6 X lavastettu kuva blogissani

Kollegani Sara paljasti hiljattain hulvattomia totuuksia blogikuviensa taustalta. Vaikka kaikenlainen lavastaminen on tietysti minullekin aivan arkipäivää (olen pitänyt blogia jo kymmenen vuotta, huh huh!), niin joskus muiden lavastukset tulevat yllätyksenä. Nauroimme Erikan kanssa ihan kippurassa mielikuvaa siitä, kun Saran poikaystävä on ottanut postauksessakin esillä ollutta kuvaa Sarasta kanootissa. Uskomatonta, kuinka erilainen fiilis kuvasta välittyy versus se, mitä oikeasti tapahtui.

Tuskin kukaan yllättyy siitä, että blogeissa ja Instagramissa lavastetaan kattauksia ja vaikka ruokakuvia, mutta varmasti monet muut juksaukset ja jopa ihan puhtaat kuvankäsittelyt saattavat yllättää.  Tämä kaikki on tuttua omasta elämästäni: vaatevuorien ja muiden sotkujen piilottaminen johonkin nurkan taakse siksi aikaa, kun ottaa kuvan. Itse photoshoppaan pölyä ja muuta saastaa lattioiltamme veks harva se päivä 😀

Kun me bloggaajat otamme kuvia illallispöydästä, koko komeutta lavastetaan aina, siis ihan aina jollakin tavalla. Ei mitenkään dramaattisesti, mutta jotakin pulloa, kynttilää, haarukkaa tai servettiä siirretään ihan takuulla suuntaan tai toiseen. Yleensä myös seurueen miehiä kehotetaan olemaan koskematta ruokiinsa ja juomiinsa ennen kuin kuvat on otettu. Monet saattaisivat myös yllättyä siitä, kuinka monta kuvaa bloggaajat usein ottavat ennen kuin saavat sen yhden, joka kelpaa julkaistavaksi.

Keräsin itsekin muutamia kuvia, joita on enemmän tai vähemmän lavastettu:

Vatsani ympärillä oleva nauha on oikeasti vaaleansininen ei -punainen. Kuvankäsittely tosin on muutenkin nii surkea, että varmaan joku saattoi asian huomatakin. Kuva on otettu päivää ennen rakenneultraa, jossa vauvan sukupuoli selvisi. En siis kuvanottohetkellä itsekään tiennyt, tuleeko meille tyttö vai poika. Kuva taas piti ottaa juuri tuona päivänä – taisi nimittäin sunnuntai ja seuraavana päivänä kuvaa ei olisi voinut ottaa, sillä valoa ei olisi ollut enää illalla, kun tulimme ultrasta kotiin. Oli nimittäin talvi, tuo valokuvaajan vihollisvuodenaika. Eikä meillä tosin olisi edes ollut vaaleanpunaista nauhaa. Ja halusin välttämättä tuolla värikoodilla viestittää lapsen sukupuolesta.

Aika usein, kun tyttö katsoo eri suuntaan kuvassa, olen pyytänyt häntä katsomaan ikkunaan tai johonkin muuhun kiintopisteeseen, jotta saan hänen kasvonsa piiloon luonnollisesti ja helposti. Tosin otan aina tusinan muuta kuvaa, missä hänen kasvonsa näkyvät, jotta en tajuaisi kymmenen vuoden päästä, että olen ottanut lapsestamme pelkkiä kasvottomia blogikuvia. Olen myös usein Photoshopannut lapsemme nimen pois kuvasta, esimerkiksi synttärikakusta.

Ylipäätään usein, kun lapsi on kuvassa, kyseessä ei ole aivan luonnollinen tilanne. Varsinkaan jos kuva on otettu kotona. Esimerkiksi tässä kuvassa tyttö ei ole muuten vain loikoile sängyllä lukemassa vaan olen pukenut hänet kuvia varten, pyytänyt hänet sängylle ja kehottanut lukemaan kirjaa. Nämä kuvaussessiot eivät tietenkään koskaan kestä kuin muutaman minuutin, jos joku huolestui lapsen pakottamisesta malliksi 🙂 Tyttö sanoo aika usein itsekin, jos häntä ei huvita poseerata kuvassa. Usein hän nauttii, kun häntä kuvataan ja väläyttää leveimmän hymynsä tai irvistyksensä.

Kuva minusta Rodoksen Lindoksella saattaa näyttää ihan tavalliselta lomakuvalta, mutta todellisuudessa olen aivan läpimärkä hiestä. Keskipäivä kesäisessä Kreikassa ei todellakaan tee minusta kovin kuvauksellista, mutta tuollainen vähän vetäytyvä asento, jossa hikisiä kasvojani ei näy, sopii noihin tilanteisiin. Todennäköisesti myös punainen mekko on aivan likomärkä hiestä, muttei sitä huomaa, koska koko mekko on aivan märkä ja näin ollen tasaisen värinen.

Toisessa kuvassa näkyvä kattaus on puhtaasti lavastettu, lautaset ja muut nostettu suoraan takaisin astiakaappiin kuvauksen jälkeen. Haarukan ja veitsen alla on sitäpaitsi tiskirätti, toki nätti sellainen…

Yleensä kun Dino tai joku muu koira on jossain kuvassa, se ei ole siinä omasta tahdostaan vaan yleensä kannettu spottiin ja sen jälkeen sanottu tiukalla äänensävyllä PAIKKA.

Kerran olen myös esittänyt lukevani verannalla kirjaa kahvia kauniista posliinikupista kahvia juoden, mutta todellisuudessa kupissa on ollut kokista. En vain löytänyt kuvaa enää mistään.

Että tällaista! Tulevatko nämä bloggaajien lavastukset teille lukijoille yllätyksenä?

9 Comment

  1. Ei tullut yllätyksenä. Sen sijaan toivoisin enemmän niitä aitoja kuvia. Ei meitä varten tarvitse lavastaa mitään, elämä on ok just sellaisenaan. Instassa olen kyllästynyt niihin ”täydellisiin” feedeihin, jossa väritkin on sointuu kaikissa kuvissa keskenään. Tämä oli kyllä kiva postaus kuvien takaa, sinulla on rehellinen ja aito ote postauksissasi.

  2. Ässätässä says: Vastaa

    Musta tuntuu, että nää on hauskoja lähinnä muiden bloggaajien mielestä. Lukijana tulee yleensä se fiilis, että vitsi miten tarpeetonta. Paljon mieluummin katsoisi samaistuttavia kuvia. Pieni stailaus on ok (niin kuin sinun blogissa esim.), mutta se Saran postaus oli niin epärealistinen, että lähinnä ärsytti… 🙂

  3. Joo nää tämmöset rupee kyllä lähinnä ärsyttämään. En ollut aikaisemmin käynyt tuolla Saran blogissa, nyt piipahdin ja en kyllä toisten mene juurikaan tuon kyseisen postauksen takia, ärsytti vaan liikaa. Ihan älytöntä touhua. Tietenkään en kuvitellut etteikö bloggaajien kuvia muokkailtaisi tai hieman lavastettaiskin mutta joku raja sentään. Ensimmäisenä noita Saran postauksen juttujakin kun luki niin pintaan puski väkisinkin myötähäpeä ja sääli. Aitoja kuvia olisi niin paljon mukavampi nähdä blogeissa, ei mitään matkatoimiston esitteeltä näyttäviä. Ruokapöytä olisi kivempi nähdä epätäydellisyyksineen, tietenkin siihen voi jotakin filtteriä käyttää kaunistaakseen kuvaa, mutta miksi heittää tiskirätti aterimien alle jos se ei sinne aidosti kuulunut. Juurikin niin tarpeetonta!

    1. Näitä aitoja kuvia aika ajoin aina vaaditaan, mutta sitten taas toisaalta: Sara tuskin olisi kerännyt 40 k Insta-seuraajaa täysin ”aidoilla” kuvilla. Mä näen ”täydelliset” Insta-kuvat ehkä enemmän taiteena, jotka voi tuoda tekijälleen elannon. Kuten Saran ja monien muiden tapauksissa. Miksi se on jotenkin huono asia?

      1. Ei siinä tietenkään mitään huonoa ole jos se tuo leipää pöytään. Kommenttini pointti oli lähinnä ettei se todellakaan ole mun cup of tea ainakaan lukijana. Falskius paistaa niin monesti läpi. Jos olisin bloggaaja, kuvani olisivat aitoja jo pelkästä periaatteesta, se ei tarkoita että niiden tarvitsisi olla rumia. Tjäreborgin esitteen tapaista ei vain ole mielenkiintoista lukea, jos bloggaajaa seuraa sillä periaatteella että tämä kertoo omasta aidosta elämästään.

  4. En tajua miksi ”lavastusta” tai stailausta ja huolittelua (niinkuin minä sen näen) pidetään jotenkin huonona asiana? Itse luen blogeja inspiroituakseni, en nähdäkseni likapyykkiä ja pölypalleroita nurkissa. Tiedän, että se on sitä (lähes) kaikkien arkipäivää, mutta eikö sitä arkipäivää juuri paeta muiden kauniisiin ja ajatuksella tuotettuihin blogeihin? En todellakaan jaksa lukea blogeja, joissa on suttuisia, sotkuisia ja pimeitä kuvia, mahdollisesti vielä kännykällä otettuna… huoh.

    1. Mielestäni pienessä kiillotuksessa ei ole mitään vikaa (ottaa kuvat, kun koti on siisti jne.), ja tottakai laadukkaat kuvat on aina kivempia. Mutta miksi pitää esittää että juo kahvia, jos oikeasti juo kokista? Miksi kuvassa ei tällöin voi olla kokislasi?

  5. Kommenttini ei liity aiheeseen vaan juomalasiin, joka näkyy tokavikassa kuvassa! Tiedätkö minkä valmistajan lasi on kyseessä? Ostin noita kesällä ison läjän kirppikseltä, mutta mistään ei löydy tietoa, miltä valmistajalta ovat peräisin 🙂 Ihania ovat <3

    1. Aika hauska, ostin nimittäin juuri eilen niitä kaksi lisää kirpparilta 🙂 en tiedä ollenkaan kenen laseja ovat mutta tykkään itsekin! Yritän just kirppareilta niitä tiirailla, nyt niitä on vasta viisi kappaletta 🙂

Vastaa käyttäjälle Soila Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.