Postaus on osa perhebloggaajien käynnistämää #vanhemmatrasismiavastaan-kampanjaa.
Olen ollut tällä viikolla poikkeuksellisen surullinen. Sanomattakin selvää, että Brysselin tapahtumat ovat sattuneet rajusti sydämeen. Valtterin kertomus kiusaamisesta aiheutti minussa melkein fyysistä pahoinvointia. Kun näin Tampereen perussuomalaisten puheenjohtajan Facebook-kommentit muslimivirpojista, olin järkyttynyt. Kun luin Rajat kiinni! -liikkeen perustajajäsenen Felix-boikotista firman mainoksen vuoksi, olin niin pöyristynyt, etten saanut sanaa suustani. Kun luin James Hirvisaaren tviittejä Brysselin iskujen jälkeen, olin nähnyt jo kaiken. Mikä tätä maailmaa vaivaa? Miksi ihmisiä tapetaan pommeilla ja miksi jotkut reagoivat siihen tavalla, jota terroristit nimenomaan tavoittelevat: aloittamalla käsittämättön vihapuheälämölön netissä?
Sosiaalinen media on tällä hetkellä pullollaan rikoksen tunnusmerkit täyttävää vihapuhetta, rasistisia kannanottoja, väärää tietoa, outoja uskomuksia, keksittyjä väitteitä, salaliittoteorioita, linkkejä naurettavia feikkiuutisia julkaisevalle sivustolle, kommentteja, jotka aloitetaan aivan kertakaikkisen tyhjänpäiväisellä En ole rasisti, mutta -lausahduksella ja inhottavia ennakkoluuloja pursuavia blogikirjoituksia. Onneksi suuri osa ihmisistä jaksaa kuitenkin edelleen taistella myös netissä vellovaa rasismia vastaan.
Me perhebloggaajat laitoimme hetkessä pystyyn Vanhemmat rasismia vastaan -kampanjan, sillä halusimme asettua julkisesti ja mahdollisimman näkyvästi ja äänekkäästi näitä suvaitsemattomia kannanottoja vastaan. Halusimme yhdistää voimamme hyvää tarkoitusta varten ja osoittaa, ettei ole ok pysyä vaiti. Rasismia vastaan täytyy taistella vielä moninkertaisesti äänekkäämmin kuin millä volyymilla rasistit tuovat kernaasti mielteitään julki.
Minä olen nähnyt Suomen tulevaisuuden utopiana, jossa ennakkoluulot loistavat poissaolollaan, ihmiset ovat suvaitsevaisia, elävät sovussa ja erilaisuus koetaan rikkautena. Olen luottanut kenties naiivistikin, että oma tyttäreni saa elää erilaisessa Suomessa kuin millainen maamme on nyt. Sellaisessa Suomessa, jossa suvakkius on normi, jota ei tarvitse edes tuoda esille hyvässä kuin pahassakaan. Sana suvakki on jäänyt jonnekin kauas historiaan ja ihmiset voivat vain ihmetellä, että joskus muinoin koettiin tarvetta korostaa aivan tavallista inhimillistä empatiakykyä moisella käsitteellä.
Ehkä unelmani on edes vähän realistinen. Onhan jo meidän sukupolvemme suvaitsevampi kuin edellinen. Seuraava on jälleen edellistä viisaampi. Viime päivät ovat kuitenkin aiheuttaneet minussakin toivottomuutta. Miksi ihmiset ovat tällaisia? Mistä kumpuavat ruma rasismi, vihapuhe, kiusaaminen? Haluaisin ymmärtää. Olen hirveän tulinen ihminen ja kokemani vääryydet saavat minussa aikaan rajujakin tunteita. Tämäkin teksti sisältäisi reippaasti kirosanoja, jos antaisin kaiken tulla. Tiedän kuitenkin, että ymmärrys olisi avain kaikkeen. Terrorismiakin pitää pystyä ymmärtämään, jotta sitä vastaan voidaan taistella. Hyväksyminen on eri asia.
Haluaisin ymmärtää, mitä on joskus tapahtunut ihmiselle, joka haluaa laittaa ketsuppifirman boikottiin, koska sen mainoksessa on suomalainen tyttö, joka sattuu olemaan tummaihoinen. Haluaisin tietää, mitä on tapahtunut ihmiselle, joka nimittelee pientä suomalaispoikaa kakaksi tämän ihonvärin vuoksi. Miksi tamperelainen nainen kokee tarvetta tarjota virpomaan tulleille muslimilapsille kondomeja? Mitä on tapahtunut viisikymppiselle suomalaismiehelle, joka suoltaa Twitter-tilinsä täyteen toivomuksia ”suvakkihuorien” kuolemasta? Millaista pahaa he itse ovat kokeneet elämässään? Kuka on kohdellut heitä kaltoin? Mikä heidän pahaan oloonsa auttaisi?
Minun on vaikea uskoa, että rajua rotuvihaa ja syvälle juurtuneita ennakkoluuloja saa irti ihmisestä koskaan. Mitä vanhempi ihminen on, sitä vaikeampaa se on. Siksi yritän lohduttautua sillä, että lapsissa on tulevaisuus. Heidän ajatustensa varassa on minunkin unelmani suvaitsevaisesta Suomesta. Siksi on erityisen surullista kuulla ja lukea pienten lasten vanhempien rasistisia mielipiteitä. Meillä vanhemmilla on hirveästi valtaa, niin hyvässä kuin pahassa. Vanhempien on valitettavan helppo kasvattaa lapsensa suhtautumaan yhtä ennakkoluuloisesti erilaisuuteen kuin he itse. Onneksi ajatuksemme ovat kuitenkin lopulta aina omiamme. Minä ajattelen maailmasta esimerkiksi hyvin eri tavalla kuin edesmennyt, 30-luvulla syntynyt isäni.
Käytetään valtaamme vanhempina hyvään! Autetaan lapsiamme kasvamaan suvaitseviksi, fiksuiksi, pelottomiksi, auttavaisiksi ja empaattisiksi ihmisiksi ja näytetään mallia. Kerrotaan, että heikompaa pitää aina puolustaa. Ei jäädä seisomaan hiljaa sivuun, kun vihapuhe täyttää netin, koulut ja kadut. Ollaan #vanhemmatrasismiavastaan!
Tykkää sinäkin Facebookissa #vanhemmatrasismiavastaan-sivusta! Voit myös jakaa tämänkin blogipostauksen kuvan Instagramiin/Facebookiin tai kirjoittaa postaus/päivitys hashtagilla #vanhemmatrasismiavastaan.
Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Aivan järjettömän hyvä kirjoitus! 🙂
Ollaan kaikki rasismia vastaan ( mulla ei oo lapsia 🙂 ) Ja puututaan tilanteisiin! Oon niin ilonen kun voin lukee näitä teidän äitien ja isien kirjottamia rasismin vastasia tekstejä, Suomella on ehkä sittenkin tulevaisuus edessään 🙂
Ihan mielettömän hyvä kirjoitus Irene! Ihan samanlaisia rajuja tunteita minäkin koen tuollaisten asioiden äärellä.
Mieheni on lähtöisin Afrikasta,hänet on adoptoitu vauvana Suomeen.Hän on siis täysin suomalainen ja tuntee itsensä henkeen ja vereen sellaiseksi.Hän on valmis taistelemaan maamme puolesta viimeiseen hengenvetoon.
Ja hän on kokenut rasismia,haukkumista suoraan päin naamaa,tai selän takana puhumista. Myös muilla keinoilla on osoitettu mitä mieltä hänestä ollaan.Ihan vain ihonvärinsä vuoksi. Onneksi hänellä on aina ollut paljon ystäviä,ja niin myös paljon puolustajia ja väliintulijoita.
En voi uskoa, että vuonna 2016 elämme maassa jossa yksikään joutuu rasismin kohteeksi! Minäkin uskon siihen,että lapsissa on tulevaisuus. Tämä teidän kampanja on kyllä mieletön! Vanhemmista lähtee ne asenteet ja arvot jotka lapset saavat.
Toivoa siis on! 🙂
Rasismi on aina väärin, mutta olisi hyvä muistaa, että ihan samalla tavalla, ellei paremminkin, Afrikassa, Arabimaissa jne. ollaan rasisteja länsimaista tulevia kohtaan. Tiedän itse, koska olen asunut Saudeissa turistialueen ulkopuolella ja mihinkään en voinut ilman niqabia mennä julkisilla paikoilla. Vaikka olisi hiukset ollut peitetty, niin jouduin tuijotuksen, osoittelun, paheksunnan ja haukkumisen kohteeksi päivittäin. Syrjintää sain kokea kaikissa muodoissaan.
Tietenkään kukaan lapsi ei ole syyllinen siihen, että heidän alkuperämaansa kansalaiset ovat rasisteja, mutta vähän alkaa tulla korvista ulos jo tuo pelkästään suomalaisten ja länsimaalaisten syyllistäminen rasismista..
Mä en näe asiaa niin että pelkästään suomalaisia/länsimaalaisia syyllistettäisiin. Itse olen asunut ulkomailla ja tiedän mitä tarkoitat. Sitä paitsi rasismia on myös kansalaisuuksien sisällä.Esim Suomessa (ja varmaan muissakin maissa) uskonnollisista syistä puolin ja toisin. Rasismi ei siis ole pelkkää kansalaisuuteen tai ihon väriin liittyvää (kuten se helposti määritellään)vaan se on paljon laajempi käsite ja tämäkin kampanja on (ymmärtääkseni) kohdistettu kaiken rasismin poiskitkemiseen/ehkäisemiseen. Ei kai rasismin vastaisessa ajattelutavassa ole kyse syyllistämisestä vaan siitä,että jokaisella olisi hyvä ja olla ja elää.
Kirjoitus voisi olla suoraa omasta näppäimistöstäni. Surullista, että inhimillisyyttä ja empatiaa täytyy näköjään kova äänisesti kampanjoida, vaikka sen pitäisi olla meille kaikille sisäsyntyistä. Kiitos kirjoituksestasi. Helpottaa tätä maailmantuskaa, kun tietää, että meitä järkeviä ja tunteviakin ihmisiä on jäljellä.