Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Isälle

Isä, tänään kaipaan sinua erityisesti.

Meidän suhde oli aina tulta ja tappuraa. Kaksi jääräpäätä puskemassa yhteen milloin mistäkin. Olimme samanlaisia kiukuttelijoita, mutta unohdimme riidat nopeasti.

Varsinkin nyt vuosia myöhemmin olen oppinut ymmärtämään sinua ja ajatusmaailmaasi paremmin. Kasvoit ilman isää kovia kokeneiden ja aivan liian monia läheisiä menettäneiden isovanhempien ja äidin kanssa. Taaperona sinut vietiin kellariin turvaan ilmahälytyksen tullessa, ja kun aloit puhua lauseita, niihin kuului muun muassa molotov tulee, sattuu. Ei ihme, että ajattelimme monista asioista toisin.

Olen myös oppinut arvostamaan niitä lukuisia tapoja, joilla näytit välittäväsi. Satakuntalaista jurouttasi et halannut tai sanonut rakastavasi. En kuitenkaan koskaan epäillyt, ettet rakastaisi. Paitsi kerran lapsena, kun luulin sinun pitävän tietokonetta minua tärkeämpänä. Muistan ikuisesti tyrmistyksesi, kun kerroin tästä epäilyksestäni ääneen. Pidit huolta, soitit ja kyselit kuulumisia – niin paljon, että välillä ärsytti. Mitä nyt tekisinkään yhdestä puhelusta.

Seitsemän vuotta on pitkä aika ilman sinua. On tapahtunut aika paljon sellaista, jota olisin halunnut jakaa kanssasi. Olisin halunnut, että olisit tavannut lapseni ja saanut seurata, kuinka hänestä kasvaa aivan äitinsä – ja sinun – veroinen tuittupää. Sillä sinnikkyydellä mennään läpi harmaan kiven.

Mitähän ajattelisit minusta tänään? Olisimme ehkä taas napit vastakkain: ihmettelisit feministiränttäämistäni ja poliittisia näkemyksiäni. Mutta olisit takuulla ylpeä, että olen onnistunut toteuttamaan unelmani. Ehkä arvasitkin, että kirjoittaisin vielä joskus kirjan. Ja että minusta tulisi kuin tulisikin yrittäjä niin kuin sinustakin. Koska kumpikin meistä halusi olla itse itsensä pomo. Kuinkas muutenkaan.

Lapsi isänpäivähaastattelussa

Hyvää isänpäivää isille! Lapsi oli askarrellut päiväkodissa hellyttävän kortin, johon hän oli liimannut epämääräisiä kartonginpalasia. Perjantaina kotiin tullessaan hän otti kortin suurieleisesti laukusta ja lähti astelemaan yläkertaan kertoen kovaan ääneen, että kortti on yllätysisänpäivälahja ja että hän menee nyt piilottamaan kortin huoneeseensa. Kun illalla menin nukuttamaan häntä ja nostin peittoa, kortti löytyi piilotettuna peiton alle. Lapset ovat välillä niin awwww että pyyhin kyyneleitä harva se päivä.

Keksin tehdä saman haastattelun lapselle kuin tein aiemminkin, tällä kertaa aiheena on kuitenkin tietysti iskä. Lapsellekin on jo aika selvää, minkä mustan ja pyöreän asian ympärillä iskän elämä pyörii…

1. Mitä isäsi aina sanoo sinulle?
Että ei saa nielaista purkkaa.

2. Mikä tekee isäsi onnelliseksi?
Koska äiti on paras.

3. Mikä tekee isän surulliseksi?
Kun jääkiekko ei suostu..

4. Miten isä saa sinut nauramaan?
Kutiminen.

5. Millainen isäsi oli lapsena?
Iskä.

6. Kuinka vanha isäsi on?
Iso.

7. Kuinka pitkä isäsi on?
Isominen.

8. Mikä on isäsi lempipuuhaa?
Jääkiekko.

9. Mitä isäsi tekee, kun et ole itse paikalla?
Sanoo että ei saa lähteä ikinä.

10. Jos isästäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
Ei siitä voi päästää sellaista.

11. Missä isäsi on tosi hyvä?
Jääkiekossa.

12. Missä isäsi ei ole kovin hyvä?
Kuvassa oleminen.

13. Mitä isäsi tekee työkseen?
Jääkiekkoa.

14. Mikä on isäsi lempiruokaa?
Paha ruoka.

15. Miksi olet ylpeä isästäsi?
No koska mä tykkään iskästä niin paljon kuin jaksan.

16. Jos isäsi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
Kakkahahmo.

17. Mitä sinä ja isäsi teette yhdessä?
Leikimme legoilla.

18. Mitä samaa on sinussa ja isässäsi?
Mä tykkään leikkiä ja iskä tykkää jääkiekosta.

19. Mitä eroa teissä on?
Iskä ei tykkää mennä iloiseksi synttäreillä.

20. Mistä tiedät, että isäsi rakastaa sinua?
Iskä rakastaa minua niin paljon.

21. Mikä on isäsi lempipaikka?
Jääkiekkoa…

KUVA: CAMILLA BLOOM

Äiti, tuo tunteiden tulkki ja uhmaraivareiden uhri?

Keskustelu, joka käytiin ennen miehen viikon mittaista Dubain-matkaa:

– Mulla on ihan hyvä fiilis tästä viikosta. Kyllä me selvitään E:n kanssa ihan hyvin.

– Eihän siinä ole mitään jännitettävää. E on paljon kiltimpikin, kun sen kanssa on kahdestaan. Sen kanssa oli tosi helppoa, kun sä olit Mallorcalla.

– Niin tai olisiko niin, että se on isän kanssa kiltisti ja äidille uhmaa kahta kauheammin, kun ollaan kahdestaan?

– Ei kyllä mä luulen, että se kiltteys johtuu siitä, että sen kanssa on kahdestaan.

Tekstiviestikeskustelu, joka käytiin noin kolmen päivän ja tusinan spagettia muistuttavan kaksivuotiaan lattialta nostamisen jälkeen:

– Miten teillä menee?

– Varmaan voisin sun mieliksi sanoa, että tosi hyvin, mutta koska erehdyit kehumaan, kuinka kiltisti E on aina sun kanssa, niin ihan pakko sanoa, että se on ollut nyt aika hankala.

– Ai, no voi kurja. Onko teillä tarpeeksi aktiviteettia?

– ….

Tekstiviestikeskustelu siskon kanssa:

– Siis arvaa, mitä Jaakko sanoi, kun mä sanoin, että E on ollut nyt viime päivinä tosi hankala. Se kysyi, että ONKO OLLUT TARPEEKSI AKTIVITEETTIA.

– !!!!!

– Jep.

– Avioero.

Kuka tahansa äiti olisi voinut jo ensimmäisen keskustelun perusteella vahvistaa, että jep, isien arviot jälkikasvunsa käyttäytymisestä on pelkkää illuusiota. Äidit ovat niitä, kenelle paljastetaan todelliset minät. Jopa vielä ihan aikuisuudessa, kuulemma.

Johtuuko tämä sukupuolten välisistä luonne-eroista: naiset ja äidit ovat stereotypisesti jotenkin hellempiä, empaattisempia, heiltä odotetaan siksi enemmän ymmärrystä, lohtua, anteeksiantoa ja turvaa? Vai johtuuko se sukupuolirooleista: äidit ovat usein pidempään ja enemmän lapsen kanssa kotona, jolloin heistä tulee lapsen silmissä se turvasatama/likasanko, jonka päälle voi sylkeä kaiken raivonsa, uhmansa ja muut uudet tunteensa, saada lohtua ja hellyyttä?

Kun menimme iskää vastaan lentokentälle keräilin taas kiukuttelevaa lasta lentokentän lattioilta. Hän ei suostunut liikkumaan muuten kuin selkävaivaisen ja kätensä maitohapoille kantamisesta saaneen äidin sylissä. Kun iskä sitten saapui ja kysyi lapselta, käveleekö hän itse autolle. Sanoin, että ei se nyt kuulemma suostu. Mutta suostuihan se, kun iskä pyysi.

Kommenttiboksi on auki kaikelle patoutuneelle isiin ja uhmiin liittyville ärsytyksille 😀 Onko jollakulla toisenlaisia kokemuksia: että isä saisikin suurimman osan uhmasta ja muista raivoista kontolleen?