Koska pitää päättää, missä me asutaan?

Asuin koko lapsuuteni samassa talossa ja lapsuudenkoti on edelleen rakas paikka, siellä asuu äitini. Jostain syystä minusta on silti tullut ahkera kodinvaihtaja. Parin vuoden välein alan haikailla uuteen kotiin. Siinä vaiheessa olen yleensä viimeistään keksinyt, mitä vikaa senhetkisessä kodissa on ja haaveilen paremmasta. Tälläkin hetkellä selaan asuntoilmoituksia ja tontteja harva se päivä (alkuvuodesta tulee kaksi vuotta täyteen nykyisessä kodissamme).

En silti toivo, että muuttaisimme koko elämämme – haluaisin, että lapsella olisi oma, rakas, pysyvä lapsuudenkoti niin kuin minullakin.

LAPSUUDENKOTI HARJAVALLASSA

Viime aikoina olenkin havahtunut siihen, että ehkä sen suurin piirtein pysyvän kodin tai ainakin asuinalueen pitäisi lähivuosina jo löytyä. Mieluiten eskariin, mutta viimeistään ekaluokalle haluaisin lapsen sellaiselle asuinalueelle, jolta emme ainakaan kouluikäisen lapsen kanssa muuta pois. Se, että lapsi vaihtaisi koulua kesken kaiken, tuntuu kauhean pelottavalta ajatukselta, vaikka ihan arkipäiväistä sekin tietysti on. Toivon kuitenkin, että lapsi saisi käydä koulunsa rauhassa ilman vaihdoksia ja muuttoja.

ENSIMMÄINEN OMISTUSASUNTO TAPANINVAINIOSSA

Meillä on tästä miehen kanssa vähän eri näkemys. Hänen mielestään perheet voivat aivan hyvin vaihtaa aluetta ja lapset koulua. Itse arvostan kuitenkin pysyvyyttä. Minä asuin lapsuuden samassa kodissa ja olin samojen kavereiden kanssa koulussa alakoulusta lukioon. Jaakko puolestaan oli lapsuudenkavereidensa kanssa välillä samoissa kouluissa, välillä eri kouluissa ja valitsi esimerkiksi lukion puhtaasti erikoistumisen näkökulmasta eikä kavereiden. Harjavallassa oli ja on tietysti tasan yksi lukio ja koko vanha kaveriporukkamme meni sinne. Ja tuo samainen kaveriporukka on edelleen minulle äärimmäisen tärkeä, vaikka asummekin nykyisin Satakunta – Hki – Kiina -akselilla.

NYKYINEN KOTI VANTAALLA

Näin pienoiseen kontrollipakkomielteisyyteen taipuvaisena tuntuu aika hurjalta yrittää päättää, että mihin sitä sitten asettuisi. Helsinkiin todennäköisesti (pääkaupunkiseudulle joka tapaukssa), mutta minne siellä? Kuinka paljon kotiin voi rahallisesti panostaa ja asummeko kerros-, rivi- vai omakotitalossa? Toisaalta haaveilen, että rakennamme itse omakotitalon, toisaalta unelmoin töölöläisen jugend-kodin remontista. Vaihtoehtoja on liikaa. Sekin, että kouluja on useita ja erilaisia, tuntuu oudolta. Harjavallassa ei ollut kauheasti valinnanvaraa.

Mitä te ajattelette tästä aiheesta? Pitäisikö perheenä jo asettua aloilleen? Mitä mieltä olet siitä, että lapsi vaihtaa koulua?

6 Comment

  1. Sen tiedän itsestäni ja mieheni lapsista, että kauhea poru pääsi koulun vaihdosta. Muutimme toiselle puolelle kaupunkia ollessani kymmenvuotias. En juurtunut lainkaan uuteen kouluun enkä ystävystynyt kenenkään kanssa, protestoin viisitoista kesäiseksi, kunnes lähdin omille teilleni. Eikä se tie ollut suora. Alle kymmenvuotias kun ei vielä kulje kavereiden perässä kuten teini-ikäinen. Kaverit, koulu, opettajat ja kasvuympäristö ovat lapselle tärkeitä. Ellei tärkein asia. Vanhempienkin kanssa vietetään vähemmän aikaa kuin koulu- ja harrastuskavereiden. Itselleni pysyvimpiä ovat olleet juuri lapsuusajan kaverit. Avioerolapset joutuvat usein pakosti muuttamaan olosuhteiden muuttuessa.

  2. Muutimme kesällä isompaan asuntoon, mutta samaan rivitaloon missä asuimmekin. Lapsi vasta kolmevuotias, mutta pidän tärkeänä ettei asuinympäristö muutu liikaa. Päiväkoti pysyi myös samana ja ystäväperheitä asuu myös tässä lähellä, niin ei tarvitse äidinkään ruveta tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa.. Koulun vaihtaminen on aina iso muutos lapselle. Mielestäni on parempi käydä koulu samassa tutussa paikassa missä koulutie on aloittettukin.

  3. Saman kysymyksen ääressä oltu tässä parisen vuotta. Eka lapsi on kohta 2v, joten viiden vuoden sisään pitäisi päätös tehdä.

    Ei ole helppoa, kun ei itsekään tiedetä missä haluttais asua..

  4. Itse teimme isomman muuton pienemmästä kaupungista tänne Espooseen, kun lapset olivat 3 ja 2. Näin jälkikäteen oikein hyvä päätös, sillä nyt on ehditty hyvin rakentaa uutta yhteisöä ja tutustuttu kavereihin ja heidän vanhempiinsa ja löydetty kiva asuinalue.

    Nyt kun lapset on sitten jo 11 ja 10, en ihan helpolla kyllä muuttaisi. Kouluikäiselle kaverisuhteet on tosi tärkeitä ja monet muotoutuneet jo päiväkodissa ja viimeistään eskarissa (ainakin täällä meillä päin kyllä eskari-ikä oli jo hyvä olla alueella, sillä samat luokat on kulkeneet yhdessä jo eskari-iästä lähtien! ) Samalla itsekin ehti tutustua kavereiden vanhempiin, kun tämänikäisten kanssa vanhemmat ei enää sovi arkipäivän kyläilyjä yms keskenään, niin on hyvä tietää, keiden kotona lapsi on (ja toki jutellaan vanhempien kanssa kun jossain törmätään ja tietää että voisi ottaa yhteyttä jos olis jotain erikoisempaa mielessä).

    Tsemppiä pähkäilyihin!

  5. Ei kai ole oikeaa yhtä oikeaa ratkaisua. Joskus on pakko muuttaa työn, eron tms. vuoksi. ”Huvikseen” en lähtis muuttamaan parin vuoden välein. Jatkuva päiväkodin ja koulun vaihtaminen on lapselle varmaan sama tilanne kuin se, että joku määräisi aikuisen mielivaltaisesti vaihtamaan työpaikkaa parin vuoden välein. Viehän se voimia luoda uusia ihmissuhteita. Ehkä lapselle ei muodostu niitä kaverisuhteita, jotka kestävät eskarista lukioon. Mutta voihan alueen ja koulun vaihto tuoda eteen uuden tärkeän kaverin, johon ei olisi muuten tutustunut . Ja onhan se myös persoonakysymys. Joku ottaa muutoksen raskaasti ja joku vain virkistyy muutoksesta ja iloitsee vaihtelusta. Kouluverkkoja uudistetaan siihen tahtiin, että esimerkiksi meidän lähikoulu,( jonka vuoksi osin tämä kaupunginosa valittiin, jo ennen kun lapsia oli) suljetaan ja oppilaat siirretään isompaan aluekouluun, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Luotettiin siis liikaa koulun pysyvyyteen. Kun alkuperäisen suunnitelman mukaan kouluun oli suunniteltu remontti, joka olisi pitänyt olla valmis, kun kuopus aloittaa ensi vuonna koulun. Onneksi ihminen on sopeutuvainen. Vaikuttaahan työpaikan ja harrastusmahdolisuuksien, puistojen ja luonnon sekä palveluiden ym. sijainti ja kulkuyhteydet arkeen. Eri alueilla kannattaa kierrellä ja laittaa paperille plussat ja miinukset. Mikä on teille tärkeää? Mitä lapset ehkä tahtovat kasvaessaan harrastaa? Miten paljon rahaa asumiseen haluaa käyttää ja miten paljon sitä haluaa käyttää muuhun? Ja kannattaa muistaa, ettei ihan kaikkea toivomaansa voi saada samalta alueelta. Tsemppiä pohdintaan.

  6. Minulle koulun vaihtuminen muuton jälkeen oli siunaus. En ollut saanut lainkaan sitä omaa ystäväpiiriä, joka onneksi löytyi sitten uudesta koulusta. Muutos opetti silloin pienelle itselle myös heittäytymistä ja sopeutumista, jota tarvitaan tämän päivän maailmassa. Aina muutos ei siten ole niin kovin pahalla maalilla maalattua.

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.