Tapaus tutti

Ostimme tytölle tutin, kun hän oli parin-kolmen viikon ikäinen. Vähän sillä ajatuksella, että eikös kaikki vauvat nyt syö tuttia? Homma ei kuitenkaan ole oikein koskaan avautunut tytölle. Hän kyllä välillä imee kapistusta tovin, mutta sylkäisee sen aika nopeasti pois suustaan. En ole koskaan varsinaisesti yrittänyt saada häntä tuttia syömään, enkä ole ajatellut tutittomuudesta olevan ainakaan mitään haittaa. Eipä ainakaan tarvitse koskaan vieroittaa siitä.

tutti

Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, millaisia hyötyjä tutista voisi olla. Pikaisen googletuksen perusteella haittoja taitaa selvästi olla enemmän kuin hyötyjä. Mutta ovatko ne hyödyt kuitenkin laadullisesti suurempia, vaikka määrä on pienempi? Tiedättekö, jos tutilla saa esimerkiksi itkevän vauvan rauhoittumaan, se painaa vaakakupissa paljon enemmän kuin esimerkiksi se, että joskus myöhemmin tulee vähän porua vieroituksesta. Toisaalta puheen kehityksen vaikeutuminen ja hampaiden virheasennot (pitkään jatkuneen tutin käytön seurauksena) taas tuovat painoa sinne toiseen vaakakuppiin.

Toisaalta, tyttö ei juuri itke ja tähän asti rauhoittumiseen on riittänyt syliin ottaminen. Olisiko neljän kuukauden ikäisen vauvan opettaminen tuttiin hölmöä? Tyttö on nyt parin päivän ajan nukahtanut päiväunilleen ja pikkutorkuilleen tutti suussa. Vaunuissa hän pudottaa tutin heti nukahdettuaan. Autossa olen myös toisinaan käyttänyt tuttia, sillä tyttö ei viihdy ollenkaan turvakaukalossa ja tutti vie ainakin hetkeksi ajatukset pois ikävästä paikasta. Ehkä tämä voisi olla sellaista järkevää käyttöä. Niin, että tutti ei olisi koko ajan suussa, mutta unille mentäessä ja autoreissuilla hyvä apuväline.

Ennen kuin joku muu sanoo, niin sanon itse, että onko nyt vähän turhaa ylianalysoida maailman tavallisimman kapistuksen eli tutin käyttöä, mutta tällainen minä nyt olen. Vauvahan sen päätöksen tietysti loppujen lopuksi tekee ihan itse, syökö tuttia vai ei.

Tämän Vauva.fi:n artikkeli lienee ainakin osaksi ihan hyvää tietoa, vaikka vanha onkin.

Mitä mieltä te olette?
tutti2

21 Comment

  1. Saattaa olla myös niin, että jos vauva ei syö tuttia niin peukalo oma alkaa maistua. Siitä vieroittaminen on vielä vaikeampaa, se peukalo kun kulkee koko ajan mukana 😀 Itse en vauvana syönyt tuttia ja peukalo eksyi suuhun nukkuessa vielä ala-asteikäisenä 😀 Seurauksena hampaat vinksin vonksin ja oikomishoito. Eli omalle vauvalle aion antaa tutin hyvillä mielin 🙂

    1. Tuo peukalohomma on totta myös! Mä siis olen myös antanut tutin, mutta ei ole oikein kelvannut 🙂

  2. Meille ostettiin pari tuttia 6 viikon iässä. Poika ei heti hoksannut sen ideaa ja silloin jokusen kerran yritin tuttiin opettaa. Mut koska hän ei tosiaan mitenkään luontaisesti alkanut tuttiin, en jaksanut nähdä opettamisen vaivaa. Ja ne kerrat, kun olisin (huom minä 😀 ) tuttia kaivannut, ovat olleet autossa, kun vauvaa ei voi ottaa syliin. Harvassa ovat olleet. Olen ollut ihan tyytyväinen tutittomuuteen. Ei sitä hirveästi olla meillä kaivattu. 🙂

    1. Jep, sama juttu meillä. Tyttöhän rauhoittuis autossa heti, jos vain saisi ottaa syliin! Mut hyvä kuulla tällainen kokemus, että ei tuttia, ei huolia sen suhteen 🙂

  3. Ranskassa tuttia pidetään ihan kauhistuksena ja peukaloa paljon parempana vaihtoehtona – niinpä meidän ranskalais-suomalaiset muksuja ei ole opetettu tuttia syömään, kun ne ei sitä tuntuneet kaipaavan (vaikka kaksosille mä yritin sitä kyllä yön pimeinä tunteina tarjota). Toi nukahtaminen tutin kanssa voi myös pidemmän päälle olla ongelmallista, koska jos ja kun vauva rupeaa heräilemään, eikä enää nukahda muuten kuin tutti suussa – no, siinähän tuppaat sitä tuttia suuhun pitkin yötä. Mutta puolensa ja puolensa, totta kai meidänkin vauvat heräili, ja niille piti sitten tupata rintaa suuhun. 🙂

    1. jep, tuota mäkin mietin, että ehkä ihan hyvä näin että tyttö nukahtaa itsekseen ilman mitään apuvälineitä niin ei tarvii myöhemmin unikouluja minkään suhteen 🙂

  4. Meillä tutista oli hyötyä juuri auto- ja bussimatkoilla kun aika alkoi käydä tylsäksi.myös nukahtqmiseen auttoi ihan vauva-aikana. Myöhemmin 1-vuoden tienoilla tutti alkoi olla enemmänkin riesa, kun yöllä piti tuttia laittaa suuhun ja välillä kaikki tutit oli eksyksissä ja niitä yönpimeydessä etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Meillä luovuttiinkin tutista sitten 1 v 3 kk. Muutama yö oli hankalia mutta kunnpäätöksessä pysyi niin viikon päästä ei tyttö enää muistanut tutteja. Ei edes haitannut vaikka kaverin vauva tuttia söi.

  5. Meidänkään poikaa tutti ei kiinnosta yhtään. Alussa en myöskään oikein uskaltanut antaa tuttia sillä pelkäsin sen haittaavan imetystä, joten annoin pikkumiehen ihan käyttää minua tuttina ja ”tilta” lisää maitoa.Poika on pian 5 kk eikä tutti vieläkään kiinnosta, mutta en jaksa ottaa asiasta stressiä. Ollaan sitten vain ilman tuttia 🙂

  6. Meillä toinen lapsista ei huolinut tuttia ollenkaan. Yritettiin monia eri mallejakin, mut ei kelvannut. Nuoremmalle tarjosin tuttia siinä vaiheessa, kun hän otti tissin suuhun (ei siis imenyt) ja nukahti saman tien, mutta heräsi, jos otin tissin pois. Olin siis hänelle elävä tutti. Käytimme tuttia vain nukahtamiseen. Jos hän esim. löysi tutin päivällä jostain, niin hän kävi heittämässä tutin takas sänkyyn odottamaan nukkumista 🙂 Jännitin vähän miten tutista vieroitus onnistuu, mutta se kävikin yllättävän helposti. Yhtenä kertana hän vain nukahti ilman tuttia ( 1v 9kk) ja sitten seuraavana iltana en antanutkaan ja kolmantena ei enää kaivannutkaan. Näen, että huvitutista vieroittuminen saattaa olla aavistuksen vaikeampi prosessi. Meillä tutteina suosittiin Aventin tutteja.

  7. Meillä ei herra 9,5 kk ole tuttia syönyt päivääkään, vaikka yritetty on. 😀 Ensimmäisinä kuukausina minä nimittäin toimin tutinkorvikkeena iltaisin ja useamman tunnin nukutussessiot (heräsi aina, kun otin rinnan pois suusta, vaikkei sitä imenytkään) alkoivat hieman ottaa pattiin. No, tutti ei tosiaan kelvannut, mutta onneksi nukkumaanmenokin helpottui pian. Tähän tutittomuuteen voi vaikuttaa tietty sekin, ettei hän osannut/tykännyt pullosta juoda maitoa ennen kuin opetettiin 4-5 kk:n iässä. Enää siinä vaiheessa en viitsinyt sitä tuttia testata ja hyvin ollaan pärjätty, eikä se peukkukaan onneksi ole suuhun pahemmin eksynyt. 🙂

  8. Meillä imemisen tarve on koko ajan ollut sen verran suuri, että tutti on ollut ihan korvaamaton apu, koska itse en halunnut tutin korvikkeena olla iltaisin ja öisin. Meilläkin aluksi vauva sylki tutin pois, kun pariviikkoisena ekan kerran annettiin, mutta kun tajuttiin ottaa se pienin mahdollinen tuttikoko, ei 0-6 kk vaan 0-2 kk, niin siitä se tutin käyttö alkoi, ja kitinät loppui siihen. Tutti on ollut meillä aina vain unikäytössä ja autossakin annan nykyään vain silloin, kun olisi aika ruveta nukkumaan. Eli vaikka edelleen vuoden iässä tutti on, niin en usko siitä vieroittamisen olevan kovin vaikeaa, koska sitä ei ole päivällä huvin vuoksi suuhun annettu. Ja en tiedä, olisiko unikoulu onnistunut ilman tuttia niin hyvin kun se meillä meni, juurikin tuon imemistarpeen vuoksi. 🙂

    1. Voi kun olisi tiennyt/nähnyt kaupassa tuollaisen 0-2 kk tutin! Lapsellemme tuo 0-6 kk oli selkeästi liian iso aina. Aina oppii uutta! 🙂 Ehkäpä joskus mahdolliselle sisarukselle tuollainen sitten.

      Meidän ei siis ikinä oppinut tuttia/tuttipulloa joita koitimme hetkittäin aina tarjota. Vasta yli 1-vuotiaana välillä imee/pelleilee ne suussa kun jätettiin ne leluiksi nukeille ym. Monen monet itkut olisimme varmasti saaneet tutilla hiljennettyä…

      1. Joo, ihan Ainun perustutteja olivat muistaakseni. Silmämääräisesti näyttävät ihan samankokoisilta, mutta selvästi tuo 0-2 kk on pienempi malli, kun meillä se upposi suuhun samantien. Eikä mekään oltais tajuttu jos ei olisi ollut kokeneempia äitejä neuvomassa. 🙂

  9. Vauvalla on suuri imemistarve ja tutti siihen on oiva apu. Myöhemmät vieroitukset ovat oma luku sinänsä, mutten pitäisi niitä suurina esteinä tutin käytölle. Tärkeämpää on, että vauva saa imeä riittävästi ja äiti vapaat kädet välillä tehdä jotain muuta kuin olla tuttina. Kandee kokeilla erimallisia ja -kokoisia tutteja.

    1. Meidän tytöllä ei tähän asti ainakaan oo ollut sen suurempaa imemisen tarvetta, kunhan on ruokansa syönyt vain. En tiedä voiko tähän tulla muutos…

  10. Itse en kuulemma ole ikinä syönyt tuttia (tai peukaloa) enkä suostunut tuttipullohommiin. Silti hampaat on vaatinut oikomishoitoa. Oma vauva (3kk) ottaa tutin kun tulee paha mieli mutta ei se oikein suussa pysy.. Alkuun pelkäsin antaa sitä kunnes neuvolassa sanottiin että jos imuote on löytynyt niin sitten saa huoletta antaa. Onneksi tajusin kysyä! Kättärin tiukka tuttikielto ja samalla tietämättömyys syystä on aiheuttanu muutamalle kaverille sen ettei vauva enää halua tuttia kun myöhemmin yrittää. Harmi sinänsä kun siitä on joskus tosi iso apu. Etenkin kun meidän tyttö on varsinainen draamataituri ja itkee niin sydäntäsärkevästi että pari kertaa on äänikin lähteny! 😀 Mutta eiköhän tässäkin asiassa päde rentous, turha pelätä asioita mitä voi tapahtua.

    1. Juu tuollaiset ehdottomuudet on vähän outoja 🙁

  11. Hauska ajoitus tällä postauksella, koska juurikin samana päivänä meidän poika, 3kk, joka ei ole huolinut tuttia, suostui syömään luonnonkumituttia kun tarjottiin! Laitoksella jo sai tutin ja sitä söi ensimmäiset muutama viikkoa, kunnes lopetin jatkuvan tarjoamisen ja sitten ”unohti” eikä enää huolinut. Nyt tutti on apuna juurikin automatkoilla, kun meidän herra vihaa autossa oloa, sekä päiväunilla (nukkuu 30-45 min pätkiä ja joskus tutin avulla saan unia jatkettua jonkin aikaa). En tiedä viitsinkö yöuniin tuttia ottaa, vaikka pitkät nukuttamissessiot (lue: imetyssessiot) illalla alkaa jo puuduttaa. Vaikka vielä viikko sitten olin ihan helisemässä, kun herra ei tuttia huoli ja sanoin miehellekin, että seuraava lapsi kyllä tutille opetetaan, niin heti kuitenkin kun herra tutin huoli aloin miettimään, että apua, olikohan sittenkään hyvä idea… Voi tätä vanhemmuutta! 😀

    1. Jep, en mäkään ajatellut etukäteen, että jotain tuttiasiaakin näin paljon päässäni pyörittelen 😀

  12. Joo ei tää tuttiasia ole niin mustavalkoinen. Kaikki lapset eivät halua/huoli tuttia. Silloin ei ole isoa imutarvettakaan joten tuskin tulee peukkuimutarpeita myöskään. Peukkuimijät on yleensä niitä joilta vanhemmat ovat tutin kieltäneet juurikin näihin hulluihin puhe- ja hammasongelmiin vedoten… tms. Kun onhan meitä moneen junaan.
    Meillä hankittiin tutti valmiiksi ja päätin jättää katsottavaksi että miltä tyttö itse vaikuttaa. Imuhalut oli uskomattomat joten tutista tuli meidän arkipäivää ja iso pelastaja – kätilöiden urputuksesta huolimatta annoin tutin jo Jorvissa. Mutta olisikohan ollut muutaman kuukauden ikäinen kun tarvitsi tuttia enää harmituksissaan ja unille mentäessä. Nyt 1.5 vuotiaana ottaa tutin enää yöunille mennessä eikä koskaan sitä muulloin kaipaa. En stressaa vieroituksesta lainkaan, se tapahtuu kun tapahtuu. Tärkeä unilelu korvaa lohdun kun ikää on tarpeeksi jo imutarvevaiheen yli. Hammas- ja puheongelmat tulee tutin jatkuvasta lutkuttamisesta ja ennenkaikkea siitä että tutti on suussa puhuessa, leikkiessä jne. Tutti on pop jos vauva sen huolii… asenteita ja uskomuksia on yhtä paljon kun on vanhempiakin.

    1. Just näin! Meidän Sipe ei selvästi oo ollut mikään superimijä, mutta nyt näyttäis olevan tiheän imun kautta, joten nyt tutti yhtäkkiä kelpaakin ihan ok 🙂

Vastaa käyttäjälle Anna Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.