Klassikko: Alkuraskauden oireet

Toivottavasti en säikäyttänyt (tai innostanut) ketään otsikolla: en siis ole raskaana, vaan tarkoituksenani on tässä kesälomani mittaan julkaista muutama vanha postaus throwback-hengessä. Tsekkasin nimittäin Google Analyticsistä koko Mutsien historian luetuimmat postaukset ja julkaisen siis niistä muutaman uudelleen. Kaikista eniten blogissani on siis kiinnostanut Alkuraskauden oireet. Postaus lienee niin suosittu siksi, että monet googlettavat nimenomaan noilla sanoilla. Huvittavaa, että postauksen alussa nimenomaan kehotan lopettamaan moisen toiminnan:

Jos toivot olevasi raskaana ja päädyit lukemaan tätä postausta googlattuasi alkuraskauden oireet, LOPETA SE GOOGLETTAMINEN NYT HETI.

Olen luullut olevani raskaana ennen kuin olinkaan ja yhden pahimman luuloraskauden hetken koin kesällä. En ollut edes myöhässä, kun jo aloin tarkkailla kroppaani ja löysin mitä kummallisempia oireita, jotka liitin raskauteen, tyyliin elohiiri silmässä. Voin kertoa kokemuksesta, että sen viheliäisen googlettamisen avulla voi liittää aivan kaiken, siis aivan kaiken, mitä kropassa tapahtuu, raskauteen.

En todellakaan edes tiedä, miten päädyin Googleen, sillä olen selvästi hypokondriaan taipuvaisena ihmisenä tehnyt jo aika päiviä sitten sopimuksen itseni kanssa, etten googleta mitään oireita tai sairauksia koskaan ikinä. Ehkä ajattelin, että koska raskaus ei ole mikään sairaus, voin ihan hyvin vähäsen kurkata, mitä Google sanoo asiasta.

Ihmiskeho on myös perin erikoinen siinä mielessä, että kaikenlaisia oireita saa ihan oikeasti aikaan, kun tarpeeksi niihin uskoo. Tätähän on tutkittu paljon ja eräässä dokumentissa kerrottiin, kuinka mies lähes tappoi itsensä täysin vaarattomilla kalkkitableteilla, koska luuli ottaneensa yliannostuksen jotain oikeasti vaarallisia lääkkeitä. Monet ”raskauoireistani” olivat varmasti olemassa – en kuvitellut niitä vaan kehitin sellaisia.

Uskon, että nopeahkoon raskautumiseeni vaikutti hyvin paljon oma asenteeni ja zenmäisyyteni tuolloin. Aina sanotaan, ettei lasta saisi yrittää liikaa ja usein tärppää, kun onnistuu tässä. Monet ajattelevat, että helpommin sanottu kuin tehty. Siis tuo, ettei yritä liikaa. Mutta minä uskon siihen – sitä täytyy vain harjoitella. Minulla on usein tapana ajatella monia asioita vähän liikaa ja siksi olen aika murehtivainen ihminen. Minun on täytynyt ihan tietoisesti opetella olemaan murehtimatta ja ylianalysoimatta asioita. Siksi osasin tuolloinkin ottaa rennosti. Ajattelin yksinkertaisesti ihan muita asioita. Joogasin, kävin pilateksessa ja kahvakuulassa. Makoilin piikkimatolla iltaisin ja söin terveellisesti.

Ja mitä ne oikeat raskausoireet sitten lopulta olivat? Eivät yhtikäs mitään. Oloni oli täysin samanlainen kuin ennen kuukautisia aina alavatsakivuista lähtien. Tämäkin sieltä Googlesta selviää, kun lukee oikeita asioita. Raskaus ei yleensä noin aikaisessa vaiheessa ilmoita itsestään mitenkään ja ensimmäinen oire on monille yksinkertaisesti se, että kuukautiset jäävät pois. Totta kai minunkin oireeni sitten yltyivät, mutta viikolla kolme on usein täysin mahdotonta tietää mistään oireista, onko raskaana vai ei.

Keskustelu aiheen tiimoilta on edelleen toivottua! Kertokaa siis, jos tekin olette kärsineet valeraskaudesta.

Myös kuvana kunnon throwback-kuva, joka valikoitui tähän siksi, että se muistutti kaivamaan tuo takin esiin Ruissia varten! 

2 Comment

  1. Minulla ei ole ollut valeraskausoireira, mutta raskauduttuani työntyi otsani täyteen pientä hormoniaknea. Yritys oli ensimmäinen ja mies oli jo tästä ”oireesta” varma, että olen jo raskaana. Itse toppuuttelin ja ajattelin, että kuvittelemme kaiken. Mutta näinhän se sitten oli. Myös kuukautisiin liittyviä ns. normaaleja alavatsakipuja oli, kuten sinullakin.

  2. Googlen kautta eksyin juuri kyseiseen postaukseen ja siitä saakka olen lukenut blogiasi! 🙂

    Mulla tissit pamahtivat jättiläisiksi,josta heti osasin arvata..

    t: reilu 1v. tytyn äiti

Vastaa käyttäjälle Elina Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.