Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Genitaalit, Yhteishuoltajuus ja muut äitiyden aakkoset

Kolmistaan-Karoliina haastoi minut luettelemaan oman äitiyteni aakkoset, joten tässä tulee. Vastasin aika kepeästi näihin sen kummemmin miettimättä, joten S on nyt esimerkiksi selleri eikä jotakin merkityksellisempää 😀

A – Alppila. Meidän rakas koti.

B – Bloggaaminen. Bloggaaminen on liittynyt aika vahvasti koko äitiyteeni. Aloitin äitiysblogin pitämisen, kun olin noin 20. viikolla raskaana. Olen siis raportoinut aika paljon: raskauteni, synnytykseni, vauvavuoden, synnytysmasennuksen, taaperojutut ja eroperheen arjen. Lapseni on paljon esillä blogissani ja somessani.

C – Cairo. Paikka, josta Elli aloittaa aina Afrikan tähdessä. Löysimme pelin pari viikkoa sitten ja se on parasta just nyt! Neljävuotiaan kanssa saa jo aika kivat pelit aikaiseksi. En ole koskaan ollut mikään leikkijä/leikittäjä, mutta tämä pelaaminen on ehdottomasti minun juttuni äitinä.

D – Dino. Tuntuu hurjalta, että tuo katupiski on kulkenut mukanani jo 12 vuotta. Suomeen tultuaan se muutti kanssani Alppilan kaksioon ja nyt, mutkan kautta olemme taas täällä. Alppila on Dinon ensimmäinen Suomen-koti ja todennäköisesti viimeinen. Elli on elänyt Dinon kanssa koko elämänsä. Koiralla ja lapsella on oma suhteensa, joka perustuu vahvasti sille, että Elli pudottelee vahingossa ja tahallaan ruokaa, jonka koira käy noukkimassa. Siksi Dino viettää suurimman osan valveillaoloajastaan lapsen välittömässä läheisyydessä. Koiran kuolema on todennäköisesti ensimmäinen suurempi menetys, joka Ellin täytyy käsitellä.

E – Epidemia. Tulee tutuksi viimeistään päiväkodissa. Päiväkodin ovessa on aina varsin mieltä ylentävä lista kaikesta inhasta kiertävästä taudista. Ainakin vatsataudin kohdalla voi olla varma, että se kiertää aivan jokaisen lapsen ja osan vanhemmistakin. Pelkään ehkä itse kuitenkin eniten täitä, joilta vielä toistaiseksi olemme välttyneet.

F – Feminismi. Tasa-arvon puolesta puhuminen on tullut itselleni entistä tärkeämmäksi lapsen myötä. Toivon ja uskon, että lapseni saa elää entistäkin tasa-arvoisemmassa maailmassa. Koen myös tärkeäksi puhua näistä aiheista lapselleni. Iltasatukirjojemme joukkoon kuuluvat tietysti Iltasatuja kapinallisille tytöille ja Sankaritarinoita tytöille. Olen huomannut, kuinka jo nelivuotiaan ajatuksiin hiipii jostakin ennakkoluuloja. Viimeksi iltasatukirjaa lukiessamme Elli tokaisi, että eihän nainen voi olla merirosvo. Sanoin tietysti, että nainen voi olla mitä vain. En nyt tosin halua kannustaa häntä merirosvoksi 😀

G- Genitaalit. Hyvin usein puheena näin nelivuotiaan kanssa. Elli on nyt erityisen kiinnostunut sukuelimistä ja siitä, mistä vauvat tulevat. Haluan, että näistä asioista voidaan puhua meillä täysin avoimesti. Erityisen naisten genitaalien tabuasema on minusta surullinen ja jopa vaarallinen, joten haluan omalta osaltani olla purkamassa tätä tabua.

H – Hoplop. Tulleet hyvin tutuiksi tässä neljän vuoden aikana. Ei taida olla Hoplopia pääkaupunkiseudulla, jossa emme olisi vierailleet. Loistavaa sisäaktiviteettia ja rakastan erityisesti kesä- ja talvipasseja, jotka hankin aina! Passin voimassaoloaikana hoploppailemme oikein urakalla.

I – Iltasatu. Kuinkahan monta iltasatua sitä on tullut luettua näin reilun nelivuotiaan äitinä. Aika monia. Olen sitä mieltä, että lapsille pitää ehdottomasti lukea! Siitä on niin paljon kiistattomia hyötyjä. En lue iltaisin tuntikausia, mutta ainakin yhden lyhyen sadun.

J – Jaksaminen. Se on ollut aika koetuksella etenkin äitiyteni alkuvaiheessa. En osannut huolehtia omasta jaksamisestani tarpeeksi enkä vaalinut omaa aikaani, omia harrastuksia tai ylipäätään itseäni tarpeeksi. Tällä hetkellä koen, että elo neljävuotiaan kanssa on tosi ihanaa. Odotan yhteistä aikaamme, tyttöjen päiviä, tavallista arkea ja spesiaalijuttuja. Juttelin yhden IG-seuraajani kanssa ja olimme samaa mieltä siitä, että neljä on täydellinen ikä 🙂 Pahimmat uhmat ovat takana päin, mutta äidin syli on kuitenkin vielä se maailman paras paikka.

K – Kirpputorit. Olen ostanut ylivoimaisesti suurimman osan lapsen vaatteista ja leluista kirppareilta. Huomasin, että nyt kaupunkiin muuton myötä kirppareilla ravaaminen on jäänyt, sillä ennen lempikirpparini ja kierrätyskeskukset vaativat autolla liikkumista. Voisin kyllä yrittää ottaa nyt haltuun kantakaupungin kirpparit!

L – Linnanmäki. Lähileikkipuistomme kesäisin. Lintsi on niin lähellä, että voimme vain käväistä siellä jätskillä. Yleensä lasta ei kyllä saa sieltä hevillä lähtemään ja olemmekin siellä useimmiten pidemmän aikaa ilmaisissa laitteissa pyörien. Kerran kesässä voi ostaa rannekkeen ja olla Lintsillä ihan koko päivän.

M – Mekkoherkkuilta. Ellin kehittämä konsepti, jossa pukeudutaan mekkoon ja katsellaan leffaa herkkuja syöden. Meillä on aina mekkoherkkuilta niinä viikonloppuina kun lapsi on kanssani.

N – Netti. Pelastaa pulasta aika usein. Miten ihmeessä ihmiset matkustivat mihinkään lasten kanssa ennen nettiä ja älylaitteita? Kolme tuntia bussissa neljävuotiaan kanssa tuntuu siltikin välillä aika hankalalta, vaikka hän jaksaakin tablettinsa kanssa osan ajasta.

O – Oma aika. Aiemmin omaa aikaa piti järjestää, nyt sitä on automaattisesti puolet ajasta. Oli perhesysteemi sitten mitä tahansa, jokaisella on oltava omaa aikaa. Kukaan ei ole vain äiti, isä tai puoliso.

P – Päiväkoti. Paikka, joka on onneksi niin paljon muutakin kuin lapsen säilytyspaikka vanhempien työpäivien ajan. Myönnän kuitenkin, että meillä on käynyt myös valtavan hyvä tuuri hoitopaikkojen suhteen. Perhepäivähoito oli meille täydellinen valinta ensimmäisille vuosille. Elli viihtyi pienessä porukassa hyvin ja pystyin luottamaan siihen, että lapseni sai parasta mahdollista hoitoa ja kasvatusta. Nyt nelivuotiaana Elli siirtyi kielikylpypäiväkotiin, enkä olisi taaskaan voinut toivoa yhtään parempaa päiväkotipaikkaa. Elli rakastaa päiväkotikavereitaan ja hoitajiaan ja sanoo iltapäivisin, että äiti, olisit voinut tulla vähän myöhemmin hakemaan.

R – Rainbow Dash. My Little Pony on ollut jo pitkään aika kovassa huudossa. Kaikki leikit tuntuvat liittyvän siihen ja se on kutakuinkin ainoa tv-ohjelma, mitä nelivuotias haluaa tällä hetkellä katsoa.

S – Selleri. Olen harvinaisen nirson lapsen äiti, mutta en ole jaksanut ottaa siitä kauheaa stressiä. Kotona hän syö lähinnä makaronia sellaisenaan, päiväkodissa ilmeisesti vähän paremmin ja se on ihan ok. Hassua kyllä, Elli tykkää kuitenkin selleristä, joka kai on monien aikuistenkin inhokkilistalla. Itse saatan helposti nakertaa pussillisen selleriä sellaisenaan. Saatamme siis syödä iltapalaksi yhdessä selleriä 🙂 Viime viikolla kehittelin sellerikeiton reseptin, joka löytyy Instagramistani.

T – Tanssi. Lapsen toistaiseksi ainut harrastus. Harratusasiat ovat pyörineet paljon mielessä ja olen miettinyt, minkälaiset harratukset ovat lapselle hyväksi ja mitkä eivät. Esimerkiksi luistelu on viimeaikaisten uutisten myötä alkanut kauhistuttaa aika pahasti. Juuri nyt lapsi on itse ilmaissut kiinnostuksen nimenomaan tanssiin, joten olemme käyneet parilla eri jumppa-/tanssitunnilla. Nyt hän on kuitenkin alkanut haikailla jonkinlaista kuvataideharrastusta.

U – Uusperhe. Yksi eroon liittyvistä suurimmista huolistani liittyy uusperhekuvioihin, jotka ovat väistämättä edessä jossakin vaiheessa. Niissä on aina omat haasteensa ja myönnän, että ne tuntuvat juuri nyt pelottavilta, vaikka elämmekin toistaiseksi lapsen kanssa kaksin, samoin kuin Elli asuu isänsä kanssa kaksin.

V – Valokuvat. Olen ollut aina elämäni ikuistaja, mutta äidiksi tulemisen myötä olen sitä vielä moninkerroin enemmän. Minulle on tärkeää ikuistaa jokainen tärkeä ja vähemmän tärkeä hetki elämässämme. Elli on selvästi perinyt äitinsä ja äitinsä isän kiinnostuksen valokuvaamiseen. Joskus sitä tosin voisi keskittyä enemmän hetkeen kuin hetken ikuistamiseen.

W – WhatsApp. Tärkeä yhteydenpitoväline eroperheessä. Laitamme usein ääniviestejä iskälle, jos Elli on luonani. Lähetämme myös paljon kuvia, kerromme kuulumisia ja me vanhemmat avaudumme viesteissä toisillemme, jos lapsen kanssa on hankalaa.

X – Xylitoli. Xylitoli-pastillipurkki avataan lapsiperheessä aika usein. Herra Hakkaraisia pitää olla aina kaapissa.

Y – Yhteishuoltajuus. Jaamme huoltajuuden puoliksi ja se on toisaalta ihanaa ja toisaalta raastavaa. Ikävä omaa lasta kohtaan on kova, mutta toisaalta on virkistävää saada tehdä lapsivapaina päivinä, mitä huvittaa. Tuntuu, että energiaa lapsen kanssa touhottamiseen on aivan eri tavalla kuin aiemmin. Lisäksi tuntuisi hurjalta, jos Ellin isä ei haluaisi olla lapsensa kanssa kuin joskus viikonloppuisin.

Z – Zoo. Kaikenlainen eläimiin liittyvä aktiviteetti on aika must lapsiperheissä. Käymme kesällä jatkuvasti kotieläintiloilla, mutta eläintarhoja kohtaan minulla on aika ristiriitaiset tuntemukset. Toisaalta niissä tehdään tärkeää eläinsuojelutyötä, mutta toisaalta en hyväksy ainakaan tiettyjen villieläinten pitämistä vankeudessa. Enkä haluaisi näyttää lapselleni apaattisena kehää kiertäviä villieläimiä vankeudessa.

Å – Ruotsalaisesta Å:stä tulikin syksyllä vähän yllättäenkin osa elämäämme. Saimme nimittäin jollakin aivan tähtitieteellisellä tuurilla paikan kielikylpypäiväkodista ja lapsestani on tulossa kovaa vauhtia kaksikielinen. Olen siitä tosi ylpeä ja iloinen. Hänelle ovat tulevaisuudessa auki useammat koulut ja työpaikat ja hän oppii todennäköisesti paremmin muitakin kieliä.

Ä – Äkäpussi. Vaikka varsinainen uhmailu on pääosin takana päin, ainakin toistaiseksi, Elli on tullut äitiinsä ja on aika äkäinen sille päälle sattuessaan. Tunteet roihahtavat helposti molempiin suuntiin. Yleensä ryntäämme molemmat pyytämään anteeksi heti hermostuttuamme.

Ö – Öinen aika on vanhemmuudessa useammin tapetilla kuin yleensä. Vauva valvottaa ja isommatkin lapset ainakin joskus. On painajaisaikoja ja kasvukipuja. Elli on nukkunut aina hyvin eikä mieleeni muistu kuin pari yötä, jolloin olen joutunut valvomaan. Hän nukkuu edelleen hyvin – paitsi isänsä luona, missä hän herää aina keskellä yötä ja kömpii isänsä viereen. Minun luonani tätä taas ei tapahdu. Yöaika on siis todellakin aika mystinen lasten kanssa…

Äiti, miksi kiusaat toista äitiä?

Olen miettinyt jälleen viime aikoina mom shamingia, äitihäpäisyä, äitien kokemaa tuomitsemista ja ihan puhdasta kiusaamista ja somessa lynkkaamista. Aiheen pinnalle toivat caset Rita Niemi-Manninen ja korvikemaito sekä myöhemmin Karoliina Pentikäinen hotellissa.

Niemi-Manninen lopetti Imetyksen tuki ry:n imetysvaikuttajana toimimisen saamansa rajun kritiikin vuoksi. Hän oli arvostelijoiden mukaan liian hyvinvoivan näköinen pestiinsä ja syyllistyi synneistä pahimpaan eli lapsensa ruokkimiseen äidinmaidonkorvikkeella.

Myös bloggaaja Karoliina Pentikäisen synti on äitisheimaajien asteikolla pahimmasta päästä eli hotelliyö miehen kanssa, vaikka parilla on pienet kaksosvauvat. Vauvat olivat isovanhempien hellässä huomassa omassa kodissaan. Hotelliyö oli kuitenkin arvostelijoiden mukaan heittellejättöä pahimmillaan: pyhistä pyhimmän kiintymyssuhteen vaarantuminen nostettiin esiin välittömästi kommenttiboksissa Karoliinan kerrottua rentouttavasta hotelliyöstä blogissaan.

Karoliinan saamien kommenttien silmäily vahvisti päätelmiäni äitilynkkausten taustalla olevista syistä. En usko nimittäin, että yksikään arvostelijoista on oikeasti huolissaan toisen ihmisen lapsista tai heidän kiintymystyylistään. Uskon, että osa muiden äitien valinnoista hermostuneista on kateellisia, kenties katkeriakin siitä, ettei heillä ole mahdollisuutta toimia toisin. He ovat uupuneita, ehkä masentuneitakin eikä valoisampia päiviä ole näköpiirissä. Hekin haluaisivat hotelliin nukkumaan, mutta eivät syystä tai toisesta pääse. Minäkin olen ollut kateellinen joillekin äideille siitä, kuinka helposti he pääsevät tekemään omia juttujaan ja kuinka ihanan kannatteleva on heidän tukiverkkonsa. Kateus on ihan inhimillinen ja ok tunne, mutta sen purkaminen muihin ei.

Toisenlainen lynkkaajatyyppi tuntee epävarmuutta omista valinnoistaan. Äitiydessä onnistuminen on monelle niin tärkeää, että toisten äitien toisenlaiset valinnat koetaan uhaksi. Sekin on inhimillistä. Oma lapsi on tärkein asia maailmassa. Tietysti haluaisimme olla varmoja, että teemme tämän äitiytemme oikein. Jos joku tekee toisin, se muistuttaa joskus pelottavallakin tavalla siitä, ettei varsinaisesti ole mitään vakuuksia siitä, että oma tapamme on oikea.

Minua itseäni ärsyttävät kaikenlaiset määreet, termit ja teoriat, joita vanhemmuuteen liittyy. Ne antavat äideille mittareita, joilla arvioida omaa ja muiden äitiyttä. Niihin saattaa myös helposti hurahtaa tai saada niitä kohtaan aivan pakkomielteen ja niillä voidaan täyttää tyhjiä kohtia elämässä.

Esimerkiksi täysimetys-termi saa savun nousemaan korvistani. Jotkut pitävät sitä täydellisen imetyksen mittarina. Jos et täytä täysimetyksen pilkuntarkkoja sääntöjä, olet epäonnistunut ja huono äiti? Onneksi et. Rakastin imettämistä joka solullani (kun se viimein sujui) mutta en todellakaan ollut täysimettäjä eikä minulla ollut pienintäkään kiinnostusta sellainen olla. Toisinaan pumppasin maitoa pullosyötöille, toisinaan en. Lapseni sai vatsaansa iloisen sekamelskan äidinmaitoa ja korviketta ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Myös kiintymyssuhdeasiat voivat selkeästi sekoittaa pään. Pahoittelut rönsyilystä, piti puhumani äitikiusaamisesta mutta muutama sana myös kiintymyssuhteesta. Ilta-Sanomissa oli nimittäin niin tärkeitä ja ihanan freesejä ajatuksia aiheesta. Ilta-Sanomat siis käsitteli Karoliinan casea muutenkin kuin vain esittelemällä typeriä sheimauskommentteja. Lehti oli haastatellut Väestöliiton pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkolaa ja lastenpsykiatrian professori ja Tampereen yliopistollisen sairaalan ylilääkäri Kaija Puuraa aiheesta, voiko pienen vauvan jättää isovanhempien luoksi hoitoon.

”Pienen vauvan voi jättää hoitoon tutulle ja turvalliselle aikuiselle vauvan omassa kodissa, eikä vauva vahingoitu tästä”, Jaakkola sanoi. Puura on täsmälleen samoilla linjoissa ja muistutti vielä, ettei kiintymyssuhdeteoriaan pitäisi suhtautua niin pelokkaasti, kuin moni nykyvanhempi suhtautuu. ”Kiintymyssuhde ei ole ihan niin hauras, että siihen yksi tai kaksi yötä vaikuttaa. Eroja voi tulla siitäkin syystä, että lapsi joutuu sairaalaan, eikä vanhempi voi olla siellä mukana. Luonto on varustanut ihmislapset tietynlaisella vastustuskyvyllä, emmekä mene niin helposti rikki.” Hän sanoi myös, että on lapsen etu, että tällä on elämässään monta luotettavaa ja hyvää aikuista, joihin hän voi kiintyä.

Voisimmeko siis kaikki ottaa oman äitiytemme ja muiden äitiydet hiukan rennommin? Luottaa siihen, että olemme riittävän hyviä. Lapsemme eivät mene rikki äidinmaidonkorvikkeesta eivätkä siitäkän, että äidit pitävät huolta itsestään ja parisuhteestaan. Lapsemme eivät vaarannu siitäkään, että toiset äidit toimivat toisin kuin me.

Muistojen koru

Sain lapselta äitienpäivälahjaksi tämän korun, mutta vasta nyt sain kuulla häneltä tarinan sen takana.

Tämä kukka on muisto siitä, kun me tehtiin mummin kanssa kukkapanta Harjavallassa. Nämä marjat on muisto siitä, kun me poimittiin mummin kanssa marjoja. Tässä on muisto siitä, kun minä meikkasin. Tämä pallo on muisto siitä, kun me heitettiin palloa ukin kanssa. Nämä tikut on muisto siitä, kun me rikottiin puuta papan kanssa.

Tässä on minun muistoni, että minä rakastan sinua. Kun tässä on sydän.