Miten kasvattaa lapsesta taitava rahankäyttäjä – varsinkin kun ei ole sitä itse?

Olette varmasti huomanneet, ettei rahajuttuja enää julkaista vain talouslehdissä, vaan sijoitusvinkkejä tarjoillaan meille taviksillekin. Myös naiset ja raha yhdistetään toisiinsa aiempaa selvästi enemmän. Me Naisissakin on joka viikko rahaan ja sijoittamiseen liittyviä juttuja ja kolumneja. Käsillä on suorastaan buumi, jonka myötä olen itsekin innostunut rahasta ja pohtinut paljonkin, miten voisin käyttää sitä järkevämmin. Joka toinen päivä päätän alkaa kunnon boss-rahamuijaksi, mutta kun on aina ollut taloutensa suhteen aika leväperäinen, on vaikea tehdä muutos.

KUVA UNSPLASH.COM

Isäni oli kova sijoittaja, muttei saanut minua aikoinaan kiinnostumaan säästämisestä tai sijoittamisesta. Hän jaksoi muistuttaa opintolainoja tuhlailevaa nuorta Ireneä jatkuvasti: elät yli varojesi. Jos jotain kadun, niin sitä etten oppinut koskaan taitavaksi rahankäyttäjäksi. Ei kiinnostanut vähääkään. Olin todella naiivi ja elin hetkessä. Uusi rätti ketjukaupasta kiinnosti paljon enemmän kuin säästäminen johonkin hamaan tulevaisuuteen.

Se onkin ehkä haastavinta, opetat noille nulikoille sitten mitä tahansa. Vanha ja viisas: Älä hyvän tähdet ota aurinkoa! Nuori ja naiivi: Ketä kiinnostaa, miltä joskus mummona näyttää tai kuoleeko syöpään.

Kun on nuori ja elämä vasta edessä, tuntuu ihan ajanhukalta ja tylsältä miettiä, miten valinnat vaikuttavat elämään joskus kymmenien vuosien päästä.

Olen miettinyt viime aikoina paljonkin, kuinka opettaa lapselle asioita, joita ei itsekään oikein osaa. Toivoisin syvästi, että lapsestani tulisi parempi rahankäyttäjä kuin minusta. Se helpottaisi hänen elämäänsä huomattavasti. En aio kopioida isäni pelottelevaa ja paasaavaa talouskasvatustyyliä. Paras keino on eittämättä näyttää hyvää esimerkkiä ja antaa lapselle rahavastuuta pienestä pitäen.

Tässä kohdin tullaankin aika monimutkaisen aiheen ympärille. Kannattaako lapsen nimissä sijoittaa?  Me säästämme lapsen tilille, mutta koska korkoa korolle, tuo raha kannattaisi laittaa poikimaan.

Haastattelin kesällä rahaguru Julia Thurénia aiheesta. Lapselle ilman muuta kannattaa sijoittaa, mutta samalla on oltava hyvin huolellinen, että lapsi oppii vastuullista rahankäyttöä. Mahdollisen muhkean sijoituspotin ojentaminen teini-ikäiselle voi tietää kauaskantoisia hankaluuksia. Rahaa ei tietenkään saisi pitää itsestään selvyytenä ja sen eteen on opittava tekemään töitä. Julialla on aiheesta älyttömän hyvää pohdintaa jutun lisäksi blogissaan.

Lupasin Julialle jo kesällä, että avaan sen arvo-osuustilin nyt ainakin itselleni. Oman osakeyhtiön perustaminen on aiheuttanut tälle boheemille humanistille kuitenkin sen verran harmaita hiuksia, että ehkä opettelen nyt ensin tämän ja perehdyn niihin osakkeisiin sitten hetken päästä.

Miten te opetatte lapselle rahankäyttöä? Sijoitatteko tai säästättekö lapselle?

2 Comment

  1. Mä avasin lapselle rahastosijoitustilin hänen ollessaan vähän yli puolitoistavuotias ja nyt on noin 9 kuukautta säästämistä takana. Säästän joka kuukausi 50 puntaa (asutaan Englannissa) ja tarkoituksena on laittaa tilille myös isompia yksitäisiä summia esim. synttäreiden kunniaksi. Toivon, että kun hän on teini-ikäinen, voidaan siinä vaiheessa yhdessä katsoa, paljonko tilille on kertynyt rahaa, ja opetella korkoa korolle ilmiön hionoutta. Siinä vaiheessa kun lapsi pääsee tiliin käsiksi 18 vuotiaana, toivon, että säästämisestä on tullut hänelle edes jonkinlainen tapa, ja että hän tajuaisi, että vaikka tilille ei säästettäisi penniäkään sen jälkeen kun hän täyttää 18 vuotta, potti tulee silti kasvamaan vuosi vuodelta.

  2. Me säästämme molemmille lapsille 100 euroa kuussa rahastoihin ja sijoituksesta innostunut isoisäni ostaa heille aina pienellä summalla osakkeita joulu- ja synttärilahjaksi.

    Olen itse suhteellisen varakkaasta perheestä, mutta meidät on pienestä pitäen opetettu arvostamaan rahan arvoa. Olemme kylläkin saaneet hienoja tavaroita ja matkoja, mutta kaikkeen on aina säästetty eikä mitään suuria hankintoja ole tuosta vain tehty. Meillä oli siskoni kanssa nuoresta saakka säästöpossut, mihin laitoimme osan viikkorahasta säästöön. Vanhemmat/isovanhemmat laittoivat sinne myös pikkurahoja silloin tällöin. Säästöpossujen tultua täyteen menimme aina isoisän kanssa pankkiin ja kolikoista saadut rahat laitettiin matkatileille, jotta pääsisimme reissuun 😀 Itse tykkäsin kovasti tästä tavasta lapsena ja reissussa tuntui hienolta, että olimme itse myös säästäneet matkaa varten.

    Teen nyt myös tätä 3-vuotiaani kanssa. Hänellä on pieni säästöpossu mihin hän saa aina välillä laittaa ylimääräisiä kolikoita (lähinnä viiden ja kymmenen sentin kolikoita) ja säästämme myös matkaa varten. Ajattelin sitten viedä pojan kanssa kolikot pankkiin (toivottavasti tämä on vielä nykyään mahdollista) ja rahat menevät hänen matkakassaansa. Toivon myös kovasti, että lapseni saisivat terveen suhtautumisen rahaan. Sitä voi aikuisena olla aika hukassa jos on kasvanut siihen, että raha vain tulee seinästä…

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.