Olimme viime viikolla tytön kanssa yksivuotisneuvolassa. Aika vähän venähti kesälomien vuoksi, typyhän on jo vuoden ja yhden kuukauden. Häntä kehuttiin iloiseksi ja hyvin kehittyneeksi taaperoksi ja painoakin oli, huh, tullut ihan normisti. Minä itse oli yksivuotisneuvolassa 78 senttiä pitkä ja 9,6 kiloa painava. Tyttöni taas 78 senttiä pitkä ja 9,8 kiloa. Ihan samasta puusta siis.
Neuvolahan on ihan huippujuttu. On ihanaa, että raskaana olevista äideistä ja lapsista pidetään niin hyvää huolta. Jostain syystä olen kuitenkin toisinaan mennyt neuvolaan vähän hermostuneena ja aika useinkin lähtenyt vastaanotolta ärsyyntyneenä. En ole koskaan kokenut mitään suurta epävarmuutta vauvan-/lapsenhoidosta, mutta jostakin syystä onnistun ottamaan helpostikin paineita neuvolahoitajan sanomisista.
Olisi mahtavaa, jos raskaana olevia ja lapsia muistettaisiin kohdella yksilöinä. En esimerkiksi ihan ymmärrä, miksi hyvin hoikan lapsen painoa syynätään hullun lailla, jos vaikka lapsen vanhemmat ovat luonnostaan hoikkia ja lapsi on kuitenkin kasvanut omalla samalla käyrällään syntymästä lähtien.
Emme päässeet yksivuotisneuvolaan omien menojemme vuoksi omalle hoitajallemme, enkä pitänyt vieraan hoitajan tavasta pommittaa kysymyksiä kuin yleinen syyttäjä konsanaan. Kerroin, että olen hiukan miettinyt tytön syömisiä, kun pöperöt eivät viime aikoina oikein ole maistuneet. Kerroin, että välillä vain marjat ja hedelmät uppoavat. ”Marjat ja hedelmät ovat hyviä, mutta eivät ne riitä”. No ihanko totta, siksihän tässä juuri vähän avasin tuntojani, mutta ehken tee enää niin, jos saan vastaukseksi itsestään selvyyksiä. ”Saako puuroa aamuin illoin?” Kuka ylipäätään on määrittänyt, että lapsen pitää syödä juuri puuroa ja vielä kaksi kertaa päivässä. Jaakko tokaisi myöhemmin, ettei hän ymmärrä, kuka syö puuroa edes kerran päivässä. Suomalaiset (pohjoismaalaiset?) taitavat olla muutenkin aika yksin puurojensa kanssa. Ja kaiken lisäksi otin ruoka-asian puheeksi ennen punnitusta. Siinä sitten selvisi, että tyttö kasvaa hyvin ja on todennäköisesti siis syönyt juuri sen verran kuin on täytynyt.
Älkää ymmärtäkö väärin, en halua kritisoida hienoa neuvolajärjestelmää ja marista siitä, että saamme lapsen kanssa hyvää hoitoa. Minulla on myös paljon, paljon hyvää sanottavaa neuvolajärjestelmästä. Kerron vain tuntemuksistani, jos vaikka tavoittaisin kohtalontovereita. Saatan olla neuvolan suhteen aivan liian herkkänahkainen ja yritänkin nyt toitottaa itselleni, että on ihan turha ottaa paineita yhtään kenenkään sanoista lapseni suhteen. Minähän hänen kanssaan vietän päivät ja luotan siihen, että hallitsen tämän homman.
Ehkä toivoisin neuvolakäynnistä sellaista rentoa jutustelua enkä ristikuulustelua. ”Käveleekö, kiipeääkö, laskeutuuko, tuleeko sanoja, mitä sanoja, tarkoittaako niitä?” Voisiko näitä kysymyksiä naamioida paremmin mukavan kuulumisten vaihdon yhteyteen? Jos tyttöni ei vielä tässä vaiheessa kävelisi eikä sanoisi yhtäkään sanaa, olisin varmasti lähtenyt kuulustelusta itkua tuhertaen.
Millaisia kokemuksia muilla on neuvolasta? Ottavatko muut (turhaan) paineita neuvolahoitajan sanoista? Miten kehittäisitte neuvolajärjestelmää?
Samanlaisia tuntemuksia. Neuvolakäynnit on kuin kokeita miten olet suorittanut vanhemmuutta ja onko lapsi kehittynyt niin kuin opuksissa lukee. ”Ristikuulustelussa” mietin ,että uskallanko kertoa ettei lapsellemme oikein puuro uppoa ym. Mennessä neuvolaan on sellainen olo,että lapseni on hyvin hoidettu,kasvanut ja kehittynyt,mutta aina siellä jotain ”vikaa” löydetään. Jos muuta ei ole niin ainakin olisi ehdotonta nukuttaa ulkona tai syödä puuroa 2xpäivä.Nyt lomien takia olimme eri terveyden hoitajalla ja hän oli aivan toisenlainen. Puuroasiaankin totesi vain naurahtaen ”söisitkö itse puuroa joka päivä” ja ”pääasia on että nukkuu,ei sen väliä missä”? Olisipa kaikki neuvolatädit sellaisia…
Voi että miten hyvin puit sanoiksi sen, mitä itsekin ajoin takaa. Mustakin tuntuu, että neuvolakäynnit ovat tosiaan kuin kokeita. Enkä kyllä ymmärrä ollenkaan, miksi kaikkien lasten pitäisi olla jotain oppikirjaesimerkkejä, kun kaikki olemme yksilöitä. Ja hei ihan oikeasti, mikä hitsin pakkomielle joillakin on tuohon puuroon??
Tämä on niin totta! nim. erittäin hoikan ja ”vasta” konttaavan 1-vuotiaan äiti
I feel you! Meilläkin 1-vuotias, jolle ei tällä hetkellä juurikaan puuro maistu, mutta marjat ja hedelmät senkin edestä. Jännitän jo nyt tulevaa neuvoläkäyntiä, neiti painaa 8,5 kg, on kasvanut koko ajan tasaisesti omalla käyrällään eikä mitenkään nälkiintyneeltä näytä. Siltikin mietityttää jo etukäteen neuvolan kommentit ja kysymykset. Välillä tekisi pokkana mieli valehdella, että puuroa ym. sosetta menee ”vaaditut” määrät päivässä, vaikka aina ei todellakaan mene. Saatiin viime neuvolassa (8 kk) ohje, että lasta ei saa pakottaa syömään, muuten voi tulla isompana syömishäiriö. No voisikohan joku viisas kertoa, että miten sitä puuroa syödään aamuin illoin pakottamatta, jos se ei kertakaikkiaan maistu? Itsekin olen tullut monta kertaa neuvolasta itku kurkussa jälkikäteen ajatellen ihan toissijaisten asioiden takia. Jos lapsi on täysin terve ja tyytyväinen, niin miten äitin olo on silti neuvokäynnin jälkeen kurja? Keskustelevampaa ja jotenkin rennompaa suhtautumista minäkin toivoisin, en syyllistämistä, jos lapsi ei ole oppikirjan ja keskikäyrän mukainen (kenen on?).
Me jouduttiin kanssa 1v neuvolaan vieraalle terkkarille. Tyttö oli juuri edellisenä
päivänä täyttänyt yhden vuoden ja itseäni eniten yllätti kysymys ”olettehan jo siirtyneet tavalliseen maitoon?”.
Vaikka imetys onkin huomattavasti koko ajan itsestään vähentynyt, en ole lopettamista kokonaan ehtinyt edes suunnittelemaan. Olen aina pitänyt neuvolaa nimenomaan imetystä tukevana myös mahdollisesti vuoden jälkeenkin. Meillä on kävelty aika lailla jo 10-kuisesta mutta sanoja ei vielä tule (omaa selostusta ja höpötystä sitten senkin edestä) ja toki tämän takia jouduin myös kertomaan mitä kaikkea olemme tehneet lapsen kielellisen kehityksen eteen koska ei vielä puhu (!). Ja kysessä siis päivän yli 1-vuotias 😀
Tässä hyvää asiaa pohdittavaksi, kiitos! Kyllä meitä ainakin nykyään yritetään ohjata vanhempia/lapsia/perheitä yksilöllisesti kunnioittavaan keskustelutapaan. Juurikin nuo ”käveleekö”-kysymykset on pannassa. T. kohta valmistuva terkkari
Meillä on onneksi ihanan neuvola ja tosi kannustava neuvolath kaikin puolin, ei voi valittaa. Ei ole koskaan mitään tuputtanut eikä ristikuulustellut, kysellyt kuulumisia ja yleisiä fiiliksiä, on myös imetysmyönteinen ja hienotunteinen kaikin puolin, ei kerro omia mielipiteitään vaan pitäytyy faktoissa.
Turhautuneena lähdin itsekin viikko sitten tyttöni kanssa 1,5-vuotisneuvolasta. Minulla ei niinkään jäänyt olo, että tyttöni olisi ”huonosti” kehittynyt, vaan olin tympääntynyt lääkärin tapaan kohdata meidät. Ei mitään oikeaa kiinnostusta tyttöä tai meidän perhettä kohtaan, eikä myöskään taitoja jutella tytölle tai saada häntä tekemään mitään. Työskentelen itsekin perheiden ja myös aikuisten ihmisten parissa terveysalalla, enkä koskaan voisi kohdata asiakkaitani/potilaitani noin. Terkkari yritti paikata lääkärin puutteita minkä ehti. Harmittaa tuollainen käytös lääkäriltä. Onneksi meillä on kaikki hyvin, mutta mietityttää ne perheet, jotka ovat tuen tarpeessa… Kyseiseltä lääkäriltä ei varmasti tukea ja ymmärrystä heru. Omassa kotikunnassani ainakin neuvola-ajat ovat hoitajalle vain 30min ja lääkärille vielä lyhyempiä, joten siinä ajassa ei mahdollisesti vastustelevan lapsen kanssa ehdi tehdä yhtään mitään saati sitten oikeasti keskustella.
Pakko oli tulla ilmoittamaan, että bongasin sun ja Jaakon kuvan fb:n Maalisvauvat2017-ryhmästä. Siinä joku muu esittelee teidän ultrakuvaa omanaan. :/
Ääk, täytyy käydä katsomassa. Kiitos kun ilmoitit!
Meillä on Malmin neuvolassa mukava, keskusteleva terkkari. Välillä olen toivonut jopa hieman enemmän ”kannanottoa”, mutta pääasiassa olen ollut erittäin tyytyväinen. 🙂 Raskausaikana kävin kerran toisen terkkarin luona, ja hän sai minut melkein itkemään. Hänen ”keskustelu”tyylinsä oli juuri tuollainen tivaava, ja sain hirveät syytökset mm. siitä, että en kovan pahoinvoinnin takia ollut voinut syödä suositeltuja vitamiineja, jotka pahensivat oloani merkittävästi (ja tämä oli siis jo keskiraskaudessa, kyse ei ollut siis edes alkuraskauden foolihapoista, ne olin popsinut kiltisti). Liekö ollut sama th kuin sinulla… (Käynette samassa neuvolassa… 🙂 )
Meillä on myös oma terkkari ymmärtäväinen ja kiva, lisäks oon käynyt yhdellä nuoremmalla joka oli tosi ihana ja rento! Varmaan tosiaan nuoremmat vähän rennompia ylipäätään. Tämä varaterkka oli sitten vähän vanhempaa sukupolvea, oliskohan sitten ollut sama kuin sullakin…
Neuvolakäynneistä eri ikäisille on laadittu terkkareille ihan ohjeet. Kysymykset ja ”vuorosanat” eivät ole henkilökunnan itse sä keksimiä, vaan ”käsikirjoitus” löytyy ”käsikirjasta”, joka muuten näin nettiaikaan on aika helppo kenen tahansa bongata.
Niin että ”no, mitä teille kuuluu”…
Mä luulen että käytännössä jokaisessa terkalla on ihan omat vuorosanansa. Jotkut tenttaavat ja fiksummat sitten taas eivät.
Tuo on kyllä ihan totta! 😀
Meillä on 1v2kk vanha tyttö eikä kävele ilman tukea ja puhuu lähinnä alkutavuilla. Kaksi sanaa on sanonut, mutta nekin on hiukan unohtuneet. Meillä ei onneksi neuvolassa näistä tentattu vaan keskityttiin niihin juttuihin mitä tyttö osaa. Ite oon alkanut kävellä vasta 1,5 vuotiaana niin en jaksa olla huolissaan. Meillä ei siron tytön painoonkaan onneksi ole puututtu kun tyttö kasvaa omaa käyräänsä ja syö hyvin. Jos meillä olis kuvailemasi kaltainen neuvolan täti niin olisin varmaan jo monet itkut itkenyt..
Mun mies on myös kävellyt vasta puolitoistavuotiaana ja tuollainen urheiluhullu siitäkin tuli 😀 joten en olisi varmasti ottanut itse mitään stressiä, jos meidän tyttökin olisi kehittynyt sen suhteen vähäsen jälkijunassa. Tosi hienoa, ettei teitä ole tentannut osaamisista!!
Juuri tultiin kotiin 1-vuotisneuvolasta, ja vuosi ja 1kk on ikää… ja meillä on kyllä huippu neuvolantäti (tiedä sitten mitä jatkossa kun vaihtuu nyt kun yli 1-vuotias…). Aina me höpötellään niitä näitä miten on menny eikä ole ristikuulustelua ollut.. puuroa ei todellakaan syönyt kuukauteen ollenkaan kun se vaan tökkäs… nyt syö kerran päivässä… eikä meillä ole edes kysellyt mitä neiti syö:D eli tähän asti meillä on kyllä ollut todella mukavat neuvola käynnit, enkä ole niistä varmaan juurikaan sen takia kauheesti paineita ottanut… vähän jännittäny mitä sanoo painosta kun syö niin vähän kerrallaan, mutta taas tänään tuumasi vaan että hyvin kasvaa omilla käyrillään ja vauvoilla on oma kalorilaskuri: syövät sen mitä tarvii ja sääteleevät oman kulutuksen mukaan syömisien määrää.
Onneksi teillä on huippuhoitaja ja varmasti tässä maassa on monia muitakin ihania terkkoja. Harmi vain, että niitä huonojakin löytyy 🙁
Kaksivuotiaan äiti täältä huikkaa, että meillä ainakin on mennyt kausissa tuo syöminen. Välillä on jaksoja kun puuro ei maistu ja silloin syödään sitä, mikä maistuu: hedelmäsosetta, hedelmiä, avokadoa, jugurttia, viiliä, leipää… Ja hyvin on tyttö kasvanut. Näin meitä neuvottiin myös neuvolassa. Harmi, että neuvolan henkilökuntaa on niin moneksi. Vanhemmat kuitenkin tuntevat lapsensa parhaiten, eivätkä tarvitse syytöksiä. Jokaisella perheellä on oma, omalle perheelle ja lapselle sopiva tapa hoitaa asiat. Neuvolasta pitäisi saada tähän tukea.
Nimenomaan näin!
Meidän oma terkka on just tällainen, että kuuntelee mitä meidän perheessä tehdään ja yrittää tukea sitä sitten omalla ammattitaidollaan.
Mut sijaiset.. Huh. Pitäisi mennä oppikirjan mukaan. Ei kasva tarpeeksi -laita ruokaan öljyä (ollaan +12% käyrällä) mutta silti: lopeta yöimetys, koska vauva on yli 6kk (vaikka itseä ei haittaa). Ja nyt ruokarytmiä! 5 ateriaa päivässä (oltiin syöty pari päivää soseita vasta) Ja ette ole pesseet hampaita, vaikka ne on olleet jo viikon suussa? Nyt on kyllä pakko pestä.. -Ja oltiin oltu se viikko vielä reissussa. Onneksi oma terkka sitten kumosi kaiken mitä toinen oli sanonut ja mistä olin ihan tolalatani, miten minulle oman lapseni hoidosta puhuttiin.
Odottakaapa 5 vuotis käyntiä. Sen reissun jälkeen tunsin olevani kehitysvammaisen pojan äiti…. ja nyt poika on ihan normaali tokaluokkalainen. Sillä neuvola tädillä on suuri merkitys ja miten hän hommansa hoitaa
Apua, tosi inhottavaa. Neuvolahoitajalla tosiaan on suuri merkitys! Hänen sanansa muistaa vielä vuosienkin päästä.
Harmillisen kuuloista :/
Itseäni pelotti jo ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä raskaana että jos kohdalle sattuu neuvolahoitaja jonka kanssa kemiat eivät kohtaa. Onneksi siellä olikin vastassa oikein mukava ihminen jonka vastaanotolla oli kerta toisensa jälkeen oikein mukava käydä.. Keväällä kun poika syntyi niin muutaman kerran jälkeen neuvolanhoitaja vaihtui toiseen ja jännitin taas että millainen se seuraava mahtaakaan olla… Turha pelko oli sekin sillä seuraava neuvolanhoitaja oli yhtä mukava kuin edeltäjäkin!
Kumpikin ovat nuoria ja uskon että se vaikuttaa suuresti asiaan.. Ikinä ei ole tarvinnut paineita neuvolassa käymisestä ottaa vaan aina saa innolla odottaa seuraavaa käyntiä… Mitään tenttaamisia tai ristikuulusteluita ei ole koskaan ollut ja ovat olleet aina hirveän kiinnostuneita myös kuulumisista ja jaksamisista.. Siinä höpötellessä on sitten sivussa menneet aina punnitukset ja rokotukset sun muut..
Mietin myös että jos se ahdistaa ja tuntuu kertakaikkisen typerältä se nykyinen hoitaja niin kannattaa soittaa ja kysyä ihan rohkeasti olisiko mahdollista vaihtaa vaikka jollekin toiselle! Toivoisin nimittäin että jokainen voisi saada neuvolakäynneistä yhtä hyvän kokemuksen mitä meillä on ollut!
Tälläisiä tuntemuksia Haagassa 🙂
Moikka Norjasta! Mulla ei siis ole Suomen neuvoloista kuin yksi kokemus, mutta sitäkin enemmän täältä naapurista 😉 Täällä asia on ollu jopa toisin päin: ”Tehän ootte molemmat vanhemmat aika hoikkia, niin se on ihan luonnollista, että teidän tyttö on pienikokoinen”, ”teidän tyttö kasvaa just hänen OMAN (!!!)käyränsä mukaan”, ” tärkeintä on, että tarjootte ruokaa /unta ” ( tämä silloin, kun meillä oli perheessä ööööö ”hieman” uniongelmia. ..
Mutta siis pointtina, että täällä todellakin jutustellaan ja nähdään lapsi / perhe yksilönä, mikä tietysti on aivan mahtavaa.
Kerran lastenlääkäri lopetti meidän visiitin lauseella:”Hei pakko kysyä, mistä oot ostanu ton sun huulipunan”. 😉
Voitte kuvitella, miten kiva oli lähteä viettämään loppupäivää 🙂
…Ehkä kannattas vaan sanoa suoraan, kertoa, kuinka haluaisi asioista puhua. Ehkä jopa kertoa, jos joku asia loukkaa. Ne neuvolan täditki on vaan ihmisiä, usein itekin äitejä, keskeneräisiä sellaisia 🙂
Samoja fiiliksiä itselläkin..aina tuntuu, että etsitään jotain vikaa vaikka kaikki on kunnossa. Tämä sama oli mielestäni jo odotusaikana. Jotenkin aina paistaa läpi sellainen asenne, että ”ei teillä voi noin kivaa ja helppoa olla”. Meillä on yksivuotias tyttö joka on kävellyt 10kk:n iästä lähtien ja muutenkin reipas liikkuvainen tapaus..yksivuotias-neuvolassa th kysyi, että malttaako edes syöttötuolissa syönnin aikana pysyä aloillaan..mä valehtelin, että juu, koska pelkäsin saavani lapselleni jonkun ylivilkkaus merkinnän 😃 Eihän tuo nyt täysin paikoillaan ole kuin nukkuessaan 😃 Kertoo paljon kuinka oikeasti ahdistaa joka käynti jo etukäteen…
Myös me olemme ravanneet neuvolan painokontrolleissa pojan syntymästä lähtien pahimmillaan viikon välein. Poika kasvaa omalla käyrällään tasaisesti, on hoikka mutta tosi jäntevä. Ollut pienestä asti tosi kova liikkumaan ja tuntuu kuluttavan kaiken, minkä syö vaikka syökin ihan hyvin.
Alkuun nämä kontrollit tuintuivat tosi pahoilta, imetys ei onnistunut ja tunsin epäonnistuneeni täysin siinä tärkeässä tehtävässä, tämän jälkeen pojan paino ei vain tuntunut nousevan joten tuli tunne, etten osaa korvikkeellakaan lastani syöttää ja hoitaa. Edelleen asia tuntuu pahalta mutta kaikkeen tottuu.
Voisitkohan kysyä jonkin lastenlääkärin mielipidettä asiaan? Jos käyttekin ihan turhaan niissä kontrollissa jos paino kuitenkinn nousee omaa käyräänsä?
Meillä oma terkka on ollut sairaslomalla vähän väliä ja sijaiset ilmeisesti vielä opiskelijoita/ hiljattain valmistuneita niin uskoisin tuon ylihuolehtivaisuuden johtuvan siitä.
Yksityisellä lääkärillä kävimme muissa asioissa ja mainitsin tuosta pojan hoikkuudesta ja painokontrolleista ja hän totesi vain, että kaikki kasvavat omalla käyrällään ja kunhan kasvu on tasaista (niinkuin on ollut) niin syytä huoleen ei ole.
Neuvolassa en kuitenkaan uskalla kontrolleista kieltäytyä, ettei tule mitään merkintää tms. 🙁
Meidän pojalla on syntymästä ollut outo pieni epämuodostuma korvalehdessä ja kysyin neuvolassa tästä kun oli lääkärintarkastus samassa. lääkäri tutki korvan ja sanoi että harmiton epämuodostuma rustossa. neuvolatäti päättikin valittaa siitä kuinka olemme liian herkkiä ja kasvatamme pojan pumpulissa. miksei me saatais kysyä lääkäriltä askarruttavasta asiasta? entä jos se oiski ollu vakavaa eikä me oltais kysytty keltään?
Neuvolat on yleensä ihania, mutta tossa 1v-neuvolassa on joku juttu, et muistan ainakin keskimmäisen ja nuorimman kohdalla lähteneeni sieltä ankeesa mielentilassa. Aina on ollut kaikki hyvin jne, mut silti jäänyt tunne, et joku nyt kuitenkin on mennyt pieleen. En edes tiedä mistä se tunne tulee, mut ehkä se on just toi ristikuulustelu-fiilis! Ja nuorimmaisen kohdalla terveydenhoitaja kun kyseli niitä että mitä osaa niin se kysyi et ”entä ota-anna leikki?” Ja mä olin et tähhh, nevöhöööd! Vastasin että osaa kyllä antaa tavaran mutta en oo tajunnut lapseni kanssa leikkiä tätä kyseistä peliä. 😀
me käydään ihanalla neuvolasedällä, joka on helsingin ainokainen. On kohdellut niin hyvin,ymmärtväisesti ja rennosti koko raskausajan ja nyt lapsen syntymän jälkeen. Mutta olen huomannut saman kuin sinä silloin, kun ollaan ”jouduttu” jonkun tädin vastaanotolle.. Mä olen miettinyt johtuuko tämä siitä, jos neuvolatädit ovat jo äitejä ja heillä on vahvat mielipiteet miten asioiden pitäisi olla, vaikka heidänkin pitäisi tietää että lapsetkin on omia yksilöitään..Ehkä näitä setiä voisi siis olla vähän enemmän 😀