Kanarialla olen…

…käynyt joka päivä salilla. Treenikärpänen puri jo aiemmin ihan koto-Suomessa ja täällä se on päässyt aivan valloilleen! En voi sanoin kuvailla, kuinka ihanaa on tehdä salitreeni ulkoilmassa, merta ja auringonlaskua ihaillen. Kyllä saletisti tympii taas pian katsella kotisalin kellariseinää. Hotellimme sali on kaikenlisäksi todella monipuolinen, siellä voi tehdä melkein samat jutut kuin tavallisella punttiksellakin.

…levittänyt aurinkorasvaa itkevän ja kiemurtelevan lapsen päälle. Päivittäin! Mikä siinä voikin olla niin ikävää? Ei auta vaikka kuinka selittäisi, ettei paahtavaan aurinkoon voi mennä uimaan, ellei ole kunnolla suojattu. Joka ainut kerta kammottava huutokonsertti. Seuraavaksi taidan hankkia lapselle sellaisen kokovartalo-UV-puvun lierihattuineen, niin säästymme ehkä raivolta.

…palanut auringossa. Vaikka olen niin tarkka aurinkosuojien kanssa enkä ota aurinkoa, onnistun aina kuitenkin kärtsäämään itseni etelänlomilla. Aina joku kohta unohtuu suojata eikä aina voi olla varjossakaan. Tällä kertaa pahiten kärventyi päänahka, kun typeränä hengailin veneellä ilman lätsää. Jotenkin sitä usein unohtaa, etteivät hiukset suojaa päätä ihan sataprosenttisesti.

…menettänyt hermoni lukemattomia kertoja. Pitkä loma näin, että on ainoana vanhempana lapsen kanssa lähes 24/7 ei varsinaisesti tuo esille niitä äitiyden parhaita puolia. Varsinkin kun kolmevuotiaalla on meneillään taas joku uhmakausi, johon kuuluu sellainen asenne, ettei missään nimessä voi tehdä mitään äidin pyynnöstä. Kaikki, siis aivan kaikki on ei, ei ja EI. Pienemmistäkin asioista saattaa roihahtaa valtaisa raivo. Hermoni ovat olleet lievästi sanottuna kireällä, vaikka puitteet täällä ovatkin upeat. Onneksi oma äitini auttaa täällä todella paljon ja pääsen tosiaan lähtemään esmes sinne salille joka ilta.

…ihastellut upeita maisemia. Teneriffa on mun lempipaikkoja maailmassa! Ihan täydellinen ilmasto, ei liian kuuma. Ja niin kaunis luonto. Jylhiä tulivuorimaisemia, laavakalliota, vehreyttä, palmuja ja kaktuksia. Tänne tulemme takuulla taas joskus uudelleen. Itse asiassa saatan haluta ihan tähän samaan hotelliin. Kunnon mummomeininkiä!

…lukenut kaksi kirjaa. Luen aina paljon juuri lomamatkoilla. Kotona telkkari ja kännykkä houkuttelevat yleensä vapaina hetkinä enemmän ja lukeminen jää, mutta aurinkotuolissa on ihana lueskella kaikkea hömppää. Olen ehtinyt lukea Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen ja vihdoin ja viimein kesken jääneen Liane Moriartyn Mustat valkeat valheet. Tuo Vadelmavenepakolainen on Nousiaisen esikoinen ja jo vuodelta 2007, mutta aivan älyttömän hauska. Siinä suomalaismies Mikko ihailee Ruotsia ja ruotsalaisuutta niin paljon, että haluaa tekeytyä ruotsalaiseksi. Seuraa paljon todella omituisia kommelluksia. Mustat valkeat valheet taas on se Moriartyn romaani, jonka pohjalta on tehty samanniminen (Big Little Lies) tv-sarjakin, joka oli superhyvä. Sarjasta julkaistaan kakkostuotantokausi kesäkuussa. Sitä ennen ajattelin katsoa uudelleen ekan tuottarin, jota katselee takuulla nyt ihan eri silmin, kun on lukenut kirjan.

…syönyt kilokaupalla verigreippiä. Täällä on hulppein aamupalatarjoilu, johon olen koskaan törmännyt! Aivan kaikkea löytyy. En silti kaipaa aamuisin mitään muuta kuin sämpylän, ehkä munakkaan, appelsiinimehua ja kahvia. Ainakaan mitään leivonnaisia en koskaan halua syödä aamuisin! Täällä olen kuitenkin mussuttanut joka aamu ison läjän verigreippiä. Aivan älyttömän hyvää just nyt.

…syönyt monia kanarianperunoita. Herkkuruokaani, jotka tilaan melkein jokaisella aterialla. Yritin tehdä kerran näitä perunoita myös kotona, mutta eiväthän ne maistu ollenkaan niin hyvältä, ellei niitä syö Kanarialla.

4 Comment

  1. Hei, täällä on yksi joka ei syö aamulla mitään. Kahvi riittää, joten matkoilla mitä ihanimmat aamiaiset menevät sivu suun. Teneriffasta tulee juurikin mieleen mahtavin aamiaiskattaus ikinä. Oli yksi pöytä leikkeleitä, pöytä juustoja, lämpimät ruuat, leipäpöytä, hedelmä-ja marjapöytä, kakkupöytä, smoothiepiste, kuoharit ym. ym. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Ja minä onneton kun en saa alas mitään ennen puoltapäivää. Kohteena paikka on kyllä mukava, mummot menee siinä missä muutkin. Ilmasto aina sopiva, oli sitten marraskuu tai helmikuu niin jotain +20-25 ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta.

    1. Täällä meidän hotlassa on just nuo mainitsemasi eri pöydät ja ne kuoharitkin tosiaan! Tämä Kanarian sää on tosiaan aivan täydellinen. Talvikuukausina taitaa olla sateen riskiä enemmän, mut mä oon aina viihtynyt kanarialla vaikka välillä on satanut. Nyt huhtikuussa tosiaan harvemmin satelee, meidän reissulla ei ollenkaan.

  2. Ihanaa lomaa teillä! Mites jos on pitkähihainen uv-paita, polveen asti ulottuvat uv-uikkarit ja se lierihattu? Rasvattavaksi jää kasvot, ehkä kämmenet. Polven alapuolelta ei juuri kannata rasvailla, kun vedessä ollaan kuitenkin. Näin me on onnistuttu minimoimaan se kaikkien inhoama rasvaaminen. Ja toinen vinkki: sitä rasvaa saa spray-pulloissa! Menee muuten aika sähäkkään isotkin pinnat.

    1. Joo pitäis olla kunnon uv-vermeet! Spray olis tosiaan rasvoista paras, meillä on tuo suihkepullo ja jos sitä suihkuttaa lapsen iholle suoraan ni tulee vielä karseempi huuto 😀

Vastaa käyttäjälle Irene Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.