikä satu. Luulen että ihan sinne 6 kk täysimetystä yritetään.
Irene, pakko sanoa, että tää sun blogi on niin mieletön, että sitä lukee lapsetonkin mielellään. Ja juuri toi realistinen suhtautuminen saa tälläisen äitiyskarsastajankin miettimään, että ehkä mäkin saatan joskus pystyä tuohon kaikkeen 🙂
Ihan samaa mietin minäkin 🙂 Ihanaa että kirjoitat rehellisesti.
Sama täällä! Vaikka itselläni ei ole lapsia, eikä niiden hankkiminen kuulu lähitulevaisuuden suunnitelmiinkaan, olen silti kokenut saavani aika paljon tästä blogista. Yksi suurimmista ahaa-elämyksistä oli se, kun kerroit ettei sinulla ole koskaan ollut vauvakuumetta. Tajusin, että kappas, ehkä minä en olekaan kyyninen lastenvihaaja (paitsi ehkä vähäsen vain), minä en vain ole sen tyyppinen ihminen, että minulle tulisi vauvakuume. Eikä se silti tarkoita sitä, että minun pitäisi olla hankkimatta lapsia ikinä. En tiedä onko tässä mitään tolkkua, mutta minulle se oli tärkeä havainto. 🙂 Sain tavallaan identifioitua itseni. Blogiisi on paljon helpompi samaistua kuin moniin muihin äitiysblogeihin, joissa kirjoittaja on ollut vauvakuumeessa teini-ikäisestä asti, kaikki on vaaleanpunaista pumpulia, ja mikään ei ole niin ihanaa kuin vauvat. Eli kiitos Irene!
Samaa mieltä täälläkin! Minullakaan ei ole lapsia eikä hankkiminen ole lähitulevaisuudessa ajankohtaista, mutta blogisi kyllä kolahtaa. Hyvää tekstiä, suoraa puhetta ja paljon hyvää tietoa joskus-lapsia-toivottavasti-hankkivalle eikä pelkkää pumpulia ja äitiyden ihanuutta. Toivottavasti kaikki haasteesi ratkeavat ennemmin eikä myöhemmin ja voit nauttia täysillä lapsestasi! PS. Suloinen tyttö ja upea hoitolaukku 😉
Mun tämänkertainen imetystaival kuulostaa oikeastaan ihan samalta haavoineen, sammasepäilyineen ja kiroilulla alkavine imetyksineen. Takana on nyt 8 viikkoa imetystä ja aina välillä huomaan, että tämähän sujuu jo ihan hyvin ja kivutta. Välillä koitan jättää rintakumin pois, mutta palaan siihen aina takaisin. Ihan ei tunnu rinnat kestävän vielä ilman. Mutta paremmin kuitenkin. 🙂 Kipu on enää olematonta ja ajoittaista.
Mulla parhaan avun alun haavoihin antoi yläosattomuus, bepanthen ja mamilan. Eikä kaalinlehdetkään hullummilta tuntuneet. Tai no, kyllähän ne vähän just tuntuikin hulluilta, mut auttoi! 🙂
Tsemppiä! Oot varmasti jo päässyt pahimmista kivuista ja koko ajan varmasti helpottuu. 🙂
Oliko siis edellisen vauvan imetys helppo? Eli saattaa vaihdella eri vauvan kans samalla äidillä?
Tämä on nyt kolmas vauva, ja edellisen kanssa takkusin aika pitkään. Juurikin siis imuotteen (?) tai jostain muusta syystä tulleen kivun ja haavojen takia. Mutta ekan kerran muistelen menneen paljon kivuttomammin. Voi olla, että on aika kullannut muistot… Mutta kyllä mä väittäisin, että kerrat ovat keskenään olleet erilaisia, eli kivun syyt ainakin osittain ”musta johtumattomia”. Eli joko imuotteesta tai jostain mahdollisista tulehduksista tms. Ja jossain määrin varmasti myös rintojen tottumisesta imuun?
Samoja mietteitä täällä! Meidän tyttö on nyt kuukauden ja alun kipujen jälkeen oli pari viikkoa täysin kivutonta imetystä, kun nyt yhtäkkiä molempia nännejä on alkanut vihloa, myös imetysten välillä.. Olen myös diagnosoinut itselleni sammaksen ja koitan nyt vichy-hoitoa, toivottavasti auttaa! Kivuttomana imetys on vaan niin ihanaa ja helppoa!
Toivottavasti saamme vielä molemmat kokea kivuttoman imetyksen! 🙂
Meillä annettiin lisämaito pullosta kättärillä?! Koen olevani liian onnekas kun raskaus, synnytys ja imetyskin menivät kaikki niin täydellisesti :/
Hienosti tsempattu kivuista huolimatta! Ja onhan imetys tosiaan helpompaa siinä mielessä että maito on aina mukana ja sopivan lämmintä. Tuollainen kipu kuulostaa tutulta, minulla oli samanlaista ja sammastahan se oli. Vichyllä ja sitruunalla hoidin, ohi meni suht nopeasti. Sellainen vinkki minulla, hoida aina myös lapsen suu samalla vaikka ei olisikaan näkyvää peitettä!
Tsemppiä! Minulla vasen tissi oli heti alussa ongelmallinen, ja on nyt neljän viikon jälkeen kipeytynyt jonkin verran uudelleen. Jo sairaalassa vauva imi molempiin nänneihin pienet vesirakkulat, jotka onneksi paranivat itsestään. Kotona käytin jonkun aikaa nännivoidetta. Viileät kaalinlehdet tuntuivat taivaallisilta kivun ollessa kovimmillaan – välillä vauvan haukatessa rintaa äidin oli irvistettävä hetkeksi ja jännitettävä kroppansa, kunnes kipu hellitti. Alkuun hoin mantraa ”napa napaa vasten ja nänni nenään” sekä höpötin vauvalle ”hampparihaukusta” (vrt. spagetti-imu, jota piti välttää), mutta nyt luulen imuotteessa kuitenkin olevan jotain häikkää. Pitänee ottaa puheeksi neuvolassa. Tsemppiä teille, toivottavasti tilanne helpottuu! 🙂
Mun kaikki vauvat on olleet niin pieniä ja pienisuisia syntyessään että ihan senkin takia olen aloittanut imetyksen aina rintakumin kanssa. Ja ekalla kerralla sitä käytettiin 2 kk ja toisella 4 kk. Monesti rintakumia parjataan. Että siitä ei pääse ikinä eroon jne mutta meillä se ainakin auttoi imemisote-ongelmissa ja alun imetyksen yleinen kivuliaisuus ei vaivannut. Sitten kun rintakumit jätti pois, kesti toki hetki taas kivuliasta imetystä, mutta se meni nopeasti ohi. Kivulias, esim haavaisesta rinnanpäästä imetys on yksi tuskallisimmista asioista mitä on olemassa. Kun muuten imetys on musta aina ollut just mukavaa ja helppoa ja rentouttava hetki. Toivottavasti kivut helpottavat pian ja saat nauttia imetyksestä!!
Hyvä Irene! Se voittaja-olo on ansaittu, imettäminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys. <3
Hei! Kokeile vaihtaa välillä liivinsuojan merkkiä sekä muista lanoliini voide rinnanpäille imetyksen jälkeen! Voi auttaa…. 🙂
Voi niin tutulta kuulostaa! Juuri äsken vähän itkin ja imetin ihanaa lähes kuusi viikkoista vauvaani. Ja mietin että ei saakeli ihan kohta luovutan, vaikka piru vie en tahtoisikaan. Tahtoisin vain imetyksen sujuvan kohtalaisesti, vaikka onhan meininki parantunut nyt tulee enää aluksi tuskaisimmat hetket.
Sun teksti ja kannustavat viestit kommenteissa tsemppaa täällä taas eteenpäin. Näistä imetyshaasteista puhutaan harmillisen vähän, vaikka tuntuu että suurin osa niitä kokee.
Kuumat suihkut ja tämä voije oli meikäläisen nännien/rintojen pelastus. http://www.bebes.fi/luonnonkosmetiikka/natural-nipple-butter-p-572.html
Ei oo kyllä ikävä imetyksen aikoja…
Hei Irene, hienosti menee! Haluan kuitenkin jakaa kanssasi omat kaksi imetystarinaani. Toivon, että saat niistä voimaa jatkaa. Esikoiseni söi ensimmäiset 5 kk 18 h vuorokaudessa. Ensimmäinen kuukausi onnistui ainoastaan rintakumin kanssa. 2-5kk poika sai 1,5 h raivarit ennen _jokaista_ syöttöä, paitsi öisin ei raivottu. Syöttäminen sujui vain istualtaan. Tähän päälle tulivat vielä jatkuvat sammastulehdukset ja siten suunnaton rintakipu. Pojallani oli paljon allergioita, joiden vuoksi pystyin syömään vain perunaa, porkkanaa, kanaa, possua, banaania, päärynää ja vettä. Muuten vauva itki hirveää kipuitkua koko ajan. Tällä ruokavaliolla imetin poikani 14 kk, kuitenkin niin, että aloin siedätysmielessä syömään kerran viikossa lusikallisen jugurttia ja palan leipää. Nyt poikani, 3 vuotta, ei kärsi allergioista. Toinen lapseni, tyttö 5kk, on samanlainen. Eli jatkuvasti tissillä, jatkuvasti sammasta ja pahasti allerginen. Syön siis huonosti ja nukun tissini vauvan suussa pätkittäin. Koska on pakko!! Kummalekaan lapsistani ei sovi yksikään allergiakorvike. Imetys on minulle pakkopullaa enkä pidä siitä yhtään. Teen sen, koska minun on pakko. Tiedän kokemuksesta, että imetys helpottaa, meidänkin rajoituksilla, jossain vaiheessa. Niin myös sinun. 🙂
Sammaksesta vielä. Sain sen kuriin ainoastaan käyttämällä Pimafucin-voidetta rintoihini ja vauvalle Diflucan-kuuri. Mainitsemasi lääkkeet eivät koskaan auttaneet meitä. Tsemppiä!!!
Piti vielä sanomani, että olet onnistunut tuomaan raskauden ja imetyksen raadollisuuden sopivasti esiin. Tätähän se voi todella olla! Ei mitään vaaleansinistä tai -punaista höttöä. Itsestäni vielä sen verran, että oksensin molemmista lapsistani loppuun asti ja kipuilin niin, etten todellakaan voinut liikkua normaalisti. Vain,synnytys on sujunut lähes kivuitta suunniteltujen sektioiden vuoksi.
Mulla oli kans tosi kivulias imetyksen alku ja se vähän järkytti koska en tosiaan olisi uskonut, että se voi niin paljon sattua. Sairaalassa vauva imi nännit rakkuloille ja sitten verille. Pyysin ja sain rintakumit. Niillä imetinkin sitten seuraavat 2,5kk. Eroonkin pääsin vaikka luulin, etten siinä onnistu.
Vauvan imuote katsottiin sairaalassa ja todettiin se hyvän näköiseksi, mutta siellä jo ihmeteltiin, kun oli niin kivuliasta. Koin, ettei sairaalassa kunnolla opetettu imetystouhuissa. Ajattelin olevani herkkä imetyskivulle ja luulin sen olevan normaalia. Alkuun myös kumin kanssa imettäessä sattui. Imetys oli kumien kanssa sähläämistä ja kipua oli aika-ajoin. Parin kk:n jälkeen halusin eroon kumista. Ilman kumia sattui taas yhtäpaljon kuin sairaalassa. Itkin ja imetin, vauva itki ja minä stressaannuin. Mietin, ettei tämän kuulu enää sattua näin paljon! Soitin ystävälle, joka on alan ammattilainen ja jo puhelimessa hän sanoi, ettei kuulosta normaalilta tuo kipu. Sain häneltä hyviä ohjeita ja kannustusta. Imettäessä vedin aina irti, jos sattui ja korjasin vauvan otteen (huomasimme, että ote oli kuin olikin vääränlainen). Sitkeys kannatti, imetys ei enää sattunut ja alkoi sujumaan kuin vettä vaan 🙂 Myös täällä oli voittajafiilis!
Ai, että kyllä kannatti taistella! Nyt imetys on ihana hetki vauvan kanssa, kipuja ei ole (paitsi edelleen kivistää kun maito nousee, maitoa on koko ajan tullut reilusti, omistan suihkutissit ) ja imetys tuntuu hyvältä ja oikealta. Ja helppoakin se tosiaan on, kun ruoka on aina mukana.
Tsemppiä imetystouhuihin, toivottavasti kivut helpottaa!
Minä läträsin omaa maitoa rintoihin ennen ja jälkeen imetyksen ja vielä ihan muutenkin kaikissa mahdollisissa väleissä, se tuntui auttavan paljon tuon lansinoh-voiteen lisäksi:) reilun kuukauden minullakin sattui, sitten alkoi helpottaa eikä enää pojan tarttuessa nänniin tarvinnut vaikerrella 🙂
Mulla oli myös useamman viikon, ehkä jopa pari kuukautta aina välillä kipua imettäessä. Vauvan imuote ei oo koskaan ollut ihan nappi. Haavoilta oon kuitenkin onneks välttynyt. Sammasta mäkin alkuun epäilin, mut vauvan suussa ei ollut hiivaa. Loppujen lopuksi ei koskaan ollut selvää syytä niille kivuille.
Imetyksen edetessä on aina välillä tullut vastaan uudenlaisia haasteita, mutta kokonaisuudessaan se on muuttunut koko ajan helpommaksi ja helpommaksi. Jollain ihmeen sinnillä sitä on taistellut haasteista yli. Mutta toisaalta, mä ajattelen, että niin kuuluu ollakin, se auttaa mua kasvamaan äidiksi. 🙂
Tsemppiä paljon. <3
Tutulta kuulostaa!
Muistan, kuinka itkin jo etukäteen tulossa olevaa rintaruokintaa.
”Tunnin päästä sen täytyy taas saada syödä…”
MUTTA. Sitkeys palkitaan.
Yht äkkiä sitä vaan huomaa, että homma sujuu.
Kuin itsestään.
Niin helposti, että lopulta jo pelottaa se päivä, jolloin rintaruokinnasta pitää luopua.
Joku ylempänä kommenttiboksissa kyseli, voiko saman äidin eri lapsilla imetys poiketa kovasti toisistaan.
Voi veikkonen, kyllä voi!
Tuli kuopus ja täysin kivuton imetys. Alusta loppuun asti.
Moi! Mä kärsin täs kolmannen imetyksen alussa ekat 2 viikkoa vauvan huonosta imuotteesta, mut oikeastaan vaan vasemmasta rinnasta. Vauvan suun kasvaessa se on onneksi mennyt ohi. Mutta tuttua on just tuo ”kylmä hiki vauvan heräillessä syömään”.
Ilmeisesti imuote voi olla huono tai vähän sinne päin, vaikka se ulkoisesti näyttäisi olevan ok. Mun vauvalla on vähän pikkuinen leuka, ja se vaikutti tähän, arveltiin sairaalassa ja neuvolassa.
Olen kommentoinut muutamia kertoja aiemminkin ja haluan jälleen kiittää sinua blogistasi. Itse kärsin melko pahasta raskausmasennuksesta, mistä sinä et ainakaan minun mielestäni pahemmin kärsinyt tai kirjoittanut, mutta muuten kaikki mitä kirjoitat on vain niin kiinnostavaa. Erityisesti toipuminen raskaudesta kiinnostaa, en koskaan edes ajatellut että se voisi olla noin työlästä. JA nyt kun tiedän mahdollisuuden voin siihen suhtautua eri tavalla. KIITOS, teet ison palveluksen naisille kirjoittamalla kaikesta realistisesti. Kiitoskiitoskiitos, paljon enemmän tälläistä myös mediaan!
Sammas on sitkeä pirulainen, jonka kanssa tappeleminen varjostaa imetystä pahasti. Kuten sulle jo vinkattiin, sammakseen on muitakin lääkkeitä eli kannattaa valittaa siitä uudestaan lääkärissä.
Itse en ole kovin luomulääketiedemyönteinen, mutta omaan sammaskierteeseeni sain todella hämmästyttävän tehokkaasti ja nopeasti tehoavan kotikonstin, jota suostuin kokeilemaan saatuani linkin tieteelliseen tutkimukseen tämän aineen hiivasieniä tappavasta vaikutuksesta: (neitsyt)kookosöljy. Sitä kun sipaisi nänniin aina imetyksen jälkeen ja antoi sen imeytyä hetken ilmakylvyssä, niin kivun vähentämisen havaitsi tunneissa, ei päivissä.
Heippa,
Jos vauvan imuote- ja kielijänne on tsekattu, ja ne ovat ok, eikä sammaksen hoito auta imetyskipuun ( ja sen jälkeiseen kipuun) niin suosittelen tsekkaamaan infoa Raynaudin oireesta, löytyy googlettamalla. Tämä voi olla syynä rintojen kipuiluun. Hoitona käytetään lämpöä imettäessä ( esim kauratyyny yms), magnesiumsitraattia ja b6- vitamiinia. Toivottavasti kipu hellittää tai kivun syy selviää!
Ensin haluan kiittää sinua blogistasi! On hienoa, että jaksat kirjoittaa vaikeistakin asioista. Itse sain esikoispoikani toukokuussa ja olen käynyt läpi täysin samankaltaisia tilanteita.
Imetyksen suhteen rintani olivat jo alusta alkaen täysin eri paria, oikeaan rintaan ei meinannut tulla maitoa ollenkaan, kun taas vasen valui koko ajan. Oikea rintani oli niin kipeä, että mikään ei auttanut. Kun vauva tuli oikealle rinnalle, kynsin samalla tyynyä ja purin kymmenen purkan palloa suussani. Kunnes tajusin antaa periksi. Pumppasin lapselle maitoa tuttipulloon oikeasta rinnasta puolitoista viikkoa. Sen aikana rinta parani ja pystyin ottamaan taas lapsen rinnalle. Riittävä toipumisaika rinnalleni tuli tarpeeseen.
Aluksi podin tästä huonoa omatuntoa, mutta sitten ajattelin asiaa toiselta kantilta. Lapseni sai ruokaa eikä tuttipullo näyttänyt olevan hänelle mikään ongelma. Itselläni oli vielä niin hyvä tilanne, että puoliso syötti tällöin lasta pullosta, uskon sen tehneen hänellekin hyvää. Huomaan kyllä vieläkin, että aristelen enemmän syöttää oikealla rinnalla. Se on selkeästi jäänyt alitajuntaan muhimaan.
Tsemppiä sinulle!:)
Pakko kommentoida, vaikkakin vähän myöhässä, että itselläni toista imettäessä oli rinnoissa polttavaa kipua (ei kuumottavaa tai pakkautunutta oloa muuten) ja juuri imetyskertojen alussa. Muistan miten tuntui, että niskavillat kirjaimellisesti nousi pystyyn kun kipu oli niin hirveää.
Epäilin hiivaa, mutta vauvan suusta ei löytynyt sammasta eikä rinnoissakaan näkynyt mitään. Vanhojen ja viisaiden kollegoideni kehoituksesta kokeilin kuitenkin sivellä nänneihin sitruunaa (suoraan viipaleista ja pyyhitään puhtaksi ennen imetystä). Kuulostaa kivuliaalta, mutta ei oikeastaan ole ja muutamassa päivässä oireet helpottivat. Kyseessä siis oli kuin olikin hiivatulehdus vaikka ei mitään näkynytkään. Vichykin on ok, mutta usein liian heppoista poistamaan hiivaa ja sokeroimaton puolukkamehu on tehokasta, mutta sotkee niin vietävästi.
Esikoisen kohdalla imetys oli melkoista tuskaa alusta loppuun. Juotin hänelle kuitenkin rintamaitoa lopulta yhteensä noin 10kk, aluksi osittain ja lopulta yösyöttäjen päätyttyä ihan kokonaan pumpaten. Välillä mentiin ihan sillä logiikalla, että jaksan vielä tämän yhden päivän. Ja sitten seuraavan. Päätin, että seuraavan lapsen kohdalla en ole valmis käymään läpi kaikkea sitä vaivaa ja tuskaa. Ja yllättäen homma onkin lähtenyt käyntiin helpommin. Tämä on taas niitä asioita, joista puhutaan ihan liian vähän ja tuli ainakin itselle yllätyksenä vaikka luin imetyksestäkin etukäteen paljon. Jotenkin sen annetaan aina ymmärtää olevan ”helppoa ja luonnollista”.