Voi v mitä Suomi-meininkiä taas, ajattelin kun luin jutun syömään opetelleen lapsen äidin tylystä kohtelusta ravintolassa. Helsinkiläinen äiti oli siis mennyt syömään 16 kuukauden ikäisen poikansa kanssa sushiravintolaan ja antanut lapsen syödä itse. Tarjoilija oli sitten ottanut asiakseen kertoa äidille, että tämän tulisi syöttää lastaan. Tarjoilija oli tullut vielä uudelleen vaatimaan syöttämistä ja sanomaan, ettei lapsi saa sotkea ja leikkiä ruualla. Äiti oli yrittänyt sanoa, ettei lapsi koskaan opi syömään, ellei hän saa opetella. Äidin vastaväitteiden jälkeen tarjoilija oli napannut lautasen lapsen nenän edestä.
Voihan pyhä sylvi. No, toki ravintolat voinevat itse valita asiakkaansa. Jos joku ei halua lasta sotkemaan ravintolaansa, se on sitten varmaan ravintoloitsijan asia. Itse tosin en moiseen ravintolaan halua jalallani astua, kertokaa siis jos tiedätte, mikä rafla on kyseessä. Mutta! Oletin, että Iltalehden kommenttiboksiin olisi sadellut äitiä ja lasta symppaavia kommentteja, mutta vielä mitä. Syömään pitäisi kuulemma opetella ensin kotona ja vasta sitten kokeilla, josko lapsi osaisi käyttäytyä ravintolassa. Uskallanpa väittää, että vain Suomessa jauhetaan tällaista sontaa. En edes pystynyt lukemaan jatkojutun kommentteja, sillä jo pari ensimmäistä mielipidettä saivat vereni kiehumaan pahanpäiväisesti. Minäkään en siis tunnetusti ole erityisen lapsirakas noin yleisesti, mutta kuvittelevatko ihmiset ihan oikeasti, että muksut pitäisi piilottaa johonkin koloon siihen, asti että käyttäytyvät kuin aikuiset? Eivätkö lapset kuulu aika luonnollisena osana tähän elämään siinä missä täysi-ikäisetkin olennot?
Hartain haaveeni on, että eurooppalainen (ravintola)kulttuuri saapuisi edes joskus hamassa tulevaisuudessa Suomeenkin. Ja ylipäätään suhtautuminen lapsiin. Uskon, että ranskalaiset lapset käyttäyvät ravintoloissa (ja ylipäätään missä tahansa) paremmin kuin suomalaislapset, eikä syy ole se, että heillä on tiukempi kuri. Vaan koska ravintolat ja illanistujaiset ovat heille arkipäivää.
Sipe taisi olla ensimmäistä kertaa ravintolassa kolmen kuukauden ikäisenä. Voi olla, että olin vain hormoneineni yliherkässä tilassa, mutta olen melko varma, että saimme osaksemme pari paheksuvaa katsetta, kun saavuimme rattainemme illalliselle. Suomessa taitaa olla vallalla ajatus, että äänekkäät ja sotkevat lapsiperheet kuuluvat koteihinsa. Ravintoloissa saa mekastaa vain kännissä kaveriporukassa. Kanarialla tuntui suorastaan vapauttavalta, kun lapset ravintolassa olivat ennemmin sääntö kuin poikkeus. Tosin en ole enää muutenkaan niin herkkänä, että välittäisin tuon taivaallista, jos joku silmäilee paheksuvasti vauvamme saapumista ravintolaan.
Ja ravintoloissa käymmekin, tuon tuosta, erilaisilla kokoonpanoilla. Tyttö napostelee omia ruokiaan, kun me aikuiset höpötämme ruokiemme ääressä. Kotona syötän hänelle myös soseita, mutta ravintoloissa annan nimenomaan sormiruokaa, sillä silloin aikakin kuluu rattoisammin, kun tyttö saa puuhastella oman ruokansa kanssa. En halua koskaan tehdä mitään numeroa ulkona syömisestä; toivon että se on ihan normaalia arkeamme ja tyttö oppii siihen pienestä pitäen.
Toivon, että muutkin vanhemmat lähtevät rohkeasti tekemään kodin ulkopuolelle niitä juttuja, joista nauttivat – lastenkin kanssa. Eivätkä pysäytä elämäänsä lapsen/lasten tultua kuvioihin ja jää neljän seinän sisälle ”opettelemaan tavoille”. Mitä enemmän lapsia ravintoloissa, harrastuksissa ja milloin missäkin pyörii, sitä helpommin tämä nipottajien Suomikin heihin tottuu. Toivon myös, etteivät vanhemmat välittäisi paheksuvista katseista tai edes tuon puheena olleen sushiravintolan ”asiakaspalvelusta”. Saavat moiset tuta ainakin tämän äidin raivosta, jos uskaltavat kyseenalaistaa meidän perheemme ulkona syömiset.
Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka
Itse olen pienen lapsen äiti, mutta työskennellyt myös sotkevien asiakkaiden (tosin lähinnä aikuisten) parissa. Ei ole mukavaa siivota toisten sotkuja siinä varsinaisen työn ohessa kiireiseen lounasaikaan, varsinkaan, kun sotku olisi voitu helposti välttää. Lapsen voi toki antaa syödä itse, mutta kyllä äiti voi ruokailussa vähän avustaa ja noukkia ainakin ne isoimmat sushipalat lattialta. Tämä olisi kohteliasta kaikilta aikuisilta, huolimatta siitä, kuka ruuat lattialle pudottaa.
Lisäksi ruuan pudottelusta syntyy tarpeetonta hävikkiä, lapsi kun todennäköisesti ruokailee noutopöydästä ilmaiseksi. Tapauksen tarjoilijan toiminta oli siis mielestäni ymmärrettävää. Kohteliaisuus pitäisi tietysti aina pyrkiä säilyttämään.
Minusta kuuluu ihan peruskohteliaisuuteen siivota ravintolassakin, jos ruokailusta on tullut sotkua. Itse noukin tietenkin vauvan lattialle heittämät ruoat ja niin tuo jutun nainenkin sanoi tekevänsä. Hävikkiasiaan en oikein osaa sanoa muuta kuin että tuskin vuoden ikäinen lapsi ihan kauhean suurta ruokahävikkiä saa aikaan.
Voi terve mitkä naurut sain,olikohan tämä aiempi kommentti vanha kunnon trolli. Varmasti kova hävikki syntyy tästä vauvan syömisestä. 😀 Se vaan on myös osa ravintolatyöntekijän työtä se siivous, jos ei maistu kannattaa harkita alan vaihtoa. Luonnollisesti järkevät ihmiset myös siivoavat isompia sotkuja varsinkin lapsien, eivät tosin varmasti kaikki. Itsekin olen joskus työskennellyt ravintolassa, eikä tullut mieleenkään ruveta lapsia ojentamaan. 🙂
Olen niin samaa mieltä. Nämä on näitä ihmisiä kun käy kerran vuodessa ulkona syömässä ja ravintola on yhtä kuin ABC ja muut s-ryhmän paikat. Olet ihailtavan moderni äiti joka kulkee omaa linjaansa ja luulen olevani itse samanlainen. Lapsi tulee osaksi sitä omaa elämää eikä lapsen jälkeen kuulu hautautua kotiin. Ihan pahaa tekee ajatus näistä perheistä kun ei käydä missään ennen kuin lapsi ”oppii tavoille”. Ahdistaa ajatuskin tuollaisesta elämästä.
Kiitos hienosta kirjoituksesta olen aivan samaa mieltä kanssasi. Asumme avopuolison kanssa kahdestaan helsingissä ja odotamme esikoista syntyväksi juhannuksen tienoilla. Valitettavasti liian monelta olen kuullut, että elämä olisi nyt tässä ja kodin orjia ollaan seuraavat pari vuotta. Näihin kommenteihin olen pyrkinyt kertomaan, että me ei kotiin jäädä vaan käydään juurikin ravintoloissa,matkoilla ja mitä ennenkin on elämäämme kuulunut.
Mä en oikein jaksa välittää. Jatkossakin lapseni kanssa ravintoloissa syön kun sinne mennään (2v4kk); hienosti vetää oli sitten haarukka, lusikka tai puikot. Ja sotkut siivoan itse, jos sellaista tulee.
Itseasiassa ravintola, mitä nähtävästi ko.keissi koskee on taas aina ollut ihan superlapsiystävällinen; en tiedä onko siellä henkilökunta kovasti vaihtunut vai vain sattunut huono tsägä. Harmillista :/
Mulla kiehui kans tän saman keskustelun keskellä, ihan käsittämätön juttu. Ei ihme että äidit erakoituu yksin koteihin, jos vastaanotto kodin ulkopuolella on tätä tasoa.
Me myös ollaan lasten kanssa syöty ulkona ja olisin kieltämättä tyrmistynyt, jos pienimmiltä seuralaisilta olisi evätty mahdollisuus syömiseen. Toisaalta kyllähän tuollainen syömisharjoittelija voi saada isonkin sotkun aikaiseksi ja olisikin hienoa, jos kaikki vanhemmat hieman siistisivät paikkoja ruokailun päätteeksi. Valitettavasti kaikki eivät tee niin ja ymmärrän kyllä, jos ravintolaa harmittaa asia.
Etenkin kalaruoan uskon haisevan melko mukavasti ja vaikuttavan ravintolan hygieniatasoon jäädessään pöydille, lattioille ym. Ravintoloissa on usein tosi kiire ja henkilökunta jo pelkän asiakaspalvelun kans tiukilla, saati sitten kun pitäisi vielä siivota iso sotku. Ymmärrän siis toisaalta siis myös ravintolaa ja paras vaihtoehto olisi jättää palautetta isommalle taholle siitä, että työntekijät ovat liian ahtaalla, kun lapset ei voi syödä itse mahdollisen sotkun vuoksi.
Meillä on yli 4 -vuotias lapsi ja ollaan käyty ulkona syömässä hienoissa ravintoloissa miljoona kertaa ja haettu ruokaa. Aina täysin hyvin mennyt. Viime kerralla pizzeriassa lapsemme kuitenkin kiipesi nojatulin yli ja takaisi. Joten jos joku ajattelee etyä tämä on huonoa käytöstä, okei, kielsinkin tästä. Kuitenkaan ei kannata tulla tuomitsemaan että”eikö oo opetettu tapoja, ettekö oo kotona neuvonu, ettekö oo ulkona syöny ennen”. Se kyseinen lapsi voi olla tosi hyvin kasvatettu, käyttäytynyt ravintolassa aina hyvin ja syönyt ulkona satoja kertoja, tällä kerralla päätti vain testata tuolia kiipeilytelineenä. Miks tulla ulos syömään jos ei kestä nähdä muita ihmisiä ja sit valittaa niille? Sit voi varmaan kokkaa safkasa kotona ja syödä ilman häirintää
Terveisiä Myyrmannin toisen kerroksen sushiravintolasta. Kaksi äitiä lapsineen lounaalla, lapset 1-2 vuotiaita. Aivan karsea sotku pöydän alla. Mammat eivät siivonneet mitään lähtiessään. Lounaan hinta 10e, ei kyllä kestä siivoamista. Uskokaa nyt lattemammat, maailma ei toimi niin että te voitte tehdä mitä sattuu. Jonkun pitää kantaa vastuu, myös lapsistaan. Nämä mammat päättivät että ravintoloitsija kantaa vastuun lapsien sotkuista.