Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Hyvää miestenpäivää! Toivomuksiani miehille

Oikein hyvää kansainvälistä miestenpäivää kaikille asianosaisille! Listasin juhlapäivän kunniaksi tulevaisuuden toiveitani miehiin ja tasa-arvoon liittyen.

♥ Kaikista eniten toivon, että pääsisimme ahtaiden sukupuoliroolien kurimuksesta. Toivon, että tulevaisuudessa yhä useampi tapa olla mies, on hyväksyttävä. Olipa luonteeltaan, ulkonäöltään tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan mitä tahansa. Oli sitten cismies, transmies tai mitä ikinä. Erityisesti toivon, että tulevaisuudessa pojat ja miehet saisivat näyttää vapaammin tunteensa. Tämä on kaiken a ja o, aika moni paskuus maailmassa linkittyy nimenomaan sukupuoliroolien ahtauteen.

♥ Toivon myös, että ihmiset ymmärtäisivät, kuinka haitallista toksinen maskuliinisuus on. Pitäisi päästä siitä ajatuksesta, että sukupuolisensitiivisyyttä kannattavat ihmiset jotenkin vähättelisivät tietynlaista, perinteiseksi miellettyä miehisyyttä. Jos sukupuolisensitiivisyyden käsite on vielä vieras, suosittelen lukemaan Mamma rimpuilee -Lauran rautalankapostauksen. Ja muistamaan Sini Laitisen sanat toksisesta maskuliinisuudesta: se, ettei pidä homeisesta ruoasta, ei tarkoita ettei pitäisi ruoasta. Maskuliinisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta toksisessa sellaisessa on. 

♥ Toivon, että tyttöjen ja poikien erot koulumenestyksessä saataisiin jollakin konstilla kurottua umpeen. Uskon, että tässäkin auttaisi sukupuoliroolien laventuminen. Se, että olisi yleisesti ok ja hienoa olla koulussa menestyvä poika. Tällä olisi vaikutusta myös muihin poikia vaivaaviin ongelmiin kuten syrjäytymiseen.

♥ Toivon, että vanhemmuus on tulevaisuudessa tasa-arvoisempaa. Ettei isiä alennettaisi äitien apulaisiksi ja ettei yksin isän oletusarvoinen tehtävä olisi perheen elättäminen. Toivon, että vielä lähitulevaisuudessa vanhempainvapaat olisivat Suomessa mallia 6+6+6, jolloin isälle korvamerkattaisiin puolen vuoden pätkä vanhempainvapaista. Siitä olisi hyötyä kaikille eikä vähiten isän ja lapsen väliselle suhteelle.

♥ Toivon, että asevelvollisuus uudistetaan koskemaan koko ikäluokkaa. Kannatan Vihreiden tavoitetta tasa-arvoisesta ja lopulta vapaaehtoisesta asepalveluksesta.

KUVA UNSPLASH.COM

Pojat syrjäytyvät ja syy on valkoisen heteromiehen syyttelijän?

Katsoin eilen Yle Kioskin Valkoinen heteromies – Lievästi ärsyttävää -videon vähän huuli pyöreänä. Siinä Aleksi Rantamaa eli Mentaalisavuke ottaa kantaa valkoisen heteromiehen dissaamiseen osana Yleisradion, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Suomen Mielenterveysseuran ja Mielenterveyden keskusliiton yhteistä Sekasin-kampanjaa. Pääpointti on se, että jonkun pitää puolustaa miehiä ja poikia, koska kukaan muu ei sitä tee ja koska he ovat syrjäytymisvaarassa. Videolla Rantamaa kritisoi kovin sanoin sitä, että valkoista heteromiestä saa dumata mielin määrin joutumatta vastuuseen, ja että syy kaikelle maailman pahuudelle sälytetään syyttömien valkoisten heteromiesten niskoille.

Kaikenlainen perusteeton (mies)viha ja muu öyhöttäminen on väärin, se on selvä. Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, ettei kaikkia maailman valkoisia heteromiehiä voi niputtaa samaksi suvaitsemattomaksi sovinistiksi. Minusta sen valkoisen heteromiehen on kuitenkin vähän nihkeää lähteä uhriutumaan ja raivoamaan kohtalostaan. Miesten syrjäytyminen on ongelma, mutta se ei johdu feministeistä eikä sitä ratkaista tuollaisilla videoilla. Tuli muuten välittömästi mieleen Pyhimyksen mahtava Mulkut-biisi. Yhy-yhy-yy, ei oo minun syy. Oon valkoinen hetero, muut osaansa tyytyy.

Jaoin kerran Instagramissa tuon yllä olevan kuvan. Se ei tarkoita, että vihaisin kaikkia miehiä, jotka sattuvat olemaan valkoisia ja heteroita. Se tarkoittaa, että haluan taistella niitä rakenteita vastaan, jotka mahdollistavat sen, että maailman keskipiste on edelleenkin valkoinen heteromies. Kun meitä on täällä olemassa kaikenlaisia muitakin.

The Guardianissa pohdittiin, onko valkoisesta heteromiehestä puhuminen herjausta. Kalifornian yliopiston sukupuolen ja maskuliinisuuden tutkimuksen apulaisprofessori Tristan Bridge sanoo artikkelissa, että aiheen viimeaikainen näkyvyys ärsyttää monia. Että etuoikeus itsessään ei ole uutta, mutta se, että siitä puhutaan, on. Miehet eivät ole tottuneet siihen, että heidän etuoikeuksiaan hierotaan heidän naamalleen. Heterous, valkoisuus ja miehisyys eivät ole ennen olleet tästä näkökulmasta valokeilassa.

Bridge selittää, että miehet ovat nähneet isiensä ja isoisiensä nauttivan etuoikeuksistaan suomatta ajatustakaan sille, millä perusteella ne on saavutettu. Nyt heidät pakotetaan ajattelemaan sitä. On epämukavaa huomata saavuttaneensa aseman, jota ei varsinaisesti ole ansainnut.

Valkoinen heteromiehuus ei tarkoita, että leiman kantaja on aina paatunut misogynisti, joka kokee uhkaavaksi sen, että joku pyrkii horjuttamaan hänen valta-asemaansa. Se viittaa myös siihen vääryyteen, ettei niitä etuoikeuksiaan ole tullut ajatelleeksi. Jos vaikka mieheni sanoisi, että hänen mielestään naiset ja homot ovat jo saavuttaneet täydellisen tasa-arvon heteromiesten kanssa, joten feminismiä tai vaikkapa pridea ei enää tarvita, sanoisin että sä et nyt valkoinen heteromies vain tiedä ollenkaan, mistä puhut. Se, ettei tajua, koska ei ole omaa kokemusta, on yleistä ja inhimillistäkin. En tule useinkaan ajatelleeksi, ovatko kaikki julkiset tilat esteettömiä, koska en koskaan ole joutunut liikkumaan pyörätuolilla.

Pyörätuoliesimerkin nosti esiin myös mainio Sini Laitinen aka Papananaama, joka teki videovastineen Rantamaan videolle. Minusta Laitisen kannanotto oli kaikin puolin fiksumpi ja paremmin argumentoitu kuin Rantamaan. Olen samaa mieltä Laitisen kanssa siitä, että video oli outo valinta Sekasin-kampanjaan. ”Alt-right-liehittelyä ja haitallista vihanlietsontaa”, kuvaili Laitinen. ”Viimeinen asia, jota syrjäytynyt tai syrjäytymässä oleva nuori mies kaipaa, on katkeruus maailmaa kohtaan”. Olen samaa mieltä. Petyin, että sinänsä erittäin tärkeään kampanjaan liittyvä video oli jotenkin vain tosi laiskaa ajattelua ja yksinkertaistettua rähinää.

Siinäkin mielteemme menevät Sinin kanssa yksiin, että nuorten miesten syrjäytymisen syy ei taida olla valkoisten heteromiesten syyttely vaan toksinen maskuliinisuus. (Katso aiemminkin kehumani The Work -dokumentti, ellet usko).

Miesten ja poikien puolesta on muutenkin nyt viime aikoina otettu kantaa. Olen lukenut lähiaikoina somepäivityksiä siitä, kuinka the future is equal ja että ei saa kaikessa tyttöyden paremmuuden korostamisessa unohtaa poikia. Minusta vastakkainasettelu on outo. Se, että tyttöjen asioita ajetaan ja kaikenlaisella tyttöhypetyksellä parannetaan tyttöjen asemaa, ei ole pojilta pois, päinvastoin.

Se, että tyttöydestä ja naiseudesta pyritään tekemään arvokkaampia, kuin mitä ne perinteisesti ovat olleet ja mitä ne joillekin vieläkin edustavat (heikkoutta ja huonompaa sukupuolta), on hyötyä myös miehille. Erityisesti sellaisille, jotka eivät mahdu siihen ahtaaseen muottiin, johon heitä on sullottu koko elämänsä.

Joku ajattelee, että tytöillähän on paljon helpompaa, koska heille sukupuoli ei ole niin ahdas. Heille sallitaan useimmin esimerkiksi poikamaiset harrastukset, poikamainen ulkonäkö ja niin edelleen. Miksiköhän poikamainen tyttö on hyväksyttävämpi kuin tyttömäinen poika? Siksi, että maskuliinisuus on arvokasta ja tavoiteltavaa sukupuolesta riippumatta. Feminiinisyys sen sijaan kuuluu vain tytöille. Poikien ei kuulu olla heikkoja ja näyttää tunteitaan, pukeutua tai käyttäytyä kuin huonompi sukupuoli.

Siksi feminismi on tärkeää. Siksi tyttöjen oikeuksia pitää ajaa isosti. Siksi valkoisen heteromiehen pitää tiedostaa etuoikeutensa ja käyttää asemaansa hyvään. Poikien asemaa parannetaan hyväksymällä erilaiset tavat olla poika ja mies. Ei kiukuttelemalla videolla siitä, kuinka on välillä niin vaikeaa olla valkoinen heteromies.

Ahtaiden sukupuoliroolien haitallisuudesta ja myrkyllisestä miehisyydestä

March for our lives -mielenosoituksen aikaan somessa on tullut tiuhaan vastaan sanapari, jota en aiemmin ole juuri tullut ajatelleeksi. Toxic masculinity, myrkyllinen miehisyys. Yhteiskuntamme vaatimus oikeanlaisesta tavasta olla poika ja mies. Miesten mies on naisellisen naisen vastakohta: hän on tunteeton, karski ja kova, tarvittaessa aggressiivinenkin. Hän on itsevarma, hän pärjää. Miehiselle miehelle kuuluu naisellinen nainen, jonka mies voi omistaa ja alistaa.

Toksiseen miehisyyteen kietoutuvat mielenterveysongelmat ja koulukiusaaminen yhdessä aseiden helpon saatavuuden kanssa tarjoavat karmaisevan ponnistuslaudan väkivallalle, kuten kouluampumisille.

 

On lannistavaa, että sukupuoliroolien vaikutusta vähätellään. Ne vaikuttavat aivan kaikkeen. Kaikki on rakenteissa.

Eikä toksisen maskuliinisuuden käsite osaltaan selitä vain väkivaltaa ja naisvihaa. Se selittää myös esimerkiksi poikien huonoa koulumenestystä.

Kommentteja kommentteihin ja kirjoituksiin -bloggaaja toi esiin ihan ymmärrettävän kritiikin toksikseen maskuliinisuuteen.

– Toksisen maskuliinisuuden hokeminen on tyypillistä hyvinvoivan keskiluokan rinkirunkkaamista, jossa luodaan identiteettiä puhumalla ohi ongelmia aiheuttavan kohdeyleisön. Kohdeyleisö tuskin on koskaan toksisesta maskuliinisuudesta kuullutkaan. Sen aiheuttamia ongelmia ei ratkaista puhumalla vaan käytännön tukitoimilla. Tällä hetkellä tukitoimia tarvitsisivat vinhaa kyytiä syrjäytyvät pojat ja miehet, mutta tuskinpa identiteettisanaleikkejään puuhastelevat jaksavat lopultakaan heihin huomiota keskittää, koska sanaleikit ovat irtautuneet jo kauan sitten käytännöstä.

Auts. Kirjoituksessa on totuuden siemen. Selittämisestä on päästävä ehdottomasti myös toimiin. Minä ajattelen, että vanhempana voi tehdä jo paljon.

Siinä missä tyttönä ja naisena oleminen tässä maailmassa on välillä aika vaikeaa, ei pojillakaan aina helppoa ole. Varsinkaan niillä pojilla, jotka eivät mahdu ahtaaseen muottiin, johon monet heidät haluavat sulloa.

Siinä missä nyt taistelemme tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta, on tärkeää olla unohtamatta poikia. Kannustaa poikiakin toteuttamaan itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla. Kukaan ei saisi sanoa, millainen pojan kuuluisi olla sopiakseen yhteiskuntaamme ja kulttuuriimme. Pojat ovat poikia on vaarallisempi sanonta kuin yleisesti ymmärretäänkään. Pojat eivät ole mitään geneerisiä poikia vaan yksilöitä.

Stereotypioiden ihannoiminen on varmaankin aika inhimillisiä – ihmisen on tunnetusti vaikeaa ymmärtää monimuotoisuutta. Onneksi ihminen ajatusmaailmoineen kehittyy ja erilaisuudelle annetaan jatkuvasti enemmän tilaa. Ei juoteta enää lapsillemme sitä myrkkyä, joka muka määrittää, millaisia heidän sukupuolensa edustajina kuuluisi olla.

KUVAT UNSPLASH.COM