Lihakset kramppiin naurattava peli ja muut viikon parhaat

Paras sarja

Netflixin The Letdown vei sydämeni heti ensimmäisestä jaksosta lähtien. En ole vielä katsonut montakaan jaksoa, mutta uskallan jo suositella tätä lämpimästi. Fiktiivisessä ja komediallisessa sarjassa seurataan australialaista kaksikuisen vauvan äitiä Audreyta kamppailemassa lapsen tuoman elämänmuutoksen keskellä. Audrey liittyy uusien vanhempien tukiryhmään, jossa äidit ovat kaikki keskenään tosi erilaisia. Sarjassa kuvaillaan hauskasti ja koskettavasti erilaisia haasteita, joita vauvan tulo voi  esimerkiksi parisuhteelle ja sosiaaliselle elämälle aiheuttaa.

Vaikka sarja keskittyy tiukasti vauva-arkeen, se ei selvästi ole vain äideille tai vanhemmille, tiedän nimittäin myös lapsettomien tykkäävän tästä laadukkaasta sarjasta. Itse asiassa Erika miehineen tätä meillekin suositteli.

Paras duuni

Pidän tietysti kirjoitustöistäni valtavasti, mutta niitä tosi pitkään jo puurrettuani, vaihtelu virkistää kummasti. Siksi olen ollut erityisen innoissani pienestä stailauskeikasta, jonka teen Iltalehden ylioppilasnumeroon. Ylipäätään on virkistävää, kun pääsee työpäivän aikana liikkumaan ja tekemään muutakin kuin kököttämään koneella. Ja muutenkin tietysti rennot stailauskeikat ovat sellaisia, joita tekisin mielelläni enemmänkin. Tällä viikolla siis suunnittelin asuja ja kävin etsimässä mieluisia mekkoja ja muita vaatteita sekä kenkiä ja asusteita kaupoista ja showroomeilta. Olin niin liekeissä, että unohdin erään tärkeän tapaamisenkin, kun suhasin menemään kaupungilla.

Paras peli

Pidimme vappubileet meillä ja bailuihin osallistuivat Johanna ja Aurora miehineen. Johanna on ihan pelihirmu, kun taas minä melkein kammoan kaikkia seurapelejä. Yleensä vetäydyn jopa perheen keskellä sivuun, kun muut alkavat pelata Trivialia puhumattakaan Aliaksesta. Aliasta en suostu pelaamaan missään tilanteessa. Joudun siitä pakokauhuun.

Johanna halusi kuitenkin nyt vappuna esitellä meille erään pelin ja lopulta olimme kaikki sen pauloissa. Kyseessä on siis kuin piirrä ja arvaa -pelin ja rikkinäisen puhelimen sekoitus. Siinä kaikille jaetaan kynät ja paperit ja kaikki keksivät mielessään (teeman mukaan) jonkin sanan/lauseen/leffan/mitä ikinä, kirjoittavat sen paperiin ja antavat paperin ringissä seuraavalle. Seuraava taas piirtää kirjoitetun asian mahdollisimman tarkasti. Piirtäjä antaa paperin ringissä seuraavalle, jonka tehtävä taas on kirjoittaa, mitä kuvassa näkee. Seuraavan vuoro on taas piirtää. Paperia taitellaan niin, ettei piirtäjä/kirjoittaja näe kuin edellisen piirustuksen/kirjoituksen. Kun kierros on käyty tällä tavalla läpi, katsotaan onko alkuperäinen aihe pysynyt samana vai lähtenyt rönsyilemään mihin sattuu. Nauroin tätä peliä pelatessamme niin paljon, että sain melkein krampin poskiini ja seuraavana päivänä vatsalihakset olivat kipeät. Pelasimme aamuneljään saakka ja papereita kertyi iso pino. Aika pienestä sitä revittiin huumoria tuntikausia. Iso suositus tälle pelille.

Kuvasta näkee ehkä vähän paremmin pelin ideaa. Meillä oli teemoina muun muassa julkkikset ja Seiska-aiheet. Toisesta lapusta huomaa, miten Cheekin salarakasavautuminen voi vaihtua lopulta siihen, että Bull Mentula synnyttää. Tuossa toisessa taas oli aiheena se, että Matti ja Mervi menevät ties kuinka monennetta kertaa naimisiin. Huikeista piirroksista huolimatta lopputulos oli kuitenkin se, että Jukka Poika menee naimisiin. Muina teemoina meillä oli esimerkiksi historialliset tapahtumat, kirjat, elokuvat, tv-sarjat ja sananlaskut. Tässä pelissä on muuten hyvä, jos pelaajia on pariton määrä. Silloin peli sekä alkaa että loppuu kirjoitukseen. Jos pelaajia on parillinen määrä, kannattaa aloittaa piirustuksesta.

Paras laite

Minun on pitänyt kertoa tästä elämänlaatuani parantaneesta vempeleestä jo aiemmin, mutta olen unohtanut. Clasun varsi-imuri ostettiin meille siis puolisen vuotta sitten, ja se on mullistanut täysin kotimme siivoamisen. Siinä missä ennen jaksoimme kaivaa normaalin imurin kaapista kerran kuussa, nyt imuroin aina ohimennen vähäsen parhaimmillaan päivittäin. Olen aina ennen vihannut imuroimista aivan joka solullani: vihaan sitä perässä vedettävää painavaa pömpeliä, vihaan johtoa joka aina junnaa jossain ja sitä saa repiä perässään hikisenä. Varsi-imurin kanssa näiden kummankaan minussa eniten vihaa aiheuttavan asian kanssa ei tarvitse taistella. Se on kevyt ja johdoton. Toki siinä on omat haasteensa: pienempi säiliö ja se pitää muistaa ladata, mutta nämä ovat huomattavasti pienempiä pahoja. Ainakin toistaiseksi imuteho on aivan riittävää, jopa tässä halpis-Clasussa. Olisi kiinnostavaa päästä testaamaan, kuinka imurikuningas Dysonin kalliit varsi-imurit eroavat tähän meidän halpikseen nähden. Aluksi ajattelin, että käytämme varsi-imuriamme vain sellaiseen pieneen ylläpitoimurointiin ja kaivamme edelleen aina siivouspäivisin perässävedettävän Dysonin kaapista, mutta Dyson-parka on nyt joutunut melkein tyhjänpantiksi. Käytän sitä ainoastaan samettisen daybedin imurointiin, johon varsi-imurista ei oikein ole. Kun maanantaina imuroin daybedin, päätin samalla vaivalla imuroida olkkarin ja keittiön Dysonilla. Hermothan siinä menivät saman tien siihen painavaan pömpeliin. Sanonpahan vain, ettei ole varsi-imuria voittanutta. Paitsi ehkä robotti-imuri.

2 Comment

  1. L laura says: Vastaa

    Eipä liity tähän postaukseen mitenkään. Mutta pakko välittää palaute.

    Luin nimittäin kirjasi. Kiitos että kirjoitit sen! Kiitos rehellisyydestä kirjassasi. Jaan monet kokemukset ja ajatuksesi. Sanoitit osuvasti monia ajatuksia, joita itselläkin on ollut, mutta joita ei ole osannut jäsentää. Saisinpa miehenikin lukemaan tai kuuntelemaan kirjasi.

    Tekisi mieli jakaa monta kirjasi pohjalta syntynyttä ajatusta tähän, mutta flunssan kourissa ajatus ei nyt toimi. Tuli tarve kiiruhtaa silti kiittämään. Tsemppiä uuteen viikkoon!

  2. Pelistä! 🙂
    Oliko teillä aikaa piirtämiseen? Oliko kierroksella koko ajan jokaisella piirrettävää tai selitettävää vai vain yksi paperi/pelikierros?

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.