Äitiyspakkauksen lempparit

äitiyspakkaus2017

Hyvää 80-vuotispäivää Äitiyspakkaus! Uusi pakkaus julkaistiin juuri ja ai että tuli nostalginen fiilis, kun muistelin omaa raskaudenaikaista äitiyspakkaushypeäni. Ja kun pakkaus tuli kotiin, kuinka jännää oli hipelöidä vaatteita ja fiilistellä tulevaa. Monista pakkauksen tuotteista tuli ihan ykkösjuttuja vauva-aikana. Suosikiksi nousi villahaalari, jota käytimme vielä alkutalvesta taaperolla.

äitiyspakkaus2017

Kela näyttäisi ottaneen vaarin värinipotuksesta. Monet ovat toivoneet pakkaukseen neutraalimpaa värimaailmaa, ei niin paljon sukupuolileimautuneita sinisiä ja punaisia. Uudesta pakkauksesta löytyy paljon harmaita ja valkeita vaatteita. Esimerkiksi kevytoppahaalari on neutraalin (ehkä jonkun mielestä tylsänkin) harmaa. Itse en tykkää siitä, että äitiyspakkauksen tuotteita parjataan ja vaahdotaan, kuinka joku tuote ei kelpaa. Olen ennenkin sanonut, että äitiyspakkauksen pitäisi olla meille vain extraa: jos haluamme tietyn värisiä vaatteita, hankimme niitä itse. Emme vaadi niitä Kansaneläkelaitokselta keskustelupalstoilla.

Tykkäsin tosi paljon tuosta raidallisesta kietaisubodysta, koska väri tosiaan on neutraali ja tietysti koska kietaisu. En juuri koskaan käyttänyt vauvalla muita kuin kietaisubodyja, koska ne ovat ainakin omasta mielestäni tsiljoona kertaa helpompi pukea vauvalle kuin pään yli vedettävät mallit. Myös sukalliset puolipotkarit ovat mielestäni ihan ykköset vauvalle, sillä ainakin meidän beibi potki jatkuvasti sukat pois jaloistaan.

Plussaa myös vaateuutuudesta, hupullisesta kollarihaalarista. Sellaiset olivat meillä ahkerassa käytössä. Etenkin pikkuvauvan tykkäsin pukea haalariin, koska ei tarvinnut kieputtaa vauvan päälle kuin yksi vaatekappale ja koska vaipat vaihdettiin makuultaan. Eikä tarvinnut miettiä, lerpattaako paidansuu päästäen kylmää ilmaa herkälle vauvaniholle.

Palmikkokuvioinen villamyssy no supersöötti! Söpömpi kuin se vanha pampulapipo.

Hygieniapakkaukseen kuuluu edelleen parin vuoden takaisin uutuus, nännivoide. Ja hyvä niin, itse käytin oman purnukkani pohjiaan myöten loppuun. Hienoa, että hygieniapuolella on satsattu kortsujakin enemmän seksuaaliterveyteen, sillä pakkauksesta löytyy myös liukuvoidetta. Molemmat on pikkuvauvan vanhempien hyvä muistaa: kondomit, koska imetys ei suojaa raskaudelta eikä e-pillereitä voi käyttää, jos imettää  (minipillereitä kyllä voi) ja liukkari, koska synnytys romahduttaa estogeenitasot, mikä taas kuivattaa ja herkistää limakalvot.

Vihreiden kansanedustaja Emma Kari on muuten tänään jättänyt perheministerille kirjallisen kysymyksen siitä, aikooko hallitus päivittää vanhentuneen äitiysavustuslain niin että äitiyspakkauksen nimi muuttuisi tasa-arvoisemmaksi. Toivon, että tämä muutos saadaan aikaiseksi ja äitiyspakkauksen nimi muuttuu vaikkapa vauva- tai perhepakkaukseksi. Pelkästään äitiyteen kun pakkauksen kamat liittyvät vain parin yksittäisen tuotteen osalta.

Kaikki äitiyspakkauksen tuotteet voi katsoa täältä! Mitä te tykkäsitte uudesta pakkauksesta?

Imetyksenlopettamisjuhlia ja äidinmaitokoruja

Kerroin aiemmin, että imetystaipaleemme lienee ihan näinä hetkinä tiensä päässä. Tällä hetkellä imetän tyttöä vielä iltaisin, mutta hän on toisinaan niin välinpitämätön tuon pienen, muodollisen imetyshetken suhteen, että tuntuu ettei hän edes huomaisi, jos vain yhtenä iltana en enää imettäisikään.

Olen välillä tuntenut aivan valtavaa haikeutta ja surua tulevasta imetyksen lopettamisesta. Tuo haikeus on tuonut mieleen kaikenlaisia ajatuksia aiheeseen liittyen. Esimerkiksi: oletteko kuulleet, että jotkut järjestävät juhlat imetyksen lopettamisen kunniaksi? Ilmeisesti juhlia järjestetään niin lapselle itselleen kuin äidillekin. Taitaa olla kaikenlaisten erilaisen juhlien luvatusta maasta eli jenkkilästä tämäkin juhla peräisin. Ihmettelin alkuun, etten koskaan haluaisi juhlistaa imettämisen lopettamista, sehän on todella surullinen hetki. Sitten tulin toisiin aatoksiin: juhlathan voisivat nimenomaan piristää. Haikean hetken voisikin kääntää iloiseksi, menemme elämässä eteenpäin.

äidinmaitokoru3 kuva mamma’s liquid love

Toinen juttu, jota olen miettinyt: äidinmaitokorut. Imettäminen on ollut niin ikimuistoinen ja tärkeä ajanjakso elämässäni, että haluaisin siitä jonkinlaisen muiston. Bongasin Imetyksen tuki ry:n Facebookissa suomalaisen äidinmaitokorun eli korun, joka on tehty kantajansa omasta maidosta.

äidinmaitokoru8

kuva secret legacy arts

Syvimmässä imetyksenlopettamissurussani vannoin, että tilaan tällaisen korun, vaalin sitä koko elämäni ja muistelen aina sitä katsoessani sitä puolitoistavuotista taivaltammme, joka oli osaksi niin uskomattoman raskas ja toisaalta niin rakas. Kerroin tästä ajatuksestani kolmelle ihmiselle, joiden ilmeet olisi pitänyt tallentaa kameralla. Mieheni kasvot vääntyivät kummalliseen irvistykseen – aivan kuin hän olisi haistanut jotakin pahaa. Hyvin samanlaisen ilmeen näin myös äitini kasvoilla, kun kerroin tästä koruideastani.

Postauksen kuvat ovat amerikkalaisista äidinmaitokorujen nettikaupoista, mutta myös suomalainen firma myy sellaisia: Jasmin Design. Kyseinen firma valmistaa äidinmaitokorut säilömällä maidon koruhartsiin. Kyseessä ei siis ole mikään säiliö korussa, missä lilluisi nestettä. Korua varten valmistajalle lähetetään vähintään kaksi ruokalusikallista maitoa.

Jenkkilässä on muuten tämäkin homma viety astetta pidemmälle: tuo Secret Legcy Arts valmistaa koruja paitsi äidinmaidosta, myös istukasta ja ihmisen tuhkasta. Kaikkea sitä…

Olisi hauska kuulla, onko joku pitänyt juhlia imettämisen lopettamisen kunniaksi? Entä kantaako joku äidinmaitokorua? 

Imetyksen loppu

Otsikko on vähän turhan yksioikoinen, emme ole ihan vielä imetystaivaltamme päättäneet, mutta vaikuttaisi siltä, että aivan loppusuoralla ollaan. Tässä kävi juuri niin kuin toivoin, mutta tuntuu silti todella haikealta. Pelkäsin erityisesti sitä, että joudun itse laittamaan hommalle stopin ja että taapero jäisi itkemään äidinmaitonsa perään, mikä särkisi sydämeni. No, sydän särkyy joka tapauksessa, mutta on paljon helpompaa antaa lapsen itse päättää. Ja nyt näyttäisi siltä, ettei tyttöä enää niin kovasti kiinnosta tulla imetetyksi. Välillä hän sanoo päättäväisesti ”ei”, kun illalla kysyn, tahtoisiko hän maitoa. Yleensä hän tosin lopulta ottaa muutaman huikan, mutta itsensä vierottaminen on selvästi hänellä mielessä. Välillä hän ottaa maitonsa, mutta toimitus on mennyt lähiviikkojen aikana ihan pelleilyksi. Tyttö kiipeilee samalla päälläni kuin mikäkin voimistelija tai pieni apina. Tuntuu oudolta ja kaukaiselta, että hän vielä vähän aikaa sitten vaatimalla vaati maitoa repimällä paidankaulustani.

imetys

On ollut tosi jännittävä huomata, kuinka tärkeäksi osaksi äitiyttäni imetys on muodostunut. Harmittaa todella paljon, että olen joskus ihmetellyt taaperoimetystä. Ainakin opin, ettei kannata muodostaa kovin jyrkkiä mielipiteitä asioista, joista ei tiedä mitään. Nyt ymmärrän todella hyvin, miksi äidit jatkavat imetystään vauvavuoden jälkeen. Siitä nimittäin tulee ainakin minun nähdäkseni niin ihanan helppoa! Ja jos siitä on pitänyt muutenkin, taaperoikäisen imetys se vasta mukavaa onkin. Ei enää kivistäviä ja täysiä rintoja, jotka pitäisi tyhjentää. Ei pakkoa imettää, voi imettää vain tavan vuoksi. Toinen tissi on ollut poissa pelistä jo pitkään, mikä sekin on helpottanut hommaa suuresti. Kuvittelin aluksi töihin paluuni vaikuttavan imetykseen jotenkin, mutta ei tuota ole tarvinnut sen kummemmin ajatella. Olen imettänyt lähinnä vain iltaisin, toisinaan aamuisin jos heräämme yhdessä ja aamu on rauhallinen.

Kohta tämä, aika merkittävä jakso elämästäni, on ohi. Ajattelen joka ilta, että juuri tämä imetys voi olla viimeinen. Se pistää kyyneleet kihoamaan silmiin, mutta ei auta kuin ajatella, että aikansa kutakin. Nyt on aika osata päästää irti monella tavalla, pyristellä pois symbioosista.

iresipe

Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka