Valhe nimeltä joulupukki

Tulossa on ensimmäinen joulu oman lapsen kanssa. Vielä Sipe ei tietystikään juhlasta mitään ymmärrä, mutta olen jo itse alkanut pohtia, millaisia jouluperinteitä haluaisin lapselleni tarjota. En ole jouluihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. En ala fiilistellä joulua juhannuksen jälkeen enkä vielä marraskuussakaan. En edes joulukuun ensimmäisenä päivänä. Nyt on joulukuun puoliväli eikä kodissani ole yhden yhtä joulukoristetta eikä jouluvaloja. En oikeastaan juuri edes omista joulukoristeita. Olenkin kertonut, että joulustressi on minulle kuin myrkkyä ja joululahjoista en välittäisi. Parasta joulussa ovat joulupyhien verkkainen meininki, yhdessäolo, joululaulut ja hyvä ruoka.

Lähivuosina minun pitää kuitenkin tehdä päätös suuresta valheesta nimeltä joulupukki. Jo ennen oman lapsen saamista olen alkanut pitää tätä joulupukkihommaa jotenkin vähän sairaana tapana. Siis sitä, että lapsille ihan tosissaan uskotellaan, että sellainen ukko on olemassa, joka vie jouluaattona lahjat kaikille maailman lapsille. Uskon, että on kätevää uhkailla uhmataaperoa ikkunan takana väijyvistä tontuista ja siitä ettei lahjoja tule, ellei ole kiltisti ihan joka hetki vuoden ympäri. Itse haluaisin kuitenkin käyttää totuuteen pohjautuvia kasvatusmetodeja ja uhkailla asioilla, jotka voivat oikeasti tapahtua. Siis että jos tyttäreni saa itkupotkuraivarit marketissa, sanon että ole kunnolla tai lähdemme kaupasta pois. Ei, että ole kunnolla tai tonttu näkee, etkä saa joululahjoja. Ja jos raivotar ei uhkasta huolimatta ole kunnolla, todellakin lähdemme kaupasta pois. Tiedän, etten vielä tiedä mitään kasvatuksesta ja uhmaraivareista, mutta ainakin haaveilen siitä, ettei lapseni käyttäytyminen ole kiinni olemattomista tontuista.
joulu3

Muistan itse lapsena odottaneeni joulua innokkaasti: jouluaatto oli ehkä vuoden pisin päivä. En tiennyt, miten päin olisin ollut ja miten olisin saanut ajan kulumaan nopeammin. Odotin niin paljon iltaa ja lahjojen avaamista. Muistan myös kerran kirjoittaneeni äidin kanssa kirjettä joulupukille kieli keskellä suuta.  Kirjoitin tahtovani lahjaksi Tao Tao -lakanat ja sitten sujautimme kirjeen eteisen maton alle. Äiti sanoi, että tonttu hakee yön aikana kirjeen ja toimittaa joulupukille. Ilo oli ylimmillään, kun aamulla huomasin, että kirje oli toden totta haettu ja jouluna paketista paljastui ne toivomani lakanat. Muistan, että selitin isällekin silmät ymmyrkäisinä, että joulupukin täytyy olla olemassa, enhän muuten olisi saanut juuri sitä lahjaa, jonka kirjeeseen kirjoitin. Seuraavana vuonna päätin olla itsenäinen ja kirjoitin kirjeen ihan yksin. Jätin sen samaisen eteisen maton alle ja ihmettelin seuraavana aamuna, kun kirje oli vielä paikallaan. Odotin monta päivää ja joka aamuna ihmettelin, miksei tonttu ole hakenut kirjettä. En ollut kertonut äidille kirjeestä, joten ”tonttu” ei tiennyt siitä mitään. Toivotut joululahjat jäivät saamatta.

En muista hetkeä, jolloin olisin tajunnut, että joulupukki on vain valetta. Ei tieto ainakaan mitenkään puskista tullut, enkä kokenut mitään yhtäkkistä valaistumista, että hitto ne ovat kusettaneet meitä tämän koko ajan. Ehkä aloin pikkuhiljaa epäillä, että ukki hävisi johonkin aina ennen joulupukin saapumista siksi, että pukki onkin itse asiassa ukki. Ja joku kaunis joulu sitten vain hoksasin, että niinhän sen täytyy olla. Tai sitten siitä tuli puhetta kavereiden kanssa. En muista, mutten nyt sentään mitenkään katkera ole siitä, että äiti ja isä päättivät mennä massan mukana ja uskotella meille, että joulupukki on olemassa.

joulu1

Olen kuitenkin itse alkanut miettiä, josko en ollenkaan, missään vaiheessa väittäisi omalle lapselleni, että joulupukki tonttuineen ja poroineen on todellista. Voiko niin tehdä? Saako niin tehdä? Olenko muiden perheiden keskuudessa ihan pahinta laatua oleva petturi, sillä totuuden tunteva lapseni saattaa tuhota samalla ikätoveriensa illuusion Korvatunturista? Mitä mieltä olette?

20 Comment

  1. Mä taas aattelen, että joulupukkiin uskominen kuuluu lapsen jouluun. Siinä on sitä jonkinlaista taikaa, enkä kyllä tunne yhtäkään lasta, joka olisi katkeroitunut siitä, että vanhemmat ovat valehdelleet pukin olevan olemassa. Uskotaanhan sitä lapsena mörköihinkin, vaikka niitä ei ole olemassa, ja siinä vaiheessa on turha väittää lapselle, että niitä ei ole olemassa, kun ”onhan niitä! ” Kyllä se lapsi jossain vaiheessa itse tajuaa, että mörköjä ei ole olemassa – siis ihan oikeesti.
    En mä tiedä. Mitä selittää 3-vuotiaalle, kun se tulee kysymään joulupukista? ”No se on sellanen ukko, jota ei oikeesti oo olemassa.” Ehkä joulupukki on tarina ja tähän asti oon antanut lapsen (4-vuotias) itse päättää, mihin uskoo ja mihin ei. On tosiaan turha väittää, että niitä hemmetin mörköjä ei ole olemassa, ei se usko kuitenkaan – sen sijaan mä yritän muuttaa sen ajatusmaailmaa möröistä ja yhdessä nauretaan, että möröt on mustia pehmeitä vaahtokarkkeja. Joulupukista olen kertonut tarinaa, kuinka se asuu Korvatunturilla ja jouluaattona jakaa lapsille lahjat, ja lapsi on uskonut sen. Lapsi uskoo, että joulupukki on olemassa ja auta armias, jos väität, että ei ole, niin saa taas väitteen ”no onhan se – siis ihan oikeesti!”
    Lyhyesti virsi kaunis; mun mielestä lapsi saa uskoa ihan mihin vaan ja niin kauan, ku uskoo, on vanhemman tehtävä tukea siinä asiassa tavalla tai toisella 🙂

    Muthei! Mä tykkään ihan kamalasti sun blogista. Tääkin teksti laittoi miettimään asioita toiselta kantilta ja jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa 🙂 Aina kiva saada uusia näkökulmia ajatteluun.

  2. Hmm, tuo on aika hankala asia, olen itsekin pohtinut asiaa. Mutta itselläni on niin hienoja muistoja joulupukista, joten haluaisin pojalleni samoja kokemuksia. Muutenkin minusta lapsuuteen kuuluu, että saa uskoa joulupukkiin,pääsiäispupuun etc, jotain maagista niissä on.Enkä muistaakseni ollut mitenkään shokissa kun selvisi, ettei joulupukkia ole olemassa. Kai sen tajusi vähitellen ja muutenkin tarhassa/koulussa oli aina niitä jotka olivat kuulleet totuuden kaikesta isosisaruksiltaan ja kertoivat kaiken eteenpäin.

    Mutta en minäkään haluaa vain käyttää joulupukkia kasvatuksessa, että poikaa vain käyttäytyy jos pelkää menettävänsä lahjoja. No helppohan se nyt on sanoa kun hän on vielä niin pieni, ehkä minäkin sitten stressaantuneena kerron joulupukin näkevän hänen kiukuttelunsa marketissa 😀

  3. Me kyllä vedätetään lapsia täysillä pukista, koska muistan miten ihana asia se oli lapsena 🙂 Itse koen, että lapsuudessa saa olla vähän satuolentoja edes kerran vuodessa 🙂
    Mutta samaa mieltä tosta, että kasvatuskeinona sitä ei kannata käyttää, jos ei tosissaan sitten pysy niissä sanomisisissaan. Ja myöskin haluan opettaa (edes yrittää) että se pukki ei välttämättä tuo mitään järjettömän kokoista lahjakasaa, ja että se joulu on paljon muutakin kuin lahjat 🙂

  4. Meillä joulupukkitarinaa kerrotaan 3-vuotiaalle totena. Kuten aiemmat kommentoijat, ajattelen sen olevan ihanaa joulun taikaa joka kuuluu lapsuuteen. Pelottelusta sen sijaan en minäkään pidä, joten tuhman lapsen kohtalosta meillä ei puhuta, vaikka kurkistelevista tontuista onkin joskus mainittu. Kukaan ei ole vain kiltti tai vain tuhma, joten kaikki saavat kyllä lahjoja.

    1. Aika samoilla linjoilla ollaan täällä tämän kommentoijan kanssa. 🙂

  5. Musta oli ihanaa lapsena uskoa satuolentoihin ja toivon lapseni saavan myös nauttia niistä sen pienen hetken. Niin keijuihin, enkeleihin, mielikuvitusystävään, joulupukkiin kuin kiven takana vilahtaviin tonttuihin jne. Se on taianomaista se ja vatsan pohjaa kutkuttavaa <3 joulun alla ehkä voi vähän peloitella uhmista tontuista jne. ei ympäri vuotta vaan ne "todelliset" kasvatusmetodit toki. Lapsuus kestää hetken, saa tätä karua totuutta kestää sitten loppu elämän. Mun mielestä 🙂

  6. Kertaakaan en ole muistaakseni kommentoinut blogiisi, mutta nyt on pakko:) Minulla ei ole vielä lapsia, mutta olen jo ehtinyt miettimään kirjoittamaasi asiaa. Toisin kuin sinä, minä kyllä pidän Joulusta ja lahjoista, meillä joulukoristeetkin laitetaan esille jo viimeistään Marraskuun lopulla.
    Vierastan kuitenkin tapaa, jolla lapsille uskotellaan Joulupukin olevan oikea. Muistan monta kertaa, kun minua ollaan muistutettu, että käyttäydypäs kiltisti, tontut katselee. Ja pahimmassa tapauksessa uhkailtu, ettei lahjoja tulisikaan.

    Tuttavaperheeni lapsille ei ole ikinä uskoteltu turhia Joulupukista. Se, ettei heille
    niin sanotusti tuputeta väärää tietoa, ei mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät he voisi uskoa Joulupukkiin tai pysty saamaan ihania ja taianomaisia muistoja Joulusta tai Joulupukista. Itse en muista kokeneeni Joulupukkia mitenkään taianomaisena asiana, lähinnä lapsena ajatus Joulupukista jännitti (pelotti?).

    Olen miettinyt, että vaikkei lapselle uskottelisi, että Joulupukki on tosi, voi silti kertoa, että Joulupukki asuu Korvatunturilla ja ottaa vastaan lahjatoiveita. Ei Joulupukkia tarvitse totaalisesti kieltää, muttei turhiakaan tarvitse uskotella. Sen sijaan, että uskottelee lapselle, että Joulupukki vie lahjat kaikille maailman lapsille, eikö voisi kertoa, että maailmassa on niin paljon lapsia, että vanhempien on toimittava pukin apuna lahjojen ostamisessa? Joululahjatoiveiden kirjoittaminen oli lapsena ihanaa joka tapauksessa, uskoi sitten kirjoittavansa listaa Joulupukille tai omille vanhemmille. Joulussa on paljon muutakin kuin Joulupukki ja lahjat, ihania muistoja ja taianomaisuutta sitä voi ja pitää niistäkin saada.

    1. Tää kuulostaa hyvältä strategialta!

  7. tiinamarinaa says: Vastaa

    Meidän äiti ei koskaan uskotellut minulle ja siskolleni, että joulupukki olisi olemassa. Ei hän mitään jyrkkää valistustyötäkään jouluisin tehnyt, mutta olemme siskoni kanssa aina tienneet, että joulupukkia ei ole olemassa. Jouluisin tosin muistan sanoneeni, että joulukuun ajan haluan uskoa pukkiin vaikka tiedän että se ei ole totta. En koe, että olisin jäänyt paitsi saduista tai joulun taiasta. Taikaa ja säihkettä jouluun toi sen kristillinen sanoma, joka meillä oli kotona esillä. Rakensimme siskon kanssa seimiasetelmia ja ihastelimme enkelsiipien kimalletta.

    Serkuillemme sen sijaan ”valehdeltiin” joulupukista ja tontut toimivat kasvatusmenetelmänä. Muistan äidin kuiskineen meille ennen serkkuvierailua, että emme saa sitten paljastaa heille että pukkia ei oikeasti ole olemassa.

    Kukin tekee miten parhaaksi katsoo ja luo juuri sellaisen joulun mikä tuntuu lapselle hyvältä. Jos joskus saan omia lapsia, en erikseen aio uskotella heille että pukki olisi olemassa. Voin kertoa, että Korvatunturi on olemassa oleva paikka ja että Rovaniemellä on joulupukin postitoimisto ja siellä on pukiksi pukeutunut mies, mutta en aio väittää että tuo mies jakaisi yhden vuorokauden aikana lahjat koko maailman lapsille.

  8. Meillä oli melko samalla lailla kuin yläpuolella kommentoineellakin, eli vanhemmat ei ikinä uskotelleet että pukki on oikeasti olemassa. Meille tuli kyllä aina pukki, mutta oli aina selvää, että se on oikeasti naapuri/tuttava/äiti pukeutuneena pukin vaatteisiin. Jännittyneenä aina odotettiin pukkia, oli se totta tai ei. Tämä lähestymistapa toimi minun mielestäni!

  9. Mä olen puhunut tästä asiasta miekkosen ja anopin kanssa ja sain aika täystyrmäyksen.
    Mun mielestä joulupukki on maailman suurin kusetus, kun taas anoppi on sitä mieltä, että lapsella ei ole jouluna mitään mitä odottaa jos ei usko joulupukkiin.

    Siis hä… Mä en ainakaan halua lapseni miettivän jouluna vain sitä, että onko ollut nyt tarpeeksi kilttinä, että saa mieluisia lahjoja tai muuta. Joulu on mulle perheen yhteinen päivä, millon nautitaan yhdessä olosta ja illalla aukaistaan lahjat joko joulupukin tuomana tai kuusen alta.

    Itse haluaisin kertoa lapselle, että on tämmöinen taru joulupukista joka asuu korvatunturilla ja se tuo jouluna lahjoja lentävillä poroilla. Kertoisin myös, että tapana on että joku esintyy joulupukkina ja tuo lahjat. Niin kuin tarussakin tapahtuu. Mutta myös ottaisin pojan mukaan esim isänsä lahjan ostoon, että hän tajuaa ettei ne lahjat tyhjästä ilmesty. Se on sitten pojan päätettävissä haluaako elää siinä joulupukki huumassa ja uskoa siihen, mutta ainaakaan minä en ole se joka vaatii lapsilta rehellisyyttä ja sitten itse valehtelen vuodesta toiseen 😀

    Älkääkä ymmärtäkö väärin! Siinä ei ole mitään väärää uskotella tarun olevan totta. Sehän vähän kuuluu tähän kulttuuriin. Mun ajatusmaailmaan se ei vain sovi 🙂

    1. Joo mäkään en aijo kertoa pukista joka vie kaikille maailman lapsille lahjat jne. Tai että kiltteydestä palkitaan kaikilla toivomilla paketeilla ja toisin päin. Ja korostaen lapsille joulun suurimman tarkoituksen ja muistuttaen vähäosaiset lapset.. Ymmärtäen joulun tunnelman ja yhdessä olon ihanuuden <3

  10. Mulle kerrottiin lapsena, että joulupukki on olemassa. Vaikka kysyi asiasta useaan kertaan, aina vastaus oli sama. Sinä jouluna kun olin 11-vuotias löysin varastosta lahjoja, mutta uskoin silti joulupukkiin, koska vanhempani olivat kertoneet, että joulupukki on olemassa. Edes kavereiden epäusko ei horjuttanut uskoani, koska luottamus vanhempiini oli täydellinen. Hieman ennen joulua äitini kertoi, että ei joulupukkia ole oikeasti olemassa. Muistan tuon hetken edelleen 22-vuotiaana. Se tunne oli silloin kuin pieni maailmanloppu, yhtään liioittelematta.

    Viime vuoden joulu oli ensimmäinen joulu, kun noin kymmenen vuotta nuoremmat pikkusisarukseni tiesivät, että joulupukkia ei oikeasti ole. Se oli ja on heille molemmilla yhtä kova paikka kuin minulla aikanaan.

    Itse en halua lapsia, mutta jos haluaisin ja saisin, en missään nimessä valehtelisi heille. Luotan äitiini toki edelleen ja olemme läheisiä, mutta en ymmärrä valehtelua. Aikanaan olin hyvin hämmentynyt ja surullinen, ja hetkeksi jopa luottamus vanhempiini horjui. Uskon, että joulu voi olla lapselle taianomainen ja jännittävä, vaikka lapsi ei uskoisikaan joulupukkiin. Itselleni totuuden kuuleminen oli kova paikka. Se ei vienyt aikaisempien joulujen ihania muistoa pois ja edelleen pidän esimerkiksi jouluisista elokuvista ja joulusta yleensäkin. Kuten sanottu, valehtelua tähän asiaan liittyen en kyllä ymmärrä ollenkaan.

  11. Heh, lapseni kolmas joulu on kohta ovella enkä ihan rehellisesti sanottuna ole varmaan koskaan puhunut lapsen kanssa joulupukista. En ole edes tullut ajatelleeksi että meillä pitäisi olla joku strategia tähän asiaan. 😀 mun puolesta siitä voi puhua ihan kuten mistä tahansa tarinasta. Että pate postimies teki sitä ja tätä ja joulupukki teki sitä ja tätä. Jos hän joskus kysyy että onko joulupukki oikeasti olemassa niin varmaan vastaan että se on satuhahmona olemassa ihmisten mielikuvituksessa. Mutta muuten ei tehdä asiasta numeroa.

  12. Kiitos kivasta blogista, nyt on pakko ensimmäistä kertaa kommentoida koska aihe on niin erikoinen.

    Olen päiväkodissa töissä ja olen jutellut monien lasten kanssa joulupukista vuosien varrella. Itse miellän joulupukkiin uskomisen ikään kuin lasten ja aikuisten yhteisenä leikkinä. Aikuiset leikkivät uskovansa joulupukkiin kuten leikkivät uskovansa Spidermaniin tai keijuihin, ja tätä kautta antavat pienelle lapselle mahdollisuuden uppoutua mielikuvituksen ja leikin maailmaan. Haluan ehdottomasti tarjota myös omalle lapselleni mahdollisuuden tähän sitten kun hän on vähän vanhempi… 🙂

    Kuten monet aikaisemmista kirjoittajista ovat maininneet, joulupukin pitäisi tuoda ennen kaikkea jouluun ihanaa taikaa ja hyvää ilmapiiriä. Uhkailua tai kiristystä ei pitäisi mielestäni sekoittaa tähän.

  13. Meillä lapsille (5- ja 3-vuotiaat) ei ole koskaan kerrottu joulupukkitarinaa. Toki niitä ympärillä kuuluu emmekä ole lähteneet niitä mitenkään kieltämään, mutta meille Joulupukki on satuhahmo muiden joukossa ja siitä puhutaan samalla tavalla kuin vaikka lohikäärmeistä tai Prinsessa Ruususesta (emme siis myöskään joka kerta satua lukiessamme huomauta, että ”lohikäärmeitä ei muuten ole olemassa” ;o)). Joulupukki ei myöskään kuulu meidän jouluperinteisiimme mitenkään.

    Meille on ollut tärkeä kertoa lapsille, että lahjat tulevat ihmisiltä jotka ovat ajatelleet juuri heitä lahjoja hankkiessaan, joille he ovat tärkeitä ja jotka haluavat tehdä heidät iloisiksi. Toisaalta haluan myös pitää osaltani kiinni lapsuuden taiasta, ja meille ilmestyy jouluna aina kirje jossa kerrotaan että lahjat on piilotettu eri paikkoihin ja sitten niitä etsitään porukalla erilaisten vihjeiden avulla. Lapsille on siis selvää, että lahjat tulevat meiltä, ystäviltä, isovanhemmilta jne. mutta se miten ne jouluna meille päätyvät ja mistä paketteja löytyy on aina yllättävää.

    Näin meillä, vaikka en minäkään usko että joulupukkiin uskominen vahingoittaa tai traumatisoi lasta sen ihmeemmin. Kuten joku yllä kirjoittikin, uskovat he muutenkin milloin mihinkin, hirviöistä lähtien. (Ai niin, hyvin on onnistunut kasvatus ja tarvittaessa kurinpitokin ilman joulupukkia ja apureitaan ;o))

  14. No eihän uhmailu ja joulupukki liity mitenkään toisiinsa, hyvin voi olla menemättä siihen ”tontut kurkkii” ja ”no oletkol ollut kiltti” tarinoihin. Olen tässä viime aikoina 2,5-vuotiaan kanssa huomannut että todellisuus ja sadut menevät hyvin nopeasti ristiin ja lapsi tuntuu vähän jopa haluavan että sadut ovat olemassa. Joulupukista tämä ei ole alkanut, vaan ihan tavallisista saduista ja nyt kysellään KAIKISTA mahdollisista asioista että onko oikea (esim ero kuvakirjojen ja valokuvien välillä voi olla hämmentävä). Ehkäpä se on niin että jos toivotaan että lapsi kohtaa jouluna joulupukin, niin sitten on helpompi mennä tarinan mukana. Koska jos ensin selittää että pukkia ei ole olemassa ja seuraavaksi lasta viedään tapaamaan pukkia tai jouluna pukki tulee kotiin, hämmennys tuntuu olevan melkoinen.

    Meillä pukki on oikea (vaikka aluksi vierastin ajatusta). Se tuo lahjoja kaikille, niin lapsille kuin aikuisille koska haluaa antaa muille hyvää mieltä. Lahjat tulevat muiltakin kuin pukilta, lapsikin pääsee osaksi lahjojen antamisen iloa.

  15. Minun vanhempani eivät koskaan valehdelleet, että pukki olisi olemassa. Kyllähän he meille kertoivat pukista ja meillä pukki kävi, mutta jos suoraan kysyimme onko pukki olemassa niin kysymys kierrettiin eikä vastattu juuta eikä jaata. Lahjatoiveet kirjoitettiin pukille ja pukki ne myös toimitti. Itselleni on kyllä lapsuusjouluista hyvin jäänyt mieleen pukki ja se jännitys kuinka kovasti sitä odotti, joten en omilta lapsiltani halua sitä pois ottaa, mutta en myöskään aio heille valehdella asiasta.

    Serkkuni myös hoksasi jo pienenä ettei se joulupukki voi joka paikkaan ehtiä ja totesikin, että kyllä se pukki siellä korvatunturilla on, mutta hänellä on ns. valepukkeja ympäri maailmaa, jotka auttavat lahjojen toimittamisessa.

    Myös se kun sain tietää ettei pukkia olekaan ei tullut mitenkään järkytyksenä. Sitä alkoi pikku hiljaa huomaamaan, että sukujuhlissahan se pukkikin on aina normaaleissa vaatteissa ja paketeissa luki, että ovat esim. Herrasen tontuilta.

  16. Meillä 6- ja 4-vuotiaat tietävät, että joulupukki on satuolento, siinä missä hammaskeiju, pääsiäispupu ja jumalakin.
    Olemme kertoneet heille pienestä saakka, että jokainen saa itse päättää, mihin haluaa uskoa ja että joulupukkiin uskominen ei ole millään tavalla liitoksissa siihen kuinka paljon lahjoja saa. Kuten jumalaan tai jeesukseenkaan uskominenkaan, ei liity millään tavalla siihen pääseekö ”taivaaseen” tai mikä kohtalo kelläkin kuoleman jälkeen on. Vaan jokainen saa uskoa juuri siihen, mikä hyvältä tuntuu.
    Joka vuosi lapset ovat halunneet joulupukille kirjoittaa, ja minustakin se on hauska tapa. Samoin kuin joulukirkossa käyminen, vaikka ateisti olenkin.
    Ei elämä ole niin vakavaa, mutta varsinainen valehtelu totta tosiaan on vähän kyseenalaista.
    Siksi onkin hyvä kertoa, toki ikätason mukaisesti, kuinka asiat menevätkään ja kaikki uskonasiat ovat henkilökohtaisia valintoja, mitä ei muiden tulisi kummastella 🙂

  17. Joulupukki-asiassa olen samaa mieltä muiden kanssa, ihanaa satuelämää ja mielikuvituksen leikkiä. Mutta oikeastaan syy miksi tulin kommentoimaan on lauseet uhkailusta lähteä kaupasta pois jos uhmaikäinen taapero ei lopeta kiukuttelua. Olen tullut siihen tulokseen että se on huonoin uhkaus ikinä. ? kiukkuava, raivoava, punaisena ja kuumissaan huutava taapero ei varmaan muuta toivokaan kun pääsevänsä kaupasta pois äkkiä. Siinä ei tunnekuohuissa paljon muutenkaan uhkailut auta. Ei taapero halua olla kaupassa vaikka väsyneenä päiväkotipäivän jälkeen, paras paikka on koti. Toki välttämätöntähän sielä kaupassa on käydä, raivareiden välttämisen takia varmasti helpointa on käydä ihan siinä lähisiwassa viidessä minuutissa vaikka se onkin 90 prosenttia kalliimpi kun kaikki muut kaupat. ?

Vastaa käyttäjälle liisa Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.