Isovanhemman oikeus ja vastuu

Olen miettinyt viime aikoina paljon isovanhemmuutta ja sitä, millaista on hyvä isovanhemmuus.

isovanhhemmuus

Jotenkin sitä on aina ajatellut, että isovanhemmat haluavat automaattisesti kuulua lastenlastensa elämiin. Vasta ihan lähivuosina olen törmännyt sellaiseen isovanhemmuuden tapaan, jossa ei oikeastaan haluta olla kauheasti lasten jälkikasvun kanssa tekemisissä. Aika harvinaista sellainen taitaa olla, mutta kuulemma jotkut isovanhemmat tekevät päätöksen, ettei lastenlasten hoitaminen kuulu heidän vastuulleen.

Minusta ajatus kuulostaa tosi karulta. Itse ajattelen, ettei lastenlasten kanssa oleminen ole pelkästään isovanhempien oikeus vaan suorastaan velvollisuus. Minusta ihmisen pitäisi ajatella, ettei oman lapsen saaminen tarkoita pelkästään vastuuta omasta lapsesta vaan tietyllä tavalla myös lapsen jälkikasvusta. Tai ainakin sellaisen sopimuksen minä olen itseni kanssa tehnyt: autan lastani niin kauan kuin fyysisesti kykenen. Vanhempi on vanhempi myös aikuiselle lapselle. Vanhempi auttaa lastaan tämän perhe-elämässä. Puhumattakaan siitä, kuinka hieno ja tärkeä asia lapselle on hyvä suhde isovanhempiinsa.

Toivon, että mikäli itse olen joskus isovanhempi, haluan paitsi viettää aikaa lapsenlapseni kanssa mutta myös, ja melkeinpä ennen kaikkea, antaa kaiken apuni omalle tyttärelleni. Että hän jaksaisi ruuhkavuosissaan, että hän saisi viettää välillä aikaa itsekseen, ystävien ja puolisonsa kanssa. Minusta se olisi senhetkinen tehtäväni.

Tietysti tässäkin on toinen puoli. Olen kuullut myös hurjia tarinoita siitä, kuinka isovanhempien harteille kasataan kohtuutonta taakkaa lastenlasten hoitamisesta. Pitäisihän sitä muistaa, että he ovat pari-kolmekymmentä vuotta meitä vanhempia ja harvemmin jaksavat pikkulapsiarkea yhtä hyvin kuin me vanhemmat. Kohtuus siis lastenhoitoavun pyytämisessäkin. Toivon silti, että olisin itse vielä voimissani, varsinkin jos saan joskus olla isovanhempi. Jotta jaksaisin tätä kaikkea vielä sitten kymmenien vuosien päästä. Sekin on hyvä motivaatio pitää omaa kuntoa ja terveyttä yllä.

Tiedätte, että olen miettinyt puolitoistavuotisen äitiyteni aikana muutenkin paljon sitä, kuinka surullisen yksinäistä vanhemmuus nyky-yhteiskunnassa voi olla. Joidenkin kultturien yhteisöllinen vanhemmuus ja monien sukupolvien yhteinen perhe-elämä kiehtovat minua tosi paljon ja toivon edes ripausta sellaisesta omaan elämääni. Ehkä tästä syystä viihdyin niin hyvin Jaakon vanhempien luona melkein puoli vuotta. Olen myös aina haaveillut siitä, että asuisimme joskus naapureina pikkusiskoni kanssa.

Taaperomme on sopeutunut tosi hyvin uuteen kotiinsa eikä hänestä päälle päin huomaa, että hän kärsisi muutosta ja siitä, etteivät isovanhemmat ole joka päivä läsnä. Päivähoidossa on kuitenkin huomattu, että hän on ollut tavallista väsyneempi viime päivinä. Varmasti hän ainakin isovanhemmat kohdatessaan muistaa heitä kohtaan tuntemansa ikävän. Onneksi on läsnäolevat isovanhemmat – tuplasti!

Mitä mieltä te olette isovanhemmuudesta? Onko teidän mielestänne vanhemman hommat hoidettu siinä vaiheessa, kun oma lapsi on täysi-ikäinen vai jatkuuko vastuu vielä lapsenlapsiin?

16 Comment

  1. Pumppukaivo says: Vastaa

    Itse ajattelen niin, että isovanhemmille on valtava rikkaus päästä tutustumaan oman lapsensa lapseen. Uskoisin myöskin rakkauden lapsenlasta kohtaan olevan suurta. Allekirjoitan myöskin tuon ajatuksen siitä, että haluaa auttaa omaa lastaan arjen keskellä. Nämä siis ovat minun, yhden taaperoikäisen äidin mietteitä. No sitten se toinen puoli tilanteessa, meillä toiset isovanhemmat kyllä rakastavat lastamme suunnattomasti ja silloin tällöin kyläilevät (n. 5 krt/vuosi). Toiset isovanhemmat ovat nähneet lapsemme yhteensä 5 kertaa ja isoisä ei ole koskaan lasta pitänyt sylissä. Mitään apua siis emme ole saaneet ja koen sen kyllä toisinaan rankaksi, vaikka tietysti itse olen valmis hoitamaan kasvatustyön, niin olisi ihana saada hengähdystauko itselle, edes tunniksi edes kerran vuodessa.

  2. Meillä kaikki 4 isovanhempaa haluavat olla mukana lastenlasten elämässä. Emme vaadi vaan pyydämme ja ehdotamme hoitoa ja kyläilyä. Kukin saa omaehtoisesti myös ehdottaa jos haluaa enempi olla tekemisis. Lähempänä asuvat appivanhemmat näkevät lapsia 1-4 krt viikossa, hakevat hoidosta ja ottavat yökylään. Kauempana asuvat isovanhemmat ottavat loma-aikoina tai viikonloppuina hoitoon kun heille sopii. Ei vastuu vaan vapaus ja oikeus olla mukana lastenlasten elämässä.

    1. Ajattelen itsekin, että vastuu on liian kova sana. Lopulta isovanhempi ei päätä siitä, saako hänen jälkeläisensä lapsia vai ei, eikä tällä tavoin tulisi olla vastuussa niistä. Mutta nimenomaan se, että tilanne on sekä lapsen vanhemmille että isovanhemmille sellainen, että he voivat iloita lapsesta ja halutessaan isovanhemmat ottaa vastuuta lapsenlapsestaan. Mikä lienee ihan luonnollista ja yleistäkin monen elämässä. Itsellä vaan särähti korvaan tuo vastuu-sana, vaikka tällainen nuori lapseton nainen vasta itse olenkin. Näkemyserojahan nämä aina ovat. 🙂

      1. Tiedän, että näkemykseni on nimenomaan sieltä toisesta ääripäästä ja ymmärrän, jos ihan kaikki eivät tätä mielipidettäni jaa!

  3. Ja toki niitä lapsen lapsia useilla on esim. 5-10 kpl, se että haluaisi olla tasapuolinen kaikille omille lapsilleen on aika vaikeaa ja uuvuttavaa. Silloin moni saattaa poistaa ”hoitovastuun” jopa kokonaan ja vain leikittää tms. ? Toki niitäkin ketä ne lapset ei kiinnosta lainkaan, surullista mutta kaikenlaisia toki piisaa…

    Tuttuni tuumasi etteivät he tee kolmatta lasta koska toinen mummu oli kuoleman sairas, kuulemma ei ole sitten hoitoapua tarpeeksi… pöyristyttävää musta.

    Me itse ”teemme” omat pari lastamme itsellemme ja isovanhempien läsnäolo ja hoitaminen on vain plussaa mutta emme oleta että he 7kymppisinä liikaa ”uhrautuisivat” vaan he saavat ottaa ne karkit kakusta ja viettää vain leppoista aikaa lasten kanssa ja toki päästää meitä kaksin joskus jonnekkin tms. Mutta en oleta.

    Jos isovanhempi haluaakin lähteä vaikka Espanjaan eläkepäiviään viettämään, onhan hänellä oikeus, vaikka Suomeen jäisi liuta lapsen lapsia.. Joku toinen taas toivoisi edes yhtä lapsen lasta eikä kukaan hänen omista 4 lapsestaan aijo hankkia. Ei mene tasan..

  4. Pakko tulla kommentoimaan nuoren, työssä käyvän isoäidin näkökulmasta. Itsellänikin sana ”vastuu” kuulostaa aika rajulta liitettynä isovanhempien vastuuseen… Sitten kun olet omat lapsesi kasvattanut aikuiseksi ja saat itse hiukan hengähtää siitä kaikesta ”ihan oikeasta vastuusta”, niin voidaanko silloin vielä vastuuttaa lapsenlapsien huolehtimiseen…
    Itse käyn päivät töissä ja otan kyllä lapsenlapsiani hoitoon ja yökylään hyvinkin usein, mutten koe että se on velvollisuuteni. Tykkään niin tehdä ja uskon että ilo on molemminpuolista. Liputan kyllä ns. vanhanaikaisen yhteisöllisyyden puolesta! 🙂 Mutta tiedän myös ystäviä keiden lapset puolisoineen pitävät isovanhempia itsestäänselvyyksinä joiden kuuluu aina olla valmiita ottamaan pikkuisia esim. viikonloppuhoitoon. Jos isovanhemmat kieltäytyvät ja kertovat, että nyt eivät millään jaksaisi, niin sitten otetaan nokkiinsa.
    Tämä aihe herättää varmasti mielipiteitä. Itse koen, että jos jälkipolveni ajattelisi minun velvollisuudekseni huolehtia ja hoitaa heidän lapsistaan, niin miettisin että mikä meni omissa kasvatustaidoissani vikaan. Olen hoitanut omat lapseni ja heidän tehtävänsä on hoitaa omansa. Kun isovanhemmuus on oikeus, ei velvollisuus, niin silloin sen anti on kaikille parhainta; rentoa rakkautta ja jaksamista elämässä ja sen kaiken jakamista eteenpäin. 🙂
    Voimia ja jaksamista kaikille vanhemmille ja isovanhemmille!

    1. Mä koen, että vanhemmalla on vastuu auttaa aikuistakin lasta. Mihin kuuluu auttaminen lapsenhoidossa 🙂

      1. Tottakai jälkipolveaan auttaa olivatpa he minkä ikäisiä tahansa, mutta mun pointti olikin se, että ei jälkipolvi voi pitää lastenhoitoa itsestäänselvyytenä. Auttamisen muotoja on muitakin. Ja toisaalta, voidaanhan ajatella myös niinkin päin, että lasten olisi ihanteellista aikuiseksi tultuaan auttaa vanhempiaan… 🙂

        1. Kyllä! Musta sekään ei ole pelkästään ihanteellista vaan velvollisuus 🙂

          1. jasmine says:

            Velvollisuus teidän perheessä, mutta miksi ajattelet, että sen tulisi olla velvollisuus kaikkien perheessä? Tätä en ihan ymmärrä. 🙂

  5. Minusta on hyvä jos isovanhemmat haluavat auttaa lapsenhoidossa, mutta eivät tuputa apua tai ohjeita ja kun hoitavat niin hoitavat lapsen vanhempien toiveiden mukaan eikä niin kuin itse haluaisi lasta hemmotella. Itse ainakin aijon olla apuna ja tukena jos joskus saan lapsenlapsia, en tuputa mutta kerron että olen aina käytettävissä ja teen sen ilolla! 🙂
    Meillä meni juuri vanhempieni kanssa välit poikki kun kerroimme uuden lapsen syntyvän kesällä ja he järkyttyivät asiasta eivät olleet lainkaan kiinnostuneita asiasta. Jälkeenpäin kun kysyimme heiltä miksi niin vastausta eikä onnitteluja saatu vaan heidän puoleltaan loukkaannuttiin meidän loukkaantumisestamme. Ja samalla saimme syyttelyä että pidämme lastamme pimennossa heiltä koska emme käy heidän luonaan kuin VAAN 1-3krt/vk, tämä meni täysin yli ymmärryksemme koska vanhempani ovat liian riippuvaisia ainokaisesta lapsenlapsestaan ja tuo määrä ei muka ole riittävä. Toiset isovanhemmat tapaavat lastamme 2-3kk välein eivätkä ole valittaneet vaan ymmärtäneet ettemme voi taaperon kanssa kovin usein ajella 300km päähän!

  6. Mä olen myös sitä mieltä, että isovanhemmilla on vastuu auttaa omia lapsiaan lastenhoidossa. Ja todellakin myös kohtuus siinäkin. En oleta, että isovanhemmat hoitaisivat lapsenlapsia edes viikottain, mutta esim. 1-2/krt kuukaudessa olisi mielestäni kohtuullinen toive.
    Omat vanhempani asuvat tuhannen kilometrin päässä, joten he eivät luonnollisestikaan pysty meitä auttamaan tyttömme hoidossa. Mieheni vanhemmat taas asuvat 2 kilometrin päässä meistä, mutta heillä ei ole halukkuutta hoitaa tyttöä, mikä on mielestäni tosi surullista tytön puolesta. Eihän lapsella voi koskaan olla liikaa turvallisia aikuisia ympärillä. Ja meidän tytöllämme ei tällä hetkellä ole muita aikuisia kuin me vanhemmat.
    Avopuolisoni äidille olemme monta kertaa ehdottaneet tytön hoitoon ottamista, mutta hän on mm. ehdottanut meille MLL:n hoitajaa ja tytön viemistä päiväkotiin siksi aikaa, että itse saisin esim. siivota rauhassa. Ei siis itse ole halukas hoitamaan lastenlastaan vaan haluaa mielummin, että joku tuntematon hoitaa tyttöämme. Tätä on vaikea itsellä käsittää. Ja ehkä myös tämän takia itse haluan auttaa omaa lastani mahdollisimman paljon, jos hän on joskus samassa tilanteesa ja tarvitsee lastenhoitoapua.

    1. Tällaista myös mun on täysin mahdottomuus ymmärtää 🙁 kurja kuulla, että teillä tuollainen tilanne!

  7. Mun äiti oli jo ennen meidä tyttären syntymää sitä mieltä ettei lastenlasten hoito kuulu isovanhemmille. Perusteena lähinnä ” ei minuakaan kukaan auttanut, vaikka mies oli reissutöissä ja kaksi korvatulehduskierteistä koliikkilasta alle 2v ikäerolla”. Äitini on myös ollut hyvin vaikeaa ymmärtää jos valittaa, että on rankkaa tai kaipaa hengähdystaukoa. Niin no, varmaan tuollaista taustaa vasten…

    Mutta niin vain äiti pakkasi laukkunsa ja tuli auttamaan parinsadan kilometrin päästä, kun kotiuduin ennenaikaisen pikkutyttömme kanssa sairaalasta ja mies palasi muutaman päivän jälkeen töihin. Ja on ollut apuna myös kaikki miehen työreissut. 😊 toki äitini terveydentila on sellainen ettei hän ainakaan isompaa lasta voisi itsekseen hoitaa.

    Mun isä taas – hän tosiaan ei ollut läsnä niin paljon meidän lapsuudessa, koska oli aina viikot reissutöissä – ja tuntuu, että hän ottaa nyt takaisin sitä menetettyä pikkulapsiarkea. Veljenpoika on ollut useasti yökylässä ja hoitipa hän tuossa kolme päivää veljen lapsia (1v & 2,5v), kun eivät saaneet lapsenhoitoa järjestymään ja parisuhdeaika & -reissu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Ukki hoiti samalla myös nuoremman unikoulun, kun nukkuvat koko porukka perhepedissä. 😂

  8. Pohojalaaneakka says: Vastaa

    Ei tarvii näiden lapsen lapsiaan hoitamattomien isovanhempien olla vailla vanhustenhoitoapua kun tulevat raihnaisiksi. Maksakoot itse laitoshoidon, me ei edes kyläillä.

    T. Pohjan äkänen akka, joka ei tehnyt kuin 1 lapsen kun ei apua saanut.

  9. Mikä lasketaan hoidoksi? Toinen lapsista asuu puolentunnin ajomatkan päässä. Hänen 2 lastaan on ollut helppo hoitaa, ruokkia ja viedä erilaisiin harrastuksiin lyhyelläkin varoitusajalla. Ne ovat usei sellaisia muutamann tunnin keikkoja. Huomaamattomia avun antoja kuten myös siivoukset ja pyykin pesut. Yökylään on tultu aina sillointällöin. Toinen lapsista (yksinhuoltaja) asuu 500km päässä siellä on käyty satunnaisesti auttamassa, lapsi on halunnut mummolaan jo virikkeellisyyden takia. Nyt lasketaan ilmeisesti taulukkolaskimella kuinka paljon enemmän hoitoapua on tämä yksinhuoltaja saanut. Ja tästä on kehkeytynyt ikävä riidan aihe???

Vastaa käyttäjälle Pumppukaivo Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.