Ei ole epäilystäkään, missä on minun happy placeni. Se on rannalla, elokuisen Kreikan illassa, kun aurinko on painumassa mailleen ja maalaa samalla taivaan punasävyisellä liukuvärillä. Kellun turkoosissa vedessä niin, että korvat ovat veden alla ja kuuluu vain valtameren sihinä. Taivaalla lentää hajamielisenä muutama lokki ja taustalla huojuvat lempipuuni, palmut.
Jaakko harmitteli, että happy placeni on vähän vaikeasti saavutettavissa. Kreikan merissä kun tulee lilluttua korkeintaan kerran vuodessa. Minusta happy place voi kuitenkin olla sellainen, jonka kokee konkreettisesti harvoin, mutta jonne voi ajatuksissaan päästä useamminkin.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.