5 vinkkiä Lontooseen

Käväisimme heinäkuun alussa siskon kanssa Lontoossa koiravahteina. Neljän päivän aikana sai jo aika hyvän kuvan siitä, mitä Lontoossa kannattaa tehdä. Varsinkin kun hoitokoiramme emäntä ehti ennen lähtöään kertoa omia vinkkejään. Päätimme kuitenkin, ettemme ota turhia paineita nähtävyyksien koluamisesta emmekä halunneet käyttää aikaa kaupoissa kiertelyyn.

Yleisesti ottaen tykkäsin Lontoosta todella paljon. Olin kaupungissa ensimmäistä kertaa enkä ollut jostain syystä koskaan aiemmin erityisemmin haaveillut Lontoon-matkasta. Nyt kun tilaisuus tuli, lähdin sinne ilman sen suurempia odotuksia.

Kävikin ilmi, että Lontoo on todella monipuolinen, kiinnostava ja kaikin puolin mahtava kaupunkilomakohde. Ihmisten ystävällisyys pomppasi silmille välittömästi, kun pääsimme kaupunkiin. Sellaisissa tilanteissa, joissa suomalainen olisi sadatellut kanssakulkijalle vihaisesti tai antanut vähintäänkin pahaa silmää, lontoolainen lausuu mitä asiallisimmalla aksentillaan, I’m so sorry, darling. Siis aina, vaikka ei olisi itse mitenkään vastuussa vaikkapa yhteentörmäyksestä vasemmanpuoleisesta liikenteestä hämmentyneen turistin kanssa kävelytiellä. Myös kaikki kohtaamani asiakaspalvelijat olivat todella ystävällisiä. Olen aivan varma, että tämän ystävällisyysasian huomaa jokainen kaupungissa lyhyestikin vieraileva turisti.

Tykkäsin myös siitä, että koko Lontoo oli itsessään jotenkin niin eksoottinen. Joka puolella, minne katsoi, oli jotain juuri Lontoolle ominaista nähtävää: punaiset kaksikerrosbussit, vanhanaikaiset taksit, punaiset puhelinkioskit…

No mutta! Tässä ne vinkkini:

Musikaali West Endissä

Musikaali oli ehdottomasti ikimuistoisin kokemus Lontoossa. Menen ilman muuta uudelleen, jos vielä joskus Lontooseen matkaan. Vaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon, mutta Abban ja Mamma Mia -leffojen salafanina houkuttelin siskon Novello-teatterin legendaariseen Mamma Mia -musikaaliin, joka on pyörinyt Lontoossa jo 20 vuoden ajan.

Onneksi menimme. Westendiläiset musikaalinäyttelijät ovat epäilemättä maailman parhaimmistoa ja koko esiintyjäkööri näyttelijöistä tanssijoihin oli todella loistokas. Kyynelkanavat aukesivat viimeistään, Slipping Through My Fingersin soidessa. Kappaleen sanat koskettanevat muuten juuri nyt koulutien aloittaneineiden vanhempia…

Schoolbag in hand, she leaves home in the early morning
Waving goodbye with an absent-minded smile
I watch her go with a surge of that well-known sadness
And I have to sit down for a while

The feeling that I’m losing her forever
And without really entering her world
I’m glad whenever I can share her laughter
That funny little girl

Slipping through my fingers all the time
I try to capture every minute
The feeling in it
Slipping through my fingers all the time
Do I really see what’s in her mind
Each time I think I’m close to knowing
She keeps on growing
Slipping through my fingers all the time

Ostimme liput musikaalia edeltävänä päivänä netistä. En tiedä, miten kannattaa tehdä, jos halajaa erityisen edulliset liput. Meille kerrottiin, että saman päivän lippuja voi saada halvalla, jos käy paikan päällä teatterin lippuluukulla. Pelasimme kuitenkin varman päälle ja ostimme netistä.

Kävelyä puistossa

Yksi Lontoon parhaista jutuista ovat valtavat puistoalueet, joita on kaupungissa paljon erilaisia. Lähdimme heti ensimmäisenä päivänä koiran kanssa Kentish Townista Camden Townin läpi kohti Regent’s Parkia. Matkalla ihmettelimme Little Venicen kanaalialuetta. Seuraavana päivänä ihastelimme erilaisia lintuja St. James Parkissa.

Samalla kun kiertelee puistossa, näkee myös tärkeitä nähtävyyksiä. St. James Parkista kävelimme Green Parkiin ja näimme samalla Buckinhamin palatsin. Yhtenä päivänä kävimme Hyde Parkissa ja kävelimme siellä Kensingtonin palatsin ohi. Illalla innostuimme katsomaan Netflixistä Diana-dokkaria.

Kaksikerrosbussit

Heti alkuun ehkä tärkein Lontoo-vinkki, jonka onneksi sain heti ekana päivänä. Julkisissa liikennevälineissä matkan voi maksaa omalla pankkikortilla lähimaksulla! Ei siis tarvitse tehdä mitään muuta kuin näyttää korttia lukijalle ja portit metroon aukevat. Busseissa voi myös maksaa tällä tavalla. Luojan kiitos kaverimme, kenen luona asuimme, kertoi tämän meille heti. Muutenhan olisimme saattaneet tietämättöminä ostella automaateista joka kerta jotain kertalippuja tai sitten kalliita päiväkortteja. Tästä maksutavasta voisivat muutkin maat ottaa mallia, vaikka ihan koti-Suomemme. Lähimaksu on vielä kännykkäsovellustakin helpompi tapa maksaa matka.

Tykkäsimme ehdottomasti enemmän kulkea busseilla maan pinnalla kuin metrossa. Kun sattui pääsemään kaksikerrosbussin yläkerroksen etupenkeille, olo oli kuin puoli-ilmaisella nähtävyyskiertoajelulla. Ruuhka-aikaan keskustassa kannattaa tietysti matkata metrolla, mutta muuten suosittelen kyllä enemmän bussia. Välttelimme metroa viimeiseen asti, sillä niissä oli todella kuuma ja korvia vihlova meteli. Kannattaa muuten muistaa, ettei metroissa toimi netti, joten reittiohjeista ja kartoista kannattaa ottaa vaikka kuvakaappaus, jos aikoo tutkailla niitä maan alla.

Värikkäitä taloja Primrose Hillissä

Pyörähdimme Notting Hillin kuuluisalla Portobello Roadilla vain huomataksemme, ettei siellä ollut oikein mitään meille. Tien lähettyvillä oli hulppeita lukaaleja ja hauskoja, erivärisiä taloja, joiden edessä täytyi tietenkin ottaa kuvia.

Notting Hillissä on kuitenkin aika paljon muitakin turisteja. Itse asiassa meidän mielestä kivempiä katuja löytyi toiselta hienostoalueelta, Primrose Hillistä. Kävelimme sinne viimeisenä päivänä hoitokoiramme kanssa syömään välipalaa ja juomaan jääkahvia. Turistit loistivat poissa olollaan ja törmäsimme ihanalla Regent’s Park Roadilla vain iloisiin lontoolaisiin lounastauoillaan.

Haahuilua Camden Townissa

Asuinpaikkamme oli lähellä Camdenia, joten kaupunginosa tuli aika tutuksi. Lontoosta saa todella suppean käsityksen, jos pyörii vain aivan keskustassa saati jonottelee turistimassojen kanssa päänähtävyyksiin. Suosittelen ehdottomasti lähtemään ytimen ulkopuolelle kiertämään kiinnostavia kaupunginosia. Esimerkiksi Camden Town on kaikessa rujossa värikyydessään nähtävyys itsessään. Kävimme sen kuuluisalla torialueella, mutta ainakin arkena siellä oli vain toinen toistaan toistavia krääsäkojuja. Parhaiten kaupungista saa ylipäätään irti kävelemällä, kiertelemällä ja pysähtymällä välillä peribrittiläisiin fish & chips -paikkoihin ja pubeihin.

Tämä fish & chips -paikka tosin löytyi Covent Gardenista…

Ostokset yhdestä paikasta

Oxford Streetin kuhina ei ollut minun makuuni, enkä muutenkaan tykkää reissuilla käyttää aika kaupoissa kiertelyyn. Hulppea Selfridgesin tavaratalo oli kuitenkin nähtävä (ja Erika halusi koluta sen koko kosmetiikkaosaston). Selfridgessä onkin sitten ihan kaikkea. En ostanut koko reissulta mitään itselleni, mutta lapselle ostin tuliaisiksi maailman hienoimman yksisarvisrepun tavaratalon lastenosastolta. Selfridgesissa oli ilmeisen hyvä kosmeosasto, siitä ja Lontoon muista kosmetiikkashoppailuista voit lukea paremmin siskon tontilta.

Kävimme myös afternoon tealla Selfridgesin ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa, todella instagrammattavan suloisessa EL&N-kahvilassa.

2 Comment

  1. Kiitos postauksesta ja kiva kun tykkäsit Lontoosta. Minäkään en ole sinne koskaan hingunnut, mutta sitten kun menin käymään, tykästyin valtavasti. On joitain kaupunkeja joissa haluaisin edes jonkin aikaa asua ja Lontoo pääsi sille listalle.
    Se ei todellakaan aukea kerrasta, on pakko päästä uudelleen. Kaupunki, jossa on monta kaupunkia yhtäaikaa.

  2. Itse olen käynyt kerran Lontoossa, mutta se oli joulukuussa. Olisi kiva käydä myös lämpimämpään aikaan, jolloin puistoistakin pääsisi nauttimaan ihan eri tavalla. Musikaali on vielä käymättä eli ihan senkin vuoksi 🙂
    Kivoja kuvia!

Vastaa käyttäjälle Merja Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.