Stylisti Teri Niitti teki eilen karhunpalveluksen suomalaiselle imetyskulttuurille.
Myönnän, että olin Niitin päivityksen nähtyäni niin vihainen, että lävitseni kulki kylmiä väreitä. Olen viiden kuukauden kyynelten, tuskan ja turhautumisen sävyttämän imetystaipaleen jälkeen päässyt viimein siihen pisteeseen, että nautin täysin rinnoin oman lapseni ruokkimisesta. Kaiken sen itkun ja hampaiden kiristelyn jälkeen mies, joka ensin esittelee kikkelikarvojaan sosiaalisissa medioissa ja sen jälkeen vaatii imettävältä äidiltä säädyllisyyttä, saa sappeni kiehumaan pahemman kerran.
Tänään, kun suurin myrsky sisälläni oli laantunut, osasin ajatella asiaa useammalta kantilta. Tajusin, että imetysasiat todella tarvitsevat enemmän näkyvyyttä – vaikka sitten tällä tavalla. Ei tosin sen pahaa-aavistamattoman imettävän äidin kustannuksella. Olin ennen sitä mieltä, ettei imetyksestä tarvitsisi niin kohkottaa. Jokainen imettäköön niin paljon tai vähän kuin haluaa, missä ja milloin tahtoo. Niitin päivitys kuitenkin muistutti, että imetyksen ympärillä pyörii niin paljon tietämättömyyttä ja väärää tietoa, että siitä täytyy puhua avoimesti. Naisten täytyy voida imettää ilman pelkoa tuomituksi (tai salavalokuvatuksi!) tulemisesta.
Ajattelin itsekin ennen omaa lasta vauvoja yhtenäisenä massana. Kuvittelin tietämättömänä, että vauvat ovat samanlaisia temperamentittomia nyyttejä, jotka vain roikkuvat äitiensä rinnoissa koko vauvavuoden ajan samalla tavalla. Nyt tiedän, että jokainen vauva on erilainen ja jokainen vauva kehittyy koko ajan. Vastasyntyneenä oma vauvani söi pitkään ja hartaasti rintaani huomaamatta mitään, mitä ympärillä tapahtui. Pikkuhiljaa hän alkoi häiriintyä ympäröivistä äänistä ja ruokaillessa piti olla hiiren hiljaista. Nyt huomaan, että myös uudet paikat ihmetyttävät niin paljon, että syömiseen on hankala keskittyä. Hän tarttuu syödessään kaikkeen, mikä on käden ulottuvilla: paitani reunus, hiukseni, lakana. Hän puristaa pienillä käsillään rintojeni ihon melkein vereslihalle. Imetyksen peittävä huivi on sekunnissa lentänyt lattialle.
Ymmärrän, ettei Teri Niitti tiedä imettämisestä mitään. Hän ei voi koskaan kokea sitä itse. Toivon, että tämän kohun jälkeen hänellä ja monilla muilla olisi paljon uutta tietoa ja ymmärrystä asiasta, joka on niin monelle lapselle elinehto. Ja joka on niin monelle äidille herkkä ja tärkeä asia.
Minun elämässäni imetys on ollut yksi parhaista kokemuksista. Toivon hartaasti, että kaikki äidit, jotka vain haluavat, voisivat kokea imetyksen yhtä hienoksi elämänvaiheeksi kuin minä olen kokenut. Helppo tie se ei välttämättä ole, mutta minulle se on ollut moninkertaisesti kaikkien kyynelten arvoista.
Seuraa blogiani Bloglovinissa // Blogit.fi:ssä // Facebookissa // Instagramissa // Blogue.fi:ssä