Julkaisin eilen IG-Storyssa kuvan lapsestani, joka istui ns. W-asennossa (opin vasta tänään tuon termin). Ihmettelin kuvatekstissä, että miksi lapset haluavat istua tuollaisessa asennossa, itseäni sattuu polviin pelkkä ajatuskin. Sain muutaman viestin, että asento on haitallinen, ja että siitä pitäisi ohjata pois.
En ollut koskaan kuullutkaan moisesta! Ajattelin aina, että pikkulapset istuvat tuossa oudossa asennossa, koska voivat ja ovat niin taipuisia. Uskoin, että he tajuavat sitten myöhemmin itse alkaa istua normaalisti. Nyt kun sitten tarkemmin selvittelin, niin asento tosiaan voi olla haitallinen. En tosin tiedä, kuinka yksiselitteisesti. Aika erilaisia suhtautumisia siihen näyttäisi olevan. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei asennossa saisi istua sekuntiakaan, jotkut ovat maltillisempia.
Tieteenalana tästä todennäköisesti eniten on selvillä fysioterapia ja siksi ihan hyväksi lähteeksi arvioisin esimerkiksi tämän Rovaniemen Fysioterapia -sivun, joka tuli ensimmäisien joukossa esiin, kun aloin aihetta googletella. Pääpointti näyttäisi olevan se, että lapset yleensä hakeutuvat tähän asentoon luonnollisesti, sillä asento on kevyt ja tukipinta-alaa on paljon. Lasten lonkat ovat leikki-ikään asti sisäkierrossa, joten sellainen istuma-asento on heille luontainen.
”Mikäli lapsi leikkii ainoastaan W-asennossa, niin silloin kannattaa miettiä mikä taustalla on ja pyrkiä vaikuttamaan ongelmiin. Mutta lähes kaikki lapset tykkäävät leikkiä W-asennossa, joten mielestäni siihen ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, kunhan leikkiasentoina on muitakin kuin W. Mikäli lapsi leikkii pelkästään W-asennossa, voi se vaikuttaa lapsen lonkkien kehitykseen yksipuolisesti”, sivuilla sanotaan.
Pyysin äsken lapsen leikkimään lattialle, jotta näkisin, mihin asentoon hän hakeutuu ensin. Hän istahti lelujen äärelle niin, että toinen jalka oli W-asennossa ja toinen jalka koukussa toisen alla (istun itse asiassa itsekin aina lattialla näin). Aika pian asento vaihtui kuitenkin W-asentoon. Mainitsin, että noin ei itse asiassa kannattaisi istua ja ennen kuin olin ehtinyt edes sanoa, miten sitten pitäisi istua, lapsi oli jo vaihtanut asentonsa niin, että jalat olivat suoraan eteenpäin. Olisikohan päiväkodissa siis mainittu asiasta, täytyy muistaa huomenna kysyä.
Tässäkin asiassa paras ohjenuora lienee, että kohtuus kaikessa. Jos joskus leikin tiimellyksessä pikkulapsen jalat hakeutuvat W-asentoon, se tuskin on kauhean vaarallista. Mutta jos asento on aina ja pelkästään W, siitä kannattaa hellästi opettaa pois. Tuon em. fyssarin sivuilla oli nimittäin yksi tärkeä pointti:
”Yksi painava syy siihen, miksi vanhemman ei kannata koko ajan kommentoida lapsen W-asentoa on lapsen psyykkinen kehitys. Lapsi kokee todennäköisesti erittäin negatiivisena oman osaamisen ja omat taidot, kun hän ei pysty vanhemman pyynnöistä huolimatta korjaamaan asentoaan jatkuvasti, vaan ajautuu huomaamatta W-istuntaan leikkimään. Jatkuvat kommentit huonosta tai korjattavasta asennosta voivat vaikuttaa lapsen minä-kuvaan ja itsetuntoon negatiivisesti.”
Tämä nyt siis vain infoksi muille lapsen istuma-asennoista epätietoisille! Oman äiti-itsetuntoni kannalta toivon, etten ollut ainoa (heh) mutta toki kaikkien maailman lasten lonkkien puolesta toivon, että olin.
Mä olen ostunut noin lapsesta saakka. Silloin perheeni nauroi hullulle istumatavalleni. Toisinaan istun niin että toinen on w ja toinen suorana edessä. Aituriksi haukkuivat 😂. Nukun myös niin että toinen jalka on koukussa reisi vatsassa kiinni ja toinen suorana. No, onko ollut terveysongelmia? On. Liittyykö ne tähän w-istumiseen? En tiedä, ehkäpä. Jo lapsena mulla diagnosoitiin lievä skolioosi. Koko aikuisiän olen kärsinyt enemmän ja vähemmän alaselkäkivuista. Tämä yllämainittu nukkumatapa juurikin auttaa kipuihin. Nykyään kun liikun enemmän, ei kivut vaivaa yhtä paljon kuin vaikkapa 5-6v sitten jolloin töissäkin piti välillä kyykistyä keräksi mikä myös auttoi kipuihin… En ottaisi paniikkia tosiaan istumatavasta mutta kyllä kehottaisin vaihtamaan asentoa ohimennen…
Itse istuin lapsena lähes aina w asennossa,laskin niin jopa talvella mäkeä.mitään negatiivista tästä ei ole seurannut.en kyllä enää aikuisena istu noin.oma muksu istuu noin välillä mutta harvemmin.en ole häneltä kyseistä istumatapaa kieltänyt koska koen että lapsen tapaan liikkua on muutenkin puututtu ihan riittävästi (fysioterapiaa on saanut 1v-5v asti).treenausta on ollut siis lapsella muutenkin joten yritän suhtautua nykyään liikkumiseen rennommin ja ajatella asioita maalaisjärjellä.
Tuo W on myös meidän 3-veen tavallisin istuma-asento, siis se, johon jalat hakeutuvat ihan automaattisesti. Ollaan jo yli vuoden verran puututtu asiaan, ja nyt viime aikoina aivan säännönmukaisesti joka kerta, kun istuu noin. Nykyään riittää pelkkä kehotus ”jalat!” ja jo vipsahtavat parempaan asentoon, joko suoriksi tai polvi-istuntaan. Ei siis komenneta mitenkään vihaisesti, vaan ohjataan lempeästi. Mutta kyllä tuo asento sitkeässä tuntuu olevan!
Shindovenyttelyssä on muuten tuontapainen venytysliike, jossa kaadutaan vielä taaksepäin. Vaikuttaa maha-perna merdiaaniin. Onkohan sekin vaarallinen?
Olin kuullut tästä mutta olen ollut vähän laiska korjaamaan. Nyt postauksesi innoittamana ryhdyin katsomaan lapsen leikkiasentoja, ja tämä W-tyyli on näköjään jäänytkin pois vähän kuin itsestään. Meidän tyyppi tosin ei juuri paikallaan istuskelekaan… Hyvä huomio fysioterapeutilta myös, että jatkuva huomauttelu voi olla lapselle ikävää! Huomasin saman juuri toisessa yhteydessä: lapseni on kaksikielinen, ja olin ottanut tavaksi toistaa suomeksi hänen ranskankieliset sanansa. Sitten huomasin, että jos kysyin vaikka kirjaa lukiessa ”Mikä tämä on?”, lapsi lakkasi vastaamasta kokonaan. tai sanoi ”En tiedä”, vaikka selvästi tiesi sanat. Aloin miettiä, kokiko hän korjailuni ikävänä ja alkoi ajatella, ettei uskalla sanoa, jos tietää kyseisen sanan vain ranskaksi. Nyt oma toimintatapa on pohdintatauolla enkä oikein tiedä, miten jatkaa.