Aihe, josta on pitänyt kirjoittaa jo pitkään, mutta nyt sain kunnon sysäyksen, kun kaverin kohdalle sattui lastenvaunuja myydessä oikein pahemman luokan k-pää.
Kaverini myi siis edullisesti lastenvaunuja, suostui vielä tyypin tinkimään hintaan ja otti lisäkuvia vaunuista. Sopivat, että vaunut voi tulla hakemaan sunnuntaina päivällä. Kaverini kysyy sunnuntaiaamulla, mihin aikaan ostaja olisi paikalla, ei vastausta. Kaverini kysyy iltapäivällä uudestaan ja saa lyhytsanaisen vastauksen, jossa ilmoitetaan vain, että lapsi on kipeänä. Kaverini pyytää ilmoittamaan myöhemmin, koska voisi tulla noutamaan vaunuja, ei vastausta. Kaverini kysyy tiistaina, koska ostaja pääsisi vaunukaupoille. Valitettavasti ostimme vaunut muualta, vastaa tyyppi viimein. Kaverini sanoo, että olisi ollut ihan hyvien tapojen mukaista ilmoittaa. ”Joo no eipä mulla ole hirveästi aikaa ilmoittaa, kun en ole koko ajan puhelimella”.
Naurattaisi moinen paskamaisuus, jos ei vähän itkettäisi samalla.
Mistä näitä ihmisiä tulee? Ihan oikeasti, millaisia tällaiset ihmiset ovat elämässä ylipäänsä? Millaisia perheenjäseniä, puolisoita, ystäviä ja vanhempia he ovat? Jotka eivät välitä tuon taivaallista toisen ihmisen ajasta, vaivannäöstä, mistään. Jotka ovat olevinaan niin ylpeitä, etteivät voi pyytää edes anteeksi vaan jopa suuttuvat, jos heitä asiallisesti moittii ilmiselvän huonosta käytöksestä.
Osaisin jättää yksittäiset k-päät omaan arvoonsa muuten, mutta olen kuullut samanlaisia tarinoita kymmenittäin ja taas kymmenittäin. Melkein kaikilla, jotka ovat myyneet jotakin Facebook-kirppareilla on huonoja kokemuksia. Aika usein av:ta huudelleet ostajat eivät yksinkertaisesti palaa enää asiaan – se nyt on tuttua. Mutta sitten on aika paljon heitä, jotka sopivat haun, myyjä odottelee kotona tuntematonta ostajaa jonkin viiden euron rievun vuoksi vain todetakseen koko päivän odottelun jälkeen, ettei ostaja koskaan aikonut tullakaan.
Olen todennut oman aikani olevan yksinkertaisesti niin arvokasta, etten edes harkitse lähteväni Facebook-kirppisten myyntileikkiin. Ostajan roolissa sen sijaan olen useinkin ja teen kaikkeni, ettei myyjä joudu näkemään vuokseni yhtään ylimääräistä vaivaa tai tuhlaamaan aikaansa. Inhimillisiä erehdyksiä sattuu ja olen itsekin myöhästynyt sovitusta ajasta, mutta silloin vähintä, mitä voin tehdä, on pyytää vuolaasti anteeksi ja osoittaa edes sanoilla, ettei toisen ihmisen aika ja vaiva ole minulle yhdentekevää.
Millaisia kokemuksia teillä on Facebook-kirppareista? En tiedä, haluanko edes kuulla, mutta kertokaa nyt kuitenkin 😀
Myin häiden jälkeen koristeita ym. alueemme hääkirpputorilla Facebookissa. Pääsääntöisesti ostot meni oikein mukavasti, mutta yksi ostaja jäi kyllä mieleen. Olin kertonut jo ilmoituksessa, että myyn tuotteet noudolla ja hinnoitellut tuotteet halvalla, jotta vain saisin ne itse pois nurkista. Eräs kiinnostunut ostaja olisi halunnut ostaa kaksi tuotetta ja tinkasi tuotteille kimppahintaa. En suostunut alentamaan jo alhaista hintaa, mikä oli ihan ok lopulta ostajalle. Sitten alkoi vaikeudet. Henkilö ei itse asunutkaan alueellamme, vaan noin 200 km päässä. Hänen miehensä kuitenkin kävi töissä samassa kaupungissa, jossa asun. Ostaja pyysi, jos voisin toimittaa tuotteet hänen miehensä työpaikalle. Koska työpaikka sijaitsi keskustassa, myönnyin, sillä tiesin että olen joka tapauksessa menossa tuona sovittuna päivänä keskustaan. Kävi kuitenkin ilmi, että ostajan miehen työ on liikkuvaa, eikä hän välttämättä olisikaan työpisteellä silloin, kun olimme sopineet, että tuotteet vien. Ostajan mielestä minun pitäisi tällöin sovittuna aikana käydä katsomassa onko mies paikalla ja jos ei ole, niin sitten minun pitäisi myöhemmin tehdä sama uudelleen. Ilmoitin, että kerran voin käydä tuotteiden kanssa katsomassa, sillä olen muutenkin keskustassa, mutta mikäli mies ei ole paikalla, saa tuotteet jatkossa noutaa minulta. Lisäksi olin ilmoittanut, että minulla ei ole vaihtorahaa, että tarvitsen tasasumman ostoksista. Ostaja kysyi samana päivänä kun ostohetki oli sovittu, että eikö voikaan maksaa tilisiirrolla(?!) myöhemmin, sillä hänen miehellä ei ole rahaa ja oletti, että minä luovuttaisin tuotteet tänään. Kerroin tietysti ettei se ole mahdollista ja tuon lisäksi, koska en suostuisi kuin kerran viemään tuotteita hänen miehelleen, ostaja perui kaupat vedoten siihen, kun tämä meni niin vaikeaksi.
Omalta osaltani pyrin ostajana myös siihen, että myyjä pääsisi mahdollisimman helpolla. Pyrin noutamaan ostot pikaisesti ja välttämään muutenkin kaikkea turhaa sähläystä ostotilanteessa ja sitä ennen. Mutta meitä on kyllä moneksi!
Meillä kävi valitettavasti nettikirppari vaunukaupoilla toisin päin. Olimme siis sopineet jo myyjän kanssa haunkin hänen myymistään vaunuista. Noin tunti ennen sovittua hakua hän ilmoitti, että hänellä on kamala vatsatauti ja voisinko sittenkin hakea vasta seuraavana päivänä. Ehdotin sitten heti uutta aikaa. Myyjä ei enää vastannut. Seuraavana päivänä hän ei enää vastannut soittoihin, eikä viesteihin. Ilmeisesti löysi vaunuille toisen ostajan. Mutta kohteliasta olisi tosissaan ollut ilmoittaa, että näin kävi. Varsinkin, kun itse joutui järjestelemään menoja hakua varten. Maksu oli onneksi tarkoitus hoitaa käteisellä, joten tästä jäi vaan paha mieli, mutta ei taloudellisia tappioita.
Kurjaa käytöstä kumminkin päin 🙁
Mulle ei mitään kovin inhottavaa ole sattunut nettikirppareilla, mutta ne muutamatkin yhtäkkisen vaikenemisen takia kesken jääneet kaupat ovat harmittaneet. Luulen kuitenkin, että hiljentymisen takana ei yleensä ole ollut kusipäisyys vaan ihan vain nolous tai jonkin sortin jännitys. Ihmiset oikeasti häpeävät välillä outoja asioita kuten sitä, että ovat muuttaneet mielensä tai menneet puolivahingossa lupaamaan tavaran toisaalla tutulle. Juoksuttaminen, huijaukset yms. ovat tietenkin asia eriksee n!
Joo, ei kyllä pysty ymmärtämään näitä idiootteja. Varsinkin kun nykypäivänä ei ole kovin vaikeaa näpytellä muutamassa sekunnissa viesti jossa ilmoittaa esteestä.
Aluksi naureskelin kovastikin merkkituotekirppareiden kuusisivuisille sääntökirjoille joissa on määritelty tarkasti kuinka kauan on av ja yv ja miljoona muuta asiaa. Mutta nyt olen kääntänyt kelkkani tämän suhteen, sillä juuri tämä natseilu perkaa nuo pahimmat välinpitämättömät tapaukset pois kirppareilta ja kaupankäynti on pääasiassa mukavaa ja jouhevaa, ikävät tapaukset ja oharit ovat edelleen mahdollisia mutta perin harvinaisia. Lisäksi tavaroiden kansiointisysteemit tekevät tarjonnan selaamisesta helppoa. Muutamat onnistuneet kaupat olen hoitanut kaupunginosakirppikselläkin, mutta kyllä se on pääasiassa juuri tuota av-yv-hv-entuukaan-hiljaisuus-uusi yv -sähläystä.
Olen ihan tosiaan miettinyt samaa, että keitä nämä tyypit elävässä elämässä ovat. Aina vaan ihmisten käytöstapojen puute oman kuplani ulkopuolella jaksaa yllättää, vaikkei kai enää pitäisi.
Voi ei, mulla on kanssa melkoisia kokemuksia faceryhmästä Espoo-kirppis… Varsinkin ostajilla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää, etten ole kotona varta vasten odottamassa ostajaa viikkokaupalla. Pahin kokemus oli viime talvena, kun ostaja vaati minua tuomaan kasan dvd-bokseja Leppävaaraan. Koska olin joka tapauksessa aikeissa piipahtaa Sellossa, päätin olla yhteistyökykyinen ja ilmoitin, että ostajan ehdottama tapaamispaikka ja -aika sopii. Saapuessani paikalle, ketään ei kuulunut. Kotona laitoin ostajalle viestin ja kerroin odottaneeni häntä. Oharit tympivät raskaasti, sillä tunsin, että hyvä tahtoisuuttani oli käytetty hyväksi. Sain vastauksen, jonka mukaan nainen oli ollut lapsensa kanssa Jorvissa, jossa puhelin ja netti eivät kuulema toimi… Hän ei kuitenkaan ennen tätä yllättävää sairaalassa piipahtamista myöskään perunut sopimaansa tapaamista, vaikka hänellä oli puhelinnumeroni. Kun ilmoitin ohareista kirppisryhmän ylläpidolle, nainen suuttui ja sain kuulla kunniani useissa viesteissä. Ei kiva!