Talven jumitusasu on aika yllättävä: kumpparit ja appiukolta saatu toppatakki, joka on joku vanha yrityslahja, jota anoppi ei käyttänytkään. Etsinnässä olisi yhtä lämmin mutta takapuolen peittävä talvitakki. Nämä pakkaset eivät nimittäin harmita yhtään niin paljon, kun on vain tarpeeksi päällä. Olen muutenkin valittanut talvesta paljon vähemmän kuin ennen, kun ulos ei välttämättä tarvitse lähteä mammalomalla ollenkaan. Hyi, en halua edes ajatella bussipysäkillä värjöttelyä kuudelta aamulla. Inhoan äärilämpötiloja, hellettä ja kovaa pakkasta, ja huomasinkin että kovimmilla pakkasilla en välttämättä lähtenyt koko päivänä ulos talosta ollenkaan. Sipe nukkui vaunuissa vierashuoneessa, joten ulos ei tarvinnut lähteä vauvaakaan nukuttamaan. Koira taas vihaa lunta ja pakkasta vielä minuakin enemmän ja hänet täytyy välillä houkutella namein ulos tarpeensa tekemään. Voi meitä vilukissoja…
Kumpparit Nokia by Julia Lundsten (saatu) // huivi Vero Moda (saatu) // merinovillaneule H&M // aurinkolasit Dolce & Gabbana (Synsam, saatu)
Sipellä päällä H&M:n takki ja Lindexin haalari.
Ensinnäkin kiitos kauniista blogistasi! Olen löytänyt tämän oman raskauteni myötä vastikään ja lukenut innolla suurimman osan postauksista. 🙂 Huomio kiinnittyi tässä postauksessa vaunuihin, joista en pikaisella silmäilyllä löytänyt blogista tietoa. Mitkä ne ovat? Näyttävän näppärän kokoisilta kaupunkiolosuhteisiin.
Hanskat käteen, takki kiinni ja pipo päähän, niin ei tule kylmä 😀
Ensinnäkin kiitos ihanasta blogista. Samaistun tosi paljon sun ajatuksiin ja kokemuksiin äitiydestä.
Tämä ei liity nyt aiheeseen, mutta haluaisin esittää postaustoiveen. Kiinnostaisi ajatuksesi erilaisista harrastuksista ja kerhoista. Itse en ole ollenkaan ryhmäihminen vaan tykkäisin kovasti vaan hengailla kaksin jonkun toisen äidin (ja tietty lasten, heh) kanssa. Tuntuu että ooon ihan friikki kun kerhoja vierastan 🙂 lapsen takia käydään kyllä muskarissa, tanssissa ja silloin tällöin perhekerhossakin, mutta ei vaan tunnu omalta.