Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ulkonäköpaineet (eron jälkeen)

Katsoitko eilen viraaliksi lähteneen Girls. Girls. Girls. -lehden kampanjavideon? Jos et, katso se nyt. Se on tärkeä muistutus siitä, millaisessa maailmassa elämme.

Be a Lady They Said from Paul McLean on Vimeo.

Paul McLeanin ohjaamalla videolla Sinkkuelämää-sarjastakin tuttu Cynthia Nixon lukee Camille Rainvillen tekstin siitä, millaisia ristiriitaisiakin vaatimuksia ja oletuksia naiset kohtaavat elämässään päivittäin: ole nainen, näytä seksikkäältä, älä ole provosoiva, älä ole lihava, älä ole laiha, syö, lopeta syöminen, poista karvat, peitä raskausarvet, valkaise, meikkaa, ole viaton, ole tuhma, älä tule raiskatuksi.

Video muistuttaa myös, että meidän oletetaan pitävän erityisen tärkeänä sitä, millaisia olemme miesten näkökulmasta. Miehet eivät tykkää, jos yrittää liikaa, miehet pitävät naisista, joilla on lihaa luidensa ympärillä, miellytä miehiä, miehet eivät tykkää lutkista.

Video on kaikessa karmeudessaan totuudenmukainen. Olen kuullut näitä samoja sanoja omassa elämässäni niin kauan kuin muistan. Varhaisteininä sain jatkuvasti kuulla, että näytän pojalta, olen liian laiha ja lauta enkä ole tippaakaan naisellinen, jotta kukaan poika voisi kiinnostua minusta. Kun sitten vihdoin sain niitä kauan kaivattuja naisellisia muotoja, ajattelin että se ulkonäkö, joka nyt vihdoin kelpaa muille (erityisesti pojille) on tärkein ominaisuuteni.

Valitettavasti en ole päässyt kauhean pitkälle tuosta 15-vuotiaan ajatuksesta.

Olen tehnyt elämässäni oikeasti merkityksellisiä asioita, mutta mietin silti päivittäin lukuisia kertoja sitä, miltä näytän. Ja nykyisin sinkkuna erityisesti sitä, miltä näytän miesten silmissä, kelpaanko jollekin.

Olen julkaissut itsestäni kuvia joka viikko kymmenille tuhansille ihmisille 12 vuoden ajan. Olen poseerannut, miettinyt missä asennossa näytän parhaimmalta, photoshopannut finnejä piiloon. Julkaissut ja jättänyt julkaisematta, ellen ole näyttänyt tarpeeksi hyvältä. Ja koko ajan olen tullut epävarmemmaksi ulkonäöstäni: olen saanut lapsen, kiloja, ikää, arpia, juonteita ja lisää finnejä. Mikään näistä ei nykyisten kauneusihanteiden valossa varsinaisesti lisää naisen viehätysvoimaa.

Kaiken tämän jälkeen pamahdan sinkuksi 33-vuotiaana. Hiukan painavampana, ryppyisempänä ja väsyneempänä kuin silloin joskus, kun viimeksi olin sinkku. Ja koska olen sinkku tässä ajassa, olen myös Tinderissä, joka perustuu ainakin ensipyyhkäisyllä lähes pelkästään ulkonäköön.

Elämäni pyörii siis entistäkin vahvemmin ulkonäön ympärillä ja se on välillä aika uuvuttavaa. Olen entistä tietoisempi kauneusihanteista ja siitä, miltä näytän, miltä haluaisin näyttää ja miltä ”kuuluisi” näyttää. Ei ole peiliä tai mitä tahansa heijastavaa pintaa, jota en ohi mennessäni katsoisi. Syynään toista kymmentä vuotta kestäneiden iho-ongelmien jättämiä arpia, otsani juonteita ja muita asioita kasvoillani ja vartalollani, joista en pidä. Pääni sisäinen puhe itselleni ja ulkonäölleni ovat kaikkea muuta kuin mairittelevaa.

Terapeuttini antoi minulle tehtävän: kuuntele, mitä sisäisellä puheellani on asiaa ja keksi sille sitten vastaväite. Kirjoita vastaväite ylös. Viikon jälkeen minulla pitäisi olla paperilla realistisia toteamuksia ulkonäöstäni. Minusta tämä kuulosti kauhean vaikealta, sillä ainakin tällä hetkellä tuntuu, että sisäinen puheeni on oikeassa ja vastaväite olisi valhe. Lupaan kuitenkin yrittää.

Luulen, että ulkonäkökeskeisyys on tässä ajassa ja omassa päässäni niin vahvasti läsnä, etten pääse siitä koskaan eroon. Ainakaan täysin. Toivon kuitenkin, että tyttäreni säästyisi näiltä paineilta edes osittain ja yritän tehdä osani. Keskityn kehumaan hänen taitojaan, tekojaan ja luonteenpiirteitään ja jätän vähemmälle kommentit ulkonäöstä. Haluan muistuttaa häntä joka päivä siitä, kuinka hyvä tyyppi hän on, en aina siitä kuinka kaunis hän on. Kehun hänen vartaloaan siksi, että se toimii ja jaksaa, en siksi että se on jonkun mielestä oikean näköinen.

Sanon hänelle kuitenkin toisinaan myös, että hän on söpö. Kerran kysyin retorisesti: miksi sä oot niin söpö. Hän vastasi: koska sä rakastat mua.

Lapset tietää.

Erosta selviää, vaikka se sattuu pitkään

Mietin välillä, millä tavalla elämäni ja esimerkiksi kokemukseni erosta näyttäytyvät ulkopuolisen someseuraajan silmissä. Suurinta tuskaani kun en koskaan näyttänyt julkisesti, selviytymisen ja onnen tunteista taas olen puhunut enemmän. Mietin, vaikuttaako elämäni vain helpolta ja onnelliselta. Sillä sitä se ei tietenkään ole pelkästään ollut, vaikka ero loppukevääni ja loppukesäni välillä onkin melkoinen. Kevät meni päivästä toiseen selviytyen ja lokakuun alussa annoin kasvoni erohehkulle Iltalehdessä.

Vaikka olen päässyt jaloilleni enkä palaisi menneeseen mistään hinnasta, suren tietenkin edelleen. Koen pettymystä, mietin missä epäonnistuin. Menneet loukkaukset sattuvat edelleen.

Eniten suren sitä, että menetän hetkiä lapseni elämästä. Maanantiaamuna itkin, kun olin lähdössä viemään lasta päiväkotiin. Meillä oli ihana pitkä viikonloppu yhdessä. Nautin jokaisesta hetkestä. Onneksi olemme erossa vain pari päivää kerrallaan. Mutta hänellä on elämä, johon minä en kuulu, ja se sattuu.

Onneksi surun ja murheen hetkiä on vain vähän ja yhä vähemmän. Uusi elämä on paitsi jännittävää ja onnellista, myös koko ajan normaalimpaa.

Tuntuu, että olen pikakelannut selviytymistäni ainakin vähän ja siitä saan kiittää terapeuttiani. Hän muistutti alusta asti, että tämä muutos on alku paremmalle elämälle. Jokaisessa vaikeassa tilanteessa hän muistutti, että olen sellaisessa ensimmäistä kertaa ja on siksi normaalia tuntea, kuten tunnen. Jokaisen tuskaisen tunteen hetkellä hän kehotti pysähtymään ja miettimään, mitä tunne yrittää minulle viestittää. En tiedä, missä suossa olisin, jos olisin yrittänyt paeta ja tukahduttaa niitä tunteita. Kun tunteet kohtaa, niiden kanssa oppii elämään. Tietää aina tietyn tunteen tullessa, että ai niin, tämä on nyt tämä ja kohta se menee ohi. Tästä selvittiin viimeksikin.

Tiedän kokemuksesta, että eron hetkellä haluaa vain tietää, selviääkö siitä koskaan. Siksi haluan muistuttaa, että ero oli ja on elämäni vaikeimpia ja tuskallisimpia asioita, mutta ennen kaikkea haluan näyttää, että siitä selviää. Elämä voi olla yllättävän nopeastikin iloista ja onnellista, kunhan ei pakene tunteitaan ja uskoo, että muutos on mahdollisuus parempaan.

19 kysymystä ja vastausta vuodesta 2019

Bongasin ihanaisen Iinan blogista kysymyspatteriston, jonka ajattelin nyt härskisti kopioida. Tiivistävät aika hyvin, mitä vuoden aikana on tapahtunut.

1. Asiat jotka yllättivät tänä vuonna: Tietysti monet eroon liittyvät asiat yllättivät, koska monet jutut tuli eteeni täysin uusina. Terapeuttini aina muistuttaakin, kun olen ihmeissäni uusissa tilanteissa, että olet ensimmäistä kertaa elämässäsi tässä tilanteessa: ei mikään ihme, että se tuntuu pelottavalta/ahdistavalta. Kenties eniten olen kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka hyvin olen päässyt jaloilleni järisyttävän elämänmuutoksen jälkeen. Siskon vessan lattialta, jossa oikeasti oksensin pelkästä itkemisestä, olen päässyt aika pitkälle. Olen siitä yllättynyt ja ylpeä. Olen käynyt tätä kaikkea läpi päässäni ja terapeutin tuolissa niin paljon, että aivan kaikki kivet on käännetty. Siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan selitys sille, että voin nyt niin hyvin. Vaikeita asioista täytyy puida niin paljon, että on jo täysin kyllästynyt ajattelemaan koko asiaa.

2. Uudet ihmiset joihin tutustuin tänä vuonna: Olen tavannut tosi paljon uusia ihmisiä. Ihan vain sano kaikelle kyllä -mentaliteettini ansiosta sekä tietysti Tinderin. Aiemmin olin aika paljon kotona lapsen kanssa, nyt on tullut mentyä enemmän. Omaa aikaa tuli valtavasti enemmän, mistä olenkin ottanut kaiken irti. Olen tietysti tavannut huippuja uusia naistuttavuuksia mutta myös treffaillut ihan ahkerasti. Vaikken ole ollut valmis uuteen parisuhteeseen, on ollut hauskaa tavata uusia tyyppejä.

3. Vuoden mieleenpainuvimma päivät:  Huuuh niitä on paljon. Tietysti eroon liittyvät päivät ovat tällaisia, mutta myös esimerkiksi Ellin päiväkodin aloitus ja se päivä, kun menin ensimmäistä kertaa uuteen vanhaan asuntooni välittäjän kanssa. Muistan sen päivän elävästi varmaan lopun elämääni. Kävelin aurinkoisena kesäpäivänä aiemmin syvästi inhoamaani Hesaria, joka sekin tuntui nyt jotenkin ihanalta, nostalgisen tutulta. Tulevan asuntoni alakerrassa tapasin kirjansitojayrittäjän, jonka kanssa olin niin monet kerrat jutellut kymmenen vuotta aiemmin. Olin ihan varma, että hän oli jäänyt jo eläkkeelle, mutta siellä hän vain edelleen ahertaa. Joudun kyllä välillä muistuttamaan häntä ottaamaan iisisti.

4. Vuoden paras sarja ja leffa: Sarjoista mieleen on jäänyt Dead to me ja nyt uusin suosikki on Netflixin Pikakuva! Se on yleissivistävä dokumenttisarja, jossa on lyhyitä jaksoja aina eri aiheista. Aiheet voivat olla mitä vain, esimerkiksi: globaali vesikriisi, kryptovaluutta, naisten palkkakuoppa ja K-pop. Haastateltavat ovat tosi nimekkäitä, esimerkiksi naisten palkkakuoppa -jaksossa haastateltiin mm. Hillary Clintonia. Hauska yksityiskohta on myös se, että jokaisen jakson kertoja on aina joku eri julkkis, kuten Kristen Bell ja Emma Stone. Leffoja sen sijaan olen katsonut tosi huonosti tänä vuonna. Nyt kiinnostelee sattuneesta syystä Marriage Story, jota en siis kuitenkaan vielä ole nähnyt.

5. Vuoden soitetuin biisi: No Spotifyn mukaan se on Jason Derulon Swalla. Ei mikään lempibiisini mutta ehkä jollakin soittolistallani ensimmäisten joukossa. Ellei Spotifylla olisi tätä dataa niin olisin veikannut Michael Kiwanukan Cold Little Heartia tai jotakin Dua Lipan tai Zara Larssonin biisiä.

6. Vuoden kosmetiikkatuote: (mainoslinkkejä) Hmmm, hyviä uutuksia on ollut paljon ja olen intoillut monista tuotteista. Ensimmäisenä mieleen tuli kuitenkin Beautyblenderin Bounce-meikkivoide. Kesällä käytin kevyempiä meikkivoidetta, mutta nyt juhlakaudella huomaan tarttuvani tähän yhä useammin. Meikkivoide pysyy kuin tauti ja peittää todella hyvin olematta kuitenkaan liian pakkelinen. Sanoisin, että tämä sopii parhaiten seka- tai rasvaiselle iholle. Ja levittämiseen tietysti the one and only Beautyblender-meikkisieni. Älkää edes kokeilko niitä edullisempia kopioita!

Yksi ehdoton suosikki on myös Zuii Organicin itseruskettava! Käytän itseruskettavia ympäri vuoden aika tiuhaankin ja tätä kului nopeasti kokonainen pullollinen. Tätä saa levitellä aika suurpiirteisesti ja silti lopputulos on tasainen ja sävy todella kaunis.

7. Vuoden lempparireissu: Minun, Ellin ja äidin Kanarian-matkalla oli upeat puitteet, mutten valitettavasti voi sanoa sitä hyvällä tahdollakaan lempparireissuksi. Parisuhdetilanne oli silloin hyvin epäselvä ja olin koko matkan todella hermostunut. Sen sijaan kesällä tehdyt reissut Ruotsiin siskon luo sekä Lontoon-matka toisen siskon kanssa olivat todella ihania. Lontoosta tuli kertaheitolla lempparikaupunkikohteeni.

8. Lause joka jäi mieleen tältä vuodelta: Ehkä ne terapeutin kuuluisat sinä aivan hehkut. Joista kerroin Iltalehdessäkin.

9. Tilanne jossa ylitin itseni tänä vuonna: On varmasti paljon muitakin, mutta yksi kevyemmästä päästä oleva on kesäinen ratsastus Fludabaerin tallilla, jonne suuntasin ihanan Miian kanssa. Pelkään hevosia ja ratsastaminen oli välillä suorastaan kauhistuttavaa, mutta kokemus oli ikimuistoinen ja tärkeä. Huomasin tuolloin olevani niin läsnä hevosten kanssa, etten ollut ajatellut eroa pariin tuntiin ollenkaan, vaikka tilanne oli vaikeimmillaan tuolloin. Ensi kesänä täytyy lähteä taas hevosterapiaan!

10. Uusi asia jonka tein tänä vuonna: Olen käynyt treffeillä! Olen mennyt 16-vuotiaasta asti suhteesta toiseen enkä oikeastaan treffaillut ollenkaan.

11. Asia, joka sai mut itkemään tänä vuonna: Jos ei oteta huomioon ilmeistä, niin sanon PMS. Tuntuu, etten ole aiemmin huomannut kierron vaikutusta mielialoihin yhtä selvästi kuin tänä vuonna. Tiettyyn aikaan kuukaudesta olen todella itkuinen huolimatta siitä, mitä elämässä muuten tapahtuu. Tunne on todella ikävä, vaikka kuinka tiedoistaisi, että hormonit tässä vain tekevät tepposet.

13. Vuoden arkiresepti, jota kokattiin paljon: Tortillat Beanit-härkäpapusuikaleilla, niin hyvää ja tosi simppeliä. Joukkoon voi heittää mitä tahansa, mutta tykkään itse tehdä tätä meksikolaisilla mauilla eli chiliä jossakin muodossa, guacamolea ja limeä.

14. Tärkeä päätös, jonka tein tänä vuonna: Oman asunnon ostaminen. Katselin myös vuokra-asuntoja, mutta onneksi päädyin ostamaan ja ONNEKSI sain ostettua juuri vanhan, rakkaan asuntoni.

15. Teinkö uuden vuoden lupauksia ja pidinkö niistä kiinni tänä vuonna? En muista tehneeni varsinaista uuden vuoden lupausta, mutta myöhemmin lupasin itselleni, että alan taas treenata toden teolla ja siitä olen pitänyt nyt kiinni.

16. Vuoden ajatuksia herättävin kirja: Olen lukenut aika vähän (buu!) mutta yksi mieleenpainuvimmista oli Pauliina Aminoffin Äiti meidän. Itkin tauotta ensimmäiset 50 sivua. Kirja kertoo siis Pauliinan omista kokemuksista kauhujen äitipuolen armoilla sen jälkeen, kun hänen oma äitinsä menehtyi. Kirjoitin kirjasta myös Iltalehden puolelle. Suosittelen lukemaan!

17. Uusi taito, jonka opin tänä vuonna: Uusi taito, jota en ehkä vielä ole oppinut, mutta jota kovasti harjoittelen, on positiivinen itsesuggestio. Yritän muutenkin kiinnittää huomiota enemmän elämän positiivisiin puoliin ja saada itseni kiinni, jos olen pääni sisällä ilkeä itselleni. En ole vielä oppinut puhumaan itselleni kuin parhaalle ystävälle, mutta olen kenties oppinut ainakin rauhoittelemaan ja lohduttamaan itseäni vaikeina hetkinä.

18. Vuoden hauskin tapahtuma: Tähän vuoteen mahtuu lukemattomia hauskoja bileitä ja muutenkin ihania hetkiä, vaikka alkuvuodesta ajattelin, että tästä tulee kauhein vuosi ikinä. Vähänpä tiesin. Eikä hauskimpiin bileisiin tarvita paljon, yhdet hauskimmat olivat viime viikonloppuna Harjavallassa, kun vietimme lapsuudenystävien kanssa pikkujouluja meillä. Kotiin tultiin pilkun jälkeen paikallisesta baarista, jossa lauloimme tapojemme mukaisesti (liikaa) karaokea.

19. Vuoden lempparivaate: Alla olevassa kuvassa näkyvä & Other Storiesin mekko. Olen käyttänyt tätä ihan todella paljon. Niin paljon, että varoitan kavereitani ennen bileitä, että tulen muuten sitten taaaas siinä iänikuisessa samassa mekossa. Tämä vain sattuu istumaan päälleni kuin nakutettu ja sopii moneen. Kesällä käytin tätä Vansien ja farkkutakin kanssa, talvella olen pukenut alle mustat sukkikset ja jaloissa on nilkkurit.

KUVA: Henri Juvonen