Ammattini plussat ja miinukset: toimittaja

Innostuin Julian ja Marin inspiroimana miettimään ammatini plussia ja miinuksia. Plussia tuli tietysti helpommin mieleen, mutta jotain negatiivistakin keksin. Tähän liittyen saa myös kernaasti kysyä, media-ala kun on varmasti edelleen hyvin haluttu ja kiinnostava. Vastaan siis nyt toimittajan ominaisuudessa, vaikka koen bloggaajan ja nyttemmin myös kirjailijan olevan ammattejani.

Plussat

+ Yksikään päivä ei ole samanlainen

Klisee mutta totta. Toimittajana en juuri näperrä samojen asioiden parissa päivästä toiseen vaan aiheet vaihtuvat tiuhaan koko ajan eikä aamulla voi täsmälleen tietää, mitä päivä tuo tullessaan. Tämä tietysti korostuu eniten uutistoimituksessa, missä toimittaja ei välttämättä tiedä aamulla, missä maassa tulee iltapäivällä olemaan. Minun työni lifestyle-toimituksessa on sentään vähän paremmin ennakoitavissa. Olen miettinyt paljon sitä, etten ehkä koskaan haluaisi olla esimies, koska en haluaisi puurtaa tylsien budjettien tai työvuorojen kanssa tai istua alvariinsa palavereissa. Olen hakeutunut alalle, koska rakastan kirjoittamista ja kuvaamista. Minusta ei ehkä olisi ohjaamaan työtä, jota rakastan vaan haluan tehdä sitä itse.

+ Uuden oppiminen

Tiedonjanoiselle mediatalo työpaikkana on tietysti paratiisi. Aika usein pääsee selvittämään perin pohjin asiaa, josta ei välttämättä ole mitään tietoa alun perin. Vuosia sitten me verkkotoimittajat teimme juttuja kaikista aiheista eli emme olleet erikoistuneet niin tiukasti kuin nykyisin. Varsinkin yövuoroissa oli otettava tekoon aihe kuin aihe. Kerran kun olin yövuorossa, tuli joku tärkeä lätkämatsi eikä auttanut muu kuin kirjoittaa siitä. Huolimatta siitä, etten tiennyt jääkiekosta tuon taivaallista. Tuo lätkäjuttu on yksi suurimmista ylpeyden aiheistani koko urallani. Jaakko nimittäin luki sen ja oli sitä mieltä, että se oli oikein kelpo raportti, josta ei voi päätellä, että kirjoittaja on täysummikko.

+ Luovuus irti

Kirjoittaminen on tietysti suurin intohimoni ja pääsen vapaasti käyttämään luovuuttani sillä saralla. Ainakin omassa työpaikassani saisin halutessani tehdä vaikka mitä muutakin, vaikka olenkin kirjoittava toimittaja. Aikoinaan meillä taitettiin enemmän kuvia ja nostoja netissä, mutta nyt nuo ovat melkein täysin automatisoituja. Nautin tuosta ”taittamisesta” kyllä täysin rinnoin. Nyt olen innostunut videoiden tekemisestä (kuvaamisesta lähinnä, en vielä editoimisesta). Pääsen myös valokuvaamaan ja operoimaan somessa mielin määrin. Meillä tehdään myös radiouutisia ja niitäkin voisi päästä halutessaan tekemään, mutta taidan olla ainakin vielä liian pelokas suoriin lähetyksiin.

Miinukset

– Istuminen

Tämä on omassa työssäni ehdottomasti viheliäisin asia. Istumisesta eivät tietenkään kaikki toimittajat kärsi. Jotkut ovat jatkuvassa liikkeessä, juttukeikoilla ja niin pois päin, mutta minun työhöni verkkotoimittajana on kuulunut jo seitsemän vuoden ajan koneella istuminen. Lisäksi ainakin minusta tuntuu, että työpäivät ovat niin intensiivisiä, etten malta lähteä välillä jalottelemaan ja venyttelemään, vaikka pitäisi. Istuminen on aiheuttanut vaikka ja mitä selkävaivaa. Haluaisin kokeilla erilaisia tuoleja vaivoihini, tällä hetkellä käytössäni on satulatuoli ja tietysti pöytä, jonka korkeutta voi säädellä. Pitäisi muistaa seisoa enemmän työpisteellä.

– Alan muutokset

Alaa runnovat muutokset voi kokea myönteisinä ja kielteisinä. Toisaalta vanhempien toimittajien voi olla vaikea päästä mukaan jatkuviin työnkuvan muutoksiin – jotkut haluaisivat tehdä rauhassa pitkiä juttuja paperiseen lehteen, jonka kuvituksen ja taiton tekevät muut ammattilaiset. Tällä hetkellä toimittajan täytyy kuitenkin olla monimediatoimittaja ja mitä enemmän kaikkia mahdollisia ohjelmia ja koneita hallitset, sen parempi. Olen sanonut nyt kaikille toimittajiksi halajaville, että opettele V I D E O niin hyvin kuin suinkin. Vaikka intohimosi olisi kirjoittaminen. Monipuolisuus ennen kaikkea. Teet taatusti vaikutuksen työhaastattelussa, kun voit sanoa, että hallitset kirjoittamisen lisäksi valokuvaamisen, videoiden kuvaamisen ja editoinnin, kenties myös taittamisen alkeet ja tietenkin somen!

– Vaikea irrottautua

Työmoodista voi olla vaikea irrottautua töiden jälkeen. Välillä tuntuu, ettei voi tehdä mitään ilman, että päässä pyörisi mahdolliset uudet juttuaiheet. Tämä korostuu varmasti etenkin minulla, sillä mietin myös blogiaiheita jatkuvalla syötöllä. Kun selailen nettiä tai somea, juttelen kavereiden kanssa, katson telkkaria, käytän jotain kauneustuotetta, pukeudun jollakin tavalla, syön jotakin – missä tahansa tilanteessa saatan alkaa miettiä, että tästähän täytyy tehdä juttu, millainen juttu, ketä haastattelen, mistä saan tietoa ja niin edelleen. Tästä on todella vaikea päästä eroon lomallakaan. Ainakin aina kun somessa tulee vastaan jokin kiinnostava aihio, täytyy lähettää vinkki toimitukseen, vaikka olisin kuinka lomalla.

– Vaikea pääsy alalle

Minulla on sattunut käymään hyvä tuuri (?) työnhaussa enkä ole joutunut kokemaan, etten millään saisi töitä. Toisaalta olenkin pitänyt jo aika pitkään kiinni hyväksi havaitusta työpaikasta. Muuten hyvät pestit ovat kuitenkin aika kiven alla. En tunne tilastoja, mutta käsittääkseni toimittajiksi valmistuu liikaa nuoria siihen nähden, kuinka paljon työpaikkoja todellisuudessa on. Sanoisin, että alalle haluaville olisi hyvä tähdentää tiettyjä totuuksia alalta ja karistaa jotkut haavekuvat. Vain harvat pääsevät kirjoittamaan täsmälleen niistä aiheista, joista haluaa ja keskittymään aiheisiinsa pitkään ja hartaasti. Jos siis haluat alalle, valmistaudu siihen, ettet välttämättä pääse kirjoittamaan pitkiä reportaaseja paperilehtiin vaan lyhyitä ja nopeita nettipätkiä. Valmistaudu myös siihen, että joudut ainakin alkuun kirjoittamaan aiheista, jotka eivät ole sinulle niitä rakkaimpia. Minäkin olen aina halunnut muotitoimittajaksi, mutta aluksi olin paikallislehden reportteri, sen jälkeen lyhyen aikaa viihdelehdessä, sitten jonkin aikaa poliittisen nuorisojärjestölehden päätoimittaja ja sitten tein pitkään ihan kaikkia mahdollisia aiheita verkkoon. Vasta monen vuoden uurastuksen jälkeen olen vihdoin niiden aiheiden päällä, jotka koen kaikista läheisimmiksi. Jos haluat tälle alalle, älä ole nirso, ole mahdollisimman tehokas, monipuolinen ja rohkea. 

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.