Toiminnantäyteinen päivä, kutkuttava sarjauutuus ja muut viikon parhaat

Paras kirja

Riikka Pulkkinen on yksi esikuvistani ja suosikkikirjailijoistani. Hänen uutukaisensa Lasten planeetta on herkkä ja älykäs kertomus erään pariskunnan erosta. Siinä on todella tarkkanäköisiä havaintoja äitiydestä ja vanhemmuudesta ylipäätään, miksi pidänkin kirjasta niin paljon.

Nyt kun olen taas alkanut lukea enemmän, huomaan lukevani monia kirjoja samaan aikaan. Lasten planeetan lisäksi luen Miika Nousiaisen Juurihoitoa (ihan huippu sekin, kiinnostavia miehen ajatuksia vanhemmuudesta) ja toista kertaa Lars Keplerin Hypnotisoijaa (ajattelin vihdoin lukea koko Joona Linna -sarjan). Hypnotisoija on ehkä paras dekkari, jonka olen lukenut.

Paras sarja

Katsoimme ennätysnopeasti Jaakon kanssa Netflixistä Bodyguard-sarjan, jonka ensimmäinen tuotantokausi tosin onkin vain kuuden jakson mittainen. Kyseessä on BBC:n katsotuin draama kymmeneen vuoteen, enkä ihmettele. Jo ensimmäisen jakson ensimmäinen minuutti tempaisee niin voimalla mukaansa, ettei mikään ihme että sarja koukuttaa varmaan jokaisen katsojansa.

Sarja sijoittuu Lontooseen ja se kertoo Afganistanin veteraanista joka työskentelee poliisin turvallisuusjoukoissa. Hän ajautuu sattuman kautta auttamaan terrori-iskun estämisessä ja hänet nimitetään sisäministerin henkivartijaksi. Pari ensimmäistä jaksoa olivat niin jännittäviä, että ihan hiki tuli katsellessa. Myös viimeinen extrapitkä jakso sai todella järsimään kynsiä. Keskellä sai onneksi edes vähän hengähtää ja pohtia mysteeriä tarkemmin.

Paras sketsi

Aloin katsoa Yleltä Fomoa, sillä paloin halusta nähdä, miten entinen työkaverini Gogi pärjää juontajana. Ja luonnonlahjakkuushan tuo. Saletisti seuraava Mikko Leppilampi tai Heikki Paasonen. Itse sarjakin on monipuolinen ja hauska. Olen katsonut Köpin ja Vikin kolmannen jakson sketsin jo kolme kertaa ja nauran sille joka kerta. En tiedä, miten se onnistuukin osumaan niin hyvin nauruhermooni. No, katsokaa itse tästä (noin kohdasta 9.20). Alla sen Youtube-versio.

Paras harrastus

Kyllästyin totaaliseen liikkumattomuuteeni ja otin itseäni niskasta kiinni. Päätin alkaa käydä uimassa, kun en selvästikään saanut raahauduttua salille vaikka kuinka psyykkasin itseäni siihen. Olen huomannut, että työpäivän jälkeen en saa lähdettyä liikkumaan edes aseella uhaten, joten paras mahdollisuus treenille on aamulla. Nyt sekin onnistuu, kun ei tarvitse yleensä olla kellontarkasti aamulla töissä. Niinpä menen puoli yhdeksän maissa uimaan, kauhon 1,5 kilsaa, käyn saunassa ja pesulla ja aloitan työpäivän vasta sen jälkeen. Toimii! Onneksi tutustuin taannoin Siltamäen uimahalliin, se on oikeastaan ainut halli, missä tekee mieli uida, sillä vesi on ihanat 28 astetta.

Paras päivä

Meillä oli perjantaina niin ikimuistoinen päivä että oksat pois. Mungolifen Anna oli järjestänyt pienelle bloggaajaporukalle hauskaa ohjelmaa yhteistyökumppaninsa Huawein Make it possible -teeman mukaisesti. Saimme kaikki testiin brändin lippulaivapuhelimet eli uudet Huawei Mate 20 Prot ja kuvasimme niillä päivän aktiviteetteja. Söimme ensin lounaan Gaijinissa, mistä suuntasimme Salmisaareen. Ensimmäisenä oli luvassa lasersotaa, jossa jouduin taas sohimaan aseilla pikkupoikia. Olin samassa paikassa polttareissani ja silloinkin vastassani oli pieniä poikia, joiden laseroiminen aiheutti joka kerta pienen pistoksen omatunnossa. Mutta oli hauskaa! Kaikista päivän aktiviteeteista tässä tuli eniten hiki, koska olin koko ajan niin adrenaliineissa.

Lasersodasta suuntasimme Prison Islandiin. Tätä en ole koskaan kokeillut ja innostuin aivan täysin! Prison Islandissa on siis paljon erilaisia huoneita, jonne mennään ratkomaan erilaisia tehtäviä mieluiten kolmen hengen tiimeissä. Osa tehtävistä on fyysisempiä, osa vaatii enemmän taktikointia ja ongelmanratkaisukykyä. Kiersimme huoneita tunnin ja olin ihan harmissani, kun aika loppui. Olisin voinut jäädä pähkäilemään tehtäviä vielä toiseksi tunniksi, sillä tunnissa ei edes ehdi kaikkiin huoneisiin emmekä ehtineet saada parhaita mahdollisia pisteitä kuin muutamasta huoneesta. Tänne on ehdottomasti päästävä uudelleen! Vaikka polveni ja kyynerpääni ovat ihan ruvella tunneleissa konttaamisesta 😀

Viimeisenä Salmisaaren aktiviteettina oli vielä seinäkiipeily. Oli mahtavaa päästä kiipeilemään, sillä en ole koskaan kokeillut sitä. Samalla sain huomata, ettei laji ole ihan omiani, sillä kärsin aika pahasta korkean paikan kammosta. Itse kiipeäminen ei ollut niin vaikeaa kuin luulin, mutten yksinkertaisesti uskaltanut kiivetä kauhean korkealle. Jopa bouldering-rata oli itselleni liikaa, vaikkei siinä tarvita edes valjaita ja alla on pehmeä patja. Oli kuitenkin hauska katsella muiden menoa seinillä!

Ilta päättyi Espoossa sijaitsevassa Hyvinvointistudio Life, Energy and Beautyssa. Siellä meille esiteltiin uutta suomalaista Henua-luonnonkosmetiikkabrändiä ja kokeilimme ryhmäenergiahoitoa. Olin todella positiivisesti yllättynyt energiahoidosta. En tiennyt siitä mitään, mutta silti kuvittelin tietäväni, millaista se on. Luulin, että se on aivan naurettavaa huuhaa-sekoilua, mutta todellisuudessa siinä onkin paljon meditaatioon, itsensä hyväksymiseen ja länsäoloharjoituksiin liittyviä juttuja. Eli toisin sanoen erityisesti henkistä hyvinvointia vahvasti hyödyttäviä asioita. Olo oli lämmin, kevyt ja jotenkin todella oudon onnellinen hoidon jälkeen! Vakuutuin.

Nappasin tämän kuvan nopeasti Gaijinin hämärässä testiin saamallani Huawei Mate 20 Prolla. Ei uskoisi puhelimella otetuksi vai mitä?

Tämä kuva on myös otettu hämärässä huoneessa jo kello 19 aikaan. Uskomaton tarkkuus silti.

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.