Minulta pyydettiin tovi sitten haastattelua mielteistäni torpatusta perhevapaauudistuksesta. Tajusin, etten ollut oikein muodostanut asiasta mitään jäsenneltyä mielipidettä. En nimittäin ollut tippaakaan yllättynyt siitä, että pölyisen konservatiivinen hallituksemme päätyi vain mumisemaan jotain rahapulasta ja copypasteamaan saman viestin Twitteriin: Perhevapaauudistusta ei toteuteta tällä vaalikaudella. Yhteistä mallia ei valitettavasti löytynyt.
Kun ajattelen päättäjiämme, näen juhasipilöiden ja timosoinien hohottelevan harmaantuneisiin partoihinsa heidän talloessaan kuin huvikseen kaikkea, mikä edistäisi tasa-arvoa maassamme. En ihmetellyt ollenkaan, että saan taas kokea kotimaani takapajulana, jonne modernit ajatukset hiippailevat jälkijunassa.
Toisaalta en myöskään ole ollenkaan huolissani tulevaisuudesta. En epäile hetkeäkään, etteikö perhevapaiden uudistus tapahtuisi jossakin vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin. Tietysti se on tulossa! Saamme odottaa tasa-arvoa ja järkeä tähän touhuun vähän turhan kauan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Rasittaa, kun ihmiset itkevät valinnanvapautensa perään. Joskus meitä kaavoihimme kangistuneita pitää ravistella, jotta pääsisimme urautuneista malleistamme. Usein ajatellaan, että esimerkiksi Ruotsissa ihmiset nyt sattuvat vain olemaan uudistus- ja vapaamielisempiä kokeilemaan kaikkea nykyaikaista. Kuten tasa-arvoisempaa perhe-elämää, joka tuntuu olevan kuin kirosana joillekin täällä meillä. Luoja paratkoon, äidit imettävät! He ovat täysin eri asemassa kuin isät!
Ruotsissa asuva pomoni kuitenkin kirjoitti näkökulmakirjoituksessaan Ilonassa, ettei Ruotsissakaan muutos ole tapahtunut tuosta noin vain naps vapaaehtoisesti. Lattepappailmiö on tulosta järjestelmällisestä työstä ummehtuneiden rakenteiden ja asenteiden muuttamiseksi.
Oli kiinnostavaa lukea, kuinka erilaisia asenteet ovat, kun siirrytään pienen Pohjanlahden tuolle puolen. Ruotsissa on kuulemma jopa noloa, jos isä ei jää kotiin hoitamaan lapsia. Ei hehkuteta äidin ylivertaisuutta vanhempana eikä pudota työelämän kelkasta tyystin, vaikka vapailla ollaankin. Mutta Ruotsi, täältä tullaan! Jälkijunassa mutta kuitenkin.
Mä taas olen ehdottomasti valinnanvapauden kannalla, vaikka periaatteessa toivonkin, että isät jäisivät useammin kotiin hoitamaan lapsia. Perheitä ja elämäntilanteita on erilaisia. Kaikilla ei esim. ole työtä johon palata, työmatka on pitkä tai palkassa on niin suuri ero, ettei toisen ole taloudellisesti kannattavaa jäädä kotiin. Meillä mies on halunnut olla molempien lasten kanssa enemmän kuin nuo nykyiset isälle jyvitetyt vapaat kotona, ihan ilman pakkoakin.
Hyvä kirjoitus! 🙂 Siksi hävettää vähän myöntää, että minä ja mieheni toimimme tässä asiassa juuri niin kuin mielestäni ei pitäisi: minä pidän kaikki vapaat ja mies ainoastaan hänelle jyvitetyt. Mies on juuri aloittanut osakkaana yrityksessä ja pois jääminen kieltämättä saattaisi olla hankalaa juuri nyt. Silti, ei sen pitäisi olla este ja jos olen ihan rehellinen, uskon että asia olisi ollut järjestettävissä. No, annoin tässä periksi, koska ajattelen että joskus parisuhteessa täytyy olla valmis työntämään omat periaatteet syrjään. Toivon, että jos saamme vielä lisää lapsia, niin mieskin uskaltaisi tässä asiassa olla rohkeampi.
Ehdottomasti siis sen kannalla, että järjestelmää tulisi tässä uudistaa!
Meillä sama juttu. Uskon että ainoa keino olisi meidänkin tapauksessa ollut se, että miehen kotiin jääminen olisi yksinkertaisesti ollut ”pakollista”. Turha siis häpeillä mitään, ette ole miehesi kanssa sama henkilö 🙂 Meillä aika erilaiset ajatukset mieheni kanssa tämän suhteen.
Ruotsissa perhevapaat ovat olleet jo iät ja ajat paremmin kuin meillä. Myös nykyiset vapaat ovat huomattavasti paremmat enkä nyt tarkoita pelkästään isä-kiintiötä. Olen samaa mieltä nykyisen hallituksen kanssa siitä, että mikäli lisärahoitusta ei ole, on uudistusta vaikea tehdä. Se kun automaattisesti tarkoittaa sitä, että jostain on leikattava, jos toisaalle on annettava. Ruotsin mallissa vapaita on yhteensä 16 kuukautta kun niitä Suomessa on 10 kuukautta. Näistä 90 päivää on korvamerkitty isälle ja toiset 90 äidille. Loput perhe saa itse päättää kuinka käyttää. Kelpaisi varmaan Suomessakin aika monelle. Mikäli vapaiden kokonaismäärää kasvatettaisiin ja samalla isän päiviä korvamerkittäisiin nykyistä enemmän, en näe uudistuksessa suurta ongelmaa. Muuta kuin sen rahan tietysti.
Toisaalta olen sitä mieltä, että äideillä pitäisi yhä olla oikeus valita hoitaa pientä lasta kotona niin, että se olisi taloudellisesti mahdollista. Vastustan sitä ajatusta, että lapset pitäisi saada mahdollisimman aikaisin varhaiskasvatuksen piiriin. Alle 2 vuotias ei nimittäin päiväkotiarkea kehitykseen vaadi. Ruotsin 16 kuukautta olisivat jo hyvä alku, mutta tuskinpa siihen meillä päästään.
Ideaalitilanteessa annettaisiin mahdollisuus erilaisiin ratkaisuihin, niin moneen kuin on erilaisia äitejä, isiä ja perheitä. Valitettavasti se harvoin enää on nykymaailmassa mahdollista.
Mielenkiintoinen aihe! Olen ensimmäisen kommentoijan kanssa samaa mieltä, valinnanvapaus on mielestäni tässä tärkeää, ovathan perheiden tilanteet kovin erilaisia. Esimerkiksi meillä mies on yrittäjä eikä hänen ole ollut mahdollista jäädä pienestä yrityksestä pois yhtäjaksoisesti useaksi kuukaudeksi vaikka lapsen kanssa kotona haluaakin olla. Meille sopivin ratkaisu oli joustava hoitoraha, jolloin kumpikin saamme osamme lapsen kanssa kotona olemisesta. Isyyskuukautensa mies on kyllä pitänyt, mutta niin että tämä jakso on ajoitettu ajankohtaan, jolloin se töiden puolesta on mahdollista.
En usko että tilanteemme on millään tavalla ainutlaatuinen ja toisaalta uskon, että tämä voi mennä myös toisinpäin, niin että se joka ei voi olla työstään pitkään yhtäjaksoisesti pois onkin äiti.
Tasa-arvoa kannatan ehdottomasti ja varmasti perhevapaissakin on uudistamisen varaa. Mutta jos puhutaan asenteiden muuttamisesta, en usko että pelkkä keppi on paras keino.
Olen ihmetellyt tässä perhevapaa-keskustelussa sitä, että näkökantana on vain tämä isä-äiti -akseli. Että kuka saa, kuka saa…
Miksi keskustelussa ei ole otettu kantaa siihen, mikä mahdollisesti olisi tässä perhekeskustelussa lapsen etu.
Esimerkiksi sivukorvalla kuuntelin päättäjien kinastelua siitä, onko kolme vuotta kotona lasten kanssa liian pitkä aika pois työelämästä. Aikuiselle.
Kukaan ei puhunut näkökulmasta, kuinka kotihoito tukisi lapsen kasvua tai kehitystä.
Sillä tutkijat, joita ei selvästi tässä haluta edes kuulla, sen tietävät: päivähoitoa ei tarvitse lapsi vaan yhteiskunta.
Kiitos tästä kommentista! Juuri näin.
Mä en taas ole huomannut, että keskustelussa kiinnitettäisiin pelkästään huomiota vanhempiin. Ainakin Vihreiden mielteitä seuranneena olen bongannut aika paljon argumentteja myös lapsen edun näkökulmasta. En tiedä mihin tutkijoihin sinä viittaat, mutta itse olen kuullut ihan toisensuuntaisista tutkimuksista, eli että laadukas varhaiskasvatus on lapselle etu.
Itsellä ei ole työpaikkaa, joten miehellä ei ole varaa jäädä pitämään isyyslomia; kela maksaa etuudet vasta isyyslomien jälkeen, jolloin palkanmaksuun tulisi tauko. Onneksi me tulemme loistavasti toimeen näin pienelläkin palkalla, mutta valitettavasti taloutemme ei kestäisi lyhyttäkään taukoa säännöllisistä tuloista. Siksi pidän siitä, että isän ei ole pakko pitää isyyslomaa, jolloin meidän talous ei vaaraannu! 🙂 Toki kaipaisin itsekin joustavuutta myös toisin päin, mutta vanhempainvapaan saa Suomessakin pitää kumpi tahansa. En tiedä olisiko äitiysloman pakko olla kiintiöitetty äidille, sen voisi halutessaan käyttää isäkin! Esim. jotkut tuntemani freelancer äidit työskentelevät kotona oman toiminimen parissa, jolloin miehen olisi kannattavampaa jäädä hoitovapaalle. Mutta musta perhevapaaudistus oli sinänsä tökerö, jos isän olisi pakko käyttää vapaat, esim äiti opiskelemassa, isä töissä pariskunnat olisi ihan helisemässä, kuten mekin.
Meille oli alusta asti selvä, että minä äitinä olen kotona sillä mieheni on yrittäjä ja ei millään pystyisi olemaan kuukausia kotona. Haluaisi/tykkäisi kyllä, mutta ainakaan nyt ensimmäisen kohdalla se ei ole mahdollista. Itse olen nyt hoitovapaalla, reilun 1v ikäisen pojan kanssa ja olen niin pitkään kuin mahdollista, kun tätä aikaa ei takaisin saa. Tuki kieltämättä saisi olla isompi, vaikka me kyllä pärjätään hyvin. Varmasti pienempi tuloisilla se vaikuttaa kotiin jäämiseen lapsen kanssa. Se on harmi, sillä tiedän perheitä jotka olisivat halunneet hoitaa lapsen kotona pidempään mutta tuen pienuuden vuoksi myös kotona oleva vanhempi joutunut lähtemään töihin.