Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ahtaiden sukupuoliroolien haitallisuudesta ja myrkyllisestä miehisyydestä

March for our lives -mielenosoituksen aikaan somessa on tullut tiuhaan vastaan sanapari, jota en aiemmin ole juuri tullut ajatelleeksi. Toxic masculinity, myrkyllinen miehisyys. Yhteiskuntamme vaatimus oikeanlaisesta tavasta olla poika ja mies. Miesten mies on naisellisen naisen vastakohta: hän on tunteeton, karski ja kova, tarvittaessa aggressiivinenkin. Hän on itsevarma, hän pärjää. Miehiselle miehelle kuuluu naisellinen nainen, jonka mies voi omistaa ja alistaa.

Toksiseen miehisyyteen kietoutuvat mielenterveysongelmat ja koulukiusaaminen yhdessä aseiden helpon saatavuuden kanssa tarjoavat karmaisevan ponnistuslaudan väkivallalle, kuten kouluampumisille.

 

On lannistavaa, että sukupuoliroolien vaikutusta vähätellään. Ne vaikuttavat aivan kaikkeen. Kaikki on rakenteissa.

Eikä toksisen maskuliinisuuden käsite osaltaan selitä vain väkivaltaa ja naisvihaa. Se selittää myös esimerkiksi poikien huonoa koulumenestystä.

Kommentteja kommentteihin ja kirjoituksiin -bloggaaja toi esiin ihan ymmärrettävän kritiikin toksikseen maskuliinisuuteen.

– Toksisen maskuliinisuuden hokeminen on tyypillistä hyvinvoivan keskiluokan rinkirunkkaamista, jossa luodaan identiteettiä puhumalla ohi ongelmia aiheuttavan kohdeyleisön. Kohdeyleisö tuskin on koskaan toksisesta maskuliinisuudesta kuullutkaan. Sen aiheuttamia ongelmia ei ratkaista puhumalla vaan käytännön tukitoimilla. Tällä hetkellä tukitoimia tarvitsisivat vinhaa kyytiä syrjäytyvät pojat ja miehet, mutta tuskinpa identiteettisanaleikkejään puuhastelevat jaksavat lopultakaan heihin huomiota keskittää, koska sanaleikit ovat irtautuneet jo kauan sitten käytännöstä.

Auts. Kirjoituksessa on totuuden siemen. Selittämisestä on päästävä ehdottomasti myös toimiin. Minä ajattelen, että vanhempana voi tehdä jo paljon.

Siinä missä tyttönä ja naisena oleminen tässä maailmassa on välillä aika vaikeaa, ei pojillakaan aina helppoa ole. Varsinkaan niillä pojilla, jotka eivät mahdu ahtaaseen muottiin, johon monet heidät haluavat sulloa.

Siinä missä nyt taistelemme tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta, on tärkeää olla unohtamatta poikia. Kannustaa poikiakin toteuttamaan itseään ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla. Kukaan ei saisi sanoa, millainen pojan kuuluisi olla sopiakseen yhteiskuntaamme ja kulttuuriimme. Pojat ovat poikia on vaarallisempi sanonta kuin yleisesti ymmärretäänkään. Pojat eivät ole mitään geneerisiä poikia vaan yksilöitä.

Stereotypioiden ihannoiminen on varmaankin aika inhimillisiä – ihmisen on tunnetusti vaikeaa ymmärtää monimuotoisuutta. Onneksi ihminen ajatusmaailmoineen kehittyy ja erilaisuudelle annetaan jatkuvasti enemmän tilaa. Ei juoteta enää lapsillemme sitä myrkkyä, joka muka määrittää, millaisia heidän sukupuolensa edustajina kuuluisi olla.

KUVAT UNSPLASH.COM

”Ahneet naiset työskentelevät ohjaajanerolle”

Olo tuntuu jotenkin kauhean lannistuneelta aina tällaisten isompien me too -henkisten casejen aikaan. Vaikkei todellakaan pitäisi! Nythän tässä mennään eikä meinata. Koskaan tämän aiheen ympärillä ei ole puhuttu yhtä avoimesti. Valtava muutos on käsillä ja se on mahtavaa!

Silti tartun kritiikkiin, jota lähipäivinä esimerkiksi rohkeat näyttelijänaiset ovat saaneet osakseen ja jään oikein rypemään siinä. Tekisi mieli paiskoa moukarilla järkeä nillittäjien päähän.

Harmittavinta viime päivien keskustelussa on ollut se, että vastuu ilmiselvän paskoista teoista sysätään sellaisten ihmisten harteille, joille ne eivät kuulu. Näyttelijöiltä penätään, mikseivät he puhuneet kaltoinkohtelustaan silloin, kun se oli ajankohtaista.

Joku lausahti kaikessa viisaudessaan, että jokainen voi äänestää jaloillaan, jos työympäristö ei ole mieleinen. Tämänkaltaisia kommentteja vilisee keskustelussa (liian) paljon. Jopa aivan järkeviksi kuvittelemani ihmiset jankkaavat tästä. Voiko työelämässä ylipäätään ”jokainen äänestää jaloillaan”? Kuinka monella on oikeasti mahdollisuus yksinkertaisesti häipyä työpaikasta, vaikka olosuhteet olisivat sietämättömät?

Harva elokuva-alan ulkopuolinen henkilö ylipäätään ymmärtää, millaista on työskennellä elokuva-alalla. Millaista on olla uraansa aloittava naisnäyttelijä, jolle rooleja ei niin vain tipahtele taivaasta. Minäkään en tiedä! Opin aika paljon Ylen jutun luettuani.

Ihmiset, jotka pyrkivät vierittämään vastuun kaltoinkohdellulle itselleen, ehkä ymmärtäisivät jotakin, jos ennättäisivät ajatella samankaltaisen tilanteen omalle kohdalleen.  Kuvittele tilanne, jossa olet itse päässyt työskentelemään yhteen oman alasi arvostetuimpaan työpaikkaan, jonka avulla on hyvät mahdollisuudet edetä uralla, saada lisää työtä. Pomosi vain sattuu osoittautumaan melkoiseksi siaksi ja hänen työskentelytapansa vähintäänkin kyseenalaisiksi. Työpaikka on kuitenkin sellainen, ettei pomoa tarvitse sietää pitkään, kyseessä on vain x aikaa kestävä projekti. Alatko aloittelevana ammattilaisena metelöidä jo julkista arvostusta keränneen pomosi käytöksestä ja työtavoista? Vaikka tiedät, että pomollasi on niin paljon vaikutusvaltaa, että puhumalla saattaisit vaarantaa koko urasi? Uskaltaisitko asettaa yksin sanasi pomosi sanaa vastaan? Jos todellakin uskaltaisit, niin onneksi olkoon vain, olet varmasti tosi rohkea ja peloton. Ymmärrä kuitenkin, ettei tilanne ole ollenkaan yksinkertainen.

Toimeentulo ja ura ovat aika isosti ihmistä määrittäviä asioita. Jokainen ymmärtää, miltä tuntuu pelko työpaikan menettämisestä. Miltä sitten tuntuisi pelko koko uran tyssäämisestä alkuunsa?

”Kyllä raha vain on kelvannut näille ahneille naisille!” Kuinka moni meistä voi valikoida työnsä? Aika moni tekee sitä työtä, mitä saa. On käsittämätöntä, että näitä näyttelijöitä nimitetään ahneiksi. He ovat työtään tekeviä ihmisiä! Vai kutsuuko joku sairaanhoitajaa ahneeksi, kun tämä ottaa työtä vastaan?

Ihmiset möyhäävät aivan käsittämätöntä skeidaa tästä aiheesta. Että eivät vain miehet ole valittaneet ohjaajan toimintatavoista. Kyse ei ole siitä, ettäkö miehet olisivat jotenkin vahvempia tai immuuneja kaltoinkohtelulle. Kyse on siitä, ettei heitä ole kohdeltu kaltoin! Miksi on niin vaikeaa uskoa, että mies käyttää valtaansa nimeomaan naiseen. Se ei totisesti ole mitenkään uusi ilmiö.

Miksi tätä asiaa täytyy käsitellä julkisuudessa, kysyi Kauko Röyhkä älykääpiömäisessä Facebook-julkaisussaan. Koska väärillä teoilla on seuraukset. Siksi, etteivät meidän tyttäremme joudu enää kohtaamaan kohtelua, jolta on tähän asti suljettu systemaattiset silmät.

Oikeasti ihmiset ovat feministejä ja muutenkin ihania – ja muita muistutuksia itselleni

Tuli sattuneesta syystä pakottava tarve kirjoittaa itselle muutama muistutus – etteivät pääse unohtumaan.

♥ Kun koet elämästäsi puuttuvan turhautunutta raivoa, helppo tapa töräyttää sitä systeemiin täyslaidallinen on käydä lukemassa kansan syvien rivien analyyseja seksuaalisesta ahdistelusta eri mediatalojen julkaisemien artikkeleiden kommenttiosioista.

♥ Jos et ennätä etsiä mitään päräyttävää kommenttiketjua, voit aina vaikka muistella sitä, kuinka joku Jouko arveli, että naisnäyttelijät käräyttivät Aku Louhimiehen sikamaisista työtavoistaan siksi, että ovat ”katkerotuneita keski-ikäisiä eivätkä saa rooleja enää ulkonäöllä”. Tai sitä, kuinka lukuisat miehet ja naiset päättivät olla uskomatta naisnäyttelijöitä ja mainitsevat syyksi muun muassa sen, etteivät ahdistellut naiset ole puolustaneet itseään ja kertoneet ahdistelusta aiemmin.

♥ Älä kuitenkaan erehdy luulemaan, että kommenttibokseissa vallalla oleva sovinismi ja ylenmääräinen idiotismi olisivat mikään yksi yhteen galluptulos koko kansan mielteistä.

♥ Kommenttiboksit vääristävät maailmankuvaasi: todellisuudessa siellä perseilevät vain muutamat säälittävät misogynistit ja loput ovat trolleja.

♥ Todellisuudessa ihmiset ovat pääosin tasa-arvoa vaalivia, seksuaalisen ahdistelun tiukasti tuomitsevia ja muutenkin kaikin puolin inhimillisiä ja myötätuntoisia olentoja, jotka toki ymmärtävät, että ahdistelluksi tulemisesta kertominen voi olla äärimmäisen pelottavaa ja jopa mahdotonta eikä vähiten siksi, että joukko naisvihamielisiä paskiaisia hyökkää välittömästi lyttäämään ahdistelusta avautuneen naisen.