Olen itse raivoisa tavarankierrättäjä ja eroonhankkiutuja, mutta vanhempani taas eivät ole luopuneet juuri mistään. Heillä on tietysti ollut myös massiivisesti tilaa, mihin varastoida, meidän kahden neliön varastossa ei paljon jemmailla. Vanhempieni, etenkin äitini hamstraaminen on ollut minun onneni, sillä äidin valtavasta vaatevarastosta (jossa on jäljellä vielä monia 80-luvulta peräisin olevia vaatteita) löydän jatkuvasti jotain kiinnostavaa.
Myös monet lapsuudenkotini sisustustavarat ja huonekalut kiertävät meillä lapsilla. Nyt, kun rottinki on (taas) pinnalla, olen tehnyt ihania rottinkilöytöjä meiltä kotoa. Rottinkiset huonekalut ovat mummuni vanhoja – hän kun asui myös eläessään Naakan tilalla.
Hauskaa, että nuo löydöt tuntuvat ihan löydöiltä, vaikka huonekalut ovatkin olleet tilalla koko elinaikani. Esimerkiksi vierashuoneessamme tätä nykyä nököttävä sohvapöytä löytyi vanhan saunan lauteiden alta. Tiesin, että mummullani oli hieno rottinkipöytä, mutta koska sitä ei ole näkynyt missään vuosiin, olin jo unohtanut sen. Äiti sitten tiesi kertoa, että sitä jemmaillaan vanhassa saunassa.
Olkkariimme roudaamani rottinkinen kukkapöytä taas on majaillut näihin päiviin asti päärakennuksen vintillä. Olen kyllä tiennyt sen olemassaolosta, mutta en ole kiinnittänyt siihen huomiota vintillä käydessäni – ennen kuin nyt, kun rottinki ja kukkapöydät ovat jälleen trendikkäitä.
Teillä on kyllä todella kauniin ja kotoisan näköistä 🙂 Hienoja löytöjä olet tehnyt. Mahdatko muistaa vihreän seinän sävyä?
Kiitos! <3 se on Tikkurilan Vuono! 🙂
Kateellisena täällä mietin eikö teidän parivuotias siirtele kaikkia koriste-esineitä lattialle tai työnnä sormiaan kaktuksen piikkeihin? 😀
Nimim. Tavarat korkealla, koska en jaksa raivata niitä lattialta koko ajan
Haha tätä on ennenkin kysytty 😀 meidän lapsen kanssa ei oo koskaan juuri joutunut piilottelemaan tavaroita. joitakin tiettyjä tavaroita hän tykkää siirrellä, esim pinota kynttilöitä päällekkän mutta esim just kaktukset ovat saaneet olla täysin rauhassa 🙂 ja yleensä kyllä kaikki muutekin tavarat 🙂
Veikkaan, että meillä innostusta tavaroihin lisää, ettei niitä ole ”aina” ollut esillä. Muutettiin remontoitavaan taloon, joten koriste-esineet olivat pitkään muuttolaatikoissa.
Jatkan sinnikkäästi harjoituksia 🙂
P.s. Rottinki on ihanaa! Kyseinen kukkapöytä on vielä haussa, Lumikenkä-tuolit löytyi jo parilla kympillä tori.fi:stä (maaseudun iloja halvat hinnat)
Joo siis treenaamista se ehkä vain vaatii! Mäkin olen siis kerran keskeyttänyt lapsen torninrakennuspuuhista ja torni koostui siis muutamasta pöytäkynttilästä ja päällimmäisenä byredon aikas arvokas tuoksukynttilä 😀 silloin sitten keskusteltiin, että leikitään mieluummin omilla leluilla kun äitille tulee tosi paha mieli jos byredon kynttilä menee rikki 😀
Ihania rottinkikalusteita. Itsekin olen mökillä tuunannut parit tuolit ja pöydät maalilla valkoisiksi, kun olivat vähän kurjan näköisiä. Ihmeen kestäviä muuten, jos on varjellut suoralta kosteudelta, etteivät homehdu. Kaupungissa minulla on varmaan kolmekymmentä vuotta vanha lumikenkätuoli lasitetulla parvekkeella, aivan loistokunnossa, mitä nyt koira pentuna vähän järsi punoksia. Rottinkinen riippukeinu on haaveissa seuraavana.