Järkytyin eilen pahemman kerran kun sain kaverilta kehotuksen katsoa Maria Nordinin uusimmat IG Storyt. Niissä Nordin kertoili huolettomasti kameralle ihmetelleensä väitettä, että synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhuttaisiin liian vähän. Hänestä siitä puhutaan liikaa, sitä suorastaan tuputetaan.
Nordinin ulosanti videoilla oli todella ylimielinen. Hän kertoi, että neuvolassa on kysytty, onko hän kärsinyt masennuksesta. No en ole, hän lausui tuhahtaen videolla. Mahtaileva virnistys omasta erinomaisuudesta meni ihon alle.
Nordinin mielestä neuvolaseinien masennuksesta kyselevät julisteet ja neuvolahoitajien äitejä kohtaan kokema huoli suorastaan kannustavat masentumiseen. Hän kommentoi masennusta yleisestikin väittämällä, ettei se ole sairaus vaan addiktio. ”Addiktio negatiivisiin ajatuksiin ja ajatusten herättämien tunteiden tuottamaan hormonicocktailiin.”
Mitä mä just luin?
Olen vilpittömän iloinen, etteivät äitiyden mustat tunteet ole koskettaneet Nordinia. Hän on hyvin onnekas. Synnytyksen jälkeistä herkistymistä eli baby bluesia esiintyy noin 50 − 80 prosentilla synnyttäneistä. Synnytyksen jälkeinen masennus on sekin yleistä, Suomessa sen arvellaan koskettavan 9-16 prosenttia äideistä. (Lähde: THL).
Varsinkin silloin, kun ei ole mitään virallisia meriittejä kommentoida sairauksia tai muita terveydentiloja, pitäisi olla aika varovainen lausunnoissaan. Pitäisi kuulostella herkällä korvalla ihmisiä ja olla ennen kaikkea empaattinen. Jokaisella on oikeus tuoda esiin mielipiteensä, mutta vaikuttajalla on myös vastuu sanoistaan. Kuka tahansa voi väittää, ettei masennus ole sairaus vaan oma halu ajatella negatiivisesti, mutta minusta kannattaa miettiä, haluaako ihan oikeasti sanoa niin.
Kommentoin Nordinin videoita eilen Instagramissa ja sain kymmeniä ja taas kymmeniä viestejä huolestuneilta, vihaisilta, surullisilta ja loukkaantuneilta ihmisiltä. Luin kertomuksia positiivista ihmisistä, jotka ovat taatusti ilman omaa tahtoaan sairastuneet vaikeisiin mielen sairauksiin kuten synnytyksen jälkeiseen psykoosiin. Pahimmassa tapauksessa vuosia sairauksien kanssa kamppaileiden ja itsetuhoisuudesta kärsivien ihmisten ei ole hyvä kuulla arrogantteja lausuntoja siitä, kuinka masennus on addiktio. Mielen sairauksilla on edelleen stigma ja niitä sairastavat kokevat häpeää muutenkin.
Se, että Nordin on kokenut neuvolan huolenpidon tuputuksena, on vain hänen kokemuksensa. Ei fakta. Lukemattomat äidit kokevat edelleen, etteivät he saa apua pahaan oloon, joka on hyvin yllättänyt täysin heidät itsensäkin. Äideistä ei todellakaan voi pitää liikaa huolta. Äidin pahalla ololla voi olla kauaskantoisia, jopa hengenvaarallisia seurauksia.
Kukaan ei masennu siksi, että on nähnyt neuvolan seinällä masennuksesta kertovan julisteen. Tai siksi, että neuvolahoitaja on hoitanut työnsä kunnialla ja kysynyt äidiltä, onko hänellä paha olla. Yksi minulle viestittänyt äiti kysyi, että missähän neuvolassa Nordin käy. Hän nimittäin haluaisi myös sinne, jos siellä hänen paha olonsa otettaisiin vihdoin tosissaan.
Lapsen saaminen saa aika monen äidin mielen matalaksi, enemmän tai vähemmän. Se on kauheaa, mutta yleistä ja normaalia. Tärkeintä olisi saada ammattiapua, ei käsittämättömiä huuhaalausuntoja ihmiseltä, jolla ei ole minkään valtakunnan titteliä sellaisia antaa.
Hyvä, kun nostit tämän aiheen esille. Kiitos siitä, se on rohkeasti tehty. Olin myös järkyttynyt Nordinin puheista, vaikken itse äiti olekaan. En vain pysty käsittämään sitä, miten nykyään kaiken maailman keittiöpsykologit ajattelevat oikeudekseen kertoa faktoina asioita somessa, joihin ei ole mitään perehdytystä (ainakaan oikeasti tieteeseen ja tutkimuksen perustuvaa). Tämä on tuttu piirre etenkin ihmistieteisiin liittyvissä aihealueissa, sillä olen monesti löytänyt täysin päinvastaisia lausuntoja vaikuttajien sanomisiin verrattuna (jotka ne alan OIKEAT asiantuntijat ovat antaneet!) On oikeasti surullista, että ihmiset, joilla on paljon seuraajia somessa käyttävät asemaansa tuputtaen omia uskomuksiaan. Eikä yleensä mistään lähteistä ole mitään merkintöjä.
Tässä ”kohussa” nyt mentiin minusta vielä surullisempaan suuntaan sillä aihe on todella niin arka. Uskoisin, että kyseisellä vaikuttajalla on tällä hetkellä aika paljon seuraajia, joilla on sama elämäntilanne kuin hänellä. Voi olla, että moni, joka eilen katsoi näitä videoita tunsi piston sydämessään sen takia, että on ”kuvitellut” itselleen pahan olon. Masennus ei ole mikään addiktio, vaan sairaus muiden joukossa ja se on faktatietoa! Toivottavasti tästä eilisestä ei aiheutunut lisää mielipahaa jollekkin, jolle asia on ajankohtainen. Ja mielestäni tässä nyt puhuttiin yleisesti masennuksesta (eikä esim. vain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta).
Ja se väite, että masennuksesta puhutaan liikaa (ja sillä tavoin se ”tarttuu” muihin), oli mielestäni askel menneisyyteen päin, aikaan, kun tunteista sekä psyykkisestä pahasta olosta ei saanut puhua. Neuvoloiden käytännöistä en tiedä, mutta ylipäätänsä siitä puhutaan edelleen ihan liian vähän. Ja missä muualla äidit kertoisivat huonosta olostaan, kuin neuvolassa? Suomessa on esimerkiksi paljon yksinhuoltajia pienten lasten kanssa, vailla minkäänlaista tukiverkostoa. Silloin ei auta mikään muu kuin ammattilaisten apu, jos psyykkinen hyvinvointi on epäkunnossa.
Kirjoitin itse HETI eilen illalla blogissani myös, koska juttu kosketti, suututti, itketti, vihastutti. Tässä omat ajatukseni tuosta. Samaistun sinuun siis aivan täysin!
https://www.lily.fi/blogit/miiajohanna/maria-nordin-masennuksesta-tehty-sairaus-anteeksi-mita
Oon muutaman kuukauden seurannut Maria Nordinia somessa ja mielestäni hän on vaikuttanut kivalle ihmiselle…
Mutta. Eilinen meni ihon alle, koska lievän masennuksen kokeneena, melko nuorena, n. 12 vuotiaana, tiedän että se ei todellakaan ollut addiktio. Reilu 5 vuotta tuosta ajasta joten vielä muistan hyvin ja parantuminenkin kesti useamman vuoden. Enkä todellakaan ajattele että masennus on addiktio, kenelläkään. Vetää sanattomaksi ja oikeastaan ensi reaktio eilen oli ”Mitä helv?”.. Eriasteiset masennukset on tottakai erilaisia, mutta niitä yhdistää tietenkin masennuksen peruspiirteet ja niistä mitkään ei ole riippuvuutta tuottavia. Ei kukaan masentunut halua olla masentunut, eikä kukaan masentunut ole riippuvainen siitä olosta minkä ikävät ajatukset tuottaa! Vaikea selittää, mutta masennuksen kokeneet tietää sen mitä yritän tässä selittää! Vähintäänkin vähättelevä oli tuo lausahdus minkä Maria kirjoitti.
Ja voin vain kuvitella kuinka pahalta tuo on tuntunut raskauden jälkeisen masennuksen kokeneista naisista.
Superisti voimia kaikille❤️
Aamen! Olen niin allerginen sille roolille jonka Maria Nordin on itselleen ottanut- melkein joka asian asiantuntija. Mielenterveyden problematiikat kun ovat paljon syvemmällä kun omissa negatiivista ajatuksissa. Varsinkin äidiksi tuleminen ja siihen vaikuttavat tekijät ovat syvällä meissä: esimerkiksi oma historiamme ja kiintymyssuhteemme lapsuudessa. Se että joku kehtaa lähestyä aihetta tuosta kulmasta kertoo vain sen että oma tietämys asioista on surullisen vähäistä. Toivotan suuret tsempit kaikille masennuksen, etenkin synnytyksen jälkeisen, kanssa kamppailevile!
On käsittämättömän surullista, että masennuksesta ja muista mielenterveysongelmasta joku ajettelee kuin Nordin. Tuputtamalla se ei tartu ja loppupeleissä niiden sairausten syntysyyhyn on itse vaikea vaikuttaa .. esim lapsuuden tapahtumien, aivokemia, ympäristö, yllättävät traumat.. mitkä kaikki syyt ovatkaan sairastumisen taustalla. Ihmisen ei saisi koskaan olla ylimielinen tälläistä asiaa kohtaan, joka sairastuneelle itselle ja läheisille on monesti käsittämättömän surullista. Kiitos sinulle, että tuot näitä asioita esille. Mitä enemmän mielenterveyden ongelmista puhutaan, sitä enemmän osataan auttaa ihmisiä ajoissa, kun ongelmat tunnustetaan ajoissa.
Just joo. En voi ehkä sanoa ihan kaikkea, mitä nyt ajattelen, ettei mee väärästi kiusaamisen puolelle mun sanat. Sitä en halua. Hieno juttu, että asiat on hyvin Nordinilla. Mä olen nyt vaan ihan monttu auki tollasesta paskanjauhannasta, mikä ei pidä paikkaansa. Tosiaan – oisin itse ollut onnekas, jos mulle olisi jokunen aika sitten ”tuputettu masennusta”. Mä olin varmaan vaan kuitenkin niin koukussa negatiivisiin fiiliksiin. Haha! 😀 Onneks tällä hetkellä parempi boogie, ei mee niin ihon alle tommoset älyttömät, syyllistävät lätinät.
Hei! Äitiyteen kuuluu monenlaista tunnetilaa, varsinkin ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen joka on mielestäni luonnollista, eikä se välttämättä liity masennukseen. Mielipiteitä asian tiimoilta varmasti riittää, mielestäni sinä olet ihminen jolla niitä mielipiteitä riittää asiasta kuin asiasta ja tuot ne esiin aika voimakkaasti. Mikä ei välttämättä ole huono asia ollenkaan….mutta, jotenkin olen saanut sen vaikutelman että kestät erittäin huonosti jos mielipide on eriävä omastasi.
Ei kyse ole nyt minusta, vaan ihmisistä joihin Nordin voi edesvastuuttomilla lausunnoillaan jotenkin vaikuttaa.
Ilkeämielistä ja pahantahtoista kommentointia blogin pitäjää kohtaa. Tämä sun kommenttisi on täysin väärässä paikassa Minni. Miten Nordinin edesvastuuttomien kommenttien esiinnostaminen olisi jotenkin osoitus siitä, että että täällä ei siedetä eriäviä mielipiteitä.
Jaan saman kokemuksen kuin Minni, että Mutsie- bloggaaja loukkaantuu useinkin erilaisista näkemyksistä, vaikka hänellä itsellään on voimakkaitakin mielipiteitä monista asioista.
Mutta, Minni, nyt ei ole kyse näkemyksistä eikä mielipiteistä. Masennus on vakava sairaus ja siitä selviää helpommin, mitä aiemmin se on todettu. Hyvä, jos neuvolassa reagoidaan ajoissa. Asiaa voisi suhtautua kuten muihinkin sairauksiin, ne pitää hoitaa ajoissa hyvin, muuten ongelmat pahenevat. Eihän influenssaan tai vaikka MS-tautiinkaan suhtauduta niin, että kyse on vain fiiliksistä, jotka tarttuvat. Vastustamalla sellaisia fiiliksiä, eivät sairaudetkaan tartu? Tällainen ajattelu on erittäin vaarallista masentuneille.
Suosittelen lukemaan Tuomas Enbusken viimeisen kolumnin Iltalehdestä samasta aiheesta.
Just näin. Masennus ei ole mikään mielipide 🙂 ja mitä tulee mun loukkaantumisiin, niin muistutan että kirjoitan täällä aiheista jotka ovat mulle tärkeitä. Silloin ehkä saa sen käsityksen, että ”kestän huonosti eriäviä näkökulmia”. Niin kestänkin, silloin kun on kyse mun arvoista. On kuitenkin aika paljon mielipiteitä, joiden eriäminen omistani on aivan yhdentekevää minulle.
Kiitos kun kirjoitit tästä aiheesta niin hyvän tekstin blogiisi, Nordinin kommentit järkyttivät ja vihastuttivat minuakin koska olen kokenut vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen kuopuksen syntymän jälkeen.
Totta joka sana. Nordinilla on hyviäkin ajatuksia, mutta nyt on lähtenyt ns. lapasesta.
Mulla on nyt jotenkin sellainen olo että tässä on mennyt ohitse se pointti mitä Nordin on yrittänyt sanoa (hänkin melko kömpelösti ja vajaavaisesti) siitä miten masennus syntyy ja ruokkii itseään vaikuttamalla aivokemioihin. Ja en löytänyt mistään kohtaa jossa Nordin olisi sanonut että äidit tahallaan sairastuttavat itsensä. Ilman muuta masennus on sairaus mutta uskon myös vahvasti että siinä missä terapia ja lääkkeet ovat varmasti tehokkaita keinoja parantumiseen, on myös tärkeää että äideillä on keinoja omien ajatusten työstämiseen ja sitä kautta mahdollisuus parantumiseen. Minä en myöskään usko että neuvolan mustat pimeä syli-julisteet ovat kenenkään masennuksen aiheuttaja mutta masentavia ne kyllä ovat.
Tää oli musta hyvä kommentti! Usein julkisuuden henkilöiden lausahduksia halutaan aina tarkastella pahimman kautta sen sijaan, että mietittäisiin, miksi julkkis nyt mahtaa puhua niin kuin puhuu. Usein, kun vähän malttaa rauhottua, havaitsee, että toisen näkökulmassa onkin jokin pointti. Pointti, joka oli ehkä huonosti ilmaistu ja altis väärinymmärryksille, mutta pointti kumminkin. Oon ehkä tässä suhteessa liian empaattinen ihminen, mutta lähtökohtaisesti yritin aina miettiä, miten sanomisia voisi tarkastella hyvän kautta ilman pahantahtoisia silmälaseja.
Maria Nordinin fanikunta voisi sairastua itse ensin tai ottaa selvää mistä Maria repii aina nämä kerta toisensa jälkeen kaikkia hämmentävät tutkimustiedot ja asiantuntijuutensa.
Tays Pitkäniemen sairaalan ylilääkäri, psykiatri Jari-Pekka Klemettilä kumoaa Maria Nordinin väitteet juuri Iltalehdessä! Olipa ylläri. Eikä Maria halua kommentoida asiaa Iltalehdelle. Jännä.
Ei ole lukijan tehtävä ruveta onkimaan mikä on ollut jonkun sanomisien pohjimmainen tarkoitus ja pointti. Mediassa näkyvillä olevien henkilöiden tulee tiedostaa vastuunsa ja olla tarkkana siitä miten tuo näkemyksiään esille. Tai ylipäätään, kannattaako omia näkemyksiään edes tuoda esille. Jokaisella oikeus mielipiteeseensä, mutta useimmin se on parempi pitää omana tietonaan.
Hyvin sanottu!
No eiköhän se kuitenkin loppujen lopuksi ole jokaisen omalla vastuulla miten muiden sanomiset haluaa ottaa. Jokaisesta hyvin tai huonosti muodostetusta tekstistä, instastoorista tai mielipiteestä voi vetää herneen nenäänsä jos katsoo asioita vain yhdestä näkökulmasta. Tämä on varmasti yksi syy siihen miksi ihmiset voivat huonosti. Tartutaan yhteen lauseeseen ja määritetään sillä ihmisen koko ajatusmaailma ja tuomitaan.