Miksi päätinkin julkaista kuvia, joissa lapsen kasvot näkyvät

Kyselin Instagram Storiesissa tovi sitten postausideoita ja muun muassa tähän asiaan toivottiin selitystä. Olen itsekin miettinyt, että voisin avata asiaa, koska muutos tuli yllättäen. Ensin en halunnut julkaista kuvia, joissa lapsen kasvot näkyivät ja sitten aloinkin julkaista sellaisia kuvia.

Syy miksi en alun perin halunnut, että lapsen kasvot näkyvät blogissa tai Instagramissa (suoraan ja selvästi) olivat kauhutarinat, joita kuulin muilta bloggaajilta. Että lasten kasvoja ja nimiä on urkittu keinoja kaihtamatta ja lasten ulkonäköä on ruodittu rumin sanoin keskustelupalstoilla. Tai jopa ihan kommentoitu lapsen ulkonäköä bloggaajalle suoraan blogissa. Miettikää tässä välissä vähän, millaisessa maailmassa elämme. Että jotkut kommentoivat lapsen ulkonäköä netissä. Jos olet joskus tehnyt niin, toivottavasti häpeät syvästi koko elämäsi.

Luulen, että siihen, että julkaisen nykyisin kuvia lapsestani, on vaikuttanut sellaisen ylenpalttisen kontrollintarpeeni vähentyminen muutenkin. En voi suojella lastani kaikelta enkä ainakaan halua tehdä päätöksiäni joidenkin karseiden nettikiusaajien edesottamusten perusteella.

Tiedän kyllä, että on olemassa paljon muitakin kauhuskenaarioita, mitä lapsen kuvien julkaisemiseen tulee, mutta koen etteivät ne ole kauhean todennäköisiä. Kunhan julkaisee asiallisia kuvia.

Pidän perheblogia ammatikseni, kerron elämästäni suhteellisen avoimesti ja haluan julkaista kivoja kuvia, myös lapsestani. Jos hän myöhemmin sanoo, ettei halua esiintyä blogissani, niin sitten olkoon niin.

Päätökseeni vaikutti myös se, ettei Jaakolle ole koskaan ollut mitään merkitystä näkyvätkö lapsemme kasvot somessa vai eivät. Hän ei siis mitenkään vastustellut haluani alkaa julkaista aivan normaalisti kuvia lapsesta, ilman mitään naaman päälle lytättyjä stickereitä tai muita piilotteluja.

Tärkeä tekijä on tietysti  sekin, että olen tässä vuosien aikana tajunnut, että te olette aika huipputyyppejä. En ole juurikaan joutunut kokemaan nettikiusaamista ja uskallan siksikin antaa osan elämästäni nettiin.

Päätökseni sinetöi vielä eräs Julia Thurenin IG Story, jossa hän kertoi, että aikoo pitää lastaan esillä somekanavissaan eikä koe siinä mitään väärää. Julia on ihminen, jota katson ylöspäin, joten sain häneltä häneltä sopivasti ikään kuin siunauksen omille ajatuksilleni.

Uskon, että somessa ollaan jatkossa yhä enemmän, varmasti myös lapsemme, joka syntyi äitinsä ja isänsä media-ammattien keskelle. Luulen, että tämä tietynlainen, valtavirrasta poikkeava elämämme ja somessa näkyminen ovat tulevaisuudessa lapsellekin itsestään selvyyksiä. En vain yksinkertaisesti näe sellaista skenaariota, että lapseni olisi joskus tulevaisuudessa vihainen siitä, että hän on näkynyt kanavissani. Ja jos on, niin sitten siitä keskustellaan, että miksi äiti julkaisi kuvia.

Ymmärrän täysin, että osa pitää lapsensa visusti poissa julkisuudesta ja somekanavista. Minä päätin kuitenkin, että kasvot saavat vastedes näkyä. Virallista nimeä en kuitenkaan aio hänestä käyttää. Lempinimi on tosin aina välillä vilahdellut milloin missäkin, joten olen pohtinut, pitäisikö se ottaa käyttöön blogissakin. Tuntuu nimittäin välillä vähän tönköltä puhua vain lapsesta.

IHANAT, IHANAT PERHEKUVAT: CAMILLA BLOOM

5 Comment

  1. Postaustoive: Esitin tämän saman toiveen kollegallesi, mutta hän ilmeisesti koki postaustoiveeni haittavaan blogin imagoa ja työtään eikä julkaissut seuraavaa postaustoivettani blogin kommenteissa:

    Olisi mukavaa kuulla ajatuksiasi ilmastonmuutoksesta, ilmastoasioista ja niiden suhteesta blogityöhösi. Asia on tapetilla ja olisi mielenkiintoista kuulla, mitä henkilökohtaisia tai ammatillisia linjauksia blogisi tai työsi suhteen aiot/olet tehnyt ilmaston hyväksi. Esimerkiksi oletko päättänyt tehdä vain pakollisen määrän lentoja tänä vuonna tai aiotko muuttaa kulutustottumuksiasi? Tämä olisi keskustelunarvoinen avaus ja aihe kaikille muoti- ja lifestyle-alan ihmisille ja mitä ilmeisemmin arka asia.

    1. Joo! Tää on mulla työn alla 🙂 (otin kommentista pois bloggaajan nimen, koska en halua täällä minun tontillani asettaa huonoon valoon kollegaani)

      1. Ymmärrän. Halusin vain tuoda esille, että asia on selkeästi arka ja jonkinlainen tabukin. Teillä on kirjoittajina vastuu yhtä lailla kulutuskäyttäytymisestä ja paineesta muuttaa tapoja kuin kenellä tahansa muullakin tallaajalla. Minusta on myös vaarallista, että ilmastoasioiden suhteen harjoitetaan k.o tyyppistä sensuuria etenkin kun kommenttini oli tälle bloggaajalle asiallinen toive. Mutta, postaustasi odotellessa! Toivottavasti se toimii haasteena ja kannustimena myös muille kollegoillesi kirjoittaa aiheesta 🙂

        1. Oot täysin oikeassa. Kenenkään ei pitäisi sulkea asialta silmiään ja jokaisen ihmisen, niin vaikuttajan kuin ”taviksenkin” pitää pystyä sanomaan, millä tavoin aikoo muuttaa elämäntapojaan etenkin tuon ilmastoraportin jälkeen. Aika kiitettävästi mun mielestä bloggaajat on silti asiaa avanneetkin! Aivan sataprosenttisesti ei kuitenkaan voi sanoa, onko ko. bloggaaja sensuroinut vai onko kommentti jäänyt johonkin bittiavaruuteen. Mulla menee joskus kommentit suoraan roskapostiin – aika harvinaista se tosin on, enkä usko että tässä tapauksessa on kyse siitä, mutta kannattaa muistaa että se on mahdollista.

  2. Tämä on vaikea aihe, mitä itsekin mietin, enkä ole muodostanut kovin vahvoja mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Aluksi julkaisin blogissani vain kuvia, mistä lapsia ei voinut tunnistaa, mutta sitten pari kertaa ihan vahingossa unohdin koko asian ja sen jälkeen olenkin näyttänyt lasten kasvot blogissa ja somessa. On kiva saada vertaistukea ja kuulla muiden perusteluja valintoihin tämän osalta. Itsekään en näe kuvista suurta haittaa. Koululaisen kuvia olen näyttänyt vähemmän, sillä hänen muutamilla kavereilla on jo instagram. Pojan kanssa on jo keskusteltu asiasta ja hänelle on ok näkyä blogissa ja somessa. Se on hänestä enemmänkin hienoa kuin häiritsevää.

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.