IG Stooriani seuraavat huomasivatkin jo aiemmin, että joku pahainen influenssa kaatoi minut täysin sängyn pohjalle loppuviikosta. Olen harvoin kipeä, enkä koskaan kuumeessa, joten en tarvitse testejä tietääkseni, että jep, influenssaa on. Nytkään kuume ei kohonnut kauhean korkealle, mutta olo oli muutaman päivän aivan kertakaikkisen kamala.
Jaakko oli fiksuna poikana ottanut töissä rokotteen, joten häneen tämä iski vähän lievempänä – mutta iski kuitenkin. Ja viime yönä sänkyymme kömpi tavallista lämpöisempi ja yskivä kolmevuotias, joka aamulla valitteli erilaisia särkyjä.
Vaikka usein näin ruuhkavuosina toivon, että olisi aikaa ja mahdollisuus olla yksin kotona, maata sohvalla ja katsella telkkaria rauhassa tuntikausia, niin sitten kun se mahdollisuuden todella saa, ei se tunnukaan niin kauhean kivalta. Itse asiassa se tuntuu ihan hirveältä.
Nyt kun hikoilen sohvalla viidettä päivää, tuntuu että järki alkaa lähteä. Vieläpä kun tietää, että sama meno jatkuu lapsen kanssa vielä, kun itse on jo paranemaan päin. Onneksi lapsi vaikuttaa ihan hyvinvoivalta heti kuumelääkettä saatuaan, mutta kotipäiviä on joka tapauksessa vielä edessä. Tältä siis tuntuu totaalinen mökkihöperöityminen.
Nyt vain peukut pystyyn, ettemme keräile vielä kaiken lisäksi jotain jälkitauteja…
Ehkä ensi kerralla muistan sen influenssarokotteen.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.