Aiemmasta erohehkupostauksestani seurasi puhelu Iltalehdestä ja toivomus, että kirjoittaisin aiheesta jutun. Ja minähän kirjoitin. Erohehkustani voi lukea Hyvä olo -osaston puolelta TÄÄLLÄ.
Kannattaa käydä lukaisemassa juttu, siinä on omien ajatusteni lisäksi myös faktaa. Haastattelin juttuun koko erohehkun käsitteen lanseerannutta eroasiantuntija Maria Rosenborgia. Huomasin, että juuri ne Marikankin mainitsemat läpimurrot eron läpikäymisessä ovat olleet omankin toipumiseni kulmakivet.
Nämä asiat auttavat eron keskellä:
Irti uhriutumisesta ja katkeruudesta
Kerroinkin jo aiemmin, että koin ahaa-elämyksen terapiassa, kun terapeuttini pyysi katsomaan eroa uudelta kantilta. Tästä toisesta näkökulmasta katsottuna en ollutkaan uhri, jolle kävi tosi huonosti ja jonka pitäisi siksi rypeä itsesäälissä ja katkeruudessa. Olinkin ihminen, joka oli yrittänyt parhaansa ja jolle ero oli oikea ratkaisu. Mahdollisuus parempaan elämään ja tulevaisuudessa parempaan parisuhteeseen.
Marika Rosenborg kehotti haastattelussani miettimään päättynyttä parisuhdetta puoli vuotta tai vuoden taaksepäin. Haluaisiko siihen elämään palata? Tuskin kukaan eronnut voi sanoa, että eroa edeltänyt vuosi on ollut ihanaa ja onnellista aikaa ja ero on tullut täysin yllätyksenä.
Katkerana uhrina olemisesta ei ole mitään hyötyä! Se vie turhaan voimavaroja, joita erotilanteessa tarvitaan muutenkin. Katkeruus on luonnollinen tunne, mutta siitä kannattaa yrittää päästää irti.
Itseensä keskittyminen
Erossa pitäisi kääntyä aina itseensä. Vaikka olisi tapahtunut mitä, erossa on aina kaksi osapuolta. Eikä sen toisen ihmisen tekemisten tai tekemättä jättämisten vatvominen auta oikeastaan yhtään mitään. Ainoastaan itseensä voi vaikuttaa. Tuon ymmärtäminen tekee itse asiassa muutenkin elämästä paljon parempaa.
Olen pähkäillyt puhki viimeiset kahdeksan vuotta: millainen olin, mitä tein, miten minä vaikutin kaikkeen? Mitä voisin tehdä jatkossa toisin?
Itsetuntemus. Se on tärkein avain parempaan.
Tähän liittyy myös itsestä huolta pitäminen. Minua on auttanut erossa eteenpäin rakkauslääkäri Emilia Vuorisalmen Sydänsurukurssi, joka lisäsi tietämystä eri rakkaushormoneista. Ja siitä, ettei niiden saamiseen tarvita puolisoa. Parisuhde on niin helppo keino kylpeä ihanissa rakkaushormoneissa, että parisuhteen menettäminen aiheuttaa vieroitusoireita näistä hormoneista, eli dopamiinista, serotoniinista ja oksitosiinista.
Saan dopamiinia suunnittelemalla tulevaa ja toteuttamalla haaveitani, hankkimalla uusia kokemuksia ja sanomalla enemmän kyllä. Serotoniinia saan tekemällä kodistani viihtyisän ja pitämällä yhteyttä läheisiin. Oksitosiinia saan halaamalla ihmisiä, katsomalla heitä silmiin ja silittelemällä eläimiä.
Tunteiden hyväksyminen
Tämä pätee muissakin kriiseissä. Kaikki tunteet ovat sallittuja erossakin. Omat tunteet kannattaa ottaa vastaan lempeydellä ja uteliaisuudella. Ne kertovat meille aina jotakin eikä niitä kannata pelätä eikä sivuuttaa.
Vihan ja katkeruudenkin tunteet kannattaa ottaa vastaan, mutta niihin ei pidä jäädä rypemään ainakaan kohtuuttoman pitkäksi ajaksi.
Yritän itse ottaa aina vähän etäisyyttä tunteisiini: kun huomaan, että jokin asia aiheuttaa voimakkaan tunteen, mietin että okei, kiinnostavaa. Mitä on meneillään, miksiköhän tunnen näin? Tämä auttaa siinä, etteivät tunteet ota liikaa valtaa eivätkä saa hätääntymään.
Haaveilu ja nauttiminen
Ensimmäiset hyvän olon tunteeni eron jälkeen liittyivät omaan kotiin. Väitän siis että kotiasiat kannattaa pyrkiä pistämään järjestykseen mahdollisimman pian eron jälkeen. Kaikenlaisiin välitiloihin jääminen on aina raskasta.
Oli ihanaa suunnittella ihan oman kodin remonttia ja sisustusta. Oli myös ihanaa tajuta nauttivansa omasta ajasta ja yksin olemisesta. Se on voimaannuttavaa: en tarvitse ketään muuta ollakseni onnellinen.
Ero voi lamaannuttaa ja se on ihan ok. Mutta heti, kun pääsee ylös pahimman tuskan alhosta, kannattaa tehdä asioita, joista nauttii, keräillä endorfiineja liikkumalla ja nähdä rakkaita ihmisiä. Miettiä, että mitä juuri minä haluan elämältä. Tehdä asioita, joista ehkä joutui luopumaan huonossa suhteessta.
KUVAT ERIKA NAAKKA
Voi että, mä olen just sopivasti tuollainen tapaus jolle ero tuli yllätyksenä. Voisin hyvinkin palata puoli vuotta sitten vallinneeseen aikaan, oltiin tosi onnellisia ja kaikki hyvin. Puolison ahdistuksen takia hän kuitenkin päätyi eroon yksipuolisen pari kuukautta kestäneen pohdinnan päätteeksi, enkä edes tiennyt tästä pohdinnasta. Jälkikäteen tuntuu siltä, että olen elänyt aivan eri todellisuudessa kuin puolisoni, niin paljon hänen kokemuksensa erosi minun kokemuksestani. Yritän olla katkeroitumatta asiasta ja siihen on kyllä auttanut se, että sain itsekin terapiassa hyviä välineitä vaikeisiin tilanteisiin. Eniten harmittaa, että toinen on valmis heittämään pois jotain (mielestäni) ainutlaatuista ja ihanaa, mutta koska en voi siihen vaikuttaa niin on pakko sopeutua. Kotiasia ei valitettavasti meidän kohdalla järjesty nopeasti ja aiheuttaa mulle isoja taloudellisia muutoksia, joten yritän olla katkeroitumatta myös sillä saralla ja muuttaa omaa suhtautumista asiaan.
Yritän sanoa, että näinkin voi käydä että ero tulee yllätyksenä. En jälkikäteenkään oikein saa kiinni, mikä varsinaisesti meidän suhteessamme oli puolisoani häiritsevää – tuntuu, että hän on niin pahasti oman ahdistuksensa vanki, ettei näe muuta. Ja jo se kertoo, että ero todennäköisesti on oikea ratkaisu. Eihän hän voi olla tasapainoinen kumppani, ja jos hän ei halua apua, en voi häntä autettavaksi pakottaakaan. 🙁
Tosi kurja kuulla, että sulla on tällainen tarina taustalla. Uskon totta kai, että ero voi tulla myös yllätyksenä, varmaan erityisesti silloin jos taustalla on just mielenterveysongelmia. Mutta kuten itsekin sanoit, se oli varmasti silti tässä tapauksessa oikea ratkaisu vaikka kivualias tietysti 🙁