Olen viime aikoina pyöritellyt mielessäni ajatusta siitä, kuinka äitien pitäisi antaa armoa – itselleen ja toisilleen. Ajatukset lähtivät liikkeelle parista jutusta. Siitä, kuinka joku lukija kommentoi, kuinka äitien omaa aikaa korostetaan nykyisin liikaa. Ja siitä, että tutkimusten mukaan lasten puheen kehitys hidastuu sosiaalisen median vuoksi.
Molemmissa väitteissä voi olla totuuden siemen, mutta toisaalta ne voivat olla myös vaarallisia. Lähtökohtaisesti olen täysin eri mieltä siitä, että äitien omaa aikaa korostetaan nykyisin liikaa. Uskon, että suurempi ongelma nykyperheissä, kuin äidin oma aika, on äidin masennus ja uupumus. Meidän on ehdottomasti muistettava hoitaa myös itseämme, jotta jaksamme olla äiteinä parhaimmillamme. Oman ajan ei ehkä kannata tarkoittaa raivoisaa biletystä joka viikonloppu, mutta mukava ilta kavereiden kanssa kodin ulkopuolella silloin tällöin tekee hyvää ihan kaikille. Mieti siis kaksi kertaa, ennen kuin mainostat pikkulapsen äidille tutkimuksia, joiden mukaan lapsi tarvitsee äitiä rinnalleen vuorokauden jokaisena hetkenä. Epävarma äiti ottaa tuomitsevat sanat todesta, ei uskalla kuunnella itseään ja tarpeitaan ja väsyy entisestään.
Mitä taas tulee lapsen puheen kehitykseen, uskon että vanhempien älypuhelimien käyttö voi vaikuttaa siihen radikaalistikin. Muttei tätäkään kauhukuvaa kannattane ottaa kuolemanvakavasti. Olen ihan varma, että lööpit ja otsikot tutkimuksesta synnyttivät taas monia huono äiti -kokemuksia. Älypuhelin on kuitenkin ainakin minun ja varmasti monen muunkin äidin imetysarjen pelastus. Vauva-arki voi olla välillä puuduttavaa ja ainakin minä koen helpottavaksi, että voin selailla lemppariblogejani imettäessä ja vauvaa nukuttaessa. Pysyä vähän kartalla, mitä maailmalla tapahtuu sillä aikaa, kun minä pyörin vauvakuplassani. Mutta kun vauvaa huvittaa seurustella kanssani, laitan tietysti kännykän syrjään ja juttelemme sydämiemme kyllyydestä.
Uskon vakaasti, että perusmaalaisjärkevä ja suhteellisen yleissivistynyt äiti tietää, miten hoitaa omaa lastaan. Ja jos ei tiedä, hän ottaa selvää. Suhtautuu järkevästi lukemaansa, muistaa lähdekritiikin ja poimii omaan perheeseensä sopivat ohjenuorat, sillä jokainen perhe on erilainen. Edes itse ylijumala Jari Sinkkosen jokaista julkilausumaa ei tarvitse ottaa ainoana oikeana totuutena. Eikä missään nimessä ainakaan keskustelupalstojen höpötyksiä.
En tarkoita, etteikö maailmassa olisi äitejä, jotka eivät toimi oikein lastensa kanssa. Enkä sitä, etteikö jokainen tekisi virheitä. Mutta äitiys ei ole tähtitiedettä. Pärjäät aivan hyvin, vaikket olisi lukenut jokaista lapsen kehitykseen liittyvää tutkimusta. Pärjäät paremmin, kun et saa ähkyä siitä ”tiedon” määrästä, joka meitä ympäröi! Huomasin itse tyttömme synnyttyä, että ahdistuin kaiken mahdollisen googlaamisesta, sillä tapoja on niin monia kuin perheitäkin. Ja jokaista tapaa vahvistaa vielä jokin tutkimus aiheesta.
Ajattelen, että sen kuuluisan kultaisen keskitien löytäminen on äitiydessä ja perhearjessa se kaikista tärkein ohjenuora. OMAN kultaisen keskitien. Kunnioitetaan muiden erilaisiakin tapoja ja päätöksiä.
Seuraa blogiani Bloglovinissa // Blogit.fi:ssä // Facebookissa // Instagramissa // Blogue.fi:ssä
Taas hyvä kirjoitus, kiitos siitä. Olen täysin samaa mieltä (tällä kertaa ;))! Jännästi jaksaa lapsen kanssa touhuta enemmän, kun pääsee välillä esim. lenkille tai kaverin kanssa yhdelle tuulettamaan päätään. Ja varsinkin jos samalla saa sitä vertaistukea ja huomaa, että muilla on välillä ihan samanlaista kuin meillä (esim. tällä hetkellä taaperon potalle opettelu on ”vähän” haastavaa).
Itse ahdistuin parista tutkimuksesta ihan tosissani vauvavuoden aikana, mutta nyt kun aikaa on kulunut ja omassa äitiydessä enemmän varmuutta, osaa asioihin jo vähän suhtautua – varauksella ja terveellä maalaisjärjellä. Ja mulla myös imettäessä puhelin oli pelastus, kun jossain vaiheessa imetin suunnilleen klo 18-24 pieniä taukoja lukuun ottamatta…aika paljon tuli pelattua Angry Birdsiä 😀