Kotikaupunkini ylpeys

Kaupallinen yhteistyö: Harjavallan kaupungin museotoimi / Emil Cedercreutzin museo

Harjavaltalaiset ihmiset ovat ihan omanlaisiaan. Heillä on oma kielikin, jollaista ei ole missään muualla. Se on sekoitus alasatakuntalaista murretta ja kaikkia niitä muita murteita, jotka tulivat kaupunkiin kuparisulattoon töihin saapuneiden ihmisten mukana 40-luvulla.

Harjavaltalaisia voisi kuvailla hyvin kaupungilleen omistautuneiksi. Harjavalta on pieneksi kaupungiksi vilkas, siellä on paljon harrastustoimintaa ja jopa oma, rakas pieni elokuvateatteri.

Harjavaltalaiset ovat ylpeitä juuristaan ja kaupungistaan. Upea salamavaakuna on ikuistettu aika monen ihoon tatuoinniksi ja kun kaupunki alkoi myydä rakkaalla vaakunalla koristeltua kangaskassia, kaikki halusivat sen.

Minäkin kuulun siihen, aika pieneen, vaatimattomaan mutta kuitenkin kodistaan ylpeään joukkoon. Olen asunut Helsingissä pian puolet elämästäni, mutta kotini on aina Satakunnan sydämessä, Harjavallassa.

Siksi tietysti toivoisin, että muutkin saisivat kokea Harjavallan hienouden. Nyt kun lähimatkailu kiinnostaa yhä useampia, kerron miksi kannattaa mennä Harjavaltaan! Tämän postauksen lopussa on lista muustakin kiinnostavasta tekemisestä ja näkemisestä Harjavallassa, mutta ensin asiaa yhdestä Harjavallan ja koko Satakunnan tärkeimmät nähtävyydestä, Emil Cedercreutzin museosta.

Taiteilija Emil Cedercreutz (1879 – 1949) on tuttu heppu harjavaltalaisille. Hänen nimikkomuseonsa ja sen vieressä oleva taiteilijakoti Harjula ovat kaikille tuttuja ja hänen veistoksensa ilahduttavat harjavaltalaisia päivittäin kaupungin keskustassa: suuri Kyntäjä-patsas koristaa kaupungintalon pihaa ja Pontus-koira tervehtii autoilijoita liikenneympyrässä.

Kun vierailin jälleen museossa tätä postausta valmistellessani, ajattelin että olisipa ollut mahtavaa tuntea Emil Cedercreutz. Mietin myös, mahtoiko isäni koskaan nähdä häntä lapsena edes ohimennen. Cedercreutz oli monilahjakas ja älyttömän ahkera tyyppi. Hän oli paitsi kuvanveistäjä, myös siluettitaitelija ja kirjailija. Lisäksi hän keräsi kiinnostavan taidekokoelman ja valtavan kansantieteellisen kokoelman.

Kaiken lisäksi Cedercreutz kannatti myös eläinten oikeuksia aikana, jolloin niistä tuskin edes puhuttiin. Hän tarjosi kodin ja hyvän vanhuuden eläköityneille ja huonossa kunnossa oleville hevosille. Tajusin oikeastaan vasta nyt museolla vieraillessani, kuinka paljon tuo yksi ja sama ihminen on saanut aikaan. Hänellä oli takuulla jotenkin taianomaisesti vuorokaudessaan enemmän aikaa kuin meillä muilla…

Aloitimme kierroksen Harjulan taitelijakodista. Cedercreutzin koti on esillä sellaisena kuin se kuvien perusteella olikin. Se on itsessään kokonaistaideteos, yksi Cedercreutzin elämäntöistä. Siellä on valtavasti taidetta, jota Cedercreutz keräili esimerkiksi lukuisilta taitelijaystäviltään, jotka vierailivat Harjulassa.

Hän oli kuulemma hauska seuramies ja ystävien vierailut saattoivat kestää viikkoja. Voisipa matkustaa ajassa näkemään ja kuulemaan, mitä tuon ajan kulttuuri-ihmiset tekivät ja keskustelivat viikkoja kestäneiden kyläilyjen aikana. Aikalaiset pitivät kuulemma Harjulaa Satakunnan Satulinnana.


Cedercreutz oli kuulemma hauska mies. Hänen eteisnaulakkonsa muistuttaa rippituolia
eli katolisen kirkon synnintunnustuskoppia ja sinne sai hänen mukaansa jättää takkien lisäksi syntinsä.
Harjulan ovessa on tuttu muistutus, joka löytyy monista äitini koruista. Niitä on muuten myynnissä museollakin!

Harjulasta siirryimme museon päärakennukseen, jonka toisessa siivessä on yksi museon pysyvistä perusnäyttelyistä. Työn jälkeen -näyttelyssä on esillä satoja Cedercreutzin veistoksia.

Eläinihmiseksi tiedetyn miehen veistoksissa toistuu eläinteema. Hänellä oli upea harlekiinitanskandoggi Pontus, joka on kuvattuna veistoksiin ja jonka valokuva on myös heijastettu museon seinälle.

Erityisesti Cedercreutz rakasti kuvata hevosia. Hän oli kuulemma joskus pohtinut olleensa edellisessä elämässään hevonen. Tiesittekö, että Helsingin Varsapuiston rakastettu Äidinrakkaus-veistos on juuri Cedercreutzin? Cedercreutz on kirjoittanut teoksestaan niin kauniisti, että sain kylmiä väreitä, kun luin kuvauksen museon sivuilta.

” — On mielestäni maailman lohdullisin ja mieltä ilahduttavin näky äiti ja lapsi, emo poikasineen, avautuipa tämä näky eteeni linnunpesässä, tallissa, tai ihmisen kodissa. Olen joskus eläintarhassa nähnyt kauriin poikasineen ja innoittunut kuvaamaan äidin hellyyden puhuvaa ilmettä näillä herkillä eläinkasvoilla. Olen nähnyt lampaan karitsoineen turvallisena painautuvan hyvän paimenen polviin. Ja majesteetillisinpänä näen äidin kanassa, joka lämmittävien siipiensä suojaan kokoaa jopa kaksitoistajäsenisen poikueensa. Mutta romanttisin äiti on ehkä sorsa, kun vaaran uhallakin ui poikineen yli hopeisten ulapoiden. Syvin näistä näkemyksistä on kuitenkin se, jonka olen saanut lapsena kotipeltojen tasangoilla: tamma varsoineen. Siihen kuvaan kaikkine eri muunnoksineen ja vivahduksineen liittyy muutakin kuin pääteemani äidinrakkaus; siihen liittyy myöskin alamaan avara näköpiiri ja lakeuksien järkkymätön rauha.”


Äidinrakkauden lisäksi yksi lempiveistoksistani on Ystävykset, joka kuvaa ihmisen ja hevosen luottamuksellista suhdetta.

Museossa on esillä veistoksien lisäksi myös Cedercreutzin siluettitaidetta. Cedercreutzin omien töiden lisäksi museossa voi tutustua hänen keräämäänsä taidekokoelmaan. Esillä on suomalaista ja ulkomaalaista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taidetta, maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia.

Cedercreutz keräsi paitsi taidetta, myös kokonaisen kansantieteellisen kokoelman. Hän perusti kokoelmalleen museon, Maahengen temppelin. On ihmetelty, miksi aatelissukuinen taiteilijaparoni kiersi talosta taloon keräämässä maatyöhön liittyvää esineistöä. Hän halusi säästää satakuntalaisen elämäntavan ja kohottaa maatyön arvostusta. Valtava kokoelma sisältää esimerkiksi peltotyökaluja, kulkuneuvoja ja peräti 70 erilaista ryijyä.

Jos teillä(kin) luetaan Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa -kirjaa, niin Maahengen temppeli on ihan must-kohde! Siellä näkee ihan oikeita, vanhoja maatalon työkaluja ihan lähietäisyydeltä.

Emil Cedercreutzin museolla on pysyvien näyttelyiden lisäksi aina yhdestä kolmeen vaihtuvaa näyttelyä. Suosittelen todella käymään museolla ennen 8. syyskuuta, sillä silloin ehtii nähdä vielä kiehtovan Japonism Today -näyttelyn. Näyttelyssä on esillä japanilaisten nykytaiteilijoiden ja tutkijoiden teoksia.

Keiichi Miyazakin akryylikuutiossa huomio kiinnittyy niiden lävitse heijastettavaan valoon liittyviin visuaalisiin illuusioihin.
Akioshi Kitaokan työt saavat kirjaimellisesti pään pyörälle. Kuvassa yksi teoksista: Snake rotation.

Minua Instagramissa seuraavat ehkä muistavat, että olimme katsomassa näyttelyä lapsen kanssa jo aiemmin. Se on minusta mainio näyttely myös lapsen kanssa museossa vieraleville, sillä se perustuu visuaaliseen illuusioon. Näyttelyssä on teoksia, jotka esimerkiksi näyttävät liikkuvan, kun niitä katsoo oikeasta kulmasta. Näyttely kiehtoo siis varmasti niitäkin ihmisiä, jotka eivät ehkä muuten ole niin kiinnostuneita taidenäyttelyistä. Teoksien äärelle pysähtyy väkisinkin ihmettelemään, mistä illuusio esimerkiksi liikkeestä johtuu.

Lempiteokseni näyttelystä on ehkä Kokichi Sugiharan Capricious Hearts, jossa muodot näyttäytyvät erilaisina peilin kautta katsottuna. En edelleenkään ymmärrä, mikä tämän salaisuus on.
Tatsuo Hoshikan Pionit ovat herkän kauniita.

Optisten harhojen lisäksi näyttelyssä voi kokea perinteisempää japanilaiseen kulttuuriin liittyvää ilmaisua. Taiteilija Fujiko Abelta on esillä japanilaista viuhka- ja sermitaidetta ja taidemaalari Tatsuo Hoshikalta herkkiä öljyvärimaalauksia.

Perinteinen japanilainen maalattu ja taiteltu paperiviuhka on käsin tehty, yksilöllinen taideteos. Fujiko Aben viuhkat ovat kiehtovan yksityiskohtaisia ja kauniita.

Vielä kierroksemme lopuksi ihailimme kaunista veistospuistoa museorakennuksen edessä. Ulkoilmanäyttelyssä joenrantamaisemissa on monia Cedercreutzin pronssiin valettuja veistoksia.

Tietoa museon tulevista näyttelyistä löydät täältä.

Ja jos innostut lähtemään Harjavaltaan ja tutustumaan sen helmeen, Emil Cedercreutzin museoon, tässä vielä listaa muista tutustumisen arvoisista kohteista ja tekemisestä Harjavallassa.

Nähtävyydet Harjavallassa (esimerkiksi Paratiisin luontopolku)

Museot

Harjavallan keskustan veistokset ja muistomerkit

Aktiviteetit

Harjavallan 150-vuotisjuhlavuoden tulevat tapahtumat

Tervetuloa Harjavaltaan!

7 Comment

  1. Tuulialuulia says: Vastaa

    Kivan pitkä juttu!

    PS. Kansatiede, ei kansantiede

  2. Mielenkiintoinen aihe, kiitos. Käyn silloin tälöin Harjavallassa (tai ajan ohi) työni puolesta ja olenkin aina miettinyt minkälainen paikka tuo on.

    1. Pistäydy ihmeessä, kun seuraavaksi huristelet ohi <3

  3. Todella hieno kirjoitus syntymäkaupungistani! Kiitos! Nykyisessä kodissani koristavat seiniä Cedercreutzin siluetit.

    1. Paljon kiitoksia! Siluetit muuten olisivatkin hieno sisustuselementti!

  4. En muista mitä kautta joskus eksyin blogiisi, mutta harjavaltalaisuus on yksi syy miksi edelleen seuraan sinua. 🙂 Itse asun Turussa mutta sukuani on Harjavallassa ja Kokemäen puolella. Eilen viimeksi juoksin 10km lenkkini kuurolasta Naakanpolun kautta takaisin 🙂

    Kaikkea hyvää ja onnea syksyyn!

    1. Ihanaa että seuraat! <3 <3 Naakanpolulla on hyvä juosta 🙂

Vastaa käyttäjälle Tuulialuulia Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.