Elli 5

Erikoispersoona Elli tuli elämääni aika lailla tasan viisi vuotta sitten. Syntymäpäiviä vietettiin tiistaina. Teimme koko tiistain vain Ellin valitsemia asioita: söimme aamupalaksi kakkua, lähdimme Hoplopiin, söimme lounasta (nakkeja ja ranskalaisia) Ellin lempiravintolassa Weeruskassa ja kävimme Ellin lempilaitteessa (Taikasirkus) Lintsillä. Loppuillan olimme kotona ja pidimme mekkoherkkuillan, mutta koska kyseessä on Ellin kehittämä konsepti, hän voi koska tahansa muuttaa sitä ja tällä kertaa hän halusi olla mekkoon pukeutumisen sijaan nakuna.

Viime päivät ovat olleet erilaisia tunteita täynnä. Olen kuunnellut Mestaripiirrosta Anna Puun versiona. Itken joka kerta, koska sellainen meidän Elli on, mestaripiirros. Itken myös kun kuuntelen tuhannetta kertaa Abban Slipping through my fingers: ”Do I really see what’s in her mind. Each time I think I’m close to knowing. She keeps on growing. Slipping through my fingers all the time.”

Uskomatonta, että Elli on ollut täällä jo VIISI vuotta, puoli vuosikymmentä. Minä olen ollut äiti niin kauan.

Viisi on mieletön ikä. On loputtoman ihmeellistä seurata sitä ylitsepursuavaa, aitoa elämäniloa, itsevarmuutta ja rehellisyyttä, joita vain viisivuotiaalla voi olla. Mitä vanhemmiksi kasvamme, sitä enemmän kaikenlaiset ulkopuolelta tulevat, vilpittömyyttä tuhoavat ennakkoluulot, odotukset ja häpeä alkavat meihin vaikuttaa. Voisipa säilyttää edes murusen viisivuotiaan mutkattomuutta läpi elämänsä.

Yhtenä kesäpäivänä katsoin lastani, joka raitiovaunussa kaivoi sateenkaarilaukustaan poskipunan ja levitti sitä kasvoilleen koko poskien leveydeltä. Olimme matkalla suosikkileikkipuistoomme. Puistossa hän julisti: Nyt mä meen etsimään jonkun kaverin. Niin hän toimii joka kerta leikkipuistossa, etsii tuntemattomien lasten joukosta kaverin. Koska niin helppoa se on, viisivuotiaalle. Tuskin meni minuuttiakaan, kun kaveri oli löytynyt lapsesta, jota Elli ei ollut koskaan ennen tavannut. Lapsi oli vähän ihmetellyt Ellin poskien räväkkää väriä, mutta Elli oli todennut, että poskipunaa se vain on.

1 Comment

  1. Ihana 5 vuotias ! Lopun poskipunajuttu oli niin suloista luettavaa 🙂

Vastaa

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.