Meidän tyttö täytti eilen puolitoista vuotta ja kyllä, aion tehdä kakun sen kunniaksi tänään.
Mietin, miten elämämme on muuttunut siitä, kun viimeksi päivitin tytön ikäkuukausikuulumisia. Ei mitenkään, ajattelin ensin, mutta onhan meille tullut suuri päivähoitomullistus. Kaikki on sujunut kuitenkin niin luonnikkaasti, etten ole edes ajatellut mitään mullistusta tapahtuneen.
Muuten tyttö on oma itsensä, se joka hän oli kun kerroin hänen rytmeistään, luonteestaan ja kiinnostuksen kohteistaan viimeksi. Rytmimme on pakostikin aikaistunut, kun hänet jätetään hoitoon kahdeksan aikaan. Hän nukahtaa iltaunilleen noin yhdeksän aikaan ja nukkuu ulkosalla hoidossa puolen päivän aikaan pari tuntia. Ei siis tosiaan tarvinnut vielä pakottaa häntä nukkumaan sisällä, vaikka niin luulin. Jännä nähdä, miten nämä päikkäriasiat tästä muuttuvat vielä. Ei kai hän ikuisesti ulkona nuku? Kuinka kauan ylipäätään lapset nukkuvat päiväunia?
Yöt sujuvat hyvin, tosin edelleen sivuvaunusängyssä meidän sänkymme vieressä. Yleensä tyttö herää kerran yön aikana ja kömpii meidän viereemme. Meillä on kunnianhimoinen tavoite opettaa typy uudessa kodissa ja huoneessaan nukkumaan omassa ”isojen tyttöjen” sängyssään, mutta en tiedä, miten käy. Vinkkejä otetaan vastaan!
Puhetta ei vielä tule, mikä aiheuttaa selvästi vähän turhautumista. Tyttö haluaisi selvästi jos ilmaista itseään, mutta osoittelulla ei oikein aina saa ajatuksiaan kuuluviin. Tytön parivuotiaat päivähoitokamut jo puhuvat, joten luulen, että kohta niitä sanoja alkaa tipahdella enemmän. Osaa hän sentään sanoa ponnekkaasti ei. Sillä pääsee jo pitkälle 😀
Parhaat jutut puolitoistavuotiaan elämässä:
♥ Kirjat. Tyttö ei ole kiintynyt (ainakaan vielä) yhteenkään leluunsa, ei nukkeen eikä pehmoeläimeen, mutta kirjoja kannetaan jatkuvasti aikuisten syliin luettaviksi. Hän hakee kirjan, ojentaa sen aikuiselle ja pyllähtää sitten syliin. Lukemisesta hän ei niin piittaa (ei siis halua niinkään kuunnella, kun hänelle luetaan satuja) vaan hän halua katsella kuvia ja osoitella esimerkiksi eläimiä kirjojen sivuilta. Teemme yleensä niin, että minä kysyn missä kuvassa on kissa/koira/traktori/lehmä/possu jne. ja hän sitten osoittaa minulle oikean kuvan.
♥ Bussit ja lentokoneet. Bussit ovat yksi parhaita juttuja vaunukävelyillä. Aina kun bussi pyyhältää ohi, vaunuista kuuluu yllättynyt ioooh-huudahdus ja pieni käsi osoittaa bussin suuntaan. Myös kaikenlaiset isot ajoneuvot traktoreista jäteautoihin ovat hirveän kiinnostavia, mutta bussit – niissä on sitä jotakin erityistä. Myös lentokoneiden ääni saa tytön innostumaan. Hän kuulee aina, kun Helsinki-Vantaalta lähtevät koneet ovat poikkeusreitillä ja lentävät kotimme yli. Hän osoittaa ilmaan ja hihkuu ihmeissään. Parasta on, kun lentokoneen voi samalla nähdä. Täytyisi joku päivä käydä taaperon kanssa siellä, missä lentokonebongarit käyvät lentokonekytiksellä.
♥ Eläimet. Koiria osoitellaan lenkillä yhtä innokkaasti kuin isoja ajoneuvoja. Koiria pitäisi myös aina päästä koskettelemaan, mutta koirien turhan iloiset tervehdykset pusuineen eivät oikein ole mieleen. Myös muut eläimet kiinnostavat, eläintiloilla viihdyttäisiin vaikka koko päivä ja ukin kanssa on kiva katsella raveja televisiosta. On muuten hauska huomata, kuinka paljon tyttö jo ymmärtää puhetta ja selvästi kuuntelee, mitä sanomme. Yhtenä päivänä kaupassa Jaakko otti käteensä hevosenlihapakkauksen ja sanoi, ”hevosenlihaa, pitäisikö ostaa?”. Sanoin tietysti, ettei todellakaan ja tytön vaunuista kuului kirkkaalla, hiljaisella äänellä ”ihhahhaa, ihhahhaa”.
♥ Uiminen. Kylpyhetki on yleensä päivän paras hetki. Nyt Harjavallassa ollessamme kävimme pitkästä aikaa kunnolla uimassa uimahallissa ja typy olisi viihtynyt pikkulasten kahluualtaassa varmasti koko päivän. Jouduimme kiikuttamaan hänet vähän väkisin pois, kun me aikuiset aloimme olla jo saunan tarpeessa. Sovimme, että menemme ainakin joka kerta Harjavaltaan tullessaamme uimaan porukalla, koska lapsi niin selvästi nauttii siitä. Ja koska Harjavallan uimahalli on aivan megaupea.
Rakas pieni ihminen.
Onnea puolitoistavuotiaalle!
Meilläkin sanoja alkoi löytymään melko nopeasti puolitoistavuotispäivän jälkeen. Ja nyt tuntuu että niitä tulee lisää hirveällä vauhdilla. Poika on siis nyt 1v 10kk. Sanat ovat suurimmaksi osaksi suomeksi, mutta noin kymmenkunta engalnninkielistäkin sanaa löytyy. Ymmärtää kyllä kaiken mitä isänsä englanniksi sanoo, mutta vastaa aina suomeksi 🙂
Kielenkehitys on tosi mielenkiintoinen juttu!
Onnea 1,5-vuotiaalle, ihana on tuo ikä!
Meidän 3-vuotias nukkuu edelleen ulkona rattaissa parin tunnin päikkärit. En vaan henno lopettaa niitä, kun sujuu niin hyvin🙈😅
Kaikkia muita se tuntuu häiritsevän kovastikin, koska ulkona nukkuminen mielletään vauvojen etuoikeudeksi. Miksihän kaikkien muiden ns. erikoiset tavat on toisille hirveän hankala hyväksyä?
Onnea puolitoistavuotiaalle!! Musta tää oli jotenkin tosi hauskasti kirjoitettu. Hihittelin ääneen etenkin siitä bussin ohi ajo reaktiota ja hevosenliha kommenttia.
Me asutaan Lontoossa eikä ole pihaa tai parveketta joten päikkärit on aina nukuttu sisällä. Tyttö on nyt 7.5 kuukautta js aloitti hoidossa tammikuun alussa. Musta tuntuu että meidän hoitajat pyörtyis kauhusta jos ehdottaisin unia ulkona. Nyt on ollut lämpötila noin nollassa joten pihalla ei ulkoilla muutenkaan koska on kuulemma liian kylmä 😀
Meidän 3v nukkuu myöskin päikkärit ulkona, en vaan saa häntä nukahtamaan sisälle! En ole pitänyt sitä yhtään outona juttuna kylläkään. Hoidossa poika tosin nukkuu unenss sisällä ongelmitta. Toisinaan kotipäivinä olemme viime aikoina jättäneet päikkärit kokonaan välistä, kun yöunille meno on venynyt turhan myöhään.
Pojan hoitokaveri nukkui vielä 5-vuotiaana päiväunet, että varmaan hyvin yksilöllistä miten pitkään ne jatkuvat.
Onnea puolitoistavuotiaalle! <3 Meillä tulee sama lukema mittariin parin viikon päästä. Tutulta kuulostaa tuo teidän taaperon elämä 🙂 Pitääkin muistaa kirjata itsekin taas ylös, millainen pieni mies meillä asuu <3
Moi! Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten päivähoitoahdistuksesi on helpottanut, vai onko helpottanut? Viittaan siis parin viikon takaiseen tekstiisi. Meillä on melkein tismalleen vuoden nuorempi poika kuin teidän tyttönne ja äitiysloman loppu häämöttää huhtikuussa. Päätös hoitovapaasta tulisi siis ilmoittaa työnantajalle kuukauden kuluessa. Vaikka aikaa on vielä tosiaan kuukausi, olen jo melko stressaantunut asiasta. Tällä hetkellä ajatuksena on, että palaisin lokakuussa töihin, pojan ollessa n. 1 v 3 kk. Aluksi olin ajatellut olla kauemmin. Nyt kuitenkin, ehkä jollain tapaa kaipaan töitäni, vaikka kotona olemisesta olenkin hirveästi nauttinut. Uskoisin, että syksyllä halu töihin voisi olla juuri sopiva. Lisäksi myös pelkään ”arvoni alentunmista” työmarkkinoilla, jos lusmuilen kotona turhan pitkään.. Toisekseen meillä on toiveissa toinen lapsi melko pienellä ikäerolla ja toivon että ehtisin olla lasten välissä töissä edes hetken.
Mutta olenko huono äiti, jos laitan vuoden ja kolmen kuukauden ikäisen lapsen vieraalle hoitoon? Järjellä ajateltuna en tietenkäään ole, mutta ei näitä asioita oikein järjellä aina tule mietittyä.. Tuntuu, että päätöksen teko olisi helpompaa, jos olisimme niin tiukilla että olisi pakko mennä töihin. Tiedän kuitenkin, ettei taloutemme siihen kaadu, mikäli olen muutaman kuukauden kotihoidontuen varassa. Tällä hetkellä ajatus siitä, että vieras ihmine näkisi lastani arkisin käytännössä enemmän kuin minä, on ihan hirveä.
Kun katson pientä hampaatonta hymyään hymyilevää poikaani, mietin että mikä ihmeen kiire minulla muka töihin on. Toisaalta taas.. Kamalan vaikeita päätöksiä! Miten siis teillä perhepäivähoito on lähtenyt käyntiin? Miltä sinusta äitinä tuntuu jättää joka aamu lapsesi vieraan hoitoon?
Kiitos!
Ei, et ole huono äiti.
Välillä mietityttää, ja suorastaan ihmetyttää, kuinka yksi/kaksi asiaa nostetaan niin merkittävään asemaan lapsen kehityksessä, kun kyseessä on kuitenkin pidemmän aikavälin kehityksen kaari. Sanoisin, että tärkeintä on, iästä riippumatta, olla turvallinen vanhempi lapselle. Sen luulisi riittävän.
Ymmärrän sun ajatukset täysin! Ja tosiaa, et missään tapauksessa ole huono äiti. Olen ajatellut tismalleen samoja juttuja. Kirjoitan tästä vielä enemmän postaukseen! Tsemppiä päätöksiin!