Koska viimeksi itkin, suutuin, häkellyin…

Tämä vuosi on lähtenyt aivan tosi tahmaisesti liikkeelle, vaikka aluksi hihkuin että nyt lähtee täydellä teholla ja upeita juttuja tulossa. Olin kipeänä monta päivää ja sängyn pohjalle jääminen vaati veronsa: olo on ollut kauhean saamaton. No, ei auta kuin rämpiä eteenpäin. Onneksi Karoliinan blogista löytyi Viimeksi minä -haaste, joka paikkailee postausideoiden puutetta.

Viimeksi minä…

…ilahduin, kun saavuin ensimmäistä kertaa uudelle Punavuoren officellemme. Carita tuli avaamaan oven ja tiesin heti, että tämä toimistotilan vuokraaminen oli niiiin paras päätös. Toimistolla on aivan ihana tunnelma ja kivijalkatila on superkiva.

…nauroin, kun katsottiin Jaakon kanssa Youngeria. Parista jaksosta on tullut melkein jokailtainen rutiinimme ja eilen nauratti Honk if you’re horny -jakso. Nauroin joka kerta tikahtuakseni sitä tuuttausääntä. Tietäjät tietää.

…itkin, kun muistelin isää eilen. Itken nykyisin harva se päivä ja liikutun ihan pienistäkin jutuista. Isää on ollut kova ikävä viime aikoina. En tiedä, mistä se johtuu, että juuri nyt ikävä iskee melkein joka päivä. Katselin Youngerin jälkeen vielä jakson Blacklistiä ja siinä päähenkilön isä kuoli. Yksi sarjan hahmoista sanoi, että tärkeintä on pitää kuolleen muistoa yllä puhumalla edesmenneestä ihmisestä. Mietin, olenko puhunut isästä tarpeeksi. Yksi pahimmista peloistani kun on, että unohdan isän, sen millainen hän oli, mitä teki ja mitä puhui. Onneksi tajusin juuri aiemmin samana päivänä puhuneeni hänestä Jaakolle. Jaakko kertoi uutisesta, jonka mukaan lakupiippuja ei saa myydä itsepalvelukassalla. Nauroimme molemmat, miten hölmö sääntö se on. Mietin ääneen, polttaako kukaan muutenkaan enää sellaista lakupiipun muotoista oikeaa piippua. Kerroin, että isäni poltti sellaista lapsuudessamme. Muistan sen elävästi, onneksi 🙂

…suutuin, kun lapsi vänkäsi jotakin. Suutahtelen kolmevuotiaan uhmiksen kanssa aika usein. Pahin uhma on ehkä jo talttunut, mutta välillä hänellä on päiviä, jolloin kerrassaan kaikki on koko ajan väärin ja huonosti. Pikkuisella on paha tapa vaatia huomiota aina silloin, kun minä ja Jaakko juttelemme jotakin, ja tämä on varma keino saada minut hermostumaan.

…harmistuin, kun huhtikuun matkasuunnitelmiin tuli muutos. Tai siis oikeastaan enemmän kuin harmistuin, olin aika kauhuissani. Olemme nimittäin jo maksaneet matkan ja nyt joudummekin siirtämään lentoja Jaakon töiden vuoksi. Näyttää siltä, ettemme voi siirtää lentoja kuluitta vaan joudumme ehkä maksamaan lennot kokonaan uusiksi. Ei todellakaan tule halvaksi.

…häkellyin, kun eräs isä pyysi minulta signeeratun kirjan vaimolleen. Tästä on jo aikaa, mutta en ainakaan nyt muista muita häkeltymisiä. Tämän ko. isän viesti oli niin koskettava, etten unohda sitä koskaan.

…kokeilin jotain uutta, kun tein ruokatilauksen Prismasta! Päätin nimittäin että alamme tilata ruoat jatkossa netistä! Keksin ihan yhtäkkiä yllättäen, että nyt loppuu meidän perheen kaupassa ramppaaminen ja alan käyttää Prisman Kauppakassi-palvelua. Olen nyt jo tilannut ekan satsin (ei olla vielä haettu tilausta) ja vitsi, että innostuin heti! Suunnittelun pystyy tekemään niin paljon iisimmin, kun ruoat on samalla tilattu, kun olet suunnitellut viikon ostoslistan! Ja Jaakko pystyy hakemaan tilauksen kotimatkalla töistä. Ilmaistahan tuo ei ole (noin viisi euroa tilaus), mutta totesin vain, että arvokkainta on kuitenkin aika ja viisi euroa on pieni hinta siitä, ettemme joudu metsästämään viikon ruokakamoja jättimarketissa. Uskon sitäpaitsi, että lopulta säästämme tekemällä ruokaostokset tällä tavoin, sillä muuten kävisimme pienissä kaupoissa lähes joka päivä.

…urheilin kävelemällä. Varsinaiset treenit ovat jääneet nyt väliin kun olin flunssassa, mutta eilen uskaltauduin tekemään perinteisen lapsenhakukävelyn, jossa reippailua kertyy sellaiset reilut viisi kilometriä. Se on ihan tarpeeksi urheilua minulle atm.

…luin Ole minun -kirjaa. Tosi kiva, kun yritän esittää vakavasti otettavaa kirjojen lukijaa ja joudun nyt paljastamaan, että luen tällaista hömppää. Kepeät chick litit ovat kuitenkin ei-enää-niin-salainen paheeni ja luen niitä erityisesti silloin, kun kaipaan luettavaa, joka ei jää liiaksi pyörimään päähäni. Esimerkiksi normaalisti suurkuluttamani dekkarit ovat olleet viime päivinä ihan liikaa pienelle päälleni ja vieneet yöunet. Tosin juuri eilen tuota Ole minun -kirjaa lukiessani mietin, jättäisikö mokoman kesken, sillä se on tosi huono jopa chick litiksi.

…söin aamiaisen Robert’s Coffeessa. Uuden vuoden säästölupaukseeni kuuluu, että vähennän reilusti ulkona syömistä ja tämä kosahti heti. Olen vain aivan susihuono preppaamaan päivän safkani ennakkoon ja siksi olen kahviloiden ja ravintoloiden vakkariasiakas. En yksinkertaisesti jaksanut eilen miettiä aamupalaani ja lounastani kotona valmiiksi ja päätin, että menen tämän kerran aamikselle kahvilaan. Yritän todella tsempata tämän kanssa. On ihan älytöntä, että aamupalaan menee reilu kymppi!

…herkuttelin uuden vuoden päivänä, kun kävin ostamassa jättisäkin irtokarkkeja Film Townista. Parhaat irttarit löytyvät ehdottomasti varsinaisista karkkikaupoista ja leffavuokraamoista, ne kaupan irtokarkit ovat ihan pahoja. Tykkään eniten kirpeistä karkeista, erityisesti remmeistä!

…ostin kuoret ja Popsocketin uuteen kännykkääni. Tykkään Ideal of Swedenin kuorista ja innostuin, kun myyntiin oli vihdoin tullut uuden Huaweini kuoret. Tilasin samalla kuoriin sopivan Popsocketin, koska jäin tuohon näppärään apuvälineeseen koukkuun, kun vanhassa puhelimessani oli sellainen. Ja sen pitää muuten nimenomaan olla aito Popsocket, ei mikään kopio!

…tapasin täällä officella kollegoitani! Tänne tullessanne toimistolla ahersi jo Caritan lisäksi Mona ja Lauri. Myöhemmin myös Johanna ja Vilma tulivat paikalle ja Janitakin pelmahti käymään!

…päätin hakea lapselle päiväkotipaikkaa eräästä tietystä yksityisestä, erikoistuneesta päiväkodista. Lapsi siirtyy siis syksyksi perhepäivähoidosta päiväkotiin ja löysimme aika nopeasti päiväkodin, joka vaikuttaa kaikkineen tosi hyvältä. Innoistuin paikasta tosi paljon, sen ”erikoisala” on lapselle aivan täydellinen ja se on huippuhyvällä paikalla. Nyt täytyisi vain päästä tutustumaan paikkaan.

…inspiroiduin säästämisestä, kun sain kauhean talokuumeen. Inspiroitumiset ovat muuten viime aikoina olleet aika vähäisiä, mutta kaikenlaisista säästämistarinoista olen nyt inspiroitunut. Seuraan jatkuvasti keskusteluja esimerkiksi Facebookin Vauran Nainen -ryhmässä ja haluaisin ehkä jopa tavata jonkun rahakouluttajan! Eniten tällä hetkellä mietityttää, mihin kannattaa säästää. Siis missä säilyttää säästettyjä rahoja. Sijoittaminen ei ehkä kannata, jos toiveissa on käyttää säästetyt rahat lähivuosina.

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.