Tahkolla tervehtymässä

Huh, vihdoin jotakuinkin elävien kirjoissa! Toissa viikolla alkanut influenssa vei voimat puoleksitoista viikoksi, vaikka luulin kaiken olleen takana jo alkuviikosta. ”Tervehtymisen” jälkeen sain vielä riesakseni karsean kurkkukivun ja voimattoman olon moneksi päiväksi. Meillä oli kuitenkin sovittuna Tahkon reissu, ja koska toinen viikonloppu sängyn omana tuntui aivan painajaismaiselta, päätimme lähteä Kuopioon vaikka sitten vähän puolikuntoisina. Ja onneksi lähdimme.

Päätin joskus viime vuona puolella, että vanhat snoukkataidot on pakko elvyttää vielä. Olen käynyt viimeksi rinteessä joskus reilut kymmenen vuotta sitten, mutta aikoinaan asuimme siellä. Tuntui surulliselta, etten enää koskaan palaisi laudan päälle. No, se come back ei tapahtunut vieläkään, sillä en missään nimessä olisi lähtenyt kokeilemaan snoukkaonneani juuri ja juuri influenssasta selviytyneenä. Olen läkähtyä, kun nousen rappuset yläkertaan, for god’s sake. Mutta ajatus on nyt kuitenkin itämässä 🙂 Jos olisin oikein reipas, järjestäisin vielä tämän kevään aikana uuden hiihtokeskusreissun ja kesyttäisin sen laudan…mutta saa nähdä.

Eniten rinteeseen paluussa jännittää huono selkä ja hissiasiat. Kuinka pääsisin ruostuneilla lautailutaidoillani ankkurihissillä yhtään mihinkään? Onko jossakin tuolihissit, joihin pääsee suoraan ilman muita hissejä? Tahkolla tuolihissiin päästäkseen on selviydyttävä ensin ankkurihissiosuudesta. Onko joku elvyttänyt onnistuneesti snoukkataidot sellaisen 15 vuoden laskemattomuuden jälkeen? Yritän tässä kartoittaa onnistumismahdollisuuksiani 🙂

No, vaikka rinteeseen lähti vain yksi seurueestamme, meillä oli kuitenkin tosi onnistunut viikonloppu. Jaakko pääsi rälläämään moottorikelkalla ja me saimme Johannan ja lapsen kanssa aikamme kulumaan pulkkamäessäkin. Ja (minttu)kaakaoita päästiin nauttimaan ilman laskemisiakin. Käväisimme myös Tahkofarmilla rapsuttamassa kotieläimiä ja vikana päivänä lapsi pääsi pienelle ratsastusretkellekin. Uni maistui lapselle aikaisin, ja me aikuiset pääsimme mittelemään Scrabblessa.

Vietimme lapsuudessa kaikki talvilomat aurinkokohteissa eli en ole juuri käynyt hiihtokeskuksissa, mutta ihastuin ajatukseen jo lyhyellä Tahkon reissulla. Meillä oli symppis mökki ja aloin miettiä, että minusta olisi todellakin hiihtokeskuksissa viihtyjäksi – ainakin jos pääsisin takaisin laudan päälle. Tiedätte, etten ole yhtään kesämökki-ihmisiä, mutta talvimökkeilijä minusta voisi sukeutua! Ja Tahko vaikutti todella kivalta paikalta – ei tarvitse lähteä aivan Lappiin asti päästäkseen ihanan lasketteluidyllin makuun.

Mikä on paras hiihtokeskus Suomessa ja miksi?

Pieni pääsi ensimmäistä kertaa ihka oikean hevosen kyytiin, aiemmin hän on käväissyt vain pikkuponien selässä. Lauhkea islanninhevonen nimeltään Prinssi ei pelottanut meikäläistäkään ihan niin paljon kuin hevoset normaalisti. En ymmärrä, minkä eläinkammon olen näin vanhemmiten kehittänyt: en uskaltanut edes syöttää alpakkaa!

2 Comment

  1. Moikka! (Entisenä) lautailunopettajana suosittelisin taitojen verryttelyä opettajan ohjauksella! Esimerkiksi juuri Tahkolla on todella laadukasta lautailun opetusta, eikä tunteja ole tarkoitettu vain aloittelijoille. Myös pitkään harrastaneet voivat käydä hakemassa hiihtokoulussa uutta uskallusta tauon jälkeen, tai pieniä vinkkejä taitojen hiomiseen. Kerrot vaan tuntia varatessasi, että on tullut harrastettua aktiivisestikin, niin he osaavat nimetä sinulle oikean opettajan. Rohkeasti tunnille!

  2. Kyllä se hyvin menee se lautailu! Viime vuonna laskin itse laudalla 15 v tauon jälkeen ja hyvin se muistui mieleen. Hissiinmenokin onnistuu kun on joku kenen kanssa menee, ehkäpä joku kaveri joka on käynyt laskemassa lähiaikoina enemmän.
    Itselläkin kova kaipuu taas rinteeseen mutta vasta sektiosta toipumassa niin menee ensi talveen.

Vastaa käyttäjälle Epe Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.