Podcast äitiydestä ja muut viikon parhaat

Paras kirja

Tapoin aikaa kauppakeskuksessa ja päädyin kiertelemään Suomalaiseen. Silmäni osuivat Henriikka Rönkkösen uutuuteen Bikinirajatapaukseen. Kävin saman tien ostamassa uutuuden ja myyjä ihmetteli nopeaa toimintaani, sillä kirjat olivat kuulemma aseteltu pöydälle tyyliin tunti aiemmin. Olin sattumalta juuri silloin kirjakaupassa, mutta olin kyllä aikeissa ostaa kirjan heti, kun se sattuu silmiini. Henriikan esikoinen, Mielikuvituspoikaystävä on itse asiassa minulle tosi merkityksellinen kirja: sain siitä idean kirjoittaa kirjan omista kokemuksistani. Henriikan kirjathan perustuvat (ainakin osaksi) hänen omiin kokemuksiinsa. Olimme Henriikan kanssa samalla vuosikurssilla suomen kielen laitoksella: pitäisi järkätä joku luokkakokous ja udella siellä Henriikalta, ovatko kaikki kirjojen sattumukset tapahtuneet hänelle. Jos olette lukeneet Mielikuvituspoikaystävän, tiedätte mitä odottaa tältä toiseltakin. Ihan mielipuolista sinkkuelämän kuvausta nimittäin. Taivastelen jatkuvasti kirjaa lukiessa, että eihän noin voi sanoa! Mutta siitä Henriikka onkin kiinnostava ja todella ainutkertainen kirjoittaja – hän todellakin sanoo!

Paras naamankohennus

Otin Suomen kruunaamattomalla kulmakarvakuningattarella aka Tiilikaisen Suvilla kestopigmentoinnit kulmiin ennen kuin microblading-hype alkoi eli reilut puolitoista vuotta sitten. Nyt Suvi halusi tarjota minulle vahvistuksen microblading-tekniikalla. Suvi on niin suosittu, että hänen aikansa viedään aivan käsistä, joten olin iloinen, että pääsin hänen hoitotuoliinsa viillettäväksi. Hehee, pelkäsin itse asiassa vähäsen kipua, mutta ei tuo tuntunut paljon missään. Kerron kulmista enemmän, kun olen käynyt vahvistuksessa ja kulmat ovat parantuneet, mutta voin sanoa jo nyt, että tykkään aivan älyttömästi. (Luonnolliset) kestokulmat helpottavat elämää niin paljon, että tuskin elän koskaan ilman näitä. Kuvassa kulmissa hitusen meikkiä, jota Suvi antoi luvan varovasti lisätä telkkariesiintymistä varten. Normaalisti juuri microbleidattuja kulmia ei saa meikata.

Paras keskustelu

Yksi viikon kivoimmista kohtaamisista oli Pastakin Annan kanssa, kun Anna pyysi tekemään podcastia hänen kanssaan. Anna on siis juuri aloittanut podinsa ja keskustellut muun muassa ystävyydestä Vivian Valpurin kanssa. Me puhuimme Annan kanssa äitiydestä kirjani tiimoilta. Podista taisi tulla pisin, jonka Anna on tehnyt ja tuntuu kuin olisimme vasta ehtineet raapaista pintaa. Juttua olisi riittänyt monta tuntia! Meillä on Annan kanssa täysin erilaiset kokemukset varhaisesta äitiydestä ja oli siksi kiinnostavaa vertailla kokemuksia. Annalle vauvavuosi on ollut rehellisesti todella onnentäyteistä ja hattaraista, kun taas tunnetusti minulla ei. Yritimme hiukan analysoida, miksi äitiytemme alku on ollut niin erilaista ja pääsimmekin ehkä hiukan jyvälle. Podi julkaistaneen tuossa reilun viikon päästä, kerron sitten heti!

Paras opetus

Minua IG Storyssa seuraavat huomasivatkin, että jäin lauantaina tienposkeen autolla, kun diesel loppui kesken matkan. Minun oli tarkoitus käydä tankkaamassa ennen Annalle podcastin tekoon rientämistä, mutta koska olin jo viisi minuuttia myöhässä, laskeskelin että diesel riittää Annalle ja vielä takaisin. En halua koskaan olla myöhässä, koska minusta myöhästely on epäkunnioittavaa ja toisen ihmisen ajan haaskausta, joten tämä oli osasyynä tyhmäilyyni auton kanssa. Onneksi appiukko riensi pelastamaan ja onneksi, ONNEKSI tankki tyhjeni juuri tilavan bussipysäkin kohdalla, joten auto ei jäänyt tukkimaan tietä. Mutta, tilanne oli silti niin kuumottava, että tuskin enää koskaan otan riskejä tyhjyyttään ammottavan tankin kanssa.

Paras kokemus

Paras ja samalla pelottavin kokemus oli vierailuni Huomenta Suomessa. En pidä puhumisesta ylipäätään, joten suorassa lähetyksessä puhuminen on ehkä yksi karseimmista asioista, joita tiedän, mutta oli aika voittajafiilis, kun selvisin siitä! Heräsin yöllä tunnin välein tulevaan vierailuun liittyviin painajaisiin ja varsinainen herätys oli viideltä. Paikalla piti olla 40 minuuttia ennen omaa osuutta, mutta varman päälle ottajana ja myöhästymistä vihaavana olin mestoilla jo reilut tuntia ennen. Koko päivän olin niin ylivirittyneessä tilassa, ettei uni ollut tulla illalla. Kun sitten seuraavana aamuna heräilin lapsen kanssa kahdeksan pintaan, olin niin tööt, että torkuin sohvalla koko aamupäivän. Lapsi huolehti, että äidillä oli viltti päällä ja unilelu kainalossa. Myöhemmin kömmin kaksivuotiaan kanssa päikkäreille ja nukuimme yhdessä kaksi tuntia. Olin silti loppupäivän ihan kuutamolla, aivan kuin pahassa krapulassa. Näin siis käy, kun (erityis)herkkä käväisee suorassa lähetyksessä. Mutta oli silti hienoa! Oli myös mielenkiintoista päästä kurkkimaan tv-lähetyksen kulisseihin. Akateemiseen porhalsi jossakin vaiheessa myös Pekka Pouta ja hänen Sini-koiransa ja tyhmänä kyselin, että mikäs tämä koira on. Sini on siis todellakin tv:stä tuttu, mutta en katso koskaan aamuohjelmia, joten koiran kasvoilta paistoi kunnon etkö sä tiedä, kuka mä oon -ilme.

POSTAUS SISÄLTÄÄ MAINOSLINKIN