5 random-asiaa minusta

Huono kielipää

Osaan suomen kieltä tavanomaista paremmin, mutta samaa ei todellakaan voi sanoa muista kuin äidinkielestäni. Olen opiskellut englantia kolmosluokasta lähtien, saksaa vitosluokasta, ruotsia seiskaluokasta ja ranskaa kasiluokasta. Yliopistossa luin hiukan viroa. Näistä ainoastaan englantia olen käyttänyt kouluaikojen jälkeen, joten se on ainut vieras kieli, jonka hanskaan jotenkuten.

Englanti ja ruotsi sujuivat koulussa kasin, ysin arvoisesti, saksa ja ranska huonommin. Olin ihan ok pänttäämään aineita koulussa, mutta kielitaitoni oli vain ulkoa opettelun tulosta. Unohdin kaiken oppimani välittömästi koulujen jälkeen. En osaa lukea simppeleimpiäkään tekstejä esimerkiksi ruotsiksi tai saksaksi. Puhumattakaan puhumisesta.

Olen hävettävän huono myös englannissa. Tämä on itse asiassa melko kova paikka minulle maailmassa, jossa monet suomalaisetkin tuntuvat puhuvan englantia kuin natiivit. Tuo kieli sentään sujuu, koska luen ja kuulen sitä päivittäin. Käänsin aiemmassa työssäni joka päivä monta juttua englannista suomeen, mutten silti voi sanoa käyttäväni kieltä sujuvasti. Voin tehdä haastatteluja englanniksi, mutta sellainen rento small talk on aika painajaismaista ujolle luonteelleni. Pelkään virheitä niin paljon, etten halua sanoa mitään, ellen ole varma, että kielioppi on oikein. Tyhmää, tiedetään. Tähän auttaisi ainoastaan harjoitus, jota en saa tarpeeksi usein.

Banaanitutkimukset

Tutkin ostamani banaanit hyvin tarkkaan, ennen niiden ostoskoriin laskemista. Pelkään kuollakseni hämähäkkejä ja kaikenlaiset ”banaanikontista löytyi jättihämähäkki” -uutiset ovat porautuneet verkkokalvoilleni.

En käytä koskaan stringejä

Näin yhtenä päivänä salilla erään naisen treenitrikoiden alta string-mallisten alushousujen rajat ja järkytyin, vaikka toki tiesin että jotkut hullut käyttävät stringejä urheillessa! Miksi, miksi joku haluaa treenata inhottavan narun raastaessa pyllyä?!? Pelätäänkö normaalien alkkareiden reunojen näkymistä trikoiden alta niin paljon, että ollaan valmiita kärvistelemään naru pyllyssä? Vai väittääkö joku oikeasti, että stringit tuntuvat mukavilta päällä? En käsitä, miksi kukaan haluaa käyttää alusvaatteita, jotka ovat TERVEYSRISKI, kun toisenlaisiakin on tarjolla. Mielipiteeni stringeistä tuli täten selväksi: minusta ne pitäisi kieltää lailla.

”Valokuvamuisti”

Muistan asioita valokuvamaisesti, muttei minulla siis missään nimessä ole sellaista Lisbet Salander -tyyppistä, elokuvista tuttua valokuvamuistia, jossa muistetaan esimerkiksi kaikki kertaalleen luettu ikuisesti. Onko sellaista oikeasti edes olemassa?

Joka tapauksessa muistan itse tilanteet ja esimerkiksi paikat valokuvamaisesti. Muistan esimerkiksi kanarialaisen hotellihuoneemme vuodelta 2000 lähes täydellisesti. Jaakko sen sijaan ei muista esimerkiksi Kosin hotelliamme ollenkaan, ja matkasta on alle vuosi. Hotelliesimerkit siksi, että keskustelimme juuri aiheesta. En käsitä, millä muulla tavoin ihmiset muistavat asioita kuin kuvina. Muistan myös esimerkiksi minun ja Jaakon ensimmäiset treffit lähes täydellisenä kuvasarjana – Jaakolla sen sijaan ei ole minkäänlaista muistikuvaa tuosta illasta. Eikä siihen siis liittynyt alkoholia 😀 En tiedä kertooko tämä enemmän siitä, että Jaakolla on jonkinlainen aivovaurio. Lähipiirissäni käytyjen keskustelujen pohjalta voisin kuitenkin väittää, että nämä muistin eroavaisuudet liittyvät sukupuoleen.

Oman tilan tarve

Minulla on vahva oman tilan tarve. Jos joku tulee puhumaan liian lähelle minua, otan vaistomaisesti askeleen taakse. Saatan ahdistua ja vihastua, jos joku tulee istumaan liian lähelle julkisessa kulkuneuvossa. En pysty keskittymään mihinkään, jos vieraan ihmisen käsi nojaa omaani vasten bussissa. Olen huono halaamaan ihmisiä ja luulen, että se johtuu tästä personal spacestani. Tuntuu, että nykyisin on tapana halata ihmisiä, joita ei ole koskaan ennen nähnytkään ja minun on tosi vaikea sisäistää tätä.

Onko siellä ketään kohtalotovereita?

9 Comment

  1. Kerrassaan helpottavaa kuulla että jollain muullakin on huono kielipää. Mulla on ihan sama ongelma englannin kanssa, etten uskalla sanoa mitään ääneen ennen kuin olen ihan varma että sanon sen täysin oikein. Töissä ihmiset puhuvat työasiansa kuin natiivit ja englannin kielisten työkavereiden määrä vain kasvaa. Ja siinä samalla minun ahdistuneisuuteni kielitaidottomuudesta! Kävin töissä jopa 6kk englannin kielikurssin mutta se vain pahensi asiaa. Tajusin todella miten huono olen englannissa 😑

    En tiedä miten tämä helpottaisi. Mutta Tsemppiä sinulle asian kanssa!

    Ps. Näitä ”tunnustuksia” on aina kiva lukea!

    1. Siis mä oon myös harkinnut kielikurssia!! Mutta mä luulen, että tästä pääsisi jos vain väkisin höpöttäisi enkkua riittävän pitkään. Mä en ehkä niinkään kadehdi ihmisiä, jotka puhuu täydellistä enkkua, vaan ennemminkin niitä jotka ei puhu, mutta jotka vähät välittää siitä 😀 ihana kuulla kun ihmiset vain puhuu, vaikka sitten väärin. Mä yritän itse aina miettiä enkkua puhuessani, että paheksunko sitä, jos joku puhuu mulle huonoa suomea. En todellakaan! Mitä väliä, miten puhuu, jos tulee kuitenkin ymmärretyksi.

  2. Tyllerö says: Vastaa

    Ehkä olet käyttäny liian isoja tai muuten huonoja stringejä? 😂 Ne on niin hyvät ja kun on tottunut, narua ei huomaakkaan. Siksi esim treenatessa sata kertaa paremmat, kun pysyvät paikallaan eikä niin, että tavalliset pikkarit alkaa mennä kohti pyllyvakoa, se vasta kamalaa onkin. 😄
    Halailu voi myös liittyä satakuntalaisuuteen. Itse samalta seudulta kotoisin, ja halailu varsinkin vieraiden kanssa tuntuu oudolta.

    1. Siis apua, mä käytin joskus teininä (koska se oli cool) kaikenlaisia erilaisia stringejä ja varmaan osa oli ihan hyviäkin, mutta nykyään en käyttäisi koskaan. Vaikken tuntisi sitä narua niin ajattelisin silti koko ajan ettei se ole TERVEELLISTÄ 😀 😀 Mä käytän vissiin niin mummoja alkkareita, ettei ne kyllä mee mitenkään pyllyyn, hehe.

      Joo satakuntalaiset on kyllä aika pidättyväisiä, mutta toisaalta tiedän kyllä monia haalavia satakuntalaisia.

  3. Kohtalontoveri täällä! Huono kielipää, ymmärrän kyllä mitä puhutaan, mutta kun itse pitäisi aukasta suu, tulee epävarmuus, koska olen epävarma lausunko sanat oikein tai oikeassa järjestyksessä tai ylipäätään edes oikeat sanat. 😄 Mulla on kans valokuvamuisti. Muistan tosi hyvin vanhojaki tapahtumia ja asioita. ☺️

    1. Huojentavaa kuulla, ettei kaikki ole täydellisesti enkkua höpöttäviä 😀 pitäis vain päästä siitä epävarmuudesta!!

  4. Täällä kanssa yksi kielten kanssa sekoileva. Olen lukenut ruotsia koko elämäni, ollut töissä kesiä siellä ja tilannut lehtiä. Pitkän saksan taistelin läpi samoin kuin lyhyen englannin, huonosti. Siihen vielä ripaus ranskaa ja parit kurssit espanjaa ja italiaa. Matkustellut olen ihan kiitettävästi maasta toiseen, tosin mies on joskus huomauttanut, että puhun väärää kieltä väärässä maassa. Että silleen. Sanattomaksi en jää, mutta olen saanut kummallisia katseita ja naurahduksia milloin missäkin. Minua on luultu puhumani kielen takia milloin venäläiseksi, (siis milloin venäläiset puhuu jollain kielellä?), milloin hollantilaiseksi???

  5. Itselläni on muuten todella hyvä kielipää ja käytän osaamiani kieliä mielelläni, mutta suomi on tähän jotenkin poikkeus (äidinkieleni on siis ruotsi). En tiedä johtuuko se kielen rakenteesta, mutta vaikka käytän suomea jatkuvasti, en osaa ilmaista itseäni kunnolla ja etsin aina sanoja etc. Puhun mielummin englantia ja saksaa kuin suomea. Ehkä suomen kieli ei vaan rakenteltaan sovi aivoilleni 😀
    Itse tutkin aina tarkasti nektariineja ja olen aina tarkka etten vanhingossakaan pure sen kiveä.. Kerran yhden nektaariinin sisällä oli suuri läpinäkyvä mato/toukka ja vieläkin yököttää kun ajattelen, että meinasin pistää sen suuhun,urk.

    1. Mä oon myös miettinyt noita kielisukulaisuusasioita, että ehkä mun aivot ei vain hallitse noita germaanisia kieliä. Ehkä suomen sukukielet onnistuisivat multa paremmin 🙂 sitä viroa opiskelin niin lyhyen aikaa, etten osaa sanoa olisiko se luonnistunut multa paremmin kuin germaaniset kielet.

Vastaa käyttäjälle Eija Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.