Vahingossa eroon tutista

Lapsen ollessa vauva, tein tietysti pyhän päätöksen, että tutista sitten vieroitetaan hyvissä ajoin. Ainakaan lapsi ei missään nimessä söisi tuttia 3-vuotiaaksi kuten äitinsä ja joutuisi tämän tavoin hampaiden oikomiseen. No, tuli yksivuotispäivä, jolloin en suonut edes puolen sekunnin mittaista ajatusta sille, että vielä vieroitettaisiin. Puolentoista vuoden iässä ajattelin, että ehkä nyt sitten jo pitäisi, ehkä tässä jossain vaiheessa sitten.

Tuli kaksivuotispäivä ja lähestyvä Rodoksen matka. Ajattelin että ei nyt ainakaan ennen matkaa, koska tutista on takuulla hyötyä lentokoneessa ja niin pois päin. Reissun jälkeen olen kuitenkin tiedostanut joka päivä, että nyt meidän aivan liian vanha lapsi syö tuttia. Pelkkä ajatuskin vieroituksesta on kuitenkin väsyttänyt. Täytyy nyt sitten tässä ihan lähipäivinä, on kuulunut meillä harva se päivä. Tietysti ole potenut lukuisia epäonnistunut äiti -hetkiä kaksivuotiaan tutinsyöjän seurassa.

Lapsen pikku hiljaa vinoutuvat hampaat ovat ahdistaneet enemmän tai vähemmän koko ajan, mutta sitäkin olen selittänyt itselleni parhain päin. Että en itse asiassa edes muista, että hampaiden oikominen olisi ollut mitenkään kauhean kamalaa ja sitäpaitsi kaikilla on joka tapauksessa alakoulussa raudat ja sehän on tietysti vain aivan loistava tapa saada aivan täydellisen suora hammasrivistö! Just…

Lapsi söisi todennäköisesti vieläkin tuttia, ellemme olisi eräänä päivänä onnistuneet jättämään vahingossa kaikkia omistamiamme tutteja päivähoitopaikkaan. Siinä ei sitten auttanut kuin selittää yöunilleen käyvälle lapselle jotain pienistä oravan- ja ketunpoikasista, jotka tarvitsivat tutteja enemmän kuin hän.

Ensimmäisenä iltana lapsi itki kuin syötävä, mutta yöllä hän ei herännyt kertaakaan itkemään menetetyn tutin perään. Seuraavana päivänä hän oli jo tohkeissaan selittänyt päivähoidossa, että tutit ovat nyt oravanpoikasilla. Muutama ilta meni niin, että nukahtaminen oli hiukan aiempaa vaikeampaa, mutta yöllä hän ei ole herännyt. Huh! Pelkäsin paljon pahempaa, mikä on tietysti syy sille, etten tehnyt tätä aiemmin.

Miten ja milloin teillä jätettiin tutti historiaan?

6 Comment

  1. Mä en ollut edes miettinyt koko asiaa ennenkuin mentiin 1v hammaslääkäriin, jossa toitotettiin kuinka tutista täytyy vieroittaa niin pian kuin mahdollista (armoa annettiin pari vuotiaaksi saakka). Tuli heti semmonen fiilis että a p u a!
    ”Sitten joskus”
    ”viimeistään 2v”
    ”Kun ehditään/jaksetaan”
    Mitä näitä nyt on….. Selityksiä! 😀
    Jää nähtäväksi koska tähän projektiin ryhdytään. Varmaan ”sitten joskus” 😀
    Sanaa mietin varmaan vuoden päästäkin.

    Onneksi teillä varmaan jo pahin ohi!

  2. Meidän kaksveeltä jäi tutti kivutta pois, kun huomasimme hänen vain leikkivän sillä, pyörittelevän sitä suussaan ja roikottavan hampaissaan. Leikkasin lapselta salaa tutin kärjen pois, hetken ihmetteli, mutta emme noteeranneet asiaa mitenkään. Tutti ei enää kiinnostanut, kun se ”oli mennyt rikki” ja yhteistuumin laitoimme roskiin. Uniriepu varmasti osaltaan auttoi kuitenkin tutista luopumista, nukahtamista ilman tuttia.

  3. Meillä vierottui puolitoistavuotiaana vahingossa. Oltiin isovanhempien luona yötä ja tutit unohtui kotiin. Lapsi ei edes kysynyt tutin perään ja nukahti 10min kuten ennenkin 😀 huokailin vielä ennen nukkumaan menoa, että menee varmaan pari tuntia…

  4. Meillä tutti vietiin kuuluisille oravavauvoille tytön ollessa vajaa 2-vuotias. Viikon verran tutin perään kyseltiin ja itkettiin. Meillä tutit oli enää ollut yökäytössä. Kyllä helpotti omaakin unta, kun ei tarvinnut enää nousta yöllä tuttia antamaan lapselle.

  5. Henrika says: Vastaa

    1v4kk iässä kun tarkoituksella mummolasta lähdettäessä jätin tutit sinne eli heitin ne roskikseen 😀 hetken muisti ne nukkumaan mennessä, mutta tosi nopeasti ne myös unohtuivat.

  6. Meidän poika sairastui flunssaan 1v synttäriviikolla. Nenä oli niin tukossa ettei tuttia voinut imeä, piti hengittää suun kautta. Silloin otettiin tutti pois ja flunssan jälkeen ei enää muistanut koko tuttia.

Vastaa käyttäjälle J Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.