Imetyksen loppu

Otsikko on vähän turhan yksioikoinen, emme ole ihan vielä imetystaivaltamme päättäneet, mutta vaikuttaisi siltä, että aivan loppusuoralla ollaan. Tässä kävi juuri niin kuin toivoin, mutta tuntuu silti todella haikealta. Pelkäsin erityisesti sitä, että joudun itse laittamaan hommalle stopin ja että taapero jäisi itkemään äidinmaitonsa perään, mikä särkisi sydämeni. No, sydän särkyy joka tapauksessa, mutta on paljon helpompaa antaa lapsen itse päättää. Ja nyt näyttäisi siltä, ettei tyttöä enää niin kovasti kiinnosta tulla imetetyksi. Välillä hän sanoo päättäväisesti ”ei”, kun illalla kysyn, tahtoisiko hän maitoa. Yleensä hän tosin lopulta ottaa muutaman huikan, mutta itsensä vierottaminen on selvästi hänellä mielessä. Välillä hän ottaa maitonsa, mutta toimitus on mennyt lähiviikkojen aikana ihan pelleilyksi. Tyttö kiipeilee samalla päälläni kuin mikäkin voimistelija tai pieni apina. Tuntuu oudolta ja kaukaiselta, että hän vielä vähän aikaa sitten vaatimalla vaati maitoa repimällä paidankaulustani.

imetys

On ollut tosi jännittävä huomata, kuinka tärkeäksi osaksi äitiyttäni imetys on muodostunut. Harmittaa todella paljon, että olen joskus ihmetellyt taaperoimetystä. Ainakin opin, ettei kannata muodostaa kovin jyrkkiä mielipiteitä asioista, joista ei tiedä mitään. Nyt ymmärrän todella hyvin, miksi äidit jatkavat imetystään vauvavuoden jälkeen. Siitä nimittäin tulee ainakin minun nähdäkseni niin ihanan helppoa! Ja jos siitä on pitänyt muutenkin, taaperoikäisen imetys se vasta mukavaa onkin. Ei enää kivistäviä ja täysiä rintoja, jotka pitäisi tyhjentää. Ei pakkoa imettää, voi imettää vain tavan vuoksi. Toinen tissi on ollut poissa pelistä jo pitkään, mikä sekin on helpottanut hommaa suuresti. Kuvittelin aluksi töihin paluuni vaikuttavan imetykseen jotenkin, mutta ei tuota ole tarvinnut sen kummemmin ajatella. Olen imettänyt lähinnä vain iltaisin, toisinaan aamuisin jos heräämme yhdessä ja aamu on rauhallinen.

Kohta tämä, aika merkittävä jakso elämästäni, on ohi. Ajattelen joka ilta, että juuri tämä imetys voi olla viimeinen. Se pistää kyyneleet kihoamaan silmiin, mutta ei auta kuin ajatella, että aikansa kutakin. Nyt on aika osata päästää irti monella tavalla, pyristellä pois symbioosista.

iresipe

Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka

5 Comment

  1. Lapsen pään ja niskan asento näyttää kummalliselta näin hoitoalan ihmisen mielestä.

    1. No lapsi on kuvassa vuoden, että hän nyt laittaa päänsä siten, miten häntä huvittaa 🙂

  2. Voi että, ihan tippa linssissä luin tekstisi! Meillä on edessä toivottavasti vielä monta imetyskuukautta, mutta nyt jo meinaa itkettää kun joskus pitää lopettaa. Joskus ihmettelin taaperoimettäjiä ja saatoin jopa ajatella, että jos lapsi osaa itse pyytää maitoa niin hän on liian vanha sitä saamaan. Voi, kuinka väärässä olenkaan ollut. Esikoisen kanssa meni vähän kaikki pieleen jo alusta lähtien ja olen onnellinen, että olen saanut kokea ihanan imetystaipaleen nyt kuopuksen kanssa. Ihania jäljellä olevia imetyshetkiä!
    P.S. Meillä on molemmat lapset pitäneet päätään tuollaisessa asennossa, kuopus pitää nukkuessaan edelleen 🙂

  3. Oi ymmärrän niin sinua! Meillä loppui imetys syksyllä kun poika oli 15 kk ja minulla on vieläkin ikävä sitä läheisyyttä.

  4. Larppis says: Vastaa

    Mä odotan tuota päivää kauhulla. Ennen lapsen saamista kuvittelin etten edes pitäisi imettämisestä, mutta kävi kyllä ihan toisin ja mieli muuttui heti kun sain oman nyttini syliin <3 imetystä on meillä nyt 7 kk takana ja poika on nyt jo niin aktiivinen, että tissilläolo on välillä melkoista temppuilua. Nautin nyt vielä kun voin ja toivon, että imetystaipaleemme jatkuisi edes vuoden ikään asti 🙂

Vastaa käyttäjälle Merja Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.