Täällä sitä ollaan, jossakin kaamosväsymyksen, huonojen ruokailutottumuksien, vitamiininpuutosten ja ehkä alhaisten ferritiiniarvojen alhossa. Blogissa on hiljaista, kun tuijotan puoliksi kirjoitettuja luonnoksia eikä oikein irtoa. Olen alkanut taas liikkua enemmän, mutta urheilu tuntuu vievän enemmän kuin antavan. Olen tavallisen kävelylenkin jälkeen kuin maratonin juossut.
Ihmettelin tänään terapiassa vetämättömyyttäni ja kerroin selvittäväni asiaa lähiviikkoina verikokein. Terapeutti kyseli, että mikäs on verensokerini tilanne, syönkö säännöllisesti. Kiemurtelin tuolissani pohtien, että kello on 15 ja olen syönyt vain aamupalan. Koskahan sitä ihminen oppii syömään, jos ei 33-vuotiaana ole vielä oppinut…?
Päätinkin, että alan nyt kokeilla sellaista todella eksperimentaalista ja mullistavaa hoitoa tähän väsymykseeni kuin SYÖMINEN (käyn kyllä siellä verikokeissakin). Voin sitten raportoida kokeen tuloksista tänne blogiin (ja muutenkin kertoilla vähän viime aikojen terveyspyrkimyksistäni kuten selkäfysioterapiastani!) Ja tietysti jos hoito tehoaa, saan ne kesken olevat muutkin postaukset valmiiksi…
Kohtalotovereita?
Väsyttää. Saamaton olo. Turtunut olo. Blogissa ei hirveästi tapahdu. Ei irtoa.
Tsemppiä kokeiluun ♡ Ruokarytmistäni mie yritän pitää kiinni, koska voin pikkasen paremmin kun syön hyvin.
Mä syön monesti viimeisen illalla kello 24 ja seuraavaksi noin kello 19. Mä voin olla helposti syömattä noin 18 tuntia 😀
Tämä pimeys väsyttää. Olin marraskuussa 3 viikkoa Espanjassa, eikä väsyttänyt yhtään. Aurinko ja valo saavat ihmeitä aikaan. No, jotenkin on taas pärjättävä täälläkin. Kirkasvalolamppu työpöydällä oli joskus kova sana. Lääkäri vain totesi, että puoli päivää sen kanssa riittää, muuten tulee liian pirteäksi. Niitä myös yöhoitajille tilattiin yöväsymyksen voittamiseksi. Syöminen väsyttää itseäni, mutta syömättömyys laskee verensokeria, joten ota tästä nyt sitten selvää, mikä auttaa?